Etupeltoon vaan, vaikka nuppi tutisee.
Rinteen/Marin hallituksen politiikka ja siitä keskustelua.
- Viestiketjun aloittaja Protheon_93
- Aloitus PVM
ajs178
Respected Leader
Tässä on myös sellainen juttu taustalla, että Suomessa n. vuosina 2008-2018 oli kymmenen vuoden aikakausi, jolloin vallitsi lähes täysin työnantajan markkinat rekrytoinnissa. Työehtoja pystyi käytännössä sanelemaan työntekijöille, palkoista neuvoteltiin todella vähän ja saatettiin sanoa vaikkapa että meillä on etätyömahdollisuus, mutta kukaan ei saa olla kuin yhden päivän viikossa etänä ja etätyöstä ei saldotunnit kerry, vaikka tekisit 12h päivää. Olen ollut havaitsevani, että sittemmin tämä ei enää päde, vaan porukka vaihtaa duunia, jos esimies yrittää änkyröidä liikaa. Paine etätyön laajempaan sallimiseen on noussut jo pitkään ja nyt tämä pandemia on ottanut korkin pois ja pullon henki on vapaana. Ei sitä enää pulloon saa. Olen täysin varma, että meilläkin esimies tulee häviämään sen taistelun, jos alkaa yrittää pandemian jälkeen käskyttää alaisiaan takaisin toimistolle neljäksi päiväksi viikossa.
Viikonloppukevennyksenä:Samat sanat. En minäkään ole mikään EU-nou-ihminen. Mutta kohta tulee Rinteen vaalimainos mieleen: meillä ei ole sama suunta.
Nyt en muista missä mutta oli joku dokumenttifilmi jossa Jussi näin kertoi, kerran piti mennä helikopterilla että ehtisi ajoissa Tuntemattoman kuvauksiin.
Kohti ytimiä..Etupeltoon vaan, vaikka nuppi tutisee.
Muistan hyvin, itse lähdin 2012
Unohtakaapas änkyrät Tytin ja muiden ytimissä olevien ja sinne pyrkivien herjaus...
Keskustelu EU:n elpymisrahastosta on käynyt kierroksilla kuluneen viikon. Kuten aikaan sopii, keskustelu on ollut kuumaa, tunteellista ja politisoitunutta. Onpa siitä yritetty tehdä kuntavaaliteemaakin.
Keskustelua kiihdytti se, että hallitus lähetti torstaina eduskunnan käsiteltäväksi esityksen Suomen jäsenmaksuista EU:n tulevan budjettikauden ajalle sekä maksuosuudesta kaavailtuun elvytyspakettiin.
Taustalla oli myös uutisointi siitä, että Suomen elvytysrahastosta saamat avustukset tippuvat alkuperäisestä 3,2 miljardista eurosta 2,7:ään ennakoitua paremman talouskehityksen takia.
Edelleen taloustieteilijä Juha Tervala antoi valtiovarainvaliokunnalle lausunnon, jossa hän arvioi, että vaikka elpymispaketti onnistuisi, se voi heikentää Suomen taloutta. Tähän oli monen helppo tarttua ja toistaa sitä politiikan näyttämöillä.
Tervala tosin myös totesi, että tämä pitää nähdä hintana EU-jäsenyyden hyvistä puolista. Hänen mukaansa EU:n sisämarkkinat hyödyttävät Suomea taloudellisesti joka vuosi enemmän kuin elpymispaketti meille maksaa. (HS, 25.1.)
Tämä puoli puolestaan monilta poliitikoilta ihan hieman unohtui kertoa Tervalan sanomisista.
Asioita on joskus hyvä suhteuttaa. Minkä verran Suomi maksaa EU-jäsenyydestä tulevan budjettikauden eli seitsemän vuoden aikana?
Yhteensä 16,7 miljardia euroa. Onko se paljon vai vähän?
Suomen väkiluku on noin 5,518 miljoonaa. 16,7 miljardia jaettuna seitsemällä ja edelleen jaettuna väkiluvulla on yhtä kuin 43,2 euroa. Sen verran me jokainen suomalainen maksamme EU-jäsenyydestä per vuosi.
