Voi kuule, noita löytyy, jotka jaksaa sen muutaman kuukauden kukkua 110% ja sen jälkeen teho alkaa jäädä 60%:iin. Sitten on se tabu, josta ei saa puhua: ne jotka hakeutuu vakituiseen duuniin, jotta voivat ryhtyä paksuksi täydellä korvauksella. Ei paljon lohduta, vaikka Kela maksaisi suurimman osan, jos aina täytyy kouluttaa porukkaa uusiksi. Ja rahaa menee silti poissaolevaan työntekijään, sillä muun muassa lomat pyörii normaalisti.
Keskimäärin joka sentistä maksetaan kyllä veroa mutta veron määrää määriteltäessä kokonaisuudessa on verotettavia ja verovapaita osuuksia. Näiden suhde vaihtelee eri tilanteissa ja löytyy helpoiten verottajan ohjeista. Eli maksettavan veron määrä ei ole osingon määrä kertaa pääomaveroprosentti vaan todellisuudessa paljonkin vähemmän. Pääomavero ei ole progressiivinen joten verovapaa siivu kulkee tulosumman kasvaessa mukana tasaprosenttina. Palkkojen osaltahan verovapaa siivu tienataan teoriassa ensin ja sen jälkeen veron määrä alkaa kasvaa.
www.vero.fi
Oletko koskaan ajatellut toisinpäin? Huippu työntekijälle "pökäle"-työnantaja saattaa olla urantappaja.
Höpö höpö. Yritys maksaa tietyn veron ja se on toki laitettu hintaan sisään. Markkinahinnassa on aina laskettu vero mukaan. Tämän jälkeen päästään siihen mitä omistaja maksaa veroa tai ei maksa.
Sellaiselle yrittäjälle joka ei osaa huomioida yrityksen maksettavaksi lankeavien verojen tai vaikka kiinteiden kulujen vaikutusta firman talouteen ei tosiaan voi ennustaa kovin ruusuista tulevaisuutta.
Työntekijä voi aina irtisanoutua irtisanomisajan puitteissa, ja ilman syytä, jos työnantaja on pökäle.
Pörssifirmoissa homma tosiaan toimii näin. Väkeä ulos potkimalla luodaan odotusarvo toiminnan tehostumisesta ja tuloksen paranemisesta. Samalla osakkeen arvo nousee.
Eiköhän kahdessa eri viestissä saa puhua kahdesta eri asiasta. Toinen oli vastaus sinulle ja toinen ei.
Tuossa on käsittääkseni tullut ongelmia kun työttömän olisi pitänyt osoittaa ettei toimintaa ole. Milläpä sen todistat?
Työntekijä voi tosiaan irtisanoutua, mutta jos ei ole uutta työpaikkaa tiedossa, niin seuraa 1/4-vuoden jakso ilman tuloja (karenssi). Eli ei se ihan niin yksinkertainen juttu ole. Suomessa on "sivistyneen" Euroopan helpointa irtisanoa työntekijä ilman mitään sanktioita. Onneksi monet eivät kuitenkaan osaa asiaa hoitaa. Lisäksi vaikka monet irtisanomiset tehdään niin, että niistä voisi riidelläkin, niin monesti työntekijät ovat niin arkoja, että tyytyvät kohtaloonsa, eivätkä riitauta asiaa.
"Tuotannolliset ja taloudelliset syyt" on termi, jota usein väärin käytetään. Olen kerran joutunut tilanteeseen, jossa jouduin mielestäni väärin kohdelluksi. Silloin oli liiton lakimiehestä apua ja tukea, kun oikaisin vääryyden. Annas olla, jos en olisi ollut liitossa ja yksin alkanut vääntämään lakipykälistä ko. asiassa!
Sitten ihmetellään miksi moni yritys haluaa käyttää alihankkiaa, eikä omaa työvoimaa.
