No oikeesti. Jos 9 tuntia maksaa 56 tonnia, niin on se jo muutakin kuin vain -kallista-. Se on valtion rahojen surkeilematonta käyttämistä. Ja kun sen taustalla on valtakunnan ylimmäinen kirstunvartija niin....ohhoijjaa.
Paljonkohan valtion rahaa vuositasolla uppoaa tällaisiin -annetaan kumppanille fyffeä- juttuihin....veikkaan, että mielenrauha voisi kärsiä, jos sen tietäisi. Kun sitä jo kämäkuntatasolla näyttää aika ajoin liikahtavan melkoisesti, niin valtiotasolla.....ohhoijjaa.
Mutta keskustellaan vaan vitosen pitsoista ja pimeistä takseista. Ne ovat jäätäviä, kansakunnan maksumoraalia kalvavia asioita. Nauraisin, jos ei olisi kaksi alinta kylkiluuta varsin kipeässä kunnossa.
Uutisien perusteella ministerin erityisavustaja käytännössä koitti runnoa läpi tätä Tekir-hankintaa täysin hankintalainsäädännön vastaisesti kyseistä lakia valvovan ministeriön sisällä, välittämättä virkamiesten suorista varoituksista.
Pelaa tyhmiä pelejä ja voita tyhmiä palkintoja.
---
Työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehet pitivät Kulmunin erityisavustajan toivetta ”hankintateknisesti mutkikkaana”, mutta asia järjesteltiin kuntoon.
www.is.fi
– Moi Kari. Tämä voi olla hankintateknisesti mutkikkaampi juttu, sillä ministeriöllä on puolen valtioneuvoston kanssa kilpailutetut kumppanit, joiden kanssa meillä siis on jo puitesopimus.
Meitä kuitenkin sitoo hankintalaki, olemme itse asiassa siitä vastaava ministeriö, ja siitä p
oikkeamiset nousevat helposti otsikoihin. Hankintalaki on monimutkainen kokonaisuus, enkä minä kärkipään kaveri sen tulkitsemissa, joten otan tähän mukaan kaimasi HEHA:sta, joka ymmärtää näitä kenties parhaiten talossa. Kari K. osannee vastata, miten tämän kanssa voidaan menetellä.
– Mikko on oikeassa, että olemme hankintalakiministeriö. Ja olemme nykyään VN:n yhteisten hankintaohjeiden ja menettelyjen alla. Sieltä tulee periaatteet hyödyntää ensisijaisesti voimassaolevia sopimuksia, selvittää Hanselin puittareiden mahdollisuudet ja katsoa kilpailutusmahdollisuudet pienemmissäkin kokonaistaloudellisen edullisuuden hyödyntämiseksi. Ja
tehtyjä hankintoja kyselevät niin VTV kuin media säännöllisesti.
Kahta päällekkäistä yleistä sopimusta ei oikein voi olla. Ja noiden rajojen kanssa kannattaa olla tarkkana. Tietysti Emi (elinkeinoministeri) määrittää tarpeensa. Ja päättää asioista talossa osaltaan.
Nämä on tuotava kuitenkin esille, että ei jouduta hankaliin tilanteisiin, Klemm huomautti.
Jääskeläinen vastasi Klemmille ja Koivumaalle alleviitaten uudelleen, että
heille ei kelpaa mikään muu toimisto kuin Tekir.
– Terve miehet, ymmärrän pointtinne erinomaisen hyvin. Vaan
ministerin tarpeet lienevät aina vähän erikoistapaus, ja jos hän haluaa oman (luotettavan) palveluntarjoajan näin herkässä ja ministerin tehtävän hoitoa varten kriittisessä asiassa (viestintä), niin
lienee helppokin perustella, miksi päädytään tähän ratkaisuun.
Viestinnän ja etenkin kriisiviestinnän osalta ei taida olla oikein muita oikeita huippuosaajia kuin Tekir/Harri S.
