Rinteen/Marin hallituksen politiikka ja siitä keskustelua.

Jotain tällaista itsekin ajattelen nykytyöelämästä ja sen kehittämistarpeesta. Ei kovin äkkiä tee mieli palkata lisää väkeä kun niistä voi olla suhdanteiden heitellessä vaikea päästä eroon. Erityisesti juuri niistä pahimmista vanhan liiton työjarruista ja ay-änkyröistä.. Ja olen itse ihan palkkatyössä.
Sen mitä itse olen työelämässä nähnyt niin en kovinkaan paljoa lämpene työnantajan sanelupolitiikallekkaan. En tiedä mikä kiima on vuoro, ylityö, ympäristö/olosuhde ja sunnantailisien poistamiseen?!?

Tosin jos noita lisiä ruvetaan poistelemaan niin meiltä valitettavasti lähtee loputkin siitä olemattomasta ostovoimasta ja saattaa se vaikuttaa muillakin sektoreilla jos usko siihen vähäiseenkään tulevaisuuteen loppuu ja silloin saattaa tulla muutamia raatojakin...
 
Viimeksi muokattu:
Suomessa irtisanominen on OECD:n raporttien mukaan selkeästi helpompaa, mitä useissa muissa EU- maissa. Suomi on korkeintaan keskitasoa.


Simpauttaja
Voi olla noinkin, ehkä niitä isojen kv firmojen irtisanomisia siksi sattuu Suomeen kun se on täällä helpompaa/ halvempaa kuin muualla.
Jotenkin ajattelin sitä irtisanomista ja sen vaikeutta pienempien firmojen ja yrittäjien näkökulmasta. Eli pienet yhden/ muutaman henkilön firmat eivät ilmeisesti kovin mieluusti palkkaa lisää väkeä koska toiminnan sopeuttaminen on heille vaikeampaa suhdanteiden heiketessä? Plus tietysti muu työmarkkinoihimme liittyvä kankeus vähentää rekrytoimisintoa.
 
Totta. Koetappa irtisanoa Saksassa tai Ranskassa...

Suomessa ei palkata tytekijöitä siksi, että täällä tuloksen pitää syntyä ennen panosta. Jos kauppa kasvaa, sitten vasta harkitaan lisäväkeä.

90-luvun laman aikaansaamaa traumaa nähdäkseni. Ja myös silkkaa ymmärtämättömyyttä tuotekehityksessä ja markkinoinnissa.

Nokia-krapula ja -trauma? Muistatteko muuten millaisia korvauksia Saksassa maksettiin prolelle, kun joukkoirtisanottiin väkeä ja lakkautettiin tuotantoja....siitä ei selvitty sillä, että ilmoitettiin asia. Suomessahan riittää, että asianomainen ministeri itkeä tirauttaa tv-kameroille, matkustaa paikkakunnalle ja lupaa tukipaketin.....Saksassa tai Ranskassa firma ei niin helpolla selviä....käsittääkseni ei Briteissäkään. Muistatteko mikä mylläkkä oli takavuosina Hollannissa, kun sikäläinen yritys siirtihe tuotantonsa muualle, siitä ei putiikki selvinnytkään pelkällä toteamisella. Suomi reagoi kuin siirtomaa näissä kysymyksissä.

ymmärtämättömyyttä tuotekehityksessä ja markkinoinnissa.

Oppipoikia ollaan monessa asiassa. Ja selittämään hyviä. Kun ollaan kaukana Euroopasta ja markkinoista, kun ollaan Itämeren takana, kun ollaan kallis maa, kun on kustannuksia, kun on kilpailua, kun on sitä ja on tätä. Jonkun verran tautimme on perua edelleen neuvostokaupan ajoilta, jonkin verran tuotekehittely ja innovointi on lapsenkengissä siksi, että meillä on asiallisesti ottaen monopolit ohjanneet toimintaa, viranomaiset ovat päsmäröineet aina yli kohtuuden ja yksiselitteisiä ja ymmärrettäviä reunaehtoja on ollut mahdotonta saada esille.

Tämä tauti paranee, jos nyt työelämään astuville nuorille tarjotaan vapaampi sarka kynnettäväksi. Me vanhat mölöt emme ole voineet uudistua enää aikoihin. Kertokaa, jos tunnette viisvitosen, joka uudistuu työelämässään silleen oikeesti? Minä en tunne ainoatakaan ja olen itse tyyppiesimerkki kalkkeutuneesta ja urautuneesta äijän molosta. Pahoin pelkään, etten ole ainoa.....

Voin suorastaan pahoin, kun joku reilu kuuskymppinen poliitikko esittää jotain visionääriä....minkäänlaista uskottavuutta siinä ei minun silmissäni ole. Ikäihminen on ikäihminen, eikä sieltä kolotusten keskeltä enää mitään visioita synny.

