Kolmisenkymmentä pikkulasta ei maata kaada – al-Holista noussut suhteeton metakka kertoo, miten perussuomalaisten pelosta on tullut politiikan vedenjakaja
Perussuomalaisille al-Holin lapset ja äidit ovat kuin taivaasta kultatarjottimella laskettu joululahja. Heidän motiivejaan ei tarvitse arvailla. Mutta miksi heidän tuekseen riensivät myös muut oppositiopuolueet? kysyy Yrjö Rautio kolumnissaan.
Yrjö Rautio
Julkaistu: 20.12. 9:26 , Päivitetty: 20.12. 10:34
AL-HOLIN leirin suomalaislasten ja -äitien kohtalosta noussut mylläkkä ylitti kaikki järjelliset mitat ja rajat. Kyse ei ole missään suhteessa sellaisesta kansakunnan kohtalonkysymyksestä kuin metakan määrästä ja äänen kovuudesta olisi voinut päätellä. Kolmisenkymmentä pikkulasta eivät maata kaada, tuotiin heidät Suomeen tai ei, äiteineen tai ilman äitejään.
Päällisin puolin jupakassa ei ollut mitään epätavallista. Poliitikot joutuvat silloin tällöin aiheettoman ja alhaisen ajojahdin kohteiksi, kuten nyt joutui ulkoministeri
Pekka Haavisto (vihr). Oppositio tekee välikysymyksiä, vaikka ei aihetta olisikaan. Ministeri saa ansaitsemansa
luottamuslauseen, kuten sai Haavistokin.
Mutta oli jupakassa paljon epätavallistakin.
Kuolemanvaarassa olevista lapsista tehtiin kyynisen ja häpeällisen poliittisen pelin nappuloita. Oppositiopuolueet lietsoivat voimiensa mukaan pelkoa ja hysteriaa vain nostaakseen kannatustaan. Perustuslain ja kansainvälisten sopimusten noudattamisesta ja viranomaisten lakimääräisten tehtävien hoitamisesta yritettiin tehdä
huutoäänestyksellä ratkaistava asia.
PERUSSUOMALAISILLE al-Holin lapset ja äidit ovat kuin taivaasta kultatarjottimella laskettu joululahja. Heidän motiivejaan ei tarvitse arvailla. Mutta miksi heidän tuekseen riensivät myös muut oppositiopuolueet?
Eniten olen ihmetellyt kokoomusta. Puolue on ansainnut myös minun arvostukseni sillä, että se on puolustanut oikeusvaltiota, demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Nyt se heitti romukoppaan kaiken tämän ja lähti ensimmäistä kertaa äärioikeiston tukipuolueeksi sitten 1930-luvun.
Isänmaallista kansanliikettä IKL:ää myötäilleet valtasivat kokoomuksen 1930-luvun alussa. Puolue oli vuoden 1933 eduskuntavaaleissa jopa vaaliliitossa IKL:n kanssa. Kokoomuksen kannatus romahti, ja maltilliset sivistysporvarit valtasivat puolueen takaisin J.K. Paasikiven johdolla vuonna 1935.
OLEN PETTYNYT myös tasavallan presidentin
Sauli Niinistön esiintymiseen tässä asiassa. Lakimiespresidenttimme ei puhunut sanaakaan lain ja sopimusten noudattamista. Toisessa kokoomuslaisessa lakimiespresidentissä
P.E. Svinhufvudissa oli sentään miestä puolustamaan laillista järjestystä, kun hän kukisti Lapuan liikkeen Mäntsälän kapinan vuonna 1932.
Niinistöltä tuntuu puuttuvan ymmärrys siitä, että lainmukaisuuden puolustus on aina myös ihmisoikeuksien puolustusta. Tai sitten hän ei siitä välitä – mikä olisi vielä pahempaa.
Oikeusvaltioperiaate on jakamaton. Jos joltain ryhmältä viedään perustuslain suoja, se on helppo viedä myös muilta ja vähitellen kaikilta. Jos poliittiset päättäjät ottavat jossain asiassa itselleen oikeusistuimille ja viranomaisille kuuluvan toimivallan – sitähän oppositio on al-Holin tapauksessa vaatinut – romuttuu oikeusvaltioperiaatteen pohjana oleva vallan kolmijako-oppi.
NIIN KOKOOMUKSEN kuin koko opposition käytökseen on yksi selitys ylitse muiden: perussuomalaisten kannatuksen kasvulle ei näy rajaa, ja pelosta heitä kohtaan on tullut useassa puolueessa tärkein aate.
Pelon valtaan joutuneet poliitikot kuvittelevat pelastuvansa matkimalla ja tukemalla perussuomalaisia. Siinä kilvassa he eivät voita ikinä. He vain jouduttavat omaa tuhoaan. Omat periaatteet, itsekunnioitus ja muiden arvostus menevät, samoin valistuneimmat ja aatteellisimmat kannattajat. Tilalle ei tule mitään eikä ketään.
Pelko saattaa koitua myös
Sanna Marinin (sd) hallituksen kohtaloksi, sillä se on keskustassa jopa suurempaa kuin yhdessäkään oppositiopuolueessa. Kokematon ja säikky puheenjohtaja
Katri Kulmunikin pomppii sen vallassa sinne tänne kuin jänis auton valoissa – tai kuin
Kulmuni Instagramissa.
POLITIIKKAAN on syntymässä juuri nyt uusi blokkijako. Al-Hol-jupakassa se ilmeni kirkkaasti ensimmäistä kertaa. Yhteen blokkiin ryhmittyvät oikeistopopulistit myötäilijöineen ja matkijoineen, toiseen oikeistopopulistien vastavoimat.
Näiden blokkien välissä jauhautuvat tuusan nuuskaksi ne, jotka eivät valitse selkeästi puoltaan. Suurimmassa varassa on keskusta. Kokoomus selvinnee vähemmällä, sillä maltilliset sivistysporvarit – heitäkin vielä on – pelastanevat jälleen puolueensa.
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
Perussuomalaisille al-Holin lapset ja äidit ovat kuin taivaasta kultatarjottimella laskettu joululahja. Heidän motiivejaan ei tarvitse arvailla. Mutta miksi heidän tuekseen riensivät myös muut oppositiopuolueet? kysyy Yrjö Rautio kolumnissaan.
www.hs.fi