Olen kironnut samaa asiaa ennenkin, mutta kiroan jälleen.
Nykyhallitus teki toisen asteen koulutuksesta maksutonta kaikille 18 ikävuoteen saakka. Tämä tarkoittaa, että koulut hommaavat opiskeluvälineet oppilaille. Kun itse kävin ravintolakoulun, meidän piti ostaa tarjoilijan asut (suorat mustat housut (tytöille vaihtoehtoisesti hame), puvun kengät, valkoinen kauluspaita, mustat liivit ja solmuke sekä kokin puku, eli pepitaruudulliset housut, kokin takki, napit, työkengät, etuliina ja sivuliinat. Noita samoja kamppeita pystyi sitten käyttämään työelämässä tai sitten työnantajan oli hommattava työvaatteet.
Uudistusta perusteltiin tasa-arvolla ja pienituloisten auttamisella. Lisäksi kerrottiin tämän estävän syrjäytymistä ja koulupudokkaiden tippumista yhteiskunnan ulkopuolelle.
Jo edellinen Sipilän hallitus mahdollisti sen, että tietyn tulorajan alle jäävien perheiden lapset saivat avustuksen toisen asteen koulutuksesta aiheutuviin kuluihin. Nyt siis kyseessä onkin käytännössä tulonsiirto keski- ja suurituloisille.
Ne koulupudokkaat erottuvat melkoisen selkeästi jo peruskoulussa. Ongelmat näkyvät etenkin 1.-2.-luokilla, siirryttäessä 6.-luokalta 7.-luokalle sekä 9.-luokalla. Tuolla rahalla, joka uudistukseen laitetaan, olisi saatu jokaiselle syrjäytymisvaarassa olevalle oppilaalle henkilökohtainen avustaja koko peruskoulun ajaksi ja rahaa olisi jäänyt vielä reilusti ylikin. Väitän, että tällä tavoin tuota syrjäytymistä olisi saatu estettyä melko paljon paremmin.
Jonkinlaista osviittaa saa keskustelustani vararehtorin kanssa. Kun oppilaan ongelmat kärjistyvät riittävästi, hän saa paikan/hän joutuu sairaalakouluun. Yhden sairaalakoulussa vietetyn kuukauden hinnalla saisi oppilaalle henkilökohtaisen kouluavustajan koko lukuvuodeksi. Tietenkin aina on esim. syöpäpotilaita tai muutoin fyysisesti tai henkisesti äkillisesti sairastuvia oppilaita, mutta esim. meillä suurin osa sairaalakouluun päätyvistä oppilaista oirehtii psyykkisesti pitkään ennen osastolle päätymistään. Kuitenkaan heidän auttamiseensa ei ole resursseja. Lisäksi sairaalakouluun on enemmän tulijoita kuin siellä on kapasiteettia, joten käytännössä tilanne ehtii kriisiytyä ennen kuin tätä apua on saatavilla. Näin ollen hoitojaksot pitenevät, jolloin myös kustannukset nousevat.
Mutta sekä kuntien että valtion on helppo säästää niin koulunkäynninohjaajien kuin myös erityisopettajien määrässä. Kriisiytynyt oppilas voidaan sitten laittaa sinne "yllättävien menojen" sarakkeeseen, jolloin päättäjät saavat vastuuvapauden, koska eihän näihin voi varautua. Vähän sama kuin nuorisotoimen säästöissä, jotka näkyvät taseessa plussana, mutta sitten kustantavat moninkertaisesti rikottuina paikkoina, päihde- ja mielenterveyskustannuksina yms.