Vapautta ja mahdollisuuksia nuorille ihmisille, kannusteita ja täkyjä....siitä se taas lähtee. Osa asioista menee pieleen, menköön, se kuuluu elämään. Mutta osa onnistuu ja se tarkoittaa kehitystä.

Oikeasti Suomen Impivaara löytyy politiikasta, virkakunnasta ja osittain myös metiasta. Roikutaan vanhoissa opituissa dogmeissa ja visioissa, joilla voi pyyhkiä Aunusta a.d. 2021.
 
En tiedä mikä kiima on vuoro, ylityö, ympäristö/olosuhde ja sunnantailisien poistamiseen?!?

No palkkojen ja palkkakustannusten laskeminen sataa tsadaa: palkanmaksajan laariin. Säästetty euro on kahden ansaitun veroinen. Juuri vuodatin tuossa ajatuksiani näistä -visionääreistä-.

Sitten kun paikallinen sopiminen sujuu oikein hyvin niin syntyy kahden kastin firmoja. On niitä, joihin ei saa osaavaa väkeä kirveelläkään ja niitä, joissa prolet pysyvät. Häviäjät tulevat olemaan niitä, joissa prole ei pysy kuin itkupakolla. Eli kisa osaavista ja työhaluisista proleista tulee olemaan yritysten välillä kova. Maksukykyiset ja -haluiset yritykset saavat hyvät prolet, kyvyttömät ja tai haluttomat kuurnivat mitä saavat....ja ihmettelevät vissiin sitten, että mikä on kun ei suksi luista. Raadollisimmillaan kikkareet tippuvat rattaista siinä menossa.
 
Nokia-krapula ja -trauma? Muistatteko muuten millaisia korvauksia Saksassa maksettiin prolelle, kun joukkoirtisanottiin väkeä ja lakkautettiin tuotantoja....siitä ei selvitty sillä, että ilmoitettiin asia. Suomessahan riittää, että asianomainen ministeri itkeä tirauttaa tv-kameroille, matkustaa paikkakunnalle ja lupaa tukipaketin.....Saksassa tai Ranskassa firma ei niin helpolla selviä....käsittääkseni ei Briteissäkään. Muistatteko mikä mylläkkä oli takavuosina Hollannissa, kun sikäläinen yritys siirtihe tuotantonsa muualle, siitä ei putiikki selvinnytkään pelkällä toteamisella. Suomi reagoi kuin siirtomaa näissä kysymyksissä.

ymmärtämättömyyttä tuotekehityksessä ja markkinoinnissa.

Oppipoikia ollaan monessa asiassa. Ja selittämään hyviä. Kun ollaan kaukana Euroopasta ja markkinoista, kun ollaan Itämeren takana, kun ollaan kallis maa, kun on kustannuksia, kun on kilpailua, kun on sitä ja on tätä. Jonkun verran tautimme on perua edelleen neuvostokaupan ajoilta, jonkin verran tuotekehittely ja innovointi on lapsenkengissä siksi, että meillä on asiallisesti ottaen monopolit ohjanneet toimintaa, viranomaiset ovat päsmäröineet aina yli kohtuuden ja yksiselitteisiä ja ymmärrettäviä reunaehtoja on ollut mahdotonta saada esille.

Tämä tauti paranee, jos nyt työelämään astuville nuorille tarjotaan vapaampi sarka kynnettäväksi. Me vanhat mölöt emme ole voineet uudistua enää aikoihin. Kertokaa, jos tunnette viisvitosen, joka uudistuu työelämässään silleen oikeesti? Minä en tunne ainoatakaan ja olen itse tyyppiesimerkki kalkkeutuneesta ja urautuneesta äijän molosta. Pahoin pelkään, etten ole ainoa.....

Voin suorastaan pahoin, kun joku reilu kuuskymppinen poliitikko esittää jotain visionääriä....minkäänlaista uskottavuutta siinä ei minun silmissäni ole. Ikäihminen on ikäihminen, eikä sieltä kolotusten keskeltä enää mitään visioita synny.

Vapautta ja mahdollisuuksia nuorille ihmisille, kannusteita ja täkyjä....siitä se taas lähtee. Osa asioista menee pieleen, menköön, se kuuluu elämään. Mutta osa onnistuu ja se tarkoittaa kehitystä.

Oikeasti Suomen Impivaara löytyy politiikasta, virkakunnasta ja osittain myös metiasta. Roikutaan vanhoissa opituissa dogmeissa ja visioissa, joilla voi pyyhkiä Aunusta a.d. 2021.
Suomessa julistetaan kuinka sieltä ja täältä irtisanotuille järjestellään miljoonien tukipaketteja. Irtisanotuille työntekijöille tukipaketeista on vain marginaalista hyötyä. Aikoinaan tuli seurattua jälkihoitoa kun eräs itäsuomalainen muovitehdas lopetti toimintansa ja irtisanoi puoli kylää. Tukea irtisanotuille oli luvassa oikein Karjalan mitalla. Totuus oli se että irtisanotut sinnittelivät anssilla niin kauan kuin sitä riitti ja sen jälkeen pakon ajamana uudelleenkoulutukseen, joka jatkoi anssin kestoa koulutuksen pituuden verran. Kuuskymppisiä karjuja opiskeli lähihoitajaksi ja tuskin olivat omaehtoisesti päivääkään työssä lähihoitajina palkan kera. Irtisanottujen tuki on sitä samaa humppaa, jota on nähty ja kuultu ysärin lamasta lähtien. Edunsaajina humpassa ovat TE-keskuksen virkailijat, merkonomit, joita isojen irtisanomisten jälkeen palkataan lisää.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä palkanlaskukiimassa epäilen yhden syyn olevan tulevassa "vihreässä vallankumouksessa" Jollain yrityksien täytyy sitä tulevaa ylimääräistä kustannusta täytyy kuolettaa ja kilpailukykyä parantaa... Simsalabim..... palkansaajien palkanalennukset. Tuliko yllätyksenä? Mitäh? Kyllä palkansaajat tulevat osaltaan olemaan maksumiehenä "vihreässä siirtymässä".
 
No palkkojen ja palkkakustannusten laskeminen sataa tsadaa: palkanmaksajan laariin. Säästetty euro on kahden ansaitun veroinen. Juuri vuodatin tuossa ajatuksiani näistä -visionääreistä-.

Sitten kun paikallinen sopiminen sujuu oikein hyvin niin syntyy kahden kastin firmoja. On niitä, joihin ei saa osaavaa väkeä kirveelläkään ja niitä, joissa prolet pysyvät. Häviäjät tulevat olemaan niitä, joissa prole ei pysy kuin itkupakolla. Eli kisa osaavista ja työhaluisista proleista tulee olemaan yritysten välillä kova. Maksukykyiset ja -haluiset yritykset saavat hyvät prolet, kyvyttömät ja tai haluttomat kuurnivat mitä saavat....ja ihmettelevät vissiin sitten, että mikä on kun ei suksi luista. Raadollisimmillaan kikkareet tippuvat rattaista siinä menossa.
Noinhan asiat makaavat jo nyt. Meilläkin on paikallinen kilpailija jonka suuntaan ammattimiehet eivät tee edes tarpeitaan.

Ja kyllä riittää ulinaa kun ei työ muka kelpaa. Valko-Venäjältä on saanut seppänsä hankittua.
 
Sen mitä itse olen työelämässä nähnyt niin en kovinkaan paljoa lämpene työnantajan sanelupolitiikallekkaan. En tiedä mikä kiima on vuoro, ylityö, ympäristö/olosuhde ja sunnantailisien poistamiseen?!?

Tosin jos noita lisiä ruvetaan poistelemaan niin meitä valitettavasti lähtee loputkin siitä olemattomasta ostovoimasta ja saattaa se vaikuttaa muillakin sektoreilla jos usko siihen vähäiseenkään tulevaisuuteen loppuu ja silloin saattaa tulla muutamia raatojakin...
Niin, olen itsekin ehkä tässä kaksilla rattailla ajelija: omista ansioista tulee hyvä siivu erilaisista haitta- , olosuhde ja pyhälisistä. Eli jos ne poistetaan niin voi osa työnteon mielekkyydestä kyllä kadota. Ja toisaalta olen tiettyjen työelämän jäykkyyksien poistamisen kannalla. Itse uskon, että hyville työntekijöille kannattaa maksaa että pysyvät ja tekevät firmalle tulosta. Ja jos ihmisiä tarvitaan rattaisiin epätavallisina vuorokauden aikoina niin siitä on vähän maksettavakin..Tiedä sitten olenko naivi ja sinisilmmäinen kun näin ajattelen. Mutta se on varmaa että työelämässä tulee varmasti muutoksia tulemaan tulevina vuosina.
 
Suomessa irtisanominen on OECD:n raporttien mukaan selkeästi helpompaa, mitä useissa muissa EU- maissa. Suomi on korkeintaan keskitasoa.


