Mielestäni on hyvä, että elämme markkinataloudessa ja joillain on enemmän etuja mitä toisilla. Kommunistit kahdehtii aina toisten palkkoja ja etuja.
Simpauttaja
Rinteen/Marin hallituksen politiikka ja siitä keskustelua.
- Viestiketjun aloittaja Protheon_93
- Aloitus PVM
Mielestäni on hyvä, että elämme markkinataloudessa ja joillain on enemmän etuja mitä toisilla. Kommunistit kahdehtii aina toisten palkkoja ja etuja.
Simpauttaja
No helvetti, Iiris Suomela sinne niin lähtee valtion väkivaltakoneistosta toksinen maskuliinisyys pallien mukana...Nyt mä oon aidosti huolestunu!
Kommentti: Kenestä vihreä poliisiministeri? Tässä ovat kärkinimet
Vihreiden puheenjohtajan, sisäministeri Maria Ohisalon lapsi syntyy joulukuussa, ja hän jää perhevapaalle. Syyskuun puoluekokouksessa vihreät valitsevat käytännössä sisäministerin tuuraajan, minkä odotetaan tarkoittavan kansanedustajien ryntäämistä varapuheenjohtajakisaan – ja sitä kautta vt...www.is.fi
Kun täällä nyt on keskusteltu terveydenhoidosta, niin lyödään nyt sitten sotarumpua asian tienolta.
Ensin pehmennän sen verran, että kyllä suomessa terveydenhoidossa on hyviäkin puolia. Moni saa apua ja kustannustehokkuus on kohtuullinen moneen länsimaahan verrattaessa (varsinkin jos vertaa USA:an mutta se onkin Bantustania joten siihen on turha verrata, mutta kun Apotti tuli sieltä...).
Prosessi/organisaatio ja APOTTI:
Suomen terveydenhoito rakentui 60-70-luvuilla jolloin terveyskeskusjärjestelmä ja aluesairaalasysteemi pääsääntöisesti luotiin. Tällöin myös potilaan hoidon lainsäädännöllinen pohja vahvistetiin, joka perustuu hoitavan lääkärin absoluuttiseen oikeuteen päättää potilaan hoidosta. Systeemin johtaminen puolestaan pohjautui ylilääkärijärjestelmään, jossa sairaalan kutakin osastoa johti ylilääkäri ja heidän yläpuolellaan oli sairaalan ylilääkäri (tämä on karkea yksinkertaistus, mutta noin pääsääntöisesti).
Kun tultiin 90-luvulle hommaa alettiin muuttamaan. Spesialisoituminen oli päivän sana ja toimintaa alettiin muuttamaan siten, että eri toimenpiteitä alettiin keskittämään eri paikkoihin. Tähän oli sinänsä loogiset syyt (spesialisoituminen tilastollisesti parantaa yksittäisen sairauden hoitoennustetta). Tätä kautta lääkärien erikoistuminen lisääntyi. Tässä loogisessa muutoksessa unohdettiin vain yksi asia. Eli potilas.
Nimittäin kun sillä potilaalla voi olla ja yhä useammin on enemmän kuin yksi vaiva. Siinä, missä ennen potilaalla oli yksi hoitava lääkäri, ollaan siirrytty tilanteeseen, jossa jokaisella vaivalla on yksi tai useampi hoitava lääkäri. Ja jokaisella näistä lääkäreistä on edelleen lain säätämän absoluuttinen oikeus hoidosta päättämiseen.
Lopputulos on se, että monissa tapauksissa kukaan ei hoida potilasta ja hänen tilaansa kokonaisuutena vaan joukkona yksittäisiä tiloja, joiden hoidot voivat olla keskenään täysin ristiriitaisia. Eli termillä "hoitava lääkäri" ei ole enää samaa juridista tai hoidollista merkitystä kuin sillä oli systeemiä alun perin rakennettaessa.
Pari esimerkkiä elävästä elämästä.
1. Kahden viikon aikana potilasta oli hoitanut tai hänen tilaansa konsultoinut 17 eri lääkäriä 4 eri sairaalassa (luku laskettiin asiakirjoista potilaan menehdyttyä). Virallinen, asiakirjoihin merkitty "hoitava lääkäri" ei nähnyt potilasta missään vaiheessa eikä antanut mitään lausuntoa hänen tilastaan kyseisenä aikana.
2. Potilas oli kirjoilla 3 eri sairaalassa samaan aikaan. Asiaa kiiretilanteessa selvitettäessä kävi ilmi, että potilas ei ainoastaan ollut yhdessäkään kyseisistä sairaaloista, vaan yhdenkään sairaalan henkilökunta tiennyt kysyttäessä missä potilas fyysisesti sijaitsi (todellisuudessa potilas oli ambulanssissa siirtoajossa sairaaloiden 2 ja3 välissä). Asiakirjoissa kyseisellä ajankohdalla potilaalla oli merkittynä 2 hoitavaa lääkäriä, joista toinen ei ollut sillä hetkellä edes kuullut potilaasta ja toinen ei ollut nähnyt potilasta missään vaiheessa. Edelleen asiaa selvitettäessä kävi ilmi, että sairaala 1 ei ollut kirjannut potilasta ulos (miksi ei koskaan selvinnyt), sairaala 2 ei tiennyt potilaan poistuneen ja sairaala 3 oli kirjannut potilaan ennakkotiedoilla sisään (kyseessä oli sen alan viimeisen linjan teho-osasto) aikaa säästääkseen joskaan he eivät tienneet potilaan siirron tilaa tai aikataulua.
3. Potilasta oltiin kotiuttamassa kuntoutussairaalasta kolmen viikon kuntoutusjakson jälkeen. Potilaan leikannut lääkäri (eri sairaala) oli konsultoinut kuntoutussairaalan kyseisen alan spesialistia ja suositellut mangneettia ennen kotiuttamista. Kuva olikin otettu 2 päivää aikaisemmin. Hoitava lääkäri (kyseisen osaston ylilääkäri) tiesi kyllä kuvan ottamisesta, mutta muu henkilökunta ei. Ja he puolestaan olivat aloittaneet kotiuttamisen. Tämä selvisi siinä vaiheessa, kun potilaan omainen oli jo saapunut hakemaan potilasta ja sattumalta hoitava lääkäri tuli paikalla katsoakseen leikkauksesta tulleen tikkauksen tilannetta. Siinä vaiheessa vasta alettiin katsomaan kuvia, joista ilmeni alkuperäisen operaation syynä olleen verenvuodon jatkuneen. Kotiuttaminen loppui siihen.
Nämä esimerkit eivät ole mitenkään ihmeellisiä. On täysin normaalia, että saman sairaalan sisällä vuodeosastolla ei tiedetä mitään saman sairaalan sisällä olevan kirurgisen osaston leikkauslistasta saati työvuoroista. Seurauksena potilas saatetaan valmistella leikkaukseen useita kertoja perättäisinä päivinä vain saadakseen tiedon leikkauksen siirtymisestä. Joka saattaakin sitten siirtyä uudelleen takaisin aluperäiseen paikkaan 2h myöhemmin, mutta siinä vaiheessa potilas on jo ehtinyt esim. syödä ja homma voidaan unohtaa. Ja paljon paljon muuta.
Kyse on yksinkertaisesti siitä, että kenelläkään ei ole kokonaisvastuuta potilaasta eikä ole olemassa yleisjohtoa joka voisi ratkoa esimerkiksi osastojen/sairaaloiden välisen tiedonkulun pullonkauloja. Asia ei kuulu kenellekkään.
APOTTI:sta sen verran, että sen epäonnistumisen oli kirjoitettu isolla tekstillä jo hankesuunnitelmaan. APOTTI on ERP, ei potilastietojärjestelmä. Sen tarkoitus oli nimenomaan ohjata lääkärien toimintaa tiettyyn suuntaan kun samaan ei päästy HUS-alueella yleisjohdollisin toimin (lääkärit istuivat yhden HUS:n toimitusjohtajan ulos 90-luvulla kun hän härkki heidän pyhää oikeuttaan johtaa itse itseään olematta lääkäri. Tämä oli alkupotku APOTTI-järjestelmälle). Mutta koska lääkärin työ jo määritelmällisesti ja lainsäädännöllisesti ei ole täysin prosessoitavissa helpoksi kaavioksi, on selvää, että monoliittinen järjestelmä HUS:n kokoisella alueella ei toimi ainakaan hyvin saati että sosiaalipuoli saataisiin yhdistettyä siihen omine erikoisuuksineen. Lisämausteena tehtiin sitten oikein todellinen tekninen tyhmyys ja ostettiin systeemin pohja alan kehitysmaasta eli USA:sta. MUMPS joo
. Voi auta äiti lapsiasi...
Lääkärit.
Kuten @kimmo.j sanoi, lääkärit osaavat edunvalvonnan. Koulutettavien määriä ei pystytä nostamaan. Vähintään yhtä paha asia on se, että koulutus on osittain jäänyt keskiajalle. Minkä lisäksi lääkärin koulutukseen valittavien kriteerit ovat monelta osin hyvin kyseenalaisia (mikä on se todellinen syy, että lääkärien, joiden oleellinen osaaminen pitäisi olla ihmisten kanssa toimiminen ja ymmärtäminen, osaamisvaatimuksena on matematiikka, fysiikka ja kemia? Ja tiedän kyllä mitä syyksi sanotaan virallisesti lääkäriliiton puolelta). Nyt, kun valinnat siirtyvät yhä enemmän puhtaasti ylioppilaskirjoitusten tuloksia painottavaksi tilanne tuskin paranee. Valtavat palkat houkuttelevat alalle sinänsä fiksuja, mutta monesti aivan vääränlaisia ihmisiä.
Aivan yhtä paha asia on työvuorojärjestelmä. Potilasturvallisuuden ja työn suunnittelun ja organisoinnin kannalta nykyinen sinne-tänne-tuonne-silloin-tällöin-tuolloin vuorosysteemi on järjetön. Sitä on parannettu hulluimmista päivistä mutta hyvällä sen kanssa ei ole mitään tekemistä. Sen sijaan se takaa kovat vuorolisät ja ennen kaikkea mahdollisuuden tehdä yksityispraktiikkaa joka ei olisi mitenkään mahdollista normaalin 8h työnkierron puitteissa.
Päälle vielä se, että samat lääkärit myös opettavat ja toimivat "tutkijoina" (mitä kumpaakaan he eivät pääasiassa osaa tehdä) koska monet erikoistuneet yksiköt vaativat mm. dosenttuuria mikä on täysin turhaa varsinaisen työn näkökulmasta ja syö vain aikaa ja resursseja viranhoidosta.
Tämä näin omasta näkökulmasta. Paljon muutakin voisi asiasta sanoa, mutta loppuu palstalta tila, joten tämä urputus riittäköön tässä kohtaa
Ensin pehmennän sen verran, että kyllä suomessa terveydenhoidossa on hyviäkin puolia. Moni saa apua ja kustannustehokkuus on kohtuullinen moneen länsimaahan verrattaessa (varsinkin jos vertaa USA:an mutta se onkin Bantustania joten siihen on turha verrata, mutta kun Apotti tuli sieltä...).
Prosessi/organisaatio ja APOTTI:
Suomen terveydenhoito rakentui 60-70-luvuilla jolloin terveyskeskusjärjestelmä ja aluesairaalasysteemi pääsääntöisesti luotiin. Tällöin myös potilaan hoidon lainsäädännöllinen pohja vahvistetiin, joka perustuu hoitavan lääkärin absoluuttiseen oikeuteen päättää potilaan hoidosta. Systeemin johtaminen puolestaan pohjautui ylilääkärijärjestelmään, jossa sairaalan kutakin osastoa johti ylilääkäri ja heidän yläpuolellaan oli sairaalan ylilääkäri (tämä on karkea yksinkertaistus, mutta noin pääsääntöisesti).
Kun tultiin 90-luvulle hommaa alettiin muuttamaan. Spesialisoituminen oli päivän sana ja toimintaa alettiin muuttamaan siten, että eri toimenpiteitä alettiin keskittämään eri paikkoihin. Tähän oli sinänsä loogiset syyt (spesialisoituminen tilastollisesti parantaa yksittäisen sairauden hoitoennustetta). Tätä kautta lääkärien erikoistuminen lisääntyi. Tässä loogisessa muutoksessa unohdettiin vain yksi asia. Eli potilas.
Nimittäin kun sillä potilaalla voi olla ja yhä useammin on enemmän kuin yksi vaiva. Siinä, missä ennen potilaalla oli yksi hoitava lääkäri, ollaan siirrytty tilanteeseen, jossa jokaisella vaivalla on yksi tai useampi hoitava lääkäri. Ja jokaisella näistä lääkäreistä on edelleen lain säätämän absoluuttinen oikeus hoidosta päättämiseen.
Lopputulos on se, että monissa tapauksissa kukaan ei hoida potilasta ja hänen tilaansa kokonaisuutena vaan joukkona yksittäisiä tiloja, joiden hoidot voivat olla keskenään täysin ristiriitaisia. Eli termillä "hoitava lääkäri" ei ole enää samaa juridista tai hoidollista merkitystä kuin sillä oli systeemiä alun perin rakennettaessa.
Pari esimerkkiä elävästä elämästä.
1. Kahden viikon aikana potilasta oli hoitanut tai hänen tilaansa konsultoinut 17 eri lääkäriä 4 eri sairaalassa (luku laskettiin asiakirjoista potilaan menehdyttyä). Virallinen, asiakirjoihin merkitty "hoitava lääkäri" ei nähnyt potilasta missään vaiheessa eikä antanut mitään lausuntoa hänen tilastaan kyseisenä aikana.
2. Potilas oli kirjoilla 3 eri sairaalassa samaan aikaan. Asiaa kiiretilanteessa selvitettäessä kävi ilmi, että potilas ei ainoastaan ollut yhdessäkään kyseisistä sairaaloista, vaan yhdenkään sairaalan henkilökunta tiennyt kysyttäessä missä potilas fyysisesti sijaitsi (todellisuudessa potilas oli ambulanssissa siirtoajossa sairaaloiden 2 ja3 välissä). Asiakirjoissa kyseisellä ajankohdalla potilaalla oli merkittynä 2 hoitavaa lääkäriä, joista toinen ei ollut sillä hetkellä edes kuullut potilaasta ja toinen ei ollut nähnyt potilasta missään vaiheessa. Edelleen asiaa selvitettäessä kävi ilmi, että sairaala 1 ei ollut kirjannut potilasta ulos (miksi ei koskaan selvinnyt), sairaala 2 ei tiennyt potilaan poistuneen ja sairaala 3 oli kirjannut potilaan ennakkotiedoilla sisään (kyseessä oli sen alan viimeisen linjan teho-osasto) aikaa säästääkseen joskaan he eivät tienneet potilaan siirron tilaa tai aikataulua.
3. Potilasta oltiin kotiuttamassa kuntoutussairaalasta kolmen viikon kuntoutusjakson jälkeen. Potilaan leikannut lääkäri (eri sairaala) oli konsultoinut kuntoutussairaalan kyseisen alan spesialistia ja suositellut mangneettia ennen kotiuttamista. Kuva olikin otettu 2 päivää aikaisemmin. Hoitava lääkäri (kyseisen osaston ylilääkäri) tiesi kyllä kuvan ottamisesta, mutta muu henkilökunta ei. Ja he puolestaan olivat aloittaneet kotiuttamisen. Tämä selvisi siinä vaiheessa, kun potilaan omainen oli jo saapunut hakemaan potilasta ja sattumalta hoitava lääkäri tuli paikalla katsoakseen leikkauksesta tulleen tikkauksen tilannetta. Siinä vaiheessa vasta alettiin katsomaan kuvia, joista ilmeni alkuperäisen operaation syynä olleen verenvuodon jatkuneen. Kotiuttaminen loppui siihen.
Nämä esimerkit eivät ole mitenkään ihmeellisiä. On täysin normaalia, että saman sairaalan sisällä vuodeosastolla ei tiedetä mitään saman sairaalan sisällä olevan kirurgisen osaston leikkauslistasta saati työvuoroista. Seurauksena potilas saatetaan valmistella leikkaukseen useita kertoja perättäisinä päivinä vain saadakseen tiedon leikkauksen siirtymisestä. Joka saattaakin sitten siirtyä uudelleen takaisin aluperäiseen paikkaan 2h myöhemmin, mutta siinä vaiheessa potilas on jo ehtinyt esim. syödä ja homma voidaan unohtaa. Ja paljon paljon muuta.
Kyse on yksinkertaisesti siitä, että kenelläkään ei ole kokonaisvastuuta potilaasta eikä ole olemassa yleisjohtoa joka voisi ratkoa esimerkiksi osastojen/sairaaloiden välisen tiedonkulun pullonkauloja. Asia ei kuulu kenellekkään.
APOTTI:sta sen verran, että sen epäonnistumisen oli kirjoitettu isolla tekstillä jo hankesuunnitelmaan. APOTTI on ERP, ei potilastietojärjestelmä. Sen tarkoitus oli nimenomaan ohjata lääkärien toimintaa tiettyyn suuntaan kun samaan ei päästy HUS-alueella yleisjohdollisin toimin (lääkärit istuivat yhden HUS:n toimitusjohtajan ulos 90-luvulla kun hän härkki heidän pyhää oikeuttaan johtaa itse itseään olematta lääkäri. Tämä oli alkupotku APOTTI-järjestelmälle). Mutta koska lääkärin työ jo määritelmällisesti ja lainsäädännöllisesti ei ole täysin prosessoitavissa helpoksi kaavioksi, on selvää, että monoliittinen järjestelmä HUS:n kokoisella alueella ei toimi ainakaan hyvin saati että sosiaalipuoli saataisiin yhdistettyä siihen omine erikoisuuksineen. Lisämausteena tehtiin sitten oikein todellinen tekninen tyhmyys ja ostettiin systeemin pohja alan kehitysmaasta eli USA:sta. MUMPS joo
. Voi auta äiti lapsiasi...Lääkärit.
