Lähinnä tuossa metsästin tietoa, josko joukossa on joku joka osaa sanoa miten hyvin tuo lipas toimii.
RK-62 jää historiaan – huoli Suomen aseista
- Viestiketjun aloittaja AKE-ukki
- Aloitus PVM
Deeiii
Eversti
Toisto se on se mikä metallin väsyttää. Googlaamalla voi löytää kuvia lippaista, jotka on ladattu toista isoa rähinää varten ja löydetty äskettäin jostain kaapinperiltä. Hyvin ovat toimineet.
Samovarius
Ylipäällikkö
Seuran vehkeiden lippaat hiihtää taas siellä missä pitääkin, eli eivät ainakaan seuran aselaukuissa. Pitää mittailla, kunhan niitä päätyy taas käsiin. Kiinalaisen peltilippaan tunnistaa helposti, sen takareunassa ei ole laippaa kuten venäläisessä ja kotimaisessa on.
Falangi
Kenraali
RK 62M vie taistelijan perustyökalun 2020-luvulle
http://www.reservilainen.fi/uutiset/rk_62m_vie_taistelijan_perustyokalun_2020-luvulle
http://www.reservilainen.fi/uutiset/rk_62m_vie_taistelijan_perustyokalun_2020-luvulle
Aimpoint-punapistetähtäimellä ja Magpul-teleskooppiperällä varustettu RK 62M sotilaspoliisin aseena. Mukana myös etukahva ja Fenix ALG-01 -taktinen valaisin.
Tero Tuominen
Puolustusvoimat modernisoi merkittävän määrän ensimmäisen sukupolven 7.62 rynnäkkökivääri RK 62 -aseita täyttämään nykyajan vaatimukset. Aseen modernisoitu versio tunnetaan vastaisuudessa lyhenteellä 7.62 RK 62M.
Rynnäkkökiväärillä tarkoitetaan itselataavaa sarjatulta käyttävää käsiasetta, joka sijoittuu pistooli- ja kiväärikaliberien väliin. Ensimmäisenä käyttöön otettuna alansa edustajana pidetään saksalaista Sturmgewehr StG 44 -asetta. Kerrotaan, että rynnäkkökivääri-nimen olisi keksinyt itse Hitler, mutta tälle tiedolle ei ole vahvistusta.
StG 44:n valmistusmäärät jäivät suhteellisen pieniksi, mutta 40-luvulla Neuvostoliitossa käynnistettiin Avtomat Kalashnikova AK-47 -rynnäkkökiväärin tuotanto. Se otettiin käyttöön 1949 ja sittemmin asetta on nähty lähes kaikilla maailman kriisialueilla.
Suomessa 7,62 x 53R -patruunaa ampuville pulttilukkoisille kivääreille alettiin etsiä modernia seuraajaa 50-luvun puolivälissä. Vuonna 1956 Puolasta hankittiin kaksi 7,62 x 39 -patruunaa käyttävää AK-47-rynnäkkökivääriä. Niiden perusteella päätettiin tehdä kotimainen koeversio Valmet m/58. Sitä seurasi RK 60, jonka perusteella aloitettiin sarjatuotanto.
Alkuperäinen 60-luvun RK 62 -rynnäkkökivääri. Muoviosat poikkeavat nykyversioista. Kuva Wikipedia / MKFI
Useita RK-versioita
Ensimmäiset nykymuotoiset RK 62 -rynnäkkökiväärit toimitettiin Puolustusvoimille 1965. Asetta valmistivat Sako ja Valmet. Vuosien varrella aseesta on tehty useita eri versioita mm. taittoperäisenä.
Rynnäkkökivääri X oli kokeilu, jolla aseen koneistamalla tehty laatikko olisi korvattu halvemmalla levypuristeisella. Se ei kuitenkaan päätynyt tuotantoon. Uusin versio on RK 95TP, jossa on muun muassa suujarru kolmihaaraisen liekinsammuttimen paikalla ja taittoperä. Aseella voi myös ampua kiväärikranaatteja.
Vielä 70-luvulla rynnäkkökiväärejä oli tarjolla vain etulinjan joukoille. Vaikka niitä käytettiin varusmiesten koulutuksessa, taaemmalle portaalle esimerkiksi ylemmän johdon viestiyksiköissä oli tositilanteessa jaossa vielä vanhoja pulttilukkoisia 7,62 X 54R ”pystykorvia”.