Samaa luokkaa on kuntosalin kuukausimaksu, puoli tankillista bensaa tai vaikka kampaajalla käynti.
Elpymisrahastoon Suomi laittaa arviolta noin 6,6 miljardia ja saa takaisinpäin 2,7 miljardia.
Maksaminen ajoittuu vuosille 2028–2058 – siis 30 vuodelle. 6,7 miinus 2,7 jaettuna 30:llä tekee noin 133 miljoonaa euroa vuodessa. Se taas on 23,6 euroa per suomalainen per vuosi. Onko se paljon vai vähän?
Siitä, että EU on tuonut Suomelle vakautta ja talouskasvua, ja Suomi nivoutui jäsenyydellään lopullisesti osaksi länttä.
Suomi on nettomaksaja, koska Suomen talous on ollut parasta a-ryhmää.
Nettosaajien kansantalous ei ole Suomen tasolla. Pitäisikö meidän havitella sellaista asemaa?
Joukko talousasiantuntijoita julkaisi tammikuussa tutkimuksen, jossa lytätään koko rahasto ja siihen osallistuminen. (Karjalainen, 20.1.)
Osallistuminen elpymispakettiin nähdään siinä tienä tulonsiirtounioniin, mikä puolestaan johtaa Euroopan liittovaltioon.
Kriittistä keskustelua tarvitaankin.
On syytä pohtia perusteellisesti, mikä EU:n kehityspolku on. Olemmeko menossa kohti liittovaltiota? Mitä Suomi haluaa?
Mainittuun tutkimukseen on muuten kantanut kortensa kekoon joensuulaislähtöinen valtiotieteen tohtori Tuomas Malinen.
Malinen on nakertanut paitsi omaa myös tutkimuksen uskottavuutta twitterissä muun muassa haistattelemalla Helsingin Sanomien toimittajalle Paavo Rautiolle.
Malinen keskittyy twitterissä myös kitisemään, ettei hallitus kuuntele talousasiantuntijoita. Tämä lienee tulkittavissa niin, että talousasiantuntija on yhtä kuin Malinen ja Malisen mieliset.
Koronakriisin puhjettua keväällä 2020 valtioneuvosto asetti selvitystyöryhmän arvioimaan koronakriisin taloudellisia vaikutuksia.
Selvitystyöryhmän puheenjohtajaksi kutsuttiin VTT, työelämäprofessori Vesa Vihriälä, jonka ohella ryhmään kuuluivat professori ja Nobel-voittaja Bengt Holmström, VTT Sixten Korkman ja professori Roope Uusitalo.
Tämä nelikko ei ilmeisesti täytä Malisen kriteerejä talousasiantuntijoista.
Elpymisrahaston avustukset on määrä jakaa etupainotteisesti.
Itä- ja Pohjois-Suomen seitsemän maakuntaa ovatkin jo koonneet yhteisen esityksen EU-elpymisrahoituksen käytöstä. (Karjalainen, 26.1.)
Alueen maakuntaliitot arvioivat, että elvytyspaketti polkaisee toteutuessaan liikkeelle 7 miljardin euron investoinnit Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Pohjois-Karjalasta esityksessä ovat mukana muun muassa GTK:n mineraali- ja kiertotalous -hankkeet Outokummussa ja fotoniikan Photonics Center -hanke Joensuussa.
Maakunnasta on mukana myös kymmenen uuden sukupolven vihreän teollisuuden yritysinvestointihanketta.
Elvytyspaketti on hyväksyttävä kansallisissa parlamenteissa, ja tämä kierros kestää vielä helmikuun.
Jos paketti toteutuu, Suomi muiden mukana toimittaa suunnitelmansa huhtikuussa EU:n komissiolle. Avustusten jako alkaa syksyllä 2021.
On helppoa vetää mutkat suoriksi ja neppailla herkullisilla yksityiskohdilla.
Vaikeampaa on esittää uskottava, Euroopan laajuinen vaihtoehto, kuinka jättimäisestä koronan aiheuttamasta talousahdingosta selvitään ja tullaan ulos. Se on monisyinen, monimutkainen ja visainen ongelma.
Kuten Vesa Vihriälä blogissaan (25.1.) toteaa, EU-jäsenyys tuo Suomelle paljon etuja, eikä Suomen pidä pyrkiä elpymispaketista pois. Vihriälän mukaan ollako vai eikö olla mukana -jankuttamisen sijasta pitäisikin jo keskittyä siihen, miten rahaston varoja käytetään järkevästi niin muualla kuin kotimaassakin.
Maailma ei ole täydellinen, eikä ole EU eikä elpymisrahastokaan. Se on kuitenkin parempi kuin tuuleen huutelu.
Valistunein veikkaus Suomenkin edusta tässä hankalassa ajassa.
www.karjalainen.fi
Kolumni: Kuumaa, tunteellista ja politisoitunutta puhetta elpymisrahastosta – Vihriälä: Jankuttamisen sijaan voisi keskittyä rahaston rahojen hyvään käyttöön
- Jyrki Utriainen
Keskustelu EU:n elpymisrahastosta on käynyt kierroksilla kuluneen viikon. Kuten aikaan sopii, keskustelu on ollut kuumaa, tunteellista ja politisoitunutta. Onpa siitä yritetty tehdä kuntavaaliteemaakin.
Keskustelua kiihdytti se, että hallitus lähetti torstaina eduskunnan käsiteltäväksi esityksen Suomen jäsenmaksuista EU:n tulevan budjettikauden ajalle sekä maksuosuudesta kaavailtuun elvytyspakettiin.
Taustalla oli myös uutisointi siitä, että Suomen elvytysrahastosta saamat avustukset tippuvat alkuperäisestä 3,2 miljardista eurosta 2,7:ään ennakoitua paremman talouskehityksen takia.
Edelleen taloustieteilijä Juha Tervala antoi valtiovarainvaliokunnalle lausunnon, jossa hän arvioi, että vaikka elpymispaketti onnistuisi, se voi heikentää Suomen taloutta. Tähän oli monen helppo tarttua ja toistaa sitä politiikan näyttämöillä.
Tervala tosin myös totesi, että tämä pitää nähdä hintana EU-jäsenyyden hyvistä puolista. Hänen mukaansa EU:n sisämarkkinat hyödyttävät Suomea taloudellisesti joka vuosi enemmän kuin elpymispaketti meille maksaa. (HS, 25.1.)
Tämä puoli puolestaan monilta poliitikoilta ihan hieman unohtui kertoa Tervalan sanomisista.
Asioita on joskus hyvä suhteuttaa. Minkä verran Suomi maksaa EU-jäsenyydestä tulevan budjettikauden eli seitsemän vuoden aikana?
Yhteensä 16,7 miljardia euroa. Onko se paljon vai vähän?
Suomen väkiluku on noin 5,518 miljoonaa. 16,7 miljardia jaettuna seitsemällä ja edelleen jaettuna väkiluvulla on yhtä kuin 43,2 euroa. Sen verran me jokainen suomalainen maksamme EU-jäsenyydestä per vuosi.
Samaa luokkaa on kuntosalin kuukausimaksu, puoli tankillista bensaa tai vaikka kampaajalla käynti.
Elpymisrahastoon Suomi laittaa arviolta noin 6,6 miljardia ja saa takaisinpäin 2,7 miljardia.
Maksaminen ajoittuu vuosille 2028–2058 – siis 30 vuodelle. 6,7 miinus 2,7 jaettuna 30:llä tekee noin 133 miljoonaa euroa vuodessa. Se taas on 23,6 euroa per suomalainen per vuosi. Onko se paljon vai vähän?
Siitä, että EU on tuonut Suomelle vakautta ja talouskasvua, ja Suomi nivoutui jäsenyydellään lopullisesti osaksi länttä.
Suomi on nettomaksaja, koska Suomen talous on ollut parasta a-ryhmää.