Pakko kysyä, mistä olet tehnyt päätelmän, että työntekijät eivät usein ymmättä, että jokin asia ei ole heidän päätettävissään? Melkoinen yleistys. Riippumatta siitä, että kuka karenssin on keksinyt, niin se työntekijälle riski ja mahdollinen ongelma. Työpaikkojen vaihtamiseen liittyvät pääsääntöisesti myös koeajat. Koeajalla päättynyt työsuhde tapahtuu se kumman osapuolen toimesta tahansa, johtaa pääosin taas siihen karenssiin (toki jos sinulla on osaamista, niin karenssin saattaa joskus välttää, mutta pääosin se tosiaan tulee). Vaikka olisit kuinka hyvä työntekijä, niin tulee tilanteita, että työntekijöitä irtisanotaan ja koeajalla olevat ovat silloin todella heikolla. Useat työpaikan vaihdot eivät myöskään näytä hyviltä omassa CV:ssa. Kannattaisi joskus koittaa katsoa asioita myös toisen osapuolen vinkkelistä, ihan vinkkinä vaan. Ja edelleen Suomessa on aivan liian helppoa irtisanoa työntekijöitä.
Tämä on niin totta. Hyvä kirjoitus ja täynnä asiaa.Kyllä yksityinen sektori irrottaa prolen palveluksesta kuin palan jätkän sielusta. Mutta kahtokkeepa julkista sektoria ja ainakin kuntatasoa. Kyllä on saamattoman ja hankalan lutjakkeen saaminen ulos varsin veikeä tapahtuma. Yleensä ei onnistu mitenkään.
Moni työpaikka kuntatasolla huokaa jatkuvasti erilaisten mitoitusten kanssa. Mitoitus yleensä on varsin passeli, KUNHAN jokainen hoitaisi oman osuutensa siitä työstä. Mutta kun ei hoida. Ei siinä muuta kuin sitten se vajaa porukka hoitaa senkin lutjakkeen osuuden. Lasten-vanhustenhoito-opetustoimi ovat hyviä esimerkkejä.
Työnjohto sitten yrittää luovia ja pehmittää tilanteita. Lopputuloksena syntyy vajaasti tuotettu palvelu, ryytyneet työläiset, suht tyytyväinen lutjake ja sopu....joka ei päädy lehtien palstoille.
Ratkaisua tähän asiaa ei ole olemassa, koska me ihmiset. Täydellistä pakettia ei ole missään ja yleensä pitää tyytyä riittävän hyvään.
Kuntatasolla/valtiotasolla näen vieläkin suurempana ongelmana poliittiset palkkiopaikat ja hyväveli paikat. Näissä palkkakustannuksetkin ovat aikalailla suuremmat versus naisvaltaiset kunta-alat (esim. päiväkodit), kun verrataan yksilttäisiä palkkoja.Kyllä yksityinen sektori irrottaa prolen palveluksesta kuin palan jätkän sielusta. Mutta kahtokkeepa julkista sektoria ja ainakin kuntatasoa. Kyllä on saamattoman ja hankalan lutjakkeen saaminen ulos varsin veikeä tapahtuma. Yleensä ei onnistu mitenkään.
Moni työpaikka kuntatasolla huokaa jatkuvasti erilaisten mitoitusten kanssa. Mitoitus yleensä on varsin passeli, KUNHAN jokainen hoitaisi oman osuutensa siitä työstä. Mutta kun ei hoida. Ei siinä muuta kuin sitten se vajaa porukka hoitaa senkin lutjakkeen osuuden. Lasten-vanhustenhoito-opetustoimi ovat hyviä esimerkkejä.
Työnjohto sitten yrittää luovia ja pehmittää tilanteita. Lopputuloksena syntyy vajaasti tuotettu palvelu, ryytyneet työläiset, suht tyytyväinen lutjake ja sopu....joka ei päädy lehtien palstoille.
Ratkaisua tähän asiaa ei ole olemassa, koska me ihmiset. Täydellistä pakettia ei ole missään ja yleensä pitää tyytyä riittävän hyvään.