Kuten @kimmo.j sanoi, lääkärit osaavat edunvalvonnan. Koulutettavien määriä ei pystytä nostamaan. Vähintään yhtä paha asia on se, että koulutus on osittain jäänyt keskiajalle. Minkä lisäksi lääkärin koulutukseen valittavien kriteerit ovat monelta osin hyvin kyseenalaisia (mikä on se todellinen syy, että lääkärien, joiden oleellinen osaaminen pitäisi olla ihmisten kanssa toimiminen ja ymmärtäminen, osaamisvaatimuksena on matematiikka, fysiikka ja kemia? Ja tiedän kyllä mitä syyksi sanotaan virallisesti lääkäriliiton puolelta). Nyt, kun valinnat siirtyvät yhä enemmän puhtaasti ylioppilaskirjoitusten tuloksia painottavaksi tilanne tuskin paranee. Valtavat palkat houkuttelevat alalle sinänsä fiksuja, mutta monesti aivan vääränlaisia ihmisiä.
Aivan yhtä paha asia on työvuorojärjestelmä. Potilasturvallisuuden ja työn suunnittelun ja organisoinnin kannalta nykyinen sinne-tänne-tuonne-silloin-tällöin-tuolloin vuorosysteemi on järjetön. Sitä on parannettu hulluimmista päivistä mutta hyvällä sen kanssa ei ole mitään tekemistä. Sen sijaan se takaa kovat vuorolisät ja ennen kaikkea mahdollisuuden tehdä yksityispraktiikkaa joka ei olisi mitenkään mahdollista normaalin 8h työnkierron puitteissa.
Päälle vielä se, että samat lääkärit myös opettavat ja toimivat "tutkijoina" (mitä kumpaakaan he eivät pääasiassa osaa tehdä) koska monet erikoistuneet yksiköt vaativat mm. dosenttuuria mikä on täysin turhaa varsinaisen työn näkökulmasta ja syö vain aikaa ja resursseja viranhoidosta.
Tämä näin omasta näkökulmasta. Paljon muutakin voisi asiasta sanoa, mutta loppuu palstalta tila, joten tämä urputus riittäköön tässä kohtaa
Kyrätulli
Eversti
Kysymys ei ole kateudesta.( Pörssi)yhtiö, jolla ei ole pääomistajana meidän verorahojamme jakeleva valtio, joutuu kusisessa paikassa karsimaan menoja aikas rankasti, jo ihan saaadakseen rahoitusta muista lähteistä. Enemmän kommunismilta haisee se että Finnairin ahdingosta on tehty meidän yhteinen ahdinkomme ja asiamme.
Tuohan kuulostaa tosi paljon myös monelta muulta julkiselta/kunnalliselta toiminnalta, erityisesti julkiselta rakentamiselta..Kun täällä nyt on keskusteltu terveydenhoidosta, niin lyödään nyt sitten sotarumpua asian tienolta.
Ensin pehmennän sen verran, että kyllä suomessa terveydenhoidossa on hyviäkin puolia. Moni saa apua ja kustannustehokkuus on kohtuullinen moneen länsimaahan verrattaessa (varsinkin jos vertaa USA:an mutta se onkin Bantustania joten siihen on turha verrata, mutta kun Apotti tuli sieltä...).
Prosessi/organisaatio ja APOTTI:
Suomen terveydenhoito rakentui 60-70-luvuilla jolloin terveyskeskusjärjestelmä ja aluesairaalasysteemi pääsääntöisesti luotiin. Tällöin myös potilaan hoidon lainsäädännöllinen pohja vahvistetiin, joka perustuu hoitavan lääkärin absoluuttiseen oikeuteen päättää potilaan hoidosta. Systeemin johtaminen puolestaan pohjautui ylilääkärijärjestelmään, jossa sairaalan kutakin osastoa johti ylilääkäri ja heidän yläpuolellaan oli sairaalan ylilääkäri (tämä on karkea yksinkertaistus, mutta noin pääsääntöisesti).
Kun tultiin 90-luvulle hommaa alettiin muuttamaan. Spesialisoituminen oli päivän sana ja toimintaa alettiin muuttamaan siten, että eri toimenpiteitä alettiin keskittämään eri paikkoihin. Tähän oli sinänsä loogiset syyt (spesialisoituminen tilastollisesti parantaa yksittäisen sairauden hoitoennustetta). Tätä kautta lääkärien erikoistuminen lisääntyi. Tässä loogisessa muutoksessa unohdettiin vain yksi asia. Eli potilas.
Nimittäin kun sillä potilaalla voi olla ja yhä useammin on enemmän kuin yksi vaiva. Siinä, missä ennen potilaalla oli yksi hoitava lääkäri, ollaan siirrytty tilanteeseen, jossa jokaisella vaivalla on yksi tai useampi hoitava lääkäri. Ja jokaisella näistä lääkäreistä on edelleen lain säätämän absoluuttinen oikeus hoidosta päättämiseen.
Lopputulos on se, että monissa tapauksissa kukaan ei hoida potilasta ja hänen tilaansa kokonaisuutena vaan joukkona yksittäisiä tiloja, joiden hoidot voivat olla keskenään täysin ristiriitaisia. Eli termillä "hoitava lääkäri" ei ole enää samaa juridista tai hoidollista merkitystä kuin sillä oli systeemiä alun perin rakennettaessa.
Pari esimerkkiä elävästä elämästä.
1. Kahden viikon aikana potilasta oli hoitanut tai hänen tilaansa konsultoinut 17 eri lääkäriä 4 eri sairaalassa (luku laskettiin asiakirjoista potilaan menehdyttyä). Virallinen, asiakirjoihin merkitty "hoitava lääkäri" ei nähnyt potilasta missään vaiheessa eikä antanut mitään lausuntoa hänen tilastaan kyseisenä aikana.