Simpauttaja
Ei pidä paikkaansa. Sopimus ympäristö eroaa muista maista huomattavasti, joten on aika mahdoton tehdä kattavia johtopäätöksiä kansantaluoden osalta.
Tietysti voi aina valita riitansa, ja voittaa. Rahat loppuivat 2008, joka tapauksessa. Sen jälkeen lisää avoimen vihamielisiä elättejä 140 000 kpl, ja velaks... noh, maksajat vähenee, eläkkeet isonee, meno paranee.
Luulin että tämä on maanpuolustus- foorumi, ei sen tuhoamis -sellainen
 
Erikoista, että täällä höpötetään irtisanomisen helppoudesta. Nimenomaan osaltaan tämän irtisanomisen hankaluuden vuoksi pienemmät firmat eivät uskalla palkata porukkaa. Huonosta tai hankalasta työntekijästä on erittäin vaikea päästä eroon "ilmaiseksi", jos tämä ei suoraan tee mitään väärää. Näiltä firmoilta puuttuu myös pilkuntarkka laintuntemus ja resurssit hoitaa homma kunnialla kotiin, seuraten jokaista pilkkua ja pistettä - ETTEI irtisanomisesta tulisi kallista. Tällainen työntekijä tulee erittäin kalliiksi pienemmälle firmalle, koska sivukuluineen tämä on kallis menoerä ja ei ole mahdollista palkata toista tuottavampaa työntekijää. Sikäli kuin siitäkään mitään tulee.

Toki irtisanominen on helppoa, kun käyttää hyväksi taloudellisia ja tuotannollisia syitä, mutta sitten olet löysässä hirressä puolisen vuotta, ja ilman työntekijää. Etkä senkään ajan jälkeen ole vielä turvassa oikeudellisilta toimenpiteiltä (ja kustannuksilta), jos voidaan osoittaa, ettei T&T ollut todellinen syy, vaan henkilöön kohdistuvat.

Ja nimenomaan pk-sektori on se, josta pitäisi saada potkua Suomen talouteen. Uusia menestyjiä ja niin edelleen. Lainsäädäntö sen sijaan suosii suuria firmoja, joilla on resursseja sietää huonoa työntekijää ja lainsäädännön tuntevaa sakkia tekemään tämän oltavat epämukavaksi, jos ei hommat ala luista.
 
Erikoista, että täällä höpötetään irtisanomisen helppoudesta. Nimenomaan osaltaan tämän irtisanomisen hankaluuden vuoksi pienemmät firmat eivät uskalla palkata porukkaa. Huonosta tai hankalasta työntekijästä on erittäin vaikea päästä eroon "ilmaiseksi", jos tämä ei suoraan tee mitään väärää. Näiltä firmoilta puuttuu myös pilkuntarkka laintuntemus ja resurssit hoitaa homma kunnialla kotiin, seuraten jokaista pilkkua ja pistettä - ETTEI irtisanomisesta tulisi kallista. Tällainen työntekijä tulee erittäin kalliiksi pienemmälle firmalle, koska sivukuluineen tämä on kallis menoerä ja ei ole mahdollista palkata toista tuottavampaa työntekijää. Sikäli kuin siitäkään mitään tulee.

Toki irtisanominen on helppoa, kun käyttää hyväksi taloudellisia ja tuotannollisia syitä, mutta sitten olet löysässä hirressä puolisen vuotta, ja ilman työntekijää. Etkä senkään ajan jälkeen ole vielä turvassa oikeudellisilta toimenpiteiltä (ja kustannuksilta), jos voidaan osoittaa, ettei T&T ollut todellinen syy, vaan henkilöön kohdistuvat.

Ja nimenomaan pk-sektori on se, josta pitäisi saada potkua Suomen talouteen. Uusia menestyjiä ja niin edelleen. Lainsäädäntö sen sijaan suosii suuria firmoja, joilla on resursseja sietää huonoa työntekijää ja lainsäädännön tuntevaa sakkia tekemään tämän oltavat epämukavaksi, jos ei hommat ala luista.
Vaikka irtisanominen on jo nyt erittäin helppoa ja ajatuksella tehtynä riskitöntäkin niin itse helpottaisin sitä edelleen. Yleinen periaate olisi se että työnantaja valitsee liiketoimintaansa parhaiten palvelevan porukan ja piste. Homman voisi toteuttaa yksinkertaisimmillaan vaikka niin että työntekijälle maksettaisiin irtisanomisajan palkka mutta työvelvoitetta ei olisi.

Pitäisi päästä siihen että porukan vaihtaminen ja vaihtuminen on täysin normaalia businesta. Työttömyysturvasta karenssit pois ainakin muutamaksi kuukaudeksi jotta huonosta duunista uskaltaisi lähteä uuden hakuun ennen kuin pää hajoaa jne.
 
Toki irtisanominen on helppoa, kun käyttää hyväksi taloudellisia ja tuotannollisia syitä, mutta sitten olet löysässä hirressä puolisen vuotta, ja ilman työntekijää. Etkä senkään ajan jälkeen ole vielä turvassa oikeudellisilta toimenpiteiltä (ja kustannuksilta), jos voidaan osoittaa, ettei T&T ollut todellinen syy, vaan henkilöön kohdistuvat.
En oikein tiedä siitä löysästä hirrestä. Työnantajan velvoite toimia lakien ja asetusten mukaisesti on yksi asia ja työntekijälle oikeuden saaminen on toinen.

