Tuosta luomastasi alkutilanteesta sen verran, että monet olisivat yksinkertaisesti kuolleita koska yhteiskunta ja teknologia ei olisi heitä auttamassa.
Se hiukan kehittyneenpi versio, joka muuten muodostui hyvin nopeasti, sisälsi sotapäällikön, tai lääninherran verostusta, eli ajatuksesi on illuusio.
Itse aiheeseen.
Jos ihminen joutuu työttömäksi, kannattaa pysähtyä miettimään paria asiaa, miksi juuri minä? Vastaus on harvoin "koska esimiehet ovat pahoja". Vaihtoehtoja on useita, olit liian kallis, mallia suomalainen paperimies. Tai et ollut tarpeeksi joustava muutoksessa (tai ammattiyhdistys ei ollut), tai yksinkertaisesti olit vaikea ihminen josta haluttiin eroon, vittuilit pomoille, pidit kaikki 60 saikkupäivää vuodessa ja vastustit kaikkea muutosta (esiintyy varsinkin vähennysten yhteydessä).
Jos itse joutuisin työttömäksi, katsoisin peiliin ja kävisin läpi tämän. Sen jälkeen ei kun uuden työn hakuun. Jos työtä ei meinaisi tulla, miettisin miksi.
Onko palkkatoiveeni liian kova, tai enkö osaa jotain jota nyt pitäisi osata, vai annanko itsestäni huonon kuvan hakemuksessa/haastattelussa?
Kun tekee hakemuksia ja menee haastatteluun asenteella "yhteiskunta on tehnyt musta työttömän", voi olla varma, että menestys on kiven alla.