RKP och NATO

fulcrum

Ylipäällikkö
skärdis kirjoitti:
Mutku.. Sotaretkiin vieraille mantereille on rahaa syydetty jo ainakin 15 vuotta, mutta vastineeksi emme saa edes turvatakuita. Kun se NATO on nii-iiin pahasta. Samaan aikaan kuitenkin jenkki-imperialistien aseveljenä sotiminen Afganistanissa tai pimeimmässä Afrikassa on ihan jees.. Miten sinne syydetty raha auttaa kotimaan puolustuksessa?
Todella hyvä pointti!

Toisaalta: itse olen aina ajatellut - ja historia mielestäni vahvasti tukee minua tässä - että rauhan aikana kirjoitetut allianssit tuppaavat usein olemaan Hesaria huonompaa vessapaperia tositilanteessa. JOS meillä on riittävästi solidariteettia lähiympäristömme valtioiden kanssa (miksei kauempienkin) niin kyllä sitä apua tulee. Jos taas ei ole, niin se on kyllä aivan sama millaisessa pumaskassa on pressojen nimiä. Väitänpä että jos Venäjä hyökkäisi nyt Suomeen, niin enemmän sitä apua tulisi Nato-mailta kuin jos Venäjä hyökkäisi Kreikkaan.
 

skärdis

Ylipäällikkö
fulcrum kirjoitti:
Toisaalta: itse olen aina ajatellut - ja historia mielestäni vahvasti tukee minua tässä - että rauhan aikana kirjoitetut allianssit tuppaavat usein olemaan Hesaria huonompaa vessapaperia tositilanteessa. JOS meillä on riittävästi solidariteettia lähiympäristömme valtioiden kanssa (miksei kauempienkin) niin kyllä sitä apua tulee. Jos taas ei ole, niin se on kyllä aivan sama millaisessa pumaskassa on pressojen nimiä. Väitänpä että jos Venäjä hyökkäisi nyt Suomeen, niin enemmän sitä apua tulisi Nato-mailta kuin jos Venäjä hyökkäisi Kreikkaan.
Tuokin on hyvä pointti.

Olemme osoittaneet selvästi olevamme osa läntimaita ja toimimme sen mukaisesti. EU-jäsenyys on erittäin tärkeä osa läntistä liittoutumista.

Osa kansasta haikailee kuitenkin takaisin kekkoslovakian aikoihin eli meidän pitäisi olla jokin Valko-Venäjän kaltainen kummajainen. Virallisesti itsenäinen, kaikkien mahdollisten liittoumien ulkopuolella, harjoittaa ailahtelevaa politiikkaa ja ennen kaikkea kurmoottaa omaa kansaa mennen tullen. Kunnon impivaaralaista meininkiä.
 

Tvälups

Ylipäällikkö
skärdis kirjoitti:
Osa kansasta haikailee kuitenkin takaisin kekkoslovakian aikoihin eli meidän pitäisi olla jokin Valko-Venäjän kaltainen kummajainen. Virallisesti itsenäinen, kaikkien mahdollisten liittoumien ulkopuolella, harjoittaa ailahtelevaa politiikkaa ja ennen kaikkea kurmoottaa omaa kansaa mennen tullen. Kunnon impivaaralaista meininkiä.
Melko erikoinen näkemys / tulkinta. m/Sveitsi on se ihannetila mitä minä halajan.
 

skärdis

Ylipäällikkö
Tvälups kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
Osa kansasta haikailee kuitenkin takaisin kekkoslovakian aikoihin eli meidän pitäisi olla jokin Valko-Venäjän kaltainen kummajainen. Virallisesti itsenäinen, kaikkien mahdollisten liittoumien ulkopuolella, harjoittaa ailahtelevaa politiikkaa ja ennen kaikkea kurmoottaa omaa kansaa mennen tullen. Kunnon impivaaralaista meininkiä.
Melko erikoinen näkemys / tulkinta. m/Sveitsi on se ihannetila mitä minä halajan.
Mikäs siinä. Pitäisi vaan saavuttaa vastaava taloudellinen riippumattomuus eli käytännössä houkutella muutama tuhat miljardia euroa kaikenmaailman rosvopäälliköiden ja diktaattoreiden rahoja suomalaisiin pankkeihin. Myös ulkomaalaisia pitäisi ottaa vastaan moninverroin enemmän kuin tähän asti on tänne otettu.

Jos historiaa muistellaan, niin Suomi ja suomalaiset eivät ole kuunaan pärjänneet omin nokkinensa, jos koskaan ovat sitä edes oikeasti yrittäneetkään. Valitettavasti, sanon minä.
 

Tvälups

Ylipäällikkö
Ei ole yritetty kun eräs nimeämätön vähemmistö ja heidän py**ynnuolijansa eivät sitä suvaitse.

Ensin uusi, parempi yhteiskuntajärjestys. Pankkilaitos ulkomaisine talletuksineen seuraa perässä. Näin se Sveitsissäkin tapahtui.
 

skärdis

Ylipäällikkö
Tvälups kirjoitti:
Ei ole yritetty kun eräs nimeämätön vähemmistö ja heidän py**ynnuolijansa eivät sitä suvaitse.
Mistä vähemmistöstä puhut? Ruotsinkielisistä? Kommareista? Puunhalaajista?

Jos tarkoitat suomenruotsalaisia, niin hippasen omituiselta kuulostaa tuo sveitsiläisyyden haikaileminen. Sveitsissähän on neljä (4 !) virallista kieltä ja Suomen sveitsiläistäminen pitäisi aloittaa kurittamalla toista kansalliskieltämme? :huh: Niinkö?

Sveitsissä asuvista on yli 20 %:a ulkomaalaisia, kun Suomessa ulkomaalaisia oli vuodenvaihteessa 3,4 %:a.

En nyt ihan heti osta tuota ideaa Sveitsiksi ryhtymisestä. Vai poimittaisiinko sveitsiläisyydestäkin vain rusinat pullasta?
 

yrjö

Kenraali
^I'm with skärdis. Noin se menee. Ja sit tossa on vielä se, et Sveitsin geopoliittinen asema on aivan eri. Ei mun mielestä voi tollasesta maasta hakea vertailukohtaa juuri ton geopoliittisen aseman takia.
 

yrjö

Kenraali
JOKO kirjoitti:
veffeade kirjoitti:
fulcrum kirjoitti:
Taitolaji kirjoitti:
Nato jäsenyyys sellaisenaan ei luo lisäpaineita puolustusbudjettiin, joka mitoitaan varojen mukaan. Toiminnasta aiheutuvat kustannukset katetaan lakkauttamalla turhia toimintoja. Myöskään yleiseen asevelvollisuuteen ei tarvitse puuttua, mutta silloin olisi omien miesten lisäksi käytettävissä liittouman materiaalia, tiedustelu- ja ilmatuki.
Tilanne ei kuitenkaan Nato-jäsenyydellä miksikään muuttuisi. Liturgia muuttuisi siihen suuntaan että kyllä me KOHTA nostamme puolustusmäärärahoja vastaamaan Nato-velvotteita ja pitämään amerikkalaiset tyytyväisinä, muttei niin kuitenkaan koskaan tapahtuisi. Varmaankin suunta olisi päinvastainen, niinkuin muillakin.
Hei ukot; Natossa on ns. kynnysraha; olikohan 2.1% kansantuotteesta?. Jos Natoon mennään nousee puolustusmenot jo pelkästään liittymisen mukana. Eri asia sitten on, jaetaanko nuita jotenkin "jäsenmaksuina" isoille toimijoille vai jääkö omille: Toistaseksi ei ELSO:ttamiseni ole tuottanut mitään tuohon suuntaan ...
Mitä tapahtuu puolustukselle, kun budjetti pysyy samana ja rahoista käytetään entistä suurempi osa siirtoarmeijan palkkoihin, kalustoon ja sotaretkiin? Minun järjellä ajateltuna jostain on pakko säästää.
Tosta on puolustusministeriön julkaisu, tosin vuodelta 2004 eli vajaat 10 vuotta sitten:

MAHDOLLISEN SOTILAALLISEN LIITTOUTUMISEN
VAIKUTUKSET SUOMEN PUOLUSTUSJÄRJESTELMÄN
KEHITTÄMISELLE JA PUOLUSTUSHALLINNOLLE
"


Tossa asiakirjassa sanotaan kustannuksista:

4.1 Maksuosuudet yhteiseen budjettiin ja välttämättömät materiaalihankinnat
4.1.1 Maksuosuudet yhteiseen budjettiin
NATO:n jäsenmaat vastaavat itse kansallisen puolustusjärjestelmänsä ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Jäsenmaat jakavat keskenään tiettyjä liittokunnan yhteisistä toiminnoista aiheutuvia kustannuksia. Yhteiset kustannukset koostuvat siviilibudjetista (Civil Budget), sotilasbudjetista (Military Budget) ja turvallisuusinvestointiohjelmasta (NATO Security Investment Programme, NSIP). Kansainvälisten kriisinhallintajoukkojen kustannuksista vastaavat osallistujamaat pääosin itse (esim. KFOR, SFOR ja ISAF).

Siviilibudjetista katetaan Brysselissä sijaitsevan NATO:n päämajan kansainvälisen sihteeristön noin 1300 henkilön toimintamenokustannukset. Vuonna 2003 siviilibudjetin loppusumma oli noin 125 miljoonaa euroa. NATO-maissa siviilibudjetti maksetaan ulkoasiainministeriön pääluokasta.

Sotilasbudjetista katetaan sotilaskomitean, kansainvälisen sotilasesikunnan sekä strategisen tason esikuntien toimintamenokustannukset. Sotilasbudjetista maksetaan lisäksi osa NATO:n kansainvälisen kriisinhallinnan kustannuksista. Sotilasbudjetti oli vuonna 2003 noin 775 miljoonaa euroa. NATO:n
eri esikunnissa kansallisissa tehtävissä palvelevan henkilöstön palkat ja muut kustannukset katetaan kansallisista puolustusbudjeteista. NATO-maissa sotilasbudjetti katetaan puolustusministeriön pääluokasta.

Turvallisuusinvestointiohjelmalla katetaan strategisten esikuntien infrastruktuurin ylläpidosta ja kehittämisestä aiheutuvat menot. Näitä ovat esimerkiksi johtamis- ja viestijärjestelmät, tutkat, eräät sotilasesikunnat, polttoaineputkistot, ennakkovarastot, tietyt lentokentät sekä keskeisten satamien merenkulun turvalaitteet. NSIP-varoja on käytetty myös NATO-maiden infrastruktuurin kehittämiseen. Esimerkiksi vuosien 1955-1990 välillä Norja sai yhteensä noin 10 miljardia dollaria ulkopuolista rahoitusta infrastruktuurin rakentamiseen ja ylläpitoon. Tällä hetkellä NSIP-varoja suunnataan esimerkiksi Puolalle, Unkarille ja Tšekille. NATO:n neuvosto (NAC) hyväksyy vuosittain NSIP -kustannuksille ylärajan, joka oli vuonna 2003 noin 640 miljoonaa euroa.

Kokonaiskustannukset edellä kuvatuilta kolmelta osa-alueelta olivat vuonna 2003 yhteensä noin 1,5 miljardia euroa, joka jaetaan taloudellisen kantokyvyn mukaan jäsenmaiden kesken. Uusien jäsenmaiden maksuosuudet määritellään jäsenyysneuvotteluissa. Esimerkiksi nykyisistä jäsenmaista Norjan maksuosuus kokonaiskustannuksista vuonna 2003 oli noin 35 miljoonaa euroa.

NATO:n resurssineuvosto (Senior Resource Board, SRB) vastaa yhteisten resurssien käytöstä. Neuvostossa ovat edustettuina kaikki jäsenvaltiot, sotilaskomitea, strategiset esikunnat sekä sotilasbudjettikomitean, infrastruktuurikomitean ja henkilöstökomitean puheenjohtajat. Neuvosto valmistelee kokonaisresurssien suuntaamisen, mikä antaa perusteet yhteisten budjettien käytölle.

Rauhanturvaamislain (514/1984) mukaan rauhanturvaamistoiminnan kustannukset katetaan Suomessa ulkoasiainministeriön ja puolustusministeriön pääluokista. Ulkoasiainministeriön pääluokasta maksetaan suomalaisten rauhanturvajoukkojen palkkaus- ja koulutusmenot ja puolustusministeriön pääluokasta
rauhanturvajoukkojen hallinto- ja varustamismenot sekä sotilastarkkailijatoiminnan menot. Tällä hetkellä Suomi käyttää
kansainväliseen rauhanturvaamistoimintaan yhteensä noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Nykytilanteessa tällä kyetään
ylläpitämään noin 1000 hengen osallistumisen taso.

Norjan ja Tanskan esimerkkien perusteella voidaan arvioida, että
Suomen velvoite NATO:n yhteisiin menoihin olisi noin 35 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä summasta puolustusministeriön hallinnonalan maksuosuus olisi noin 30 miljoonaa euroa (sotilasbudjetti) ja ulkoasiainministeriön maksuosuus noin 5 miljoonaa euroa (siviilibudjetti). Viime kädessä Suomen täsmällinen maksuosuus ratkeaisi jäsenyydestä neuvoteltaessa.

NATO ei ole asettanut puolustusmenoja koskevia vaatimuksia
nykyisille eikä tuleville jäsenmaille. Puolustusmenojen tason määrittäminen on aina kansallinen päätös. Kahden prosentin BKTosuutta pidetään viitteellisenä tavoitetasona niille NATO-jäsenyyteen valmistautuville maille, joiden puolustusjärjestelmät vaativat kokonaisvaltaista rakenneuudistusta. NATO asettaa kuitenkin tiettyjä suorituskykyvaatimuksia, joista aiheutuu lisämenoja. Niiden määrää ei kuitenkaan Suomen osalta voida tässä vaiheessa tarkasti arvioida.

Nykyisin Suomi käyttää puolustukseen noin 1,4 prosenttia bruttokansantuotteestaan. Puolustusmenojen keskiarvoksi vuosina 2005–2008 on arvioitu noin 2,1 miljardia euroa. Eurooppalaisten NATO-maiden keskiarvoon verrattuna (noin 2,1% BKT:sta) Suomen puolustusmenojen BKT-osuus on verrattain alhainen. On kuitenkin
huomattava, että Suomi käyttää materiaalihankintoihin noin kolmanneksen puolustusmenoistaan, mikä on kansainvälisesti verrattuna erittäin hyvää tasoa.

4.1.2 Välttämättömät materiaalihankinnat

Puolustusvoimien pitkän aikavälin suunnitelmassa (PTS) on liittoutumisen mahdollisuus otettu huomioon kehittämällä kansallista puolustusta siten, että se mahdollistaa myös liittoutumisen. Liittoutumisesta aiheutuvat mahdolliset lisäkustannukset pienenevät koko ajan PTS:n kehittämisohjelmien vaikuttaessa.

Suomen puolustusjärjestelmän muutosten kannalta välttämättömät materiaalihankinnat liittyisivät johtamisjärjestelmän yhteensopivuuden kehittämiseen, erityisesti puolustusvoimien tietoverkkojen ja tietoliikennejärjestelmien osalta. Muita merkittäviä menoeriä kohdistuisi mm. kansainvälisiin tehtäviin nimettyjen
joukkojen yhteensopivuuden täydentämiseen puolustusmateriaalin, huolto- ja logistiikkajärjestelmän sekä lisäkoulutuksen osalta.

NATO-jäsenyyden edellyttämät välttämättömät nykyiseen puolustusjärjestelmään kohdistuvat muutokset olisivat kustannusvaikutuksiltaan kokonaisuudessaan arviolta noin 300 miljoonaa euroa, mikäli Suomen joukkotarjous NATO:n johtamiin kansainvälisiin operaatioihin säilyisi suunnilleen nykyisellä tasolla (1000-1500 sotilasta/vuosi) ja Suomen joukkotavoite liittokunnan yhteiseen puolustukseen olisi enintään prikaatin suuruinen joukko tukiosineen. Hankinnat voitaisiin tehdä esimerkiksi 12 vuoden 69 kuluessa. Puolustusmateriaalia koskevia kehittämissuunnitelmia olisi osittain muutettava ja aikatauluja tarkennettava. Kustannukset materiaalihankinnoista olisivat vuositasolla näin ollen noin 25 miljoonaa euroa.

NATO-jäsenyydestä aiheutuvat menot voitaisiin kattaa pääsääntöisesti nykyisestä puolustusbudjetista sopeuttamalla puolustusjärjestelmä uuteen tilanteeseen. On myös otettava huomioon, että Suomen osallistuminen EU:n kriisinhallintakyvyn kehittämiseen asettaa pitkälti samankaltaisia vaatimuksia ja kustannusvaikutuksia puolustusvoimien kehittämiselle. Arvioita mahdollisen NATO-jäsenyyden aiheuttamista kertaluontoisia kustannuksista on eritelty tarkemmin liitteessä 4.

...
Seuraavaan taulukoon on koottu arviot Suomelle liittoutumisesta aiheutuvista kustannuksista.

Vuosittaiset menot
PLM Määrä/vuosi Huom.
NATO:n yhteiset menot 30 milj. euroa Sotilasbudjetti + investointiohjelma
Esikuntahenkilöstö 10 milj. euroa 80-100 henkilöä
PLM yhteensä 40 milj. euroa
UM
NATO:n yhteiset menot 5 milj. euroa Siviilibudjetti
Kaikki yhteensä 45 milj. euroa
Välttämättömät materiaalihankinnat (PLM)
Materiaalihankkeet Keskimäärin
25 milj. euroa vuodessa
Toteutettaisiin tarkistamalla ja
muuttamalla kansallisia
hankeohjelmia 12 vuoden aikana

...

4.6 Johtopäätökset
NATO-jäsenyydestä aiheutuvat menot voitaisiin kattaa pääsääntöisesti nykyisestä puolustusbudjetista sopeuttamalla puolustusjärjestelmä uuteen tilanteeseen. On myös otettava huomioon, että Suomen osallistuminen EU:n kriisinhallintakyvyn kehittämiseen asettaa pitkälti samankaltaisia vaatimuksia ja kustannusvaikutuksia puolustusvoimien kehittämiselle.

Norjan ja Tanskan esimerkkien perusteella voidaan arvioida, että Suomen velvoite NATO:n yhteisiin budjetteihin olisi noin 35 miljoonaa euroa vuodessa. Viime kädessä Suomen täsmällinen maksuosuus ratkeaisi jäsenyydestä neuvoteltaessa. Liittoutumisen merkittävimmät henkilöstöön liittyvät kustannukset aiheutuisivat esikuntatehtävien lisääntymisestä nykytasolta. Varautumalla noin 80-100 tehtävän kohdentamiseen voitaneen hoitaa liittoutumisen aiheuttamat henkilöstötarpeet esikuntarakenteen osalta. Kustannukset olisivat tällöin suuruusluokaltaan noin 10 miljoonaa euroa vuodessa. Mahdollisen liittoutumisen aiheuttamat puolustushallinnon henkilöstötarpeet eivät kohdistuisi kokonaisuudessaan liittoutumisajankohtaan, vaan realisoituisivat todennäköisesti pidemmän jakson aikana ja ne voitaisiin toteuttaa henkilöstösuunnittelun keinoin.

NATO-jäsenyyden edellyttämät välttämättömät muutokset nykyiseen puolustusjärjestelmään olisivat kustannusvaikutuksiltaan arviolta noin 300 miljoonaa euroa. Hankinnat voitaisiin tehdä esimerkiksi 12 vuoden kuluessa, jolloin kustannus olisi suuruusluokaltaan 25 miljoonaa euroa vuodessa. Puolustusmateriaalia koskevia kehittämissuunnitelmia olisi osittain muutettava, mutta kustannukset voitaisiin sisällyttää nykyisen tasoisiin budjettikehyksiin.

...


ARVIO KOKONAISKUSTANNUKSESTA
- kertaluonteiset kustannukset jakautuisivat noin 12 vuodelle ja
toteutettaisiin tarkistamalla kansallisia hankeohjelmia
- osa esitetyistä järjestelmistä uudistetaan joka tapauksessa
- NATO:n yhteiset budjettimaksut alkaisivat jäsenyyden alusta
- henkilöstömenot kasvaisivat asteittain MAP-ohjelmaan
liittymisestä alkaen
Yhteensä noin 345 MEUR, josta
- 300 MEUR kertaluonteisia kustannuksia (n. 25
MEUR vuodessa 12 vuoden ajan)
- 45 MEUR vuosittaisia kustannuksia (budjetit +
henkilöstö + TAE)
 

Tvälups

Ylipäällikkö
http://keronen.blogspot.fi/2013/05/pakkoruotsi-on-hanurista-vapaa.html

Yhtä lähellä Sveitsin esimerkiksi ottaminen on kuin esittelemäsi Valko-Venäjä. Vai emmekö saa ottaa mallia paremmasta?
 

yrjö

Kenraali
Mun mielestä pakkoruotsi ei välttämättä ole aihepiirin keskeinen asia, ainakaan tämän palstan tämän keskustelun kontekstissa, vaiks sinänsä tuon Kekkosen jutut ovat asiallisia.
 

veffeade

Eversti
Lahjoittaja
ELSO 2.0
yrjö kirjoitti:
JOKO kirjoitti:
veffeade kirjoitti:
fulcrum kirjoitti:
Taitolaji kirjoitti:
Nato jäsenyyys sellaisenaan ei luo lisäpaineita puolustusbudjettiin, joka mitoitaan varojen mukaan. Toiminnasta aiheutuvat kustannukset katetaan lakkauttamalla turhia toimintoja. Myöskään yleiseen asevelvollisuuteen ei tarvitse puuttua, mutta silloin olisi omien miesten lisäksi käytettävissä liittouman materiaalia, tiedustelu- ja ilmatuki.
Tilanne ei kuitenkaan Nato-jäsenyydellä miksikään muuttuisi. Liturgia muuttuisi siihen suuntaan että kyllä me KOHTA nostamme puolustusmäärärahoja vastaamaan Nato-velvotteita ja pitämään amerikkalaiset tyytyväisinä, muttei niin kuitenkaan koskaan tapahtuisi. Varmaankin suunta olisi päinvastainen, niinkuin muillakin.
Hei ukot; Natossa on ns. kynnysraha; olikohan 2.1% kansantuotteesta?. Jos Natoon mennään nousee puolustusmenot jo pelkästään liittymisen mukana. Eri asia sitten on, jaetaanko nuita jotenkin "jäsenmaksuina" isoille toimijoille vai jääkö omille: Toistaseksi ei ELSO:ttamiseni ole tuottanut mitään tuohon suuntaan ...
Mitä tapahtuu puolustukselle, kun budjetti pysyy samana ja rahoista käytetään entistä suurempi osa siirtoarmeijan palkkoihin, kalustoon ja sotaretkiin? Minun järjellä ajateltuna jostain on pakko säästää.
Tosta on puolustusministeriön julkaisu, tosin vuodelta 2004 eli vajaat 10 vuotta sitten:

MAHDOLLISEN SOTILAALLISEN LIITTOUTUMISEN
VAIKUTUKSET SUOMEN PUOLUSTUSJÄRJESTELMÄN
KEHITTÄMISELLE JA PUOLUSTUSHALLINNOLLE
"


Tossa asiakirjassa sanotaan kustannuksista:

4.1 Maksuosuudet yhteiseen budjettiin ja välttämättömät materiaalihankinnat
4.1.1 Maksuosuudet yhteiseen budjettiin
NATO:n jäsenmaat vastaavat itse kansallisen puolustusjärjestelmänsä ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Jäsenmaat jakavat keