Rinteen/Marin hallituksen politiikka ja siitä keskustelua.

[STURM.AUSF.G]

PS on vielä untuvikko puolue.Nyt tietenkin voimansa tunnossa kun luulee päässeensä pysyvästi kukkulan kuninkaaksi..Keskusta on n 100 vuotta ollut maata rakentamassa sodan ja rauhan aikana milloin vasemmiston ja viime vuosina myös oikeiston kanssa.Ei se niin vain häviä vaikka välillä takapakkia tulee."

Hallitusten historiaa​

Itsenäisessä Suomessa on vuodesta 1917 lähtien ollut 76 hallitusta. Hallituksista pitkäikäisin on ollut pääministeri Juha Sipilän hallitus 1 470 päivällään. Eniten ministeripäiviä on ministerinä vuosina 1950–1979 toimineena valtioneuvos Johannes Virolaisella, 6 169 päivää.

Vähemmistöhallituksista enemmistökoalitioihin​

Hallituspohja on itsenäisyyden aikana muuttunut parlamentaarisesta epävakaudesta kohti pysyviä enemmistökoalitioita. Ennen talvisotaa toimineesta 19 hallituksesta 14 oli vähemmistö- ja virkamieshallituksia. Enemmistöhallituksetkin olivat lyhytikäisiä. Poikkeuksen lyhytikäisten hallitusten sarjassa teki T. M. Kivimäen johtama keskustapuolueiden vähemmistöhallitus vuosina 1932–36 lähes neljän vuoden hallituskaudellaan.

Keskustan ja oikeiston porvarilliset puolueet muodostivat yleensä hallitukset. Sosiaalidemokraatit tulivat hallitusvastuuseen ensimmäisen kerran vuosina 1926–27 muodostaessaan yksinään vähemmistöhallituksen ja seuraavan kerran vuonna 1937, jolloin muodostettiin ensimmäinen punamultahallitus.

Sota-aikana ja heti sodan jälkeen kansallinen yksimielisyys edellytti laajapohjaisia hallituksia. Silti sotavuosienkin hallitukset olivat melko lyhytikäisiä. Sodan jälkeen myös äärivasemmisto nousi hallitusvastuuseen.

1950-luvulta 1960-luvun puoliväliin oli vaihtelevia ja usein vaihtuvia hallituskoalitioita. Keskeinen hallituspuolue oli Maalaisliitto/Keskusta. Vuosina 1966–1987 hallitsivat pääasiassa keskustan ja vasemmiston yhteishallitukset, joista toisinaan käytettiin kansanrintamahallituksen nimeä.

Vuosina 1987–1991 toimi sosiaalidemokraattien ja oikeiston sini-punahallitus, jota seurasi vuosina 1991–1995 keskustan ja kokoomuksen johtama porvarihallitus. Vuonna 1995 aloittaneessa Lipposen hallituksessa oli edustettuina koko vasemmisto, oikeisto ja vihreät. Vuonna 2003 Jäätteenmäen hallituksen ja sen työtä jatkaneen Vanhasen hallituksen myötä palattiin perinteiselle keskustan ja sosiaalidemokraattien punamultayhteistyölinjalle.

Keväällä 2007 aloittanut Vanhasen II hallitus oli keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja ruotsalaisten muodostama enemmistöhallitus, samoin sen seuraajaksi kesäkuussa 2010 nimitetty Kiviniemen hallitus. Ruotsalainen kansanpuolue on ollut hallitusten yleispuolue, joka on mahtunut mukaan lähes jokaiseen hallituskoalitiovaihtoehtoon.

Kesällä 2011 nimitetyssä Kataisen hallituksessa oli aluksi kuusi puoluetta: kokoomus, sosiaalidemokraatit, vasemmistoliitto, RKP, vihreät ja kristillisdemokraatit. Vasemmistoliitto jätti hallituksen huhtikuussa 2014. Kokoomuksen puheenjohtajavaihdoksen myötä aloitti kesällä 2014 pääministeri Alexander Stubbin enemmistöhallitus samalla puoluekokoonpanolla. Vihreä liitto erosi hallituksesta 26.9.2014.

Keväällä 2015 aloittanut Sipilän hallitus oli keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen muodostama enemmistöhallitus. Kesäkuussa 2017 perussuomalaiset jätti hallituksen, mutta puolueesta eronneiden kansanedustajien perustama Sininen tulevaisuus (ent. Sininen eduskuntaryhmä) jatkoi hallituksessa. Pääministeri Juha Sipilä jätti 8. maaliskuuta 2019 hallituksensa eronpyynnön tasavallan presidentille ennen 14. huhtikuuta pidettyjä eduskuntavaaleja.

Kesäkuun alussa 2019 nimitetyn Antti Rinteen enemmistöhallituksen muodostivat sosialidemokraatit, keskusta, vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP. Rinteen hallituksen erottua joulukuussa 2019, jatkoi nykyinen pääministeri Sanna Marinin hallitus samalla puoluekokoonpanolla.

Lempinimiä​

Hallituspohjan värikirjon ja poliittisen tilanteen mukaan erilaiset hallituskoalitiot ja hallitukset ovat saaneet erilaisia nimityksiä. Yleisesti puhutaan punamullasta ja kansanrintamasta, sinipunasta ja sateenkaaresta. Historian lehdille ovat jääneet elämään myös K-A. Fagerholmin "yöpakkashallitus" (1958–1959), Teuvo Auran "vapaapalokunnat" (1970–1972), Rafael Paasion johtama "nappulaliiga" (1972) ja Martti Miettusen "hätätilahallitus" (1975).

 

[tonoppa]

PS on vielä untuvikko puolue.Nyt tietenkin voimansa tunnossa kun luulee päässeensä pysyvästi kukkulan kuninkaaksi..Keskusta on n 100 vuotta ollut maata rakentamassa sodan ja rauhan aikana milloin vasemmiston ja viime vuosina myös oikeiston kanssa.Ei se niin vain häviä vaikka välillä takapakkia tulee."

Hallitusten historiaa​

Itsenäisessä Suomessa on vuodesta 1917 lähtien ollut 76 hallitusta. Hallituksista pitkäikäisin on ollut pääministeri Juha Sipilän hallitus 1 470 päivällään. Eniten ministeripäiviä on ministerinä vuosina 1950–1979 toimineena valtioneuvos Johannes Virolaisella, 6 169 päivää.

Vähemmistöhallituksista enemmistökoalitioihin​

Hallituspohja on itsenäisyyden aikana muuttunut parlamentaarisesta epävakaudesta kohti pysyviä enemmistökoalitioita. Ennen talvisotaa toimineesta 19 hallituksesta 14 oli vähemmistö- ja virkamieshallituksia. Enemmistöhallituksetkin olivat lyhytikäisiä. Poikkeuksen lyhytikäisten hallitusten sarjassa teki T. M. Kivimäen johtama keskustapuolueiden vähemmistöhallitus vuosina 1932–36 lähes neljän vuoden hallituskaudellaan.

Keskustan ja oikeiston porvarilliset puolueet muodostivat yleensä hallitukset. Sosiaalidemokraatit tulivat hallitusvastuuseen ensimmäisen kerran vuosina 1926–27 muodostaessaan yksinään vähemmistöhallituksen ja seuraavan kerran vuonna 1937, jolloin muodostettiin ensimmäinen punamultahallitus.

Sota-aikana ja heti sodan jälkeen kansallinen yksimielisyys edellytti laajapohjaisia hallituksia. Silti sotavuosienkin hallitukset olivat melko lyhytikäisiä. Sodan jälkeen myös äärivasemmisto nousi hallitusvastuuseen.

1950-luvulta 1960-luvun puoliväliin oli vaihtelevia ja usein vaihtuvia hallituskoalitioita. Keskeinen hallituspuolue oli Maalaisliitto/Keskusta. Vuosina 1966–1987 hallitsivat pääasiassa keskustan ja vasemmiston yhteishallitukset, joista toisinaan käytettiin kansanrintamahallituksen nimeä.

Vuosina 1987–1991 toimi sosiaalidemokraattien ja oikeiston sini-punahallitus, jota seurasi vuosina 1991–1995 keskustan ja kokoomuksen johtama porvarihallitus. Vuonna 1995 aloittaneessa Lipposen hallituksessa oli edustettuina koko vasemmisto, oikeisto ja vihreät. Vuonna 2003 Jäätteenmäen hallituksen ja sen työtä jatkaneen Vanhasen hallituksen myötä palattiin perinteiselle keskustan ja sosiaalidemokraattien punamultayhteistyölinjalle.

Keväällä 2007 aloittanut Vanhasen II hallitus oli keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja ruotsalaisten muodostama enemmistöhallitus, samoin sen seuraajaksi kesäkuussa 2010 nimitetty Kiviniemen hallitus. Ruotsalainen kansanpuolue on ollut hallitusten yleispuolue, joka on mahtunut mukaan lähes jokaiseen hallituskoalitiovaihtoehtoon.

Kesällä 2011 nimitetyssä Kataisen hallituksessa oli aluksi kuusi puoluetta: kokoomus, sosiaalidemokraatit, vasemmistoliitto, RKP, vihreät ja kristillisdemokraatit. Vasemmistoliitto jätti hallituksen huhtikuussa 2014. Kokoomuksen puheenjohtajavaihdoksen myötä aloitti kesällä 2014 pääministeri Alexander Stubbin enemmistöhallitus samalla puoluekokoonpanolla. Vihreä liitto erosi hallituksesta 26.9.2014.