Nettosaajien kansantalous ei ole Suomen tasolla. Pitäisikö meidän havitella sellaista asemaa?
Joukko talousasiantuntijoita julkaisi tammikuussa tutkimuksen, jossa lytätään koko rahasto ja siihen osallistuminen. (Karjalainen, 20.1.)
Osallistuminen elpymispakettiin nähdään siinä tienä tulonsiirtounioniin, mikä puolestaan johtaa Euroopan liittovaltioon.
Kriittistä keskustelua tarvitaankin.
On syytä pohtia perusteellisesti, mikä EU:n kehityspolku on. Olemmeko menossa kohti liittovaltiota? Mitä Suomi haluaa?
Mainittuun tutkimukseen on muuten kantanut kortensa kekoon joensuulaislähtöinen valtiotieteen tohtori Tuomas Malinen.
Malinen on nakertanut paitsi omaa myös tutkimuksen uskottavuutta twitterissä muun muassa haistattelemalla Helsingin Sanomien toimittajalle Paavo Rautiolle.
Malinen keskittyy twitterissä myös kitisemään, ettei hallitus kuuntele talousasiantuntijoita. Tämä lienee tulkittavissa niin, että talousasiantuntija on yhtä kuin Malinen ja Malisen mieliset.
Koronakriisin puhjettua keväällä 2020 valtioneuvosto asetti selvitystyöryhmän arvioimaan koronakriisin taloudellisia vaikutuksia.
Selvitystyöryhmän puheenjohtajaksi kutsuttiin VTT, työelämäprofessori Vesa Vihriälä, jonka ohella ryhmään kuuluivat professori ja Nobel-voittaja Bengt Holmström, VTT Sixten Korkman ja professori Roope Uusitalo.
Tämä nelikko ei ilmeisesti täytä Malisen kriteerejä talousasiantuntijoista.
Elpymisrahaston avustukset on määrä jakaa etupainotteisesti.
Itä- ja Pohjois-Suomen seitsemän maakuntaa ovatkin jo koonneet yhteisen esityksen EU-elpymisrahoituksen käytöstä. (Karjalainen, 26.1.)
Alueen maakuntaliitot arvioivat, että elvytyspaketti polkaisee toteutuessaan liikkeelle 7 miljardin euron investoinnit Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Pohjois-Karjalasta esityksessä ovat mukana muun muassa GTK:n mineraali- ja kiertotalous -hankkeet Outokummussa ja fotoniikan Photonics Center -hanke Joensuussa.
Maakunnasta on mukana myös kymmenen uuden sukupolven vihreän teollisuuden yritysinvestointihanketta.
Elvytyspaketti on hyväksyttävä kansallisissa parlamenteissa, ja tämä kierros kestää vielä helmikuun.
Jos paketti toteutuu, Suomi muiden mukana toimittaa suunnitelmansa huhtikuussa EU:n komissiolle. Avustusten jako alkaa syksyllä 2021.
On helppoa vetää mutkat suoriksi ja neppailla herkullisilla yksityiskohdilla.
Vaikeampaa on esittää uskottava, Euroopan laajuinen vaihtoehto, kuinka jättimäisestä koronan aiheuttamasta talousahdingosta selvitään ja tullaan ulos. Se on monisyinen, monimutkainen ja visainen ongelma.
Kuten Vesa Vihriälä blogissaan (25.1.) toteaa, EU-jäsenyys tuo Suomelle paljon etuja, eikä Suomen pidä pyrkiä elpymispaketista pois. Vihriälän mukaan ollako vai eikö olla mukana -jankuttamisen sijasta pitäisikin jo keskittyä siihen, miten rahaston varoja käytetään järkevästi niin muualla kuin kotimaassakin.
Maailma ei ole täydellinen, eikä ole EU eikä elpymisrahastokaan. Se on kuitenkin parempi kuin tuuleen huutelu.
Valistunein veikkaus Suomenkin edusta tässä hankalassa ajassa.