Jotta koko reserviarmeijan voitaisiin varustaa rynnäkkökivääreillä, Puolustusvoimille on hankittu edullisia AK47-perheen rynnäkkökiväärejä myös Kiinasta ja Itä-Saksan jäämistöstä. Niitä tuli lehtitietojen mukaan yhteensä noin 200 000 kappaletta.
RK 62M -rynnäkkökiväärin esisarjan versio (oik.) Ilmavoimien sotilaspoliisin koirapartion käytössä Ruska 2016 -harjoituksessa. Kuva: Tero Tuominen
Erikoisjoukoille 5.56-kaliberi
Aika ajoin on Suomessakin noussut esiin keskustelu siirtymisestä NATO-standardin mukaisiin kevyempää 5,56 X 45 patruunaa käyttäviin aseisiin. Erikoisjoukoille hankittiinkin pari vuotta sitten belgialaisia 5,56 FN SCAR -rynnäkkökiväärejä (Special Operations Forces Combat Assault Rifle).
Suurelle reserviläisarmeijalle on kuitenkin varastorasvoissa satoja tuhansia RK 62 -rynnäkkökivääriä, joiden korvaaminen uutta kaliberia käyttävällä aseella ei ole järkevää eikä taloudellisesti mahdollista. Siksi on päädytty modernisointiin, jossa tietty määrä aseita päivitetään nykyajan vaatimusten mukaisiksi.
Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) teki joulukuussa 2016 päätöksen modernisoinnin tilauksesta. Kuluvana vuonna tehtävän työn lisäksi sopimukseen kuuluu optio jatkosta vuosille 2018–2020.
Hankinnan kokonaisarvo on optioineen 12,6 miljoonaa euroa. Vuoden 2017 osuus on 3,1 miljoonaa.
Aseiden uudistamisen Puolustusvoimille toteuttaa kumppanuussopimuksen perusteella Millog oy. Hankkeen kotimaisuusaste on peräti 80 prosenttia ja sen työllistävä vaikutus on 50 henkilötyövuotta.
Taistelija 2020 –varustuksen esittelyssä 2012 Rovajärvellä RK 95 -rynnäkkökivääri oli varustettu Millogin VVLite -valonvahvistimella ja Aimpoint-punapistetähtäimellä. Kuva: Tero Tuominen
Osa Taistelija-hanketta
RK 62 -modernisointi on osa Maavoimien kehittämisohjelmaan kuuluvaa Taistelija-hanketta, jonka tavoitteena on kehittää yksittäisen sotilaan tulivoimaa, suojaa, liikkuvuutta ja oheisvarusteita. Vaikka hankkeen painopiste on Maavoimissa, siihen osallistuvat myös Ilma- ja Merivoimat.
Nykyaikaisessa taistelussa korostuu tulen aloituksen nopeuden vaatimus. Tavoitteena on myös parantaa tulen tarkkuutta etenkin nopeissa tilanteissa. Tämän lisäksi pimeätoimintakyky on entistäkin tärkeämpää. Siksi aseisiin on voitava kiinnittää erilaisia järjestelmiä, jotka parantavat edellä mainittuja kykyjä.
Alkuperäiset AK-47- ja RK 62 -rynnäkkökiväärit on suunniteltu aikana, jolloin rivitaistelijan käyttämistä aseen lisävarusteista ei ollut tietoakaan - ehkä kiikaritähtäintä lukuun ottamatta. Nykyisin on käytössä erilaisia eli punapistetähtäimiä, valonvahvistimia, taktisia valaisimia ja laserosoittimia, jotka halutaan kiinnittää aseeseen.
Alan kiinnitysstandardiksi on muodostunut Picatinny-kisko, joka on saanut nimensä Yhdysvaltojen Picatinnyn asevarikolta. Porrasmainen kisko hyväksyttiin Mil-STD 1913 -standardiksi vuonna 1995.
Siitä johdettiin pienin tarkennuksin NATO Accessory Rail (STANAG 4694). Se määrittää nykyisin kiinnityskiskon mitoituksen.
