Tekisi mieli sanoa, että höpö höpö. Ne, jotka maksavat oikeasti kylppäriremonteistaan saavat takuulla tekijät. He, joille pitäisi tehdä ilmaiseksi huutavat sitten naamat punaisena somessa ja lehtien palstoilla yyy yyyy, kun ei ole työvoimaa ja työhaluja......
Vähänkään kokenut urakoitsija tutkailee muutamia seikkoja ennenkuin sanoo tahdon. Maksukyky ja -halu kartoitetaan, remontin tavoitteet ja lähtökohdat, oman osaamisen riittäminen ja mahdolliset aliurakoiden tarpeet ja takuulla myös sen potentiaalin maksajan naamanasennon. Juuri niin: ehdoin tahdoin ei kukaan ryhdy urakoimaan sellaisen henkilön kohdetta, josta on kuullut tai epäilee varmoja rettelöitä. Sama koskee yksityisiä toiminimiproleja. Siperia opettaa.
Tottakai on myös epäluotettavia ja jopa kelvottomia suorittajia. Mutta yleensä näihinkin kelvottomuuksiin voi löytyä syyt niin sysissä kuin sepissä. Yksi pointti on se, että sopimukset pitää tehdä tarkasti, molemmin puolin. Suupuheet ovat suupuheita, sopimukset sopimuksia.
Uskallan edelleen väittää, että useimmiten itkukitinöiden takaa löytyy ihminen, joka itkee joka käänteessä ja joka ei löydä itsestään ja toimistaan vikaa. Olettaa ja vaatii muilta uhrauksia ja jopa ilmaisia suoritteita ja kun ei irtoa, niin voi että kattila palaa pohjaan.