Kolumni: Kuumaa, tunteellista ja politisoitunutta puhetta elpymisrahastosta – Vihriälä: Jankuttamisen sijaan voisi keskittyä rahaston rahojen hyvään käyttöön
Keskustelu EU:n elpymisrahastosta on käynyt kierroksilla kuluneen viikon. Kuten aikaan sopii, keskustelu on ollut kuumaa, tunteellista ja politisoitunutta. Onpa siitä yritetty tehdä kuntavaaliteemaakin.
www.karjalainen.fi
"Meillä" tuo ongelma ratkaistiin siten, että sain projektini valmiiksi Jouluksi ja nyt ei enää ole sitä isoa toimistoa mihin palata, vaan suurin osa on "pilvessä". Ihan kaikkia ei sinne saanut mutta suurimman osan. Tuli aika hyvät säästöt toimitiloista, sähköstä ja koneiden huoltosoppareista. Lisenssitkin ovat joustavampia, tai siis laskutus.
Puolivuotta kesti, oikeastaan vähän enemmän, melkein vuoden, mutta ensimmäiset kuukaudet olivat "omaa tutkimusta" ennen kuin ehdottelin ja esittelin asiaa ylemmäs. Sitten tuli Korona ja etätyöt. Ja sen myötä asiakkaita niin paljon ettei ehtinyt muuta hoitaa kun he halusivat kanssa parantaa etätyömahdollisuuksiaan. Koska he ovat se mikä tuo rahan firmalle niin heidät sitten ensin, vaikka firman etätyö ei ollutkaan ihan hyvällä tasolla. Ne suutarin lapset ja kengät...
Kesäloman jälkeen tuli sitten komento jättää kaikki muu ja satalasissa eteenpäin, tavoitteena vuodenvaihde. Niin tapahtui.
Siellä ne työpöydät nyt on Azuressa ja niille parille dinosaurukselle jotka vielä välttämättä haluavat koodata pimeässä huoneessa kuvaputken vihreän valon(* loisteesa on gitti. En ole niin rohkea että vaatisin heitä muuttamaan juurtuneita tapojaan. Suorittakoon jatkossakin muinaiset salatut riittinsä Vi:n parissa tai millä nyt haluavat. Parasta tulosta pienimmällä paapomisella he kuitenkin tekevät...
*) En minä tiedä onko heillä kuvaputkea vai ei, mutta sopisi kuvaan kauhtuneen villapaidan kanssa...
Tunnen henkilökohtaisesti kaksi COBOL-koodaria (eläkkeellä toki, mutta tekivät elämänsä tilin 1999). Tiedän tuon villapaita-tilanteen..."Meillä" tuo ongelma ratkaistiin siten, että sain projektini valmiiksi Jouluksi ja nyt ei enää ole sitä isoa toimistoa mihin palata, vaan suurin osa on "pilvessä". Ihan kaikkia ei sinne saanut mutta suurimman osan. Tuli aika hyvät säästöt toimitiloista, sähköstä ja koneiden huoltosoppareista. Lisenssitkin ovat joustavampia, tai siis laskutus.
Puolivuotta kesti, oikeastaan vähän enemmän, melkein vuoden, mutta ensimmäiset kuukaudet olivat "omaa tutkimusta" ennen kuin ehdottelin ja esittelin asiaa ylemmäs. Sitten tuli Korona ja etätyöt. Ja sen myötä asiakkaita niin paljon ettei ehtinyt muuta hoitaa kun he halusivat kanssa parantaa etätyömahdollisuuksiaan. Koska he ovat se mikä tuo rahan firmalle niin heidät sitten ensin, vaikka firman etätyö ei ollutkaan ihan hyvällä tasolla. Ne suutarin lapset ja kengät...
Kesäloman jälkeen tuli sitten komento jättää kaikki muu ja satalasissa eteenpäin, tavoitteena vuodenvaihde. Niin tapahtui.