Tulin aikoinaan irtisanotuksi T&T-perusteella. Perusteita ei eritelty mitenkään. Minulta jäi työt kesken ja nämä työt oli työnantajan oli pakko hoitaa loppuun tavalla tai toisella. Keskeneräisiä töitä riitti vuodeksi. Heti irtisanomisen jälkeen tilalleni palkattiin toinen henkilö (nepotismin perustein) hoitamaan tehtäviäni, jotka lakisääteisesti oli hoidettava tavalla tai toisella. T&T -perusteiden kannalta tarve työtehtävien tekemiseen ei lakannut, työt eivät vähentyneet.

Silti irtisanominen oli minulle ihan fine. Halusin lähteä muutenkin, sain myötäjäiset ja tarjottiin uutta työsopimusta toisen firman nimissä. Viittasin kintaalla tarjoukselle ja ryhdyin yrittäjäksi. Tiesin arvoni keskeneräisten töiden hoitajana, hoidin keskeneräiset työtehtäväni loppuun yrittäjänä. Tiesin varmuudella että T&T -perusteet eivät pitäneet paikkansa. Vaikka irtisanominen oli minulle ihan fine, haistoin rahan ja kysäisin liiton sianajajalta antaako tilanne aihetta rettelöintiin. Kerroin tilanteen, siis ettei tosiasiallisia T&T -perusteita voinut olla olemassa. Sianajajan kommentti oli, että mitään ei voi, eikä kannata. Sianajajan mukaan työnantajalla on (laaja?) oikeus irtisanoa ja liiton kanta oli siinä.
 
Tämä. On ollut paikkoja joista tehnyt mieli lähteä muttei voi koska karenssia pukkaa jos sanot itsesi irti. Eikä ole varaa elää ilman korvausrahoja.
Siinä voisi olla joku puskuri niin että karenssi alkaa vasta 3-4 kuukauden päästä irtisanoutumisesta tms. Karenssiajan pituus oman irtisanoutumisen jälkeen on myös nykyisellään kohtuuton. Pari kuukautta olisi riittävä aika.
 
Hallituspuolueet ovat tavoitelleet maahanmuuttoa ainakin 20 vuoden ajan. Miksi maahanmuutto on luonut lisää ja vaikeampia ongelmia, kun maahanmuuton piti ratkaista olemassa olleita ongelmia?
 
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/df6d0226-0c1f-400d-bbca-e6253147e912

Sanna Ukkolan loistava kirjoitus pureutuu taas asiaan joka on pyhä lehmä ja josta keskustelu ei käy päinsä.
Toimiva KiKy haudattiin ja tilalle ei saatu mitään.

Kolumni: Suomalainen, olet laiska – lopeta ruikuttaminen ja tee duunisi!​


Tänään klo 9:16
Sanna Ukkola
Suo kuokka ja Jussi? Suomalainen sisu? Luterilainen työmoraali? Ja höpöhöpö, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.

Puhu hetki suomalaisen kanssa, ja se tilittää sinulle, kuinka paljon töitä se tekee. Kellon ympäri tässä raadetaan, ei työt tekemällä lopu, otsa hiessä sinun on leipäs hankittava ja valivali.
Suomalainen osaa kyllä valittaa työkuormasta ja kuitata burnout-lomia, mutta kuinka paljon töitä suomalainen oikeasti tekee?
Ei paljoakaan. Suomessa asuu yksi Euroopan laiskimpia kansoja!

Ei siis ihme, että porukka ärähti ja veti sohvatyynyn väärään kurkkuun, kun Huawein pomo vähän provosoi ja ehdotti suomalaisille 80-tuntista työviikkoa kymmenen päivän kesälomalla.
Huawein kyberturvallisuusjohtaja Mika Lauhde aiheutti valtaisan kohun esittämällä Kauppalehden haastattelussa 7-päiväistä työviikkoa. Lauhteen mukaan Huawein työntekijät sekä Yhdysvalloissa että Kiinassa tekevät niin paljon töitä, että Suomi putoaa auttamatta kelkasta.
– Minä teen koko ajan yli 80-tuntista viikkoa, ja minulla ei ole neljään vuoteen ollut kesälomaa, hän sanoi haastattelussa.
Lauhde totesi, että Suomi voisi kiriä muita maita kiinni siirtymällä seitsenpäiväiseen työviikkoon.
Tietenkään Huawei-pomo ei ollut tosissaan, vaan halusi vähän sohia muurahaispesää, tai paremminkin laiskiaispesää, mutta suomalainen suhtautuu työhönsä ryppyotsaisemmin kuin Kaarina Hazard valkoiseen heteromieheen.