2. Potilas oli kirjoilla 3 eri sairaalassa samaan aikaan. Asiaa kiiretilanteessa selvitettäessä kävi ilmi, että potilas ei ainoastaan ollut yhdessäkään kyseisistä sairaaloista, vaan yhdenkään sairaalan henkilökunta tiennyt kysyttäessä missä potilas fyysisesti sijaitsi (todellisuudessa potilas oli ambulanssissa siirtoajossa sairaaloiden 2 ja3 välissä). Asiakirjoissa kyseisellä ajankohdalla potilaalla oli merkittynä 2 hoitavaa lääkäriä, joista toinen ei ollut sillä hetkellä edes kuullut potilaasta ja toinen ei ollut nähnyt potilasta missään vaiheessa. Edelleen asiaa selvitettäessä kävi ilmi, että sairaala 1 ei ollut kirjannut potilasta ulos (miksi ei koskaan selvinnyt), sairaala 2 ei tiennyt potilaan poistuneen ja sairaala 3 oli kirjannut potilaan ennakkotiedoilla sisään (kyseessä oli sen alan viimeisen linjan teho-osasto) aikaa säästääkseen joskaan he eivät tienneet potilaan siirron tilaa tai aikataulua.
3. Potilasta oltiin kotiuttamassa kuntoutussairaalasta kolmen viikon kuntoutusjakson jälkeen. Potilaan leikannut lääkäri (eri sairaala) oli konsultoinut kuntoutussairaalan kyseisen alan spesialistia ja suositellut mangneettia ennen kotiuttamista. Kuva olikin otettu 2 päivää aikaisemmin. Hoitava lääkäri (kyseisen osaston ylilääkäri) tiesi kyllä kuvan ottamisesta, mutta muu henkilökunta ei. Ja he puolestaan olivat aloittaneet kotiuttamisen. Tämä selvisi siinä vaiheessa, kun potilaan omainen oli jo saapunut hakemaan potilasta ja sattumalta hoitava lääkäri tuli paikalla katsoakseen leikkauksesta tulleen tikkauksen tilannetta. Siinä vaiheessa vasta alettiin katsomaan kuvia, joista ilmeni alkuperäisen operaation syynä olleen verenvuodon jatkuneen. Kotiuttaminen loppui siihen.
Nämä esimerkit eivät ole mitenkään ihmeellisiä. On täysin normaalia, että saman sairaalan sisällä vuodeosastolla ei tiedetä mitään saman sairaalan sisällä olevan kirurgisen osaston leikkauslistasta saati työvuoroista. Seurauksena potilas saatetaan valmistella leikkaukseen useita kertoja perättäisinä päivinä vain saadakseen tiedon leikkauksen siirtymisestä. Joka saattaakin sitten siirtyä uudelleen takaisin aluperäiseen paikkaan 2h myöhemmin, mutta siinä vaiheessa potilas on jo ehtinyt esim. syödä ja homma voidaan unohtaa. Ja paljon paljon muuta.
Kyse on yksinkertaisesti siitä, että kenelläkään ei ole kokonaisvastuuta potilaasta eikä ole olemassa yleisjohtoa joka voisi ratkoa esimerkiksi osastojen/sairaaloiden välisen tiedonkulun pullonkauloja. Asia ei kuulu kenellekkään.
APOTTI:sta sen verran, että sen epäonnistumisen oli kirjoitettu isolla tekstillä jo hankesuunnitelmaan. APOTTI on ERP, ei potilastietojärjestelmä. Sen tarkoitus oli nimenomaan ohjata lääkärien toimintaa tiettyyn suuntaan kun samaan ei päästy HUS-alueella yleisjohdollisin toimin (lääkärit istuivat yhden HUS:n toimitusjohtajan ulos 90-luvulla kun hän härkki heidän pyhää oikeuttaan johtaa itse itseään olematta lääkäri. Tämä oli alkupotku APOTTI-järjestelmälle). Mutta koska lääkärin työ jo määritelmällisesti ja lainsäädännöllisesti ei ole täysin prosessoitavissa helpoksi kaavioksi, on selvää, että monoliittinen järjestelmä HUS:n kokoisella alueella ei toimi ainakaan hyvin saati että sosiaalipuoli saataisiin yhdistettyä siihen omine erikoisuuksineen. Lisämausteena tehtiin sitten oikein todellinen tekninen tyhmyys ja ostettiin systeemin pohja alan kehitysmaasta eli USA:sta. MUMPS joo
Lääkärit.
Kuten @kimmo.j sanoi, lääkärit osaavat edunvalvonnan. Koulutettavien määriä ei pystytä nostamaan. Vähintään yhtä paha asia on se, että koulutus on osittain jäänyt keskiajalle. Minkä lisäksi lääkärin koulutukseen valittavien kriteerit ovat monelta osin hyvin kyseenalaisia (mikä on se todellinen syy, että lääkärien, joiden oleellinen osaaminen pitäisi olla ihmisten kanssa toimiminen ja ymmärtäminen, osaamisvaatimuksena on matematiikka, fysiikka ja kemia? Ja tiedän kyllä mitä syyksi sanotaan virallisesti lääkäriliiton puolelta). Nyt, kun valinnat siirtyvät yhä enemmän puhtaasti ylioppilaskirjoitusten tuloksia painottavaksi tilanne tuskin paranee. Valtavat palkat houkuttelevat alalle sinänsä fiksuja, mutta monesti aivan vääränlaisia ihmisiä.
Aivan yhtä paha asia on työvuorojärjestelmä. Potilasturvallisuuden ja työn suunnittelun ja organisoinnin kannalta nykyinen sinne-tänne-tuonne-silloin-tällöin-tuolloin vuorosysteemi on järjetön. Sitä on parannettu hulluimmista päivistä mutta hyvällä sen kanssa ei ole mitään tekemistä. Sen sijaan se takaa kovat vuorolisät ja ennen kaikkea mahdollisuuden tehdä yksityispraktiikkaa joka ei olisi mitenkään mahdollista normaalin 8h työnkierron puitteissa.
Päälle vielä se, että samat lääkärit myös opettavat ja toimivat "tutkijoina" (mitä kumpaakaan he eivät pääasiassa osaa tehdä) koska monet erikoistuneet yksiköt vaativat mm. dosenttuuria mikä on täysin turhaa varsinaisen työn näkökulmasta ja syö vain aikaa ja resursseja viranhoidosta.
Tämä näin omasta näkökulmasta. Paljon muutakin voisi asiasta sanoa, mutta loppuu palstalta tila, joten tämä urputus riittäköön tässä kohtaa
kimmo.j
Respected Leader
Erittäin hyvä kirjoitus ja täysin totta.Kun täällä nyt on keskusteltu terveydenhoidosta, niin lyödään nyt sitten sotarumpua asian tienolta.
Ensin pehmennän sen verran, että kyllä suomessa terveydenhoidossa on hyviäkin puolia. Moni saa apua ja kustannustehokkuus on kohtuullinen moneen länsimaahan verrattaessa (varsinkin jos vertaa USA:an mutta se onkin Bantustania joten siihen on turha verrata, mutta kun Apotti tuli sieltä...).
Prosessi/organisaatio ja APOTTI:
Suomen terveydenhoito rakentui 60-70-luvuilla jolloin terveyskeskusjärjestelmä ja aluesairaalasysteemi pääsääntöisesti luotiin. Tällöin myös potilaan hoidon lainsäädännöllinen pohja vahvistetiin, joka perustuu hoitavan lääkärin absoluuttiseen oikeuteen päättää potilaan hoidosta. Systeemin johtaminen puolestaan pohjautui ylilääkärijärjestelmään, jossa sairaalan kutakin osastoa johti ylilääkäri ja heidän yläpuolellaan oli sairaalan ylilääkäri (tämä on karkea yksinkertaistus, mutta noin pääsääntöisesti).
Kun tultiin 90-luvulle hommaa alettiin muuttamaan. Spesialisoituminen oli päivän sana ja toimintaa alettiin muuttamaan siten, että eri toimenpiteitä alettiin keskittämään eri paikkoihin. Tähän oli sinänsä loogiset syyt (spesialisoituminen tilastollisesti parantaa yksittäisen sairauden hoitoennustetta). Tätä kautta lääkärien erikoistuminen lisääntyi. Tässä loogisessa muutoksessa unohdettiin vain yksi asia. Eli potilas.
Nimittäin kun sillä potilaalla voi olla ja yhä useammin on enemmän kuin yksi vaiva. Siinä, missä ennen potilaalla oli yksi hoitava lääkäri, ollaan siirrytty tilanteeseen, jossa jokaisella vaivalla on yksi tai useampi hoitava lääkäri. Ja jokaisella näistä lääkäreistä on edelleen lain säätämän absoluuttinen oikeus hoidosta päättämiseen.
Lopputulos on se, että monissa tapauksissa kukaan ei hoida potilasta ja hänen tilaansa kokonaisuutena vaan joukkona yksittäisiä tiloja, joiden hoidot voivat olla keskenään täysin ristiriitaisia. Eli termillä "hoitava lääkäri" ei ole enää samaa juridista tai hoidollista merkitystä kuin sillä oli systeemiä alun perin rakennettaessa.
Pari esimerkkiä elävästä elämästä.
1. Kahden viikon aikana potilasta oli hoitanut tai hänen tilaansa konsultoinut 17 eri lääkäriä 4 eri sairaalassa (luku laskettiin asiakirjoista potilaan menehdyttyä). Virallinen, asiakirjoihin merkitty "hoitava lääkäri" ei nähnyt potilasta missään vaiheessa eikä antanut mitään lausuntoa hänen tilastaan kyseisenä aikana.
2. Potilas oli kirjoilla 3 eri sairaalassa samaan aikaan. Asiaa kiiretilanteessa selvitettäessä kävi ilmi, että potilas ei ainoastaan ollut yhdessäkään kyseisistä sairaaloista, vaan yhdenkään sairaalan henkilökunta tiennyt kysyttäessä missä potilas fyysisesti sijaitsi (todellisuudessa potilas oli ambulanssissa siirtoajossa sairaaloiden 2 ja3 välissä). Asiakirjoissa kyseisellä ajankohdalla potilaalla oli merkittynä 2 hoitavaa lääkäriä, joista toinen ei ollut sillä hetkellä edes kuullut potilaasta ja toinen ei ollut nähnyt potilasta missään vaiheessa. Edelleen asiaa selvitettäessä kävi ilmi, että sairaala 1 ei ollut kirjannut potilasta ulos (miksi ei koskaan selvinnyt), sairaala 2 ei tiennyt potilaan poistuneen ja sairaala 3 oli kirjannut potilaan ennakkotiedoilla sisään (kyseessä oli sen alan viimeisen linjan teho-osasto) aikaa säästääkseen joskaan he eivät tienneet potilaan siirron tilaa tai aikataulua.
3. Potilasta oltiin kotiuttamassa kuntoutussairaalasta kolmen viikon kuntoutusjakson jälkeen. Potilaan leikannut lääkäri (eri sairaala) oli konsultoinut kuntoutussairaalan kyseisen alan spesialistia ja suositellut mangneettia ennen kotiuttamista. Kuva olikin otettu 2 päivää aikaisemmin. Hoitava lääkäri (kyseisen osaston ylilääkäri) tiesi kyllä kuvan ottamisesta, mutta muu henkilökunta ei. Ja he puolestaan olivat aloittaneet kotiuttamisen. Tämä selvisi siinä vaiheessa, kun potilaan omainen oli jo saapunut hakemaan potilasta ja sattumalta hoitava lääkäri tuli paikalla katsoakseen leikkauksesta tulleen tikkauksen tilannetta. Siinä vaiheessa vasta alettiin katsomaan kuvia, joista ilmeni alkuperäisen operaation syynä olleen verenvuodon jatkuneen. Kotiuttaminen loppui siihen.
Nämä esimerkit eivät ole mitenkään ihmeellisiä. On täysin normaalia, että saman sairaalan sisällä vuodeosastolla ei tiedetä mitään saman sairaalan sisällä olevan kirurgisen osaston leikkauslistasta saati työvuoroista. Seurauksena potilas saatetaan valmistella leikkaukseen useita kertoja perättäisinä päivinä vain saadakseen tiedon leikkauksen siirtymisestä. Joka saattaakin sitten siirtyä uudelleen takaisin aluperäiseen paikkaan 2h myöhemmin, mutta siinä vaiheessa potilas on jo ehtinyt esim. syödä ja homma voidaan unohtaa. Ja paljon paljon muuta.
Kyse on yksinkertaisesti siitä, että kenelläkään ei ole kokonaisvastuuta potilaasta eikä ole olemassa yleisjohtoa joka voisi ratkoa esimerkiksi osastojen/sairaaloiden välisen tiedonkulun pullonkauloja. Asia ei kuulu kenellekkään.