Keväällä 2015 aloittanut Sipilän hallitus oli keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen muodostama enemmistöhallitus. Kesäkuussa 2017 perussuomalaiset jätti hallituksen, mutta puolueesta eronneiden kansanedustajien perustama Sininen tulevaisuus (ent. Sininen eduskuntaryhmä) jatkoi hallituksessa. Pääministeri Juha Sipilä jätti 8. maaliskuuta 2019 hallituksensa eronpyynnön tasavallan presidentille ennen 14. huhtikuuta pidettyjä eduskuntavaaleja.

Kesäkuun alussa 2019 nimitetyn Antti Rinteen enemmistöhallituksen muodostivat sosialidemokraatit, keskusta, vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP. Rinteen hallituksen erottua joulukuussa 2019, jatkoi nykyinen pääministeri Sanna Marinin hallitus samalla puoluekokoonpanolla.

Lempinimiä​

Hallituspohjan värikirjon ja poliittisen tilanteen mukaan erilaiset hallituskoalitiot ja hallitukset ovat saaneet erilaisia nimityksiä. Yleisesti puhutaan punamullasta ja kansanrintamasta, sinipunasta ja sateenkaaresta. Historian lehdille ovat jääneet elämään myös K-A. Fagerholmin "yöpakkashallitus" (1958–1959), Teuvo Auran "vapaapalokunnat" (1970–1972), Rafael Paasion johtama "nappulaliiga" (1972) ja Martti Miettusen "hätätilahallitus" (1975).

Siellähän puntti oikeasti tutisee, jestas. Ehkä pitäisi kuitenkin miettiä sen kepun nykyisen politiikan seurauksia, eikä kuvitella että historia on tae tulevasta.

 

[hansai]

PS on vielä untuvikko puolue.Nyt tietenkin voimansa tunnossa kun luulee päässeensä pysyvästi kukkulan kuninkaaksi..Keskusta on n 100 vuotta ollut maata rakentamassa sodan ja rauhan aikana milloin vasemmiston ja viime vuosina myös oikeiston kanssa.Ei se niin vain häviä vaikka välillä takapakkia tulee."

Hallitusten historiaa​

Itsenäisessä Suomessa on vuodesta 1917 lähtien ollut 76 hallitusta. Hallituksista pitkäikäisin on ollut pääministeri Juha Sipilän hallitus 1 470 päivällään. Eniten ministeripäiviä on ministerinä vuosina 1950–1979 toimineena valtioneuvos Johannes Virolaisella, 6 169 päivää.

Vähemmistöhallituksista enemmistökoalitioihin​

Hallituspohja on itsenäisyyden aikana muuttunut parlamentaarisesta epävakaudesta kohti pysyviä enemmistökoalitioita. Ennen talvisotaa toimineesta 19 hallituksesta 14 oli vähemmistö- ja virkamieshallituksia. Enemmistöhallituksetkin olivat lyhytikäisiä. Poikkeuksen lyhytikäisten hallitusten sarjassa teki T. M. Kivimäen johtama keskustapuolueiden vähemmistöhallitus vuosina 1932–36 lähes neljän vuoden hallituskaudellaan.

Keskustan ja oikeiston porvarilliset puolueet muodostivat yleensä hallitukset. Sosiaalidemokraatit tulivat hallitusvastuuseen ensimmäisen kerran vuosina 1926–27 muodostaessaan yksinään vähemmistöhallituksen ja seuraavan kerran vuonna 1937, jolloin muodostettiin ensimmäinen punamultahallitus.

Sota-aikana ja heti sodan jälkeen kansallinen yksimielisyys edellytti laajapohjaisia hallituksia. Silti sotavuosienkin hallitukset olivat melko lyhytikäisiä. Sodan jälkeen myös äärivasemmisto nousi hallitusvastuuseen.

1950-luvulta 1960-luvun puoliväliin oli vaihtelevia ja usein vaihtuvia hallituskoalitioita. Keskeinen hallituspuolue oli Maalaisliitto/Keskusta. Vuosina 1966–1987 hallitsivat pääasiassa keskustan ja vasemmiston yhteishallitukset, joista toisinaan käytettiin kansanrintamahallituksen nimeä.

Vuosina 1987–1991 toimi sosiaalidemokraattien ja oikeiston sini-punahallitus, jota seurasi vuosina 1991–1995 keskustan ja kokoomuksen johtama porvarihallitus. Vuonna 1995 aloittaneessa Lipposen hallituksessa oli edustettuina koko vasemmisto, oikeisto ja vihreät. Vuonna 2003 Jäätteenmäen hallituksen ja sen työtä jatkaneen Vanhasen hallituksen myötä palattiin perinteiselle keskustan ja sosiaalidemokraattien punamultayhteistyölinjalle.

Keväällä 2007 aloittanut Vanhasen II hallitus oli keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja ruotsalaisten muodostama enemmistöhallitus, samoin sen seuraajaksi kesäkuussa 2010 nimitetty Kiviniemen hallitus. Ruotsalainen kansanpuolue on ollut hallitusten yleispuolue, joka on mahtunut mukaan lähes jokaiseen hallituskoalitiovaihtoehtoon.

Kesällä 2011 nimitetyssä Kataisen hallituksessa oli aluksi kuusi puoluetta: kokoomus, sosiaalidemokraatit, vasemmistoliitto, RKP, vihreät ja kristillisdemokraatit. Vasemmistoliitto jätti hallituksen huhtikuussa 2014. Kokoomuksen puheenjohtajavaihdoksen myötä aloitti kesällä 2014 pääministeri Alexander Stubbin enemmistöhallitus samalla puoluekokoonpanolla. Vihreä liitto erosi hallituksesta 26.9.2014.

Keväällä 2015 aloittanut Sipilän hallitus oli keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen muodostama enemmistöhallitus. Kesäkuussa 2017 perussuomalaiset jätti hallituksen, mutta puolueesta eronneiden kansanedustajien perustama Sininen tulevaisuus (ent. Sininen eduskuntaryhmä) jatkoi hallituksessa. Pääministeri Juha Sipilä jätti 8. maaliskuuta 2019 hallituksensa eronpyynnön tasavallan presidentille ennen 14. huhtikuuta pidettyjä eduskuntavaaleja.

Kesäkuun alussa 2019 nimitetyn Antti Rinteen enemmistöhallituksen muodostivat sosialidemokraatit, keskusta, vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP. Rinteen hallituksen erottua joulukuussa 2019, jatkoi nykyinen pääministeri Sanna Marinin hallitus samalla puoluekokoonpanolla.

Lempinimiä​

Hallituspohjan värikirjon ja poliittisen tilanteen mukaan erilaiset hallituskoalitiot ja hallitukset ovat saaneet erilaisia nimityksiä. Yleisesti puhutaan punamullasta ja kansanrintamasta, sinipunasta ja sateenkaaresta. Historian lehdille ovat jääneet elämään myös K-A. Fagerholmin "yöpakkashallitus" (1958–1959), Teuvo Auran "vapaapalokunnat" (1970–1972), Rafael Paasion johtama "nappulaliiga" (1972) ja Martti Miettusen "hätätilahallitus" (1975).

Jalasmökistä nuorisosäätiön kautta lautakasaan..

Toivon ihan oikeasti, että Keskusta löytää itsensä.

 

[Fisu]

Mielenkiintoisesti Keskusta on ainoa puolue, jolla voi sanoa olevan ammattipoliitikkoja. Koulutettu siihen hommaan. Eräässäkin suorittamassani johtamiskoulutuskurssilla oli keskustapuolueen henkilö puolueen rahoilla.

 

[Lunni]

Siellähän puntti oikeasti tutisee, jestas. Ehkä pitäisi kuitenkin miettiä sen kepun nykyisen politiikan seurauksia, eikä kuvitella että historia on tae tulevasta.

Noo, viimeksi olivat porvarihallituksessa tekemässä oikeistopolitiikkaa eikä siitäkään hyvä heilunut...

 

[Erkki]

Mietin tästä autoilusta ja sen kehittämisestä sen verran, että olikohan samanlainen ä ä ä ä änkyttäminen siitä, että kyllä sitä vuan hevosella pitää kulkea, kun valtio otti vuonna 1921 tieverkon hoitoonsa ja alkoi kehittää autoilua. Ei tuosta ole kuin tasan sata vuotta aikaa. Minkähänlainen parku ja marina silloin oli, kun pollen käyttöä ei enää niin paljon suosittu. Olikohan otsikoissa se, että pitäisi palata takaisin tervanpolttoon ja mikään ei saisi muuttua.

Autoihin oli varaa vain hyvätuloisilla, eikä valtiovalta yrittänyt pakottaa kansalaisia luopumaan hevosistaan, jotka säilyivät varsinkin maaseudun paikallisina kulkuvälineinä vielä vuosikymmeniä.

 

[aab]

Yhtä huono kuin se, jos valtio ei olisi pystynyt pakko-ottaa siviileiltä 6500 kuorma-autoa 1939 vuonna. Kuormureita, joita oli pystytty hankkimaan, koska tieverkkoa oli kehitetty 1921 vuodesta alkaen.

Simpauttaja

Autoihin oli varaa vain hyvätuloisilla, eikä valtiovalta yrittänyt pakottaa kansalaisia luopumaan hevosistaan, jotka säilyivät varsinkin maaseudun paikallisina kulkuvälineinä vielä vuosikymmeniä.

Ja sillä hevosella tehtiin tilan työt, autolla on paha mennä tukkimetsään tai pellolle.

 

[Erkki]

Ja sillä hevosella tehtiin tilan työt, autolla on paha mennä tukkimetsään tai pellolle.