Siellä ne työpöydät nyt on Azuressa ja niille parille dinosaurukselle jotka vielä välttämättä haluavat koodata pimeässä huoneessa kuvaputken vihreän valon(* loisteesa on gitti. En ole niin rohkea että vaatisin heitä muuttamaan juurtuneita tapojaan. Suorittakoon jatkossakin muinaiset salatut riittinsä Vi:n parissa tai millä nyt haluavat. Parasta tulosta pienimmällä paapomisella he kuitenkin tekevät...
*) En minä tiedä onko heillä kuvaputkea vai ei, mutta sopisi kuvaan kauhtuneen villapaidan kanssa...
ST1 kylmäasema on suosikki. Yleensä halvinkin. Nestettä tulee käytettyä yleensä jos kauempana ja reissuissa pitää muutenkin pysähtyä.
YliKoo
Greatest Leader
Apsin voi jättää listalta pois, niin katteet menevät yhdelle fiksuimmista suomalaisista (minun mielipide).
Luulen että Anttonen tekee ilmastolle ja taloudelle enemmän plussaa kuin hallitus, joka tietysti sinällään ei paljoa vaadi koska hallituksen saldo on pakkasella ja kirkkaasti. Mutta kuitenkin.
YliKoo
Greatest Leader
Kirjoittaja kuvasi onnistuneesti otsikossa mielipidettään:Unohtakaapas änkyrät Tytin ja muiden ytimissä olevien ja sinne pyrkivien herjaus...
Kolumni: Kuumaa, tunteellista ja politisoitunutta puhetta elpymisrahastosta – Vihriälä: Jankuttamisen sijaan voisi keskittyä rahaston rahojen hyvään käyttöön
- Jyrki Utriainen
Keskustelu EU:n elpymisrahastosta on käynyt kierroksilla kuluneen viikon. Kuten aikaan sopii, keskustelu on ollut kuumaa, tunteellista ja politisoitunutta. Onpa siitä yritetty tehdä kuntavaaliteemaakin.
Keskustelua kiihdytti se, että hallitus lähetti torstaina eduskunnan käsiteltäväksi esityksen Suomen jäsenmaksuista EU:n tulevan budjettikauden ajalle sekä maksuosuudesta kaavailtuun elvytyspakettiin.
Taustalla oli myös uutisointi siitä, että Suomen elvytysrahastosta saamat avustukset tippuvat alkuperäisestä 3,2 miljardista eurosta 2,7:ään ennakoitua paremman talouskehityksen takia.
Edelleen taloustieteilijä Juha Tervala antoi valtiovarainvaliokunnalle lausunnon, jossa hän arvioi, että vaikka elpymispaketti onnistuisi, se voi heikentää Suomen taloutta. Tähän oli monen helppo tarttua ja toistaa sitä politiikan näyttämöillä.
Tervala tosin myös totesi, että tämä pitää nähdä hintana EU-jäsenyyden hyvistä puolista. Hänen mukaansa EU:n sisämarkkinat hyödyttävät Suomea taloudellisesti joka vuosi enemmän kuin elpymispaketti meille maksaa. (HS, 25.1.)
Tämä puoli puolestaan monilta poliitikoilta ihan hieman unohtui kertoa Tervalan sanomisista.
Asioita on joskus hyvä suhteuttaa. Minkä verran Suomi maksaa EU-jäsenyydestä tulevan budjettikauden eli seitsemän vuoden aikana?
Yhteensä 16,7 miljardia euroa. Onko se paljon vai vähän?
Suomen väkiluku on noin 5,518 miljoonaa. 16,7 miljardia jaettuna seitsemällä ja edelleen jaettuna väkiluvulla on yhtä kuin 43,2 euroa. Sen verran me jokainen suomalainen maksamme EU-jäsenyydestä per vuosi.
Samaa luokkaa on kuntosalin kuukausimaksu, puoli tankillista bensaa tai vaikka kampaajalla käynti.
Elpymisrahastoon Suomi laittaa arviolta noin 6,6 miljardia ja saa takaisinpäin 2,7 miljardia.
Maksaminen ajoittuu vuosille 2028–2058 – siis 30 vuodelle. 6,7 miinus 2,7 jaettuna 30:llä tekee noin 133 miljoonaa euroa vuodessa. Se taas on 23,6 euroa per suomalainen per vuosi. Onko se paljon vai vähän?
Siitä, että EU on tuonut Suomelle vakautta ja talouskasvua, ja Suomi nivoutui jäsenyydellään lopullisesti osaksi länttä.
Suomi on nettomaksaja, koska Suomen talous on ollut parasta a-ryhmää.
Nettosaajien kansantalous ei ole Suomen tasolla. Pitäisikö meidän havitella sellaista asemaa?
Joukko talousasiantuntijoita julkaisi tammikuussa tutkimuksen, jossa lytätään koko rahasto ja siihen osallistuminen. (Karjalainen, 20.1.)
Osallistuminen elpymispakettiin nähdään siinä tienä tulonsiirtounioniin, mikä puolestaan johtaa Euroopan liittovaltioon.
Kriittistä keskustelua tarvitaankin.
On syytä pohtia perusteellisesti, mikä EU:n kehityspolku on. Olemmeko menossa kohti liittovaltiota? Mitä Suomi haluaa?
Mainittuun tutkimukseen on muuten kantanut kortensa kekoon joensuulaislähtöinen valtiotieteen tohtori Tuomas Malinen.
Malinen on nakertanut paitsi omaa myös tutkimuksen uskottavuutta twitterissä muun muassa haistattelemalla Helsingin Sanomien toimittajalle Paavo Rautiolle.
Malinen keskittyy twitterissä myös kitisemään, ettei hallitus kuuntele talousasiantuntijoita. Tämä lienee tulkittavissa niin, että talousasiantuntija on yhtä kuin Malinen ja Malisen mieliset.
Koronakriisin puhjettua keväällä 2020 valtioneuvosto asetti selvitystyöryhmän arvioimaan koronakriisin taloudellisia vaikutuksia.
Selvitystyöryhmän puheenjohtajaksi kutsuttiin VTT, työelämäprofessori Vesa Vihriälä, jonka ohella ryhmään kuuluivat professori ja Nobel-voittaja Bengt Holmström, VTT Sixten Korkman ja professori Roope Uusitalo.
Tämä nelikko ei ilmeisesti täytä Malisen kriteerejä talousasiantuntijoista.
Elpymisrahaston avustukset on määrä jakaa etupainotteisesti.
Itä- ja Pohjois-Suomen seitsemän maakuntaa ovatkin jo koonneet yhteisen esityksen EU-elpymisrahoituksen käytöstä. (Karjalainen, 26.1.)
Alueen maakuntaliitot arvioivat, että elvytyspaketti polkaisee toteutuessaan liikkeelle 7 miljardin euron investoinnit Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Pohjois-Karjalasta esityksessä ovat mukana muun muassa GTK:n mineraali- ja kiertotalous -hankkeet Outokummussa ja fotoniikan Photonics Center -hanke Joensuussa.
Maakunnasta on mukana myös kymmenen uuden sukupolven vihreän teollisuuden yritysinvestointihanketta.
Elvytyspaketti on hyväksyttävä kansallisissa parlamenteissa, ja tämä kierros kestää vielä helmikuun.
Jos paketti toteutuu, Suomi muiden mukana toimittaa suunnitelmansa huhtikuussa EU:n komissiolle. Avustusten jako alkaa syksyllä 2021.
On helppoa vetää mutkat suoriksi ja neppailla herkullisilla yksityiskohdilla.
Vaikeampaa on esittää uskottava, Euroopan laajuinen vaihtoehto, kuinka jättimäisestä koronan aiheuttamasta talousahdingosta selvitään ja tullaan ulos. Se on monisyinen, monimutkainen ja visainen ongelma.
Kuten Vesa Vihriälä blogissaan (25.1.) toteaa, EU-jäsenyys tuo Suomelle paljon etuja, eikä Suomen pidä pyrkiä elpymispaketista pois. Vihriälän mukaan ollako vai eikö olla mukana -jankuttamisen sijasta pitäisikin jo keskittyä siihen, miten rahaston varoja käytetään järkevästi niin muualla kuin kotimaassakin.