Suomalainen haluaa helliä mielikuvaa ahkerasta pohjoisen kansasta, joka selkä vääränä raataa suolla säitä uhmaten, viikinkiraatajan tavoin. Paha sen periköön, joka vähän ravistelee tuota mielikuvaa.
Mutta pitääkö mielikuva paikkaansa? Ei pidä. Suomen työviikot ovat todellisuudessa Euroopan lyhyimpiä – ja meillä on ruhtinaallisen pitkät lomat.
Nyt Huawei on sullonut paniikissa Mika Lauhteen jonnekin perunakellariin piiloon kapula suussaan, eikä kukaan pääse kysymään äijältä, mitä tämä oikein tarkoitti. Toinen Huawein edustaja sopertaa hädissään, että kyseessä ei ole yhtiön kanta vaan yksityisajattelu.
Haastattelun jälkeen Lauhde tyrmättiin elämänhallinnan ongelmien kanssa kamppailevaksi kummajaiseksi, hänestä levisi pilkkakuvia ympäri internettiä ja kansa oli tikahtua epäuskoiseen järkytykseensä.
Viimeksi samanlainen haloo syntyi, kun Marimekon henkilöstöjohtaja Tanya Stohrmayer avautui työstään Hesarille. Hän kertoi tekevänsä kymmentuntista työpäivää, jättävänsä kahvitauot väliin ja tekevänsä töitä myös vapaa-ajalla.

Tuolloin Stohrmayerin terveyttä ja mielenterveyttä kyseenalaistettiin, ja hänet julistettiin huonoksi johtajaksi.

Suomalaisen ahkeruus on maailmanluokkaa tasan yhdessä asiassa: kun pitää joukolla hakata toisinajattelijoita maanrakoon.
Miksi ihmeessä ihmistä, joka suhtautuu intohimoisesti työhönsä, paheksutaan tässä maassa? Eivät kaikki rentoudu samalla tavalla: rötväämällä sohvan nurkassa makkaraa jyystäen. Jotkut saavat energiaa tekemällä työtä, jota he rakastavat.
Itse arvostan Stohrmayerin intohimoista asennetta työhönsä ja riemastuin, kun kuulin Lauhteen ajattelusta: kerrankin joku uskaltaa vähän räväyttää ja sanoa jotain tuoretta.
Eikä kenenkään tarvitsisi suuttua Lauhteen ajatuksista: sinun ei tarvitse tehdä 80-tuntista työviikkoa eikä pitää lyhyttä kesälomaa yhden Huawei-pomon kommenttien takia.
Seitsenpäiväinen työviikko tuskin sopisi suurimmalle osalle ihmisistä, koska ihmisten pitää myös palautua, muuten jo tuottavuuskin kärsii.
Elämässä täytyy olla muutakin sisältöä kuin työ. Parhaat ideat ja innovaatiot syntyvät usein joutilaassa tilassa. Eikä tuntien laskeminen mittatikulla välttämättä enää edes ole kovin järkevä mittari työn tehokkuuden kannalta.
Lauhteen yliampuvissa kommenteissa piilee kuitenkin totuuden jyvänen: suomalaiset eivät tee yhtä paljon töitä kuin kilpailijansa.
Viikoittainen työaikamme on Euroopan matalimpia, kertoo EU:n tilastokeskus Eurostat. Vain Liettuassa, Norjassa ja Tanskassa väki tekee vähemmän töitä kuin Suomessa.
Täällä lomaillaan helposti kuusikin viikkoa kesällä ja pari viikkoa talvella. En muista, milloin olisin viimeksi saanut virkailijan kiinni työpaikalta kello neljän jälkeen. Tämä antaa myös muille maille kilpailukykyedun Suomeen nähden.

Asuin vuosia Britanniassa, jossa oli ihan tavallista, että ihmiset palasivat töistä kotiin seitsemältä. Hongkongissa asuva kaverini kertoi, kuinka kukaan hänen tuntemansa toimistotyöläinen ei ole kotona ennen iltaseitsemää tai -kahdeksaa. Vuosiloma oli seitsemän päivää.
Sodan jälkeen Suomea jälleenrakennettiin ja sankareita olivat sisukkaat ja ahkerat työmuurahaiset. Nykyään sankareita ovat downgreidaajat ja Sohvaperunat. Ennen raadettiin metsäsavotassa epäinhimillisissä oloissa aamusta iltaan, nykyään suomalainen ahdistuu, jos sähköpyörästä loppuu akku.
Muutenkin työstä puhutaan kuin se olisi välttämätön paha. Porukka raivostuu, jos joku kertoo tekevänsä enemmän töitä kuin muut. Töihin mennään kellokortin kanssa ja ruokatunteja kytätään haukan tavoin.
Kaikilla on siihen toki oikeus. Mutta turha väittää, että me tekisimme erityisen paljon duunia tai erityisen pitkää päivää.

SANNA UKKOLA
 
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/df6d0226-0c1f-400d-bbca-e6253147e912

Sanna Ukkolan loistava kirjoitus pureutuu taas asiaan joka on pyhä lehmä ja josta keskustelu ei käy päinsä.
Toimiva KiKy haudattiin ja tilalle ei saatu mitään.

Kolumni: Suomalainen, olet laiska – lopeta ruikuttaminen ja tee duunisi!​


Tänään klo 9:16
Sanna Ukkola
Suo kuokka ja Jussi? Suomalainen sisu? Luterilainen työmoraali? Ja höpöhöpö, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.

Puhu hetki suomalaisen kanssa, ja se tilittää sinulle, kuinka paljon töitä se tekee. Kellon ympäri tässä raadetaan, ei työt tekemällä lopu, otsa hiessä sinun on leipäs hankittava ja valivali.
Suomalainen osaa kyllä valittaa työkuormasta ja kuitata burnout-lomia, mutta kuinka paljon töitä suomalainen oikeasti tekee?
Ei paljoakaan. Suomessa asuu yksi Euroopan laiskimpia kansoja!

Ei siis ihme, että porukka ärähti ja veti sohvatyynyn väärään kurkkuun, kun Huawein pomo vähän provosoi ja ehdotti suomalaisille 80-tuntista työviikkoa kymmenen päivän kesälomalla.
Huawein kyberturvallisuusjohtaja Mika Lauhde aiheutti valtaisan kohun esittämällä Kauppalehden haastattelussa 7-päiväistä työviikkoa. Lauhteen mukaan Huawein työntekijät sekä Yhdysvalloissa että Kiinassa tekevät niin paljon töitä, että Suomi putoaa auttamatta kelkasta.
– Minä teen koko ajan yli 80-tuntista viikkoa, ja minulla ei ole neljään vuoteen ollut kesälomaa, hän sanoi haastattelussa.
Lauhde totesi, että Suomi voisi kiriä muita maita kiinni siirtymällä seitsenpäiväiseen työviikkoon.
Tietenkään Huawei-pomo ei ollut tosissaan, vaan halusi vähän sohia muurahaispesää, tai paremminkin laiskiaispesää, mutta suomalainen suhtautuu työhönsä ryppyotsaisemmin kuin Kaarina Hazard valkoiseen heteromieheen.

Suomalainen haluaa helliä mielikuvaa ahkerasta pohjoisen kansasta, joka selkä vääränä raataa suolla säitä uhmaten, viikinkiraatajan tavoin. Paha sen periköön, joka vähän ravistelee tuota mielikuvaa.
Mutta pitääkö mielikuva paikkaansa? Ei pidä. Suomen työviikot ovat todellisuudessa Euroopan lyhyimpiä – ja meillä on ruhtinaallisen pitkät lomat.
Nyt Huawei on sullonut paniikissa Mika Lauhteen jonnekin perunakellariin piiloon kapula suussaan, eikä kukaan pääse kysymään äijältä, mitä tämä oikein tarkoitti. Toinen Huawein edustaja sopertaa hädissään, että kyseessä ei ole yhtiön kanta vaan yksityisajattelu.
Haastattelun jälkeen Lauhde tyrmättiin elämänhallinnan ongelmien kanssa kamppailevaksi kummajaiseksi, hänestä levisi pilkkakuvia ympäri internettiä ja kansa oli tikahtua epäuskoiseen järkytykseensä.
Viimeksi samanlainen haloo syntyi, kun Marimekon henkilöstöjohtaja Tanya Stohrmayer avautui työstään Hesarille. Hän kertoi tekevänsä kymmentuntista työpäivää, jättävänsä kahvitauot väliin ja tekevänsä töitä myös vapaa-ajalla.

Tuolloin Stohrmayerin terveyttä ja mielenterveyttä kyseenalaistettiin, ja hänet julistettiin huonoksi johtajaksi.