Totta, lisäksi maaseudun pikkutiet olivat usein vielä 1960-luvullakin autolle kulkukelvottomia.

 

[StmSvejk]

Mikä olisi ollut Suomen kohtalo jos hallitus olisi v. 1921 päättänyt, että Suomi on hevoseton vuoteen 1941 mennessä?

Kyllähän talvisota olisi epäilemättä sujunut paremmin Suomen osalta jos hevosia olisi ollut käytössä vähemmän ja muuten olisi käytetty enemmän moottoriajoneuvoja. Miehiä olisi riittänyt rintamalle paljon enemmän joka portaalla. Liikkuvat sotatoimet Laatokan pohjoispuolella olisivat olleet merkittävästi nopeampia. Kenttätykistön miestarve olisi romahtanut ja liikkuvuus parantunut kertaheitolla.

Hevosten kriittinen tarve vs. moottoriajoneuvot oli jo tuolloin melkoisen pieni. Jo 1930-luvun traktorit olisivat kelvanneet korvamamaan hevoset käytännössä kaikissa tarkoituksissa joitain harvoja erityistapauksia lukuun ottamatta.

Ennen kaikkea hevoseton Suomi olisi saavuttanut 1930-luvulla laman jälkeen valtavan kasvun, kun työvoimaa ei olisi ollut sitoutunut maatalous- ja metsätöihin niin paljon vaan teollisuus olisi päässyt vauhtiin. Vaurastunut Suomi olisi käyttänyt isomman osan rahoistaan myös maanpuolustukseen. Paljonkohan peltoalaa olisi ollut reservissä ruoantuotantoon kun hevosten rehuja ei olisi tarvinnut harkita?

Polttoaineen tarpeeseen olisi kiinnitetty enemmän huomiota ajoissa ja toki vauraampi Suomi olisi kyennyt tuottamaan korvikepolttoaineita kotimaisen teolllisuuden toimesta riittävästi.

Karjalan kannaksen linnoittaminen konetyövoimalla ja linnoitteet pitkin itärajaa olisi tehty ihan eri rivakkuudella konevoimalla vs. lapio- ja hevoslinja.

Teoriassa vaikkapa tällaiseen projektiin olisi ollut rahaa käytössä jos lainaa olisi uskallettu ottaa, lainahanat eivät olleet tiukalla. Olisiko se sitten ollut tehokkainta rahojen käyttöä, vaikea sanoa.

 

[miheikki]

Kalle päätalon kirjoissa käy esille sodan jälkeen maatamme vaivaava kumipula. Johtuen tietenkin Kauko-Idän sodasta. Polkupyöriin on turha haaveilla uusia renkaita. Linja-autot pääsevät tuurilla perille loppuun ajetuilla renkailla.

 

[PSB 5500]

Kyllähän talvisota olisi epäilemättä sujunut paremmin Suomen osalta jos hevosia olisi ollut käytössä vähemmän ja muuten olisi käytetty enemmän moottoriajoneuvoja. Miehiä olisi riittänyt rintamalle paljon enemmän joka portaalla. Liikkuvat sotatoimet Laatokan pohjoispuolella olisivat olleet merkittävästi nopeampia. Kenttätykistön miestarve olisi romahtanut ja liikkuvuus parantunut kertaheitolla.

Hevosten kriittinen tarve vs. moottoriajoneuvot oli jo tuolloin melkoisen pieni. Jo 1930-luvun traktorit olisivat kelvanneet korvamamaan hevoset käytännössä kaikissa tarkoituksissa joitain harvoja erityistapauksia lukuun ottamatta.

Ennen kaikkea hevoseton Suomi olisi saavuttanut 1930-luvulla laman jälkeen valtavan kasvun, kun työvoimaa ei olisi ollut sitoutunut maatalous- ja metsätöihin niin paljon vaan teollisuus olisi päässyt vauhtiin. Vaurastunut Suomi olisi käyttänyt isomman osan rahoistaan myös maanpuolustukseen. Paljonkohan peltoalaa olisi ollut reservissä ruoantuotantoon kun hevosten rehuja ei olisi tarvinnut harkita?

Polttoaineen tarpeeseen olisi kiinnitetty enemmän huomiota ajoissa ja toki vauraampi Suomi olisi kyennyt tuottamaan korvikepolttoaineita kotimaisen teolllisuuden toimesta riittävästi.

Karjalan kannaksen linnoittaminen konetyövoimalla ja linnoitteet pitkin itärajaa olisi tehty ihan eri rivakkuudella konevoimalla vs. lapio- ja hevoslinja.

Teoriassa vaikkapa tällaiseen projektiin olisi ollut rahaa käytössä jos lainaa olisi uskallettu ottaa, lainahanat eivät olleet tiukalla. Olisiko se sitten ollut tehokkainta rahojen käyttöä, vaikea sanoa.

