Tilannetta helpottaa sekin ettei puolueiden äänestäjille ehdottomuus vaikkapa maahanmuuttoasiassa ole lainkaan niin tärkeää kuin kirkasotsaisen idealistiselle johdolle. Kohtuudessa pysyvät kiristykset nauttivat jopa laajaa kannatusta kansan parissa. Monikaan ei loukkaannu vaikka järjenkäyttö olisi sallittu.Aika todennäköisenä voitaneen pitää sitä, että Suomessa käy samalla tapaa kuin Tanskassa, missä osa muista suurista puolueista omaksui ison osan paikallisten persujen kannoista. Tähän viittaa osaltaan myös kokoomuksen vastaherännyt halu "konservatiivistyä".
Ns. Tanskan kehitys on myös sikäli looginen, että kun oikeisto–vasemmisto-vastakkainasettelun rinnalle on tullut tämä uusi merkittävä vastakkainasettelu, niin olisi aika outoa, jos sen vastakkainasettelun toisella laidalla olisi jatkuvasti vain yksi puolue. Puolueet kun tuskin haluavat pitemmän päälle jättää niin merkittävää "markkinasegmenttiä" pelkästään persuille.
Kahden erillisen merkittävän vastakkainasettelun muodostaman "nelikentän" kannalta loogisinta olisi, jos suuria yleispuolueita muotoutuisi jatkossa neljä selkeästi erilaista: "oikeistoperussuomalainen", "oikeistovihreä", "vasemmistoperussuomalainen" ja "vasemmistovihreä". Näistä "vasemmistoperussuomalainen" puolue on se minkä tapaista ei nykyisin ole olemassa, mutta jonka Tanskan demareista päätellen voisi kuvitella saavuttavan merkittävääkin menestystä.
Mitä EU:hun tulee, niin nykyisissä perussuomalaisissa se ei vaikuta olevan mikään ykkösluokan kysymys, vaan enemmän jotain, mistä puoluejohtokin on antanut monenlaisia ja ristiriitaisia lausuntoja.
Tämän keskustelun ylläpitämisestä PS:lle voi antaa pisteet vaikka kommentit välillä menevät sielläkin överiksi. Asia on kuitenkin olennaisen tärkeä pitkässä juoksussa.