Maailma ei ole täydellinen, eikä ole EU eikä elpymisrahastokaan. Se on kuitenkin parempi kuin tuuleen huutelu.
Valistunein veikkaus Suomenkin edusta tässä hankalassa ajassa.
Kolumni: Kuumaa, tunteellista ja politisoitunutta puhetta elpymisrahastosta – Vihriälä: Jankuttamisen sijaan voisi keskittyä rahaston rahojen hyvään käyttöön
Keskustelu EU:n elpymisrahastosta on käynyt kierroksilla kuluneen viikon. Kuten aikaan sopii, keskustelu on ollut kuumaa, tunteellista ja politisoitunutta. Onpa siitä yritetty tehdä kuntavaaliteemaakin.
Maria Ohisalo vastaa nyt lamapuheistaan nousseeseen kohuun – myöntää Esko Ahon ehkä olleen oikeassa
Ehkä oli tai ehkä ei ! Selvästi hankalaa ku ei osaa sanoa kuin ehkä.
Ehkä oli tai ehkä ei ! Selvästi hankalaa ku ei osaa sanoa kuin ehkä.
Juu ei ole E. Lepomäki mikään sateentekijä, vaikka onkin pari tutkintoa takataskuissaan... sinkku kuulema nykyään vielä, jahhah. Kyllä Fremenkin olemattomilta total lock-down -kiireiltään ehtii seuraamaan kotivaltakunnan juoksevia menoja.
Saapi nähdä mitä maanantaina tapahtuu täällä Oslon ja Follon alueella, meillä oli siis totaalinen kiinni-meininki, huoltoasemat, ruokakaupat, apteekit vain auki, ja kyllä, paikalliset Alkot avattiin uudestaan ilmeisesti jo maanantaina koska rajansa se on norskienkin pinnalla, varsinkin jos ei tarvii viikkoon mennä duuniiin.
Komeat pakkaskelit ollut koko viikon, mutta kun ei ole lunta niin se raastaa hiihtokansan sielua. Joten valtion Vinmonopolet. Sepäs helpottaa...
Varsinkin tätä, niinkö.
Noh, ensinnäkin Suomeen matkustaminen lienee aika mutkan takana nyt, toisekseen Eduskuntaan ineen punkeaminen on tod. näk. omanlaisensa päänsärky, kolmanneksi kokoomuksen vitun eduskuntaryhmän sijainnin paikallistaminen siinä mestassa on uudenlaisensa haaste, ja neljänneksi E. Lepomäen tunnistaminen paitsi villapaidoistaan lienee ehkä vain marginaalisesti helpompaa kuin Sirpa Pietikäisen välttely.
Ja ai niin, mun pitäisi tehdä kasvomaskin kautta vielä tuttavuutta.
Vaikka olen lähtökohtaisesti romanttinen optimisti, niin en silti usko noin monen boolean-portin aukeavan sopivasti.
And she's not as smart as she thinks she is, anyway. IMHO.
Noh, kyllä E. Lepomäen tunnistaa kaikista noista seikoista huolimatta. Kaunis nainen ja välillä esittää ihan 'oikeita' mielipiteitäkin. Enkä halua edes vitsailla, jos on ikävän avioeron edessä, koska kyllä niitä paskoja ihmisiä, niin akkoja ja ukkoja riittää tähänkin kansaan. Esimerkiksi JUOPPOJA...
Kun ne portit aukeavat, niin ne aukeavat yleensä kaikki kerralla. Rubicon, tiedäthän.
Olet hyvä mies! Ja samaa mieltä noista avioerojutuista, mutsi on ollut kolme kertaa naimisissa joten kokemusta kertyi nuorena ihan tarpeeksi, vakkein itse ole purjehtinut avioliiton satamaan kertaakaan... mutta meitsi täräytti vuosia, joten siinä mennään. Lienen sinua vanhempi, joten Lepo!