Tämähän on kai sarkasmia? Tähän asti ainakin on puhuttu että yksi tärkeä tekijä että ylipäätään sodasta selvittiin oli juuri nuo hevoset jotka olivat mukana. Moottoroitu kalusto ei vielä tuolloin ollut sillä teknisellä tasolla että se olisi kaikkiin silloisiin tehtäviin ollut soveltuvaa. Ei sodassa eikä rauhassa. Hevoset olivat tuolloin vielä aika monen maan sotavoimissa mukana.

 

[StmSvejk]

Tämähän on kai sarkasmia? Tähän asti ainakin on puhuttu että yksi tärkeä tekijä että ylipäätään sodasta selvittiin oli juuri nuo hevoset jotka olivat mukana. Moottoroitu kalusto ei vielä tuolloin ollut sillä teknisellä tasolla että se olisi kaikkiin silloisiin tehtäviin ollut soveltuvaa. Ei sodassa eikä rauhassa. Hevoset olivat tuolloin vielä aika monen maan sotavoimissa mukana.

Tokihan hevoset olivat tärkeitä kun muuta ei ollut, mutta todellinen käyttötarve oli hyvin rajallinen. Samaan tapaan voisi sanoa, että kirjoituskoneet olivat kriittisen tärkeitä 1980-luvun toimistotöissä - no olivathan ne, kun tietokoneita ei ollut vielä tarpeeksi.

Hevosia oli käytössä ensisijaisesti koska moottoriajoneuvoja ei ollut riittävästi. Hevosille oli oma käyttönsä tuona aikana erämaataisteluissa - niissäkin melko rajatusti. Siviilipuolellakin hevoset korvattiin traktoreilla ja kuorma-autoilla metsätöitä myöten heti kun se oli vain mahdollista.

Enemmän pulaa oli moottoriajoneuvoista. Vaikkapa kenttätykistöpatteristossa oli sellaiset 400-500 hevosta joiden piti syödä joka päivä, jotka vaativat ison miesmäärän huolenpitoon ym. Noin puolet tykistön miesvahvuudesta oli eri tavoin hevosten ylläpitoon keskittyneitä. Toki tuon ajan moottoriajoneuvotkin olivat kevyitä ja huoltotarpeisia, mutta eivät läheskään samoissa määrin.

Sotien jälkeen Suomen metsäteollisuutta ja rakennusteollisuutta tehostivat valtavasti USA:n armeijan ylijäämävarastoista hankitut moottoriajoneuvot.

USA:n ja Britannian asevoimat olivat ainoat, jotka onnistuivat luopumaan hevosten laajastaa käytöstä toisessa maailmansodassa eivätkä he niitä takaisin hinkuneet, pois lukien harvat erityisolosuhteet (vuoristo, viidakko ym - taisi olla enemmän muuleja kuin hevosia käytössä)

Jos nyt fiktiivisesti vuoden 1921 hallitus olisi päättänyt tehdä Suomesta hevosettoman vuoteen 1941 mennessä ja päätöksestä olisi pidetty kiinni, olisi riittävä määrä hevosia sotilaskäyttöön selvinnyt joka tapauksessa joko syrjäseudun köyhillä tiloilla tai viime kädessä Puolustusvoimien palveluksessa. Toki tällainen fiktiivinen konesuomi olisi varmaan kehitellyt sotilaskäyttöön maastoajoneuvojakin...

 

[PSB 5500]

Tokihan hevoset olivat tärkeitä kun muuta ei ollut, mutta todellinen käyttötarve oli hyvin rajallinen. Samaan tapaan voisi sanoa, että kirjoituskoneet olivat kriittisen tärkeitä 1980-luvun toimistotöissä - no olivathan ne, kun tietokoneita ei ollut vielä tarpeeksi.

Hevosia oli käytössä ensisijaisesti koska moottoriajoneuvoja ei ollut riittävästi. Hevosille oli oma käyttönsä tuona aikana erämaataisteluissa - niissäkin melko rajatusti. Siviilipuolellakin hevoset korvattiin traktoreilla ja kuorma-autoilla metsätöitä myöten heti kun se oli vain mahdollista.

Enemmän pulaa oli moottoriajoneuvoista. Vaikkapa kenttätykistöpatteristossa oli sellaiset 400-500 hevosta joiden piti syödä joka päivä, jotka vaativat ison miesmäärän huolenpitoon ym. Noin puolet tykistön miesvahvuudesta oli eri tavoin hevosten ylläpitoon keskittyneitä. Toki tuon ajan moottoriajoneuvotkin olivat kevyitä ja huoltotarpeisia, mutta eivät läheskään samoissa määrin.

Sotien jälkeen Suomen metsäteollisuutta ja rakennusteollisuutta tehostivat valtavasti USA:n armeijan ylijäämävarastoista hankitut moottoriajoneuvot.