Suomalaisen ahkeruus on maailmanluokkaa tasan yhdessä asiassa: kun pitää joukolla hakata toisinajattelijoita maanrakoon.
Miksi ihmeessä ihmistä, joka suhtautuu intohimoisesti työhönsä, paheksutaan tässä maassa? Eivät kaikki rentoudu samalla tavalla: rötväämällä sohvan nurkassa makkaraa jyystäen. Jotkut saavat energiaa tekemällä työtä, jota he rakastavat.
Itse arvostan Stohrmayerin intohimoista asennetta työhönsä ja riemastuin, kun kuulin Lauhteen ajattelusta: kerrankin joku uskaltaa vähän räväyttää ja sanoa jotain tuoretta.
Eikä kenenkään tarvitsisi suuttua Lauhteen ajatuksista: sinun ei tarvitse tehdä 80-tuntista työviikkoa eikä pitää lyhyttä kesälomaa yhden Huawei-pomon kommenttien takia.
Seitsenpäiväinen työviikko tuskin sopisi suurimmalle osalle ihmisistä, koska ihmisten pitää myös palautua, muuten jo tuottavuuskin kärsii.
Elämässä täytyy olla muutakin sisältöä kuin työ. Parhaat ideat ja innovaatiot syntyvät usein joutilaassa tilassa. Eikä tuntien laskeminen mittatikulla välttämättä enää edes ole kovin järkevä mittari työn tehokkuuden kannalta.
Lauhteen yliampuvissa kommenteissa piilee kuitenkin totuuden jyvänen: suomalaiset eivät tee yhtä paljon töitä kuin kilpailijansa.
Viikoittainen työaikamme on Euroopan matalimpia, kertoo EU:n tilastokeskus Eurostat. Vain Liettuassa, Norjassa ja Tanskassa väki tekee vähemmän töitä kuin Suomessa.
Täällä lomaillaan helposti kuusikin viikkoa kesällä ja pari viikkoa talvella. En muista, milloin olisin viimeksi saanut virkailijan kiinni työpaikalta kello neljän jälkeen. Tämä antaa myös muille maille kilpailukykyedun Suomeen nähden.

Asuin vuosia Britanniassa, jossa oli ihan tavallista, että ihmiset palasivat töistä kotiin seitsemältä. Hongkongissa asuva kaverini kertoi, kuinka kukaan hänen tuntemansa toimistotyöläinen ei ole kotona ennen iltaseitsemää tai -kahdeksaa. Vuosiloma oli seitsemän päivää.
Sodan jälkeen Suomea jälleenrakennettiin ja sankareita olivat sisukkaat ja ahkerat työmuurahaiset. Nykyään sankareita ovat downgreidaajat ja Sohvaperunat. Ennen raadettiin metsäsavotassa epäinhimillisissä oloissa aamusta iltaan, nykyään suomalainen ahdistuu, jos sähköpyörästä loppuu akku.
Muutenkin työstä puhutaan kuin se olisi välttämätön paha. Porukka raivostuu, jos joku kertoo tekevänsä enemmän töitä kuin muut. Töihin mennään kellokortin kanssa ja ruokatunteja kytätään haukan tavoin.
Kaikilla on siihen toki oikeus. Mutta turha väittää, että me tekisimme erityisen paljon duunia tai erityisen pitkää päivää.

SANNA UKKOLA

No joo. Kyseessä taitaa olla kylläkin selkeästi provo, jossa kieltämättä on totuuden siemen.

Ensinnäkään tuossa ei ole mitenkään eritelty työn laatua tai stressaavuutta. Toisilla on mahdollisuus tehdä etätöitä jotka voi sovittaa omaan aikatauluun. Työmatkatkaan eivät siinä hommassa rasita. Toiset ovat kiinni liukuhihnassa käytännössä koko työvuoron. Toisaalta voi olla suuri ero suorittavan ja johtavan/suunnittelevan portaan töiden kuormittavuudessa.

Yleensä olen pitänyt Sannan kolumneista, mutta tässä hän mielestäni provosoidessaankin ampuu liikaa yli.

PS. Lisäksi kolumnin lähteenä toimineesta Huawein kyberturvallisuusjohtaja Mika Lauhteen haastattelusta ei ilmennyt, kuinka paljon hän tekee töitä esim. vapaa-ajan asunnoltaan käsin. Konepajan tai korjaamon perustyöntekijän ja monen muunkin tilanne saattaa olla hyvin erilainen.
 
Viimeksi muokattu:
Muutenkin hieman huonosti vertautuu joku jenkki/kinukki it-osaaja ja 80-tuntinen työviikko jos vertailee palkkoja mitä noissa maksetaan siihen mitä täällä maksetaan.
 
Haluaisin nähdä sen huawein pomon tekemässä OIKEITA TÖITÄ 80 tuntia viikossa. No, näitä reppanoita riittää jotka kehuskelee työtunneillaan vaikkei mitään saa aikaan. Sukulaisia ja perheenjäseniä asuu ympäri palloa ja työkulttuuri on kuulemma jokapaikassa aivan erilainen suomeen verrattuna. Pitkiä päiviä ei lomia jne. Mutta työsuorituksen tuottavuus/tehokkuus aikaan nähden voipi olla jotain muuta. Pitkien lomien puolustukseksi voin todeta että ne tulee enemmän kuin tarpeeseen jos aikoo pysyä vähänkään järjissään täällä pimeässä pohjolassa.
 
Back
Top