Modernisoinnissa RK 62 saa uuden säädettävän Magpul Industries -teleskooppiperän. Varusmiesten nykyvarustukseen kuuluvat paksut suojaliivit aiheuttavat sen, että rynnäkkökiväärin alkuperäinen kiinteä perä on monille taistelijoille turhan pitkä ja vie takatähtäimen liian kauas silmästä.
Säädettävällä perällä varustettu rynnäkkökivääri mahdollistaa aseen pituuden optimoinnin jokaisen taistelijan mittojen mukaan. Se parantaa myös rekyylin hallintaa.
RK 62M saa modernisoinnin yhteydessä uuden varmistettu/kerta/sarjatuli -vaihtimen. Keskeinen uudistus on NATO Accessory Rail -kiskolla varustettu optisen tähtäimen jalusta.
Tähtäimen kiinnityskisko asennetaan rynnäkkökiväärin laatikon vasempaan kylkeen. Myös kädensuojuksen etupuolelle piipun alle tulee pätkä varustekiskoa esimerkiksi valaisimen asentamista varten.
Tyypillinen RK 62M-lisävaruste on esimerkiksi Punapistetähtäin 2009, joka merkittävästi parantaa tulivoimaa. Valonvahvistimet sekä etenkin laserosoittimet eivät puolestaan ole jokaisen rivitaistelijan varusteita.
Rynnäkkökiväärin perinteinen kantohihna soveltuu lähinnä aseen kantamiseen ja sulkeisharjoitteluun. RK 62M saakin modernisoinnin yhteydessä nykytyylisen nopean tulenaloituksen mahdollistavan taktisen hihnan. Vaikka modernisointi nostaa aseen painoa, lisäys on niin pieni että sillä ei liene merkitystä käytännössä.
Punapistetähtäin 2009 eli Aimpoint Comp M4 kiinnitettynä RK 62M -rynnäkkökiväärin NATO Accessory Rail -kiskoon. Kuvasta käy ilmi, miten kisko on kiinnitetty esisarja-aseen laatikkoon. Kuva: Tero Tuominen
Useita prototyyppejä
Modernisointihankkeessa valmistettiin useita esisarjan aseita vuosina 2011 – 2014. Niitä testattiin ja tuloksien perusteella tehtiin yksittäisiäkin koeversiota. Näitä RK 62M-tunnuksen saaneen rynnäkkökiväärin protoja on sittemmin nähty erilaisissa Puolustusvoimien tapahtumissa ja lehdistötilaisuuksissa.
Vuoden 2015 aikana tutkittiin käytettävissä olevia vaihtoehtoja ja lopullinen versio lukittiin 2016.
Modernisointiin valitaan varikoilta vain aseita joiden kuntoluokitus on hyvä tai erittäin hyvä. Näin varmistetaan että niillä on pitkä elinkaari edessään. Hanke varmistaa rynnäkkökiväärin käytettävyyden 2020-luvun taistelukentällä.
Tavoitteena on ollut kustannustehokas tapa parantaa taistelijan tulivoimaa. Modernisoitavien aseiden tarkkaa määrää ja siten yksittäiseen aseeseen käytettävän työn hintaa ei ole kerrottu.
RK 62M-rynnäkkökiväärien toimitukset joukko-osastoihin käynnistyvät kuluvan vuoden aikana. Onkin odotettavissa, että uusia RK 62M-aseita nähdään pian varusmiesten käytössä ja siten myös suurelle yleisölle suunnatuissa kalustonäyttelyissä.
Rynnäkkökivääri 7.62 RK 62
Kaasurekyyliperiaatteella toimiva ase, jolla voi ampua kerta- ja sarjatulta
Reikätähtäimet päiväkäyttöön ja tritium-ampulleilla varustetut avotähtäimet hämäräkäyttöön
Kaliiperi 7.62 x 39
Pituus 94 cm
Paino ase 3,5 kg, lipas 0,8 kg
Tulinopeus kertatulella 20-30 tähdättyä laukausta minuutissa
Tulinopeus sarjatulella teoreettinen 700 ls/min, lippaan vaihdot mukaan lukien 120-180 ls/min
Lähtönopeus 715 m/s
Tehokas ampumaetäisyys 300 m
JR49
Respected Leader
Tämä on mennyt minulta ohi. Eli millainen tarkemmin ottaen?
RK 62M saa modernisoinnin yhteydessä uuden varmistettu/kerta/sarjatuli -vaihtimen.
Veikkaisin Galil/R4 (E-Afrikka) tyylistä vaihdinta.
Falangi
Kenraali
Enpä ole ainakaan vielä nähnyt yhtään kuvaa, jossa tuollainen vaihdin olisi esiintynyt, siis jos tarkoitat sellaista aseen vasemmalla puolella olevaa peukalovaihdinta.
Tarkoitin juurikin sellaista. En sano, että olisi se valinta, mutta olisi loogista.
Eli ei mitään eroa toiminnalisuudessa.... Hieno edistysaskel.
Etusormihan se on paras... Tulee mieleen "ampuisitte nyt niitä"...
Lone Soldier
Kapteeni
Vääpeli
Greatest Leader
Halpa ja toimiva.
Peukalovarmistin n. 60-70€ vs hitsattu lipare 5€. x vaikka 10000kpl.
Halpa ja toimiva.
Tässä konkurssissa vaikka 60 milliä olisi kevyttä
J0h1F
Ylipäällikkö
En näkisi tarvetta Galilin peukalovarmistimelle, sehän toimii väärään suuntaankin (varmistus eteenpäin, tulelle laittaminen taaksepäin), eikä siten nopeuta vaihtimen käyttöä lainkaan, koska kun peukalolla vetää vaihdinta itseään kohti (eli asettaa kertatulelle), kestää siitä tukevan asennon palauttaminen yhtä kauan kuin perinteistä vaihdinta käytettäessä.
Ja kun PV vielä kouluttaa laskemaan vaihtimen ylävalmiuteen nostaessa, ei loppujen lopuksi sille ole kovin suurta tarvetta.
Toivottavasti PV ei vain tee sitä virhettä tuon lipareen kanssa, että se laitettaisiin liian lähelle kättä, koska silloin vaihtimen käyttö vain vaikeutuu. Esimerkiksi AK-12/15:ssa ja RPK-16:ssa se on liian lähellä, jolloin sormen liikkeestä tulee liian monimutkainen ja siten hitaampi (koska sormea täytyy koukistaa matkalla).
D
Deleted member 2762
Guest
.
Last edited by a moderator:
vastarannankiiski
Kenraali
Hyvä huomio. Tuossa kun tsiigailen RPK-16:n kuvia ja vertaan varmistinta supersuosittuun Krebsin AK:n vaihtimeen, niin vaikuttaa siltä että melko samalla kohdalla ovat lipareet paikallaan. Muutenkin lipareen muoto on molemmissa epäilyttävän saman kaltainen...
Toinen ajatus mikä tuli mieleen, on pistoolikahvan peukalohangan etäisyys lipareesta. Jos uudempi kahva on paksumpi tai sillä tavalla muotoiltu että peukalohanka siirtyy taaksepäin niin lipareenkin on parempi olla hivenen taaempana.
Kolmas on hanskavara, jonka Venäläiset ovat yleensä ottaneet huomioon aseissaan tavalla tai toisella.
Smith
Kersantti
Meille ainakin omana asevelvollisuusaikanani opetettiin että vaihdin pitäisi painaa alas etu- ja keskisormella. Allekirjoittaneen lyhyet sormet ja rynkyn jäykkä vaihdin aiheuttivat sen että minun oli pakko käyttää vaihdinta peukalolla. Kyllä sitä tuli monesti mietittyä että eikö tähänkin olisi voitu suunnitella vaihdinta jota normaali ihminen pystyy käyttämään ilman että joutuu irrottamaan otettaan pistoolikahvalta.
Jotkut kuulemma noita vaihtimia vääntelivät vähän kevyemmäksi käyttää, mutta itse pidin parhaana jättää varmistimen ropelluksen asiantuntijoille.
Harmi että tuosta "uudesta" varmistinratkaisusta ei ole vielä julkaistu kuvia. Minullakin herää kysymys kuinka paljon tuo muutos parantaa vaihtimen toimivuutta.
Jotkut kuulemma noita vaihtimia vääntelivät vähän kevyemmäksi käyttää, mutta itse pidin parhaana jättää varmistimen ropelluksen asiantuntijoille.
Harmi että tuosta "uudesta" varmistinratkaisusta ei ole vielä julkaistu kuvia. Minullakin herää kysymys kuinka paljon tuo muutos parantaa vaihtimen toimivuutta.