USA:n ja Britannian asevoimat olivat ainoat, jotka onnistuivat luopumaan hevosten laajastaa käytöstä toisessa maailmansodassa eivätkä he niitä takaisin hinkuneet, pois lukien harvat erityisolosuhteet (vuoristo, viidakko ym - taisi olla enemmän muuleja kuin hevosia käytössä)

Jos nyt fiktiivisesti vuoden 1921 hallitus olisi päättänyt tehdä Suomesta hevosettoman vuoteen 1941 mennessä ja päätöksestä olisi pidetty kiinni, olisi riittävä määrä hevosia sotilaskäyttöön selvinnyt joka tapauksessa joko syrjäseudun köyhillä tiloilla tai viime kädessä Puolustusvoimien palveluksessa. Toki tällainen fiktiivinen konesuomi olisi varmaan kehitellyt sotilaskäyttöön maastoajoneuvojakin...

30-luvun lopun traktorit olivat vielä piikkipyöräisiä Fordsoneita tai telatraktoreita, huippunopeus 7 km/h. Autot tietysti nopeampia, mutta kevyitä nekin. Hellää hoitoa ja huolenpitoa vaativia kapistuksia, eivät vielä todellakaan olleet teknisesti kovin varmoja laitteita. Eli eivät ne olleet vielä lähellekään valmiita korvaamaan hevosia Suomen oloissa. Hevoset lähtivät Suomen metsistäkin lopullisesti vasta 50-60-luvulla, eli vasta vuosia sodan jälkeen. Tekninen taso sen ajan laitteilla ei vain ollut vielä sellainen että moottoroidut laitteet olisivat hevoiset sota-aikana korvanneet.

 

[StmSvejk]

30-luvun lopun traktorit olivat vielä piikkipyöräisiä Fordsoneita tai telatraktoreita, huippunopeus 7 km/h. Autot tietysti nopeampia, mutta kevyitä nekin. Hellää hoitoa ja huolenpitoa vaativia kapistuksia, eivät vielä todellakaan olleet teknisesti kovin varmoja laitteita. Eli eivät ne olleet vielä lähellekään valmiita korvaamaan hevosia Suomen oloissa. Hevoset lähtivät Suomen metsistäkin lopullisesti vasta 50-60-luvulla, eli vasta vuosia sodan jälkeen. Tekninen taso sen ajan laitteilla ei vain ollut vielä sellainen että moottoroidut laitteet olisivat hevoiset sota-aikana korvanneet.

Hevoskuljetusten marssivauhti oli sellaiset 5km/h - toki sitten miesten vauhti hidasti entisestään. Traktorit ja muut moottoriajoneuvot olivat jo 1930-luvulla korvanneet hevoset maataloudessa vauraissa maissa, samoin kuin USA:n ja Kanadan metsätöissä. Rahasta oli pula, ei muusta.

USA:ssa 95% myydyistä traktoreista oli kumipyörävehkeitä 1940 ja taisi traktorien nopeudet pyöriä siellä 20km/h tienoilla (esim Allis-Chalmers Model U).

Toki sen ajan vehkeet eivät olleet yhtä luotettavia kuin nykyiset, mutta hevoset ne vasta huolenpitoa vaativatkin... silloinkin kun niillä ei ollut käyttöä...

 

[PSB 5500]

Hevoskuljetusten marssivauhti oli sellaiset 5km/h - toki sitten miesten vauhti hidasti entisestään. Traktorit ja muut moottoriajoneuvot olivat jo 1930-luvulla korvanneet hevoset maataloudessa vauraissa maissa, samoin kuin USA:n ja Kanadan metsätöissä. Rahasta oli pula, ei muusta.

USA:ssa 95% myydyistä traktoreista oli kumipyörävehkeitä 1940 ja taisi traktorien nopeudet pyöriä siellä 20km/h tienoilla (esim Allis-Chalmers Model U).

Toki sen ajan vehkeet eivät olleet yhtä luotettavia kuin nykyiset, mutta hevoset ne vasta huolenpitoa vaativatkin... silloinkin kun niillä ei ollut käyttöä...

(Silloista) maailman rikkainta valtiota ja silloista ei niin vaurasta Suomea ei voi ehkä laittaa samalle viivalle tällaisessa asiassa kuin uuden tekniikan käyttöönottamisessa. Silti uskon ja väitän että 30-luvun tekniikkaan perustuvien koneiden varaan pelkästään laskeminen Suomessa olisi ollut virhe sodassa. Toki oli jo toimivia ja kovempaa kulkevia traktoreita ja raskaita autoja ym. Mutta miten ne olisivat soveltuneet silloisiin sota-ajan olosuhteisiin, talveen ja huonoon tiestöön. Silloinen Suomi ja reaalimaailma ei vain ollut täällä valmis täysin motorisoituun armeijaan. Näin minä tämän asian näen.