APOTTI:sta sen verran, että sen epäonnistumisen oli kirjoitettu isolla tekstillä jo hankesuunnitelmaan. APOTTI on ERP, ei potilastietojärjestelmä. Sen tarkoitus oli nimenomaan ohjata lääkärien toimintaa tiettyyn suuntaan kun samaan ei päästy HUS-alueella yleisjohdollisin toimin (lääkärit istuivat yhden HUS:n toimitusjohtajan ulos 90-luvulla kun hän härkki heidän pyhää oikeuttaan johtaa itse itseään olematta lääkäri. Tämä oli alkupotku APOTTI-järjestelmälle). Mutta koska lääkärin työ jo määritelmällisesti ja lainsäädännöllisesti ei ole täysin prosessoitavissa helpoksi kaavioksi, on selvää, että monoliittinen järjestelmä HUS:n kokoisella alueella ei toimi ainakaan hyvin saati että sosiaalipuoli saataisiin yhdistettyä siihen omine erikoisuuksineen. Lisämausteena tehtiin sitten oikein todellinen tekninen tyhmyys ja ostettiin systeemin pohja alan kehitysmaasta eli USA:sta. MUMPS joo
Lääkärit.
Kuten @kimmo.j sanoi, lääkärit osaavat edunvalvonnan. Koulutettavien määriä ei pystytä nostamaan. Vähintään yhtä paha asia on se, että koulutus on osittain jäänyt keskiajalle. Minkä lisäksi lääkärin koulutukseen valittavien kriteerit ovat monelta osin hyvin kyseenalaisia (mikä on se todellinen syy, että lääkärien, joiden oleellinen osaaminen pitäisi olla ihmisten kanssa toimiminen ja ymmärtäminen, osaamisvaatimuksena on matematiikka, fysiikka ja kemia? Ja tiedän kyllä mitä syyksi sanotaan virallisesti lääkäriliiton puolelta). Nyt, kun valinnat siirtyvät yhä enemmän puhtaasti ylioppilaskirjoitusten tuloksia painottavaksi tilanne tuskin paranee. Valtavat palkat houkuttelevat alalle sinänsä fiksuja, mutta monesti aivan vääränlaisia ihmisiä.
Aivan yhtä paha asia on työvuorojärjestelmä. Potilasturvallisuuden ja työn suunnittelun ja organisoinnin kannalta nykyinen sinne-tänne-tuonne-silloin-tällöin-tuolloin vuorosysteemi on järjetön. Sitä on parannettu hulluimmista päivistä mutta hyvällä sen kanssa ei ole mitään tekemistä. Sen sijaan se takaa kovat vuorolisät ja ennen kaikkea mahdollisuuden tehdä yksityispraktiikkaa joka ei olisi mitenkään mahdollista normaalin 8h työnkierron puitteissa.
Päälle vielä se, että samat lääkärit myös opettavat ja toimivat "tutkijoina" (mitä kumpaakaan he eivät pääasiassa osaa tehdä) koska monet erikoistuneet yksiköt vaativat mm. dosenttuuria mikä on täysin turhaa varsinaisen työn näkökulmasta ja syö vain aikaa ja resursseja viranhoidosta.
Tämä näin omasta näkökulmasta. Paljon muutakin voisi asiasta sanoa, mutta loppuu palstalta tila, joten tämä urputus riittäköön tässä kohtaa
No kuka niitä Keski-Euroopan tulvakuluja korvaa, vai korvaako kukaan? Onhan se luonnon katastrofi, mutta myös äkillinen vahinko, johon ei ole voinut varautua.
Edelleenkään en ymmärrä miksi joku sijoittaja haluaa ostaa kalliilla hinnalla yhtiötä, jonka tärkein asset on valtio takuumiehenä sille ettei yhtiötä päästetä konkurssiin. Asia olisi eri jos Finnairin osake olisi halpunut Korona-aikana. Tällöin olisi edes odotusarvoa. Tukien varassa toimiva yhtiö ei yleensä tuota omistajilleen mitään. Pörssissä on yhtiöitä jotka tuottavat omistajilleen.
On se samaa muuallakin. Voisin kertoa ison tarinan kuinka eräs it pulju uudisti esim. kaupunkien sosiaalitoimistojen järjestelmät. Sinne ei sitten jäänyt tilaa tehdä merkintöjä tai havaintoja jotka olisivat voineet auttaa seuraavaa käsittelijää... olivat sossutädit vähän käärmeissään...
Mutta hei, jos haluaa osallistua tarjouskilpailuun, niin pitää olla liikevaihtoa x00 miljoonaa. Ja kokemusta vastaavanlaisista. Ja sitä kokemustahan ei saa, kun kun jobit on jyvitetty kahdelle isolle jo jossain muualla...
Sdp:n varapuheenjohtaja Niina Malm sai syytteen Imatran kaupungin viisumijupakassa
Syyte liittyy Imatran kaupungin viisumijupakkaan.
www.is.fi
Anninhan finnair järjesti, kuten mikä tahansa osakeyhtiö. Meidän ongelmamme se on lähinnä huoltovarmuuden takia, ja sitäkautta valtio joutuu osallistumaan antiin.
Tuttua lausetta parafraseeratakseni: En demare igen.Sdp:n varapuheenjohtaja Niina Malm sai syytteen Imatran kaupungin viisumijupakassa
Syyte liittyy Imatran kaupungin viisumijupakkaan.
Olikos siinä joku sininenkin
Hesarin pääkirjoitustoimittajan mielipide. Jutun jälkeen linkki Päivän Byrokraatin juttuun.
"Hallitus myi elpymisrahastopäätöstä ainutkertaisena ja poikkeuksena. Todellisuudessa EU kulkee suuntaan, jossa taloudellista yhteisvastuuta ja harmonisointia tulee lisää."
"Hallitus myi elpymisrahastopäätöstä ainutkertaisena ja poikkeuksena. Todellisuudessa EU kulkee suuntaan, jossa taloudellista yhteisvastuuta ja harmonisointia tulee lisää."
Suomi rakentaa mennyttä EU:ta
Emmanuel Macronin ”haaveilu” muuttuu todellisuudeksi.
Paavo Rautio HS
21.7. 2:00 | Päivitetty 21.7. 7:44
RANSKAN presidentti Emmanuel Macron kertoi neljä vuotta sitten Sorbonnen yliopistolla, miten Euroopan unionia tulisi kehittää. Unionin rajavalvontaa on tiukennettava, puolustusta on lujitettava ja euroalueelle on luotava oma budjetti, jota käytettäisiin muun muassa turvallisuuden, kilpailukyvyn sekä ilmastopolitiikan vahvistamiseen. Yhteisöverotusta tulee uudistaa ja yhtenäistää ja eurooppalaisten sosiaalisia oikeuksia sekä minimipalkkoja on harmonisoitava, hän luetteli.
Yhteiseen kassaan on kerättävä lisää täytettä uusilla veroilla, vähäpäästöistä autoilua on edistettävä ja hiilitullit on otettava käyttöön, hän linjasi. Macron kaipasi – käytännössä suurille amerikkalaisille yhtiöille suunnattua – digiveroa, joka kerättäisiin siellä, missä tuotteita on myyty.
KUN KESKUSTELIN linjauksista tuolloin erään kokeneen suomalaisen EU-virkamiehen kanssa, hän tuhahti, että ei tule mitään. Haaveilua, sillä Saksa ei lähde tällaisiin mukaan, hän sanoi. Tämän perisuomalaisen asenteen huomaa, kun lukee lukijakommentteja niiden uutisten perästä, joissa kerrotaan uudistuksista ja keksinnöistä: ”Ei onnistu, koska. . .”
Nyt kun katsoo Macronin listaa, huomaa, että Eurooppa on menossa juuri siihen suuntaan kuin hän ”haaveili”. Moni asia Sorbonnen puheesta ei ole edennyt, mutta perussuunta on kuitenkin Macronin hahmottelema. Saksa on ollut sittenkin enemmän Ranskan tukena kuin vastavoimana.
Hallitus myi elpymisrahastopäätöstä ainutkertaisena ja poikkeuksena. Todellisuudessa EU kulkee suuntaan, jossa taloudellista yhteisvastuuta ja harmonisointia tulee lisää. Rahastot ja uudet tulovirrat lipuvat pysyviksi osiksi EU-järjestelmää. Nyt sommitellaan rahastoa, joka tukisi ilmasto-ohjelmien kuluista kärsiviä köyhiä.
EU luo liittovaltionomaisia rakenteita, kasvattaa jäsenmaiden yhteistä vastuuta ja kehittää uusia tuloja. EU:n aikeet yhtenäistää yhteisöverotusta saivat vauhtia, kun G7-kokous pääsi tästä tavoitteesta sopuun.
SUOMALAINEN politiikka on pysynyt huonosti kehityksessä mukana. On poliittisesti turvallisempaa jarrutella EU:n muutoksia tai vaieta niistä kuin olla avoimesti mukana muokkaamassa vääjäämättä tiivistyvää integraatiota halutun kaltaiseksi. Kun Suomi ei uskalla olla muovaamassa muutosta, se katsoo taaksepäin. Kuten valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk), jonka – täysin realiteetit hukannut – EU-linjaus oli se, että unionin tulee palata vanhoihin alijäämä- ja vajerajoihin.
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.
PB: Helsingin Sanomien käyttämä terminologia pyrkii muokkaamaan ajatteluanne
paivanbyrokraatti.com
Joo mutta eikös tähän päde edelleen se vanha sanonta: Hullu ei ole se joka pyytää ja silleen
Eipä tässä kukaan ole tukia kieltämässä Finnairilta. On ymmärrettävää miksi tukia maksetaan ja miksi valtio osallistuu. Finnairin osakkeen tilanne vaan on hullu, koska mitä syvemmällä Finnair kyntää, sen korkeammalle osakkeen arvo on noussut. Tässä on ihmettelyn keihäänkärki. Osakkeenomistajan (muun kuin valtion) odotusarvo tuloksen tekemiselle siintää N+1 vuoden päässä, jos sielläkään. Finnair on tehnyt kehnoa jo ennen koronaa.
Suomalaisilla kulloinkin vallassa olevilla poliitikoilla päätösten runnominen läpi tuntuu olevan itseisarvo, jota kohti pyrkiä. Se mitä ja mistä päätetään vaikuttaisi olevan poliitikoille toisarvoista. Ehkä poliitikot päätösorientoituneisuudellaan petaavat itselleen jatkuvuutta hillotolpalla. Yhtäältä nähtävissä on että poliitikoilla ei ole mitään vastuuta, eikä älyllisen epärehellisyyden sanktioita tarvitse pelätä. Esimerkkinä Tuppuraisen väitteet elvytyspaketin kertaluontoisuudesta. Etelä-Euroopassa ajetaan elvytysvälinettä pysyväksi käytännöksi. Tuppurainen ei voi olla niin tyhmä, ettei se näkisi mitä EU:ssa on tekeillä. Tuppuraisella on joku muu syy padota totuutta tässäkin asiassa. Limppu Lindström pahoittelee vielä vuosien jälkeenkin kun ei saanut tehdä kaikkia haluamiaan isoja päätöksiä.
Viimeksi muokattu:
Sdp:n varapuheenjohtaja Niina Malm sai syytteen Imatran kaupungin viisumijupakassa
Syyte liittyy Imatran kaupungin viisumijupakkaan.
SDP hallitsee kyll nämä laittomuudet erittäin hyvin. Taitavat paremmin osata rikollisia haalua ku persut?
Solidsnake
Respected Leader
Pitää vielä selvittää saako se ilmaiset eväätkin
Toi on niin totta. Suomalaiset elävät wanhassa ja tutussa josta ei hevin lähdetä uusille urille. Katsotaan nyt vaikka tätä velkakeskustelua. Pitäisi ymmärtää että nyt on menossa "uusi rahapolitiikka" ja sitä ajavat isot maat eikä siinä pienien mielipidettä kysytä. Onko se sitten oikea tai väärä, en tiedä, mutta jatkuva vastahankaan oleminenkaan ei hyväksi ole.