 

[StmSvejk]

(Silloista) maailman rikkainta valtiota ja silloista ei niin vaurasta Suomea ei voi ehkä laittaa samalle viivalle tällaisessa asiassa kuin uuden tekniikan käyttöönottamisessa. Silti uskon ja väitän että 30-luvun tekniikkaan perustuvien koneiden varaan pelkästään laskeminen Suomessa olisi ollut virhe sodassa. Toki oli jo toimivia ja kovempaa kulkevia traktoreita ja raskaita autoja ym. Mutta miten ne olisivat soveltuneet silloisiin sota-ajan olosuhteisiin, talveen ja huonoon tiestöön. Silloinen Suomi ja reaalimaailma ei vain ollut täällä valmis täysin motorisoituun armeijaan. Näin minä tämän asian näen.

Ei toki, mutta tuossahan laitettiin olkiukko jossa Suomessa olisi päätetty panostaa moottorointiin - ehkäpä huikealla investointiasteella tuo olisi teoreettisesti onnistunut. Saksa, Ranska, NL, Italia ym. joutuivat kaikki luottamaan myös hevosiin Suomen tapaan.

Käytännössä varmaan hevoskuormastoja olisi tarvittu, ei ehkä orgaanisina mutta vahvennuksina tietyille kokoonpanoille. Muistelen esim. pororaidon kuuluneen kokoonpanoihin pitkälle sodan jälkeen.

Mutta ylipäätään nähdäkseni varmaan osin hevosromantiikan takia moottoriajoneuvojen merkitystä sotavuosina on väheksytty. Vuosina 1940-1941 suoritettu lisämoottorointi USA:n tuonnilla tehosti valtavasti armeijan suorituskykyä.

 

[STURM.AUSF.G]

Suurhyökkäyksen alla kesäkuussa 44 oli paljon hevosia lainattu maataloustöihin.Paljon tykistöä jäi viholliselle hevosten puuttumisen takia.Varsinainen syy oli ettei tiedustelu tietoja vihollisen hyökkäysvalmistelusta uskottu esikunnissa.Kun tutkin kuntani miesten sotilastietoja,yllättävän moni vanhempi mies oli hevosmiehenä.Hevosien sidonta tai sairaalassa myös.Kengittäjiä oli myös paljon.Sukulaismies oli kengitys aliupseeri.Oli kyllä välillä taisteluissakin

 

[Erkki]

Ollaan taas jo kaukana otsikon aiheesta, mutta kovin moottoroitunut Suomi olisi ollut vaikeuksissa sotavuosina. Häkäpönttö oli kyllä ratkaisu polttoainepulaan, mutta voiteluaineet ja varsinkin renkaat olisivat olleet pullonkaula. Jonkinlaisia voiteluaineita (esim tervaöljy) tehtiin, ja jäteöljyjä kierrätettiin vimmatusti, mutta renkaat olivat ongelma jo rikkaassa Ruotsissakin. Millään ei olisi riittänyt kaikkeen käyttöön ja esimerkiksi koneellisen maatalouden tarpeisiin.

 

[StmSvejk]

Ollaan taas jo kaukana otsikon aiheesta, mutta kovin moottoroitunut Suomi olisi ollut vaikeuksissa sotavuosina. Häkäpönttö oli kyllä ratkaisu polttoainepulaan, mutta voiteluaineet ja varsinkin renkaat olisivat olleet pullonkaula. Jonkinlaisia voiteluaineita (esim tervaöljy) tehtiin, ja jäteöljyjä kierrätettiin vimmatusti, mutta renkaat olivat ongelma jo rikkaassa Ruotsissakin. Millään ei olisi riittänyt kaikkeen käyttöön ja esimerkiksi koneellisen maatalouden tarpeisiin.

Tulee monta muuttujaa:

-Ennakkovarastointi raaka-aineille ja polttoaineille olisi ollut eri luokkaa jos niiden merkitys olisi ollut suurempi - ehkä jopa synteettisen kumin tai polttoaineen tuotantoa esim. turvepohjaisesti olisi kehitelty
-Rikkaampi Suomi jolla olisi ollut todennäköisesti omaa moottoriajoneuvoteollisuutta, olisi ollut parempi kauppakumppani Saksalle (jos Suomi olisi tarvinnut Saksan apua, vai olisiko talvisota mennyt paremmin)
-Moottoroidussa Suomessa peltoalaa ihmisten tarpeisiin olisi ollut enemmän kun ei olisi ollut ainakaan 400 000 hevosta ahmimassa kauraa ym. kilokaupalla päivässä

Mutta, kuten sanon, tämä on toki vain vastailua olkihattuiluun.

 

[Passi]

Noo, viimeksi olivat porvarihallituksessa tekemässä oikeistopolitiikkaa eikä siitäkään hyvä heilunut...

Kokeilisivat vaikka keskitietä. Pitääkö aina hypätä ääripäähän. Mielestäni nimikin jo vähän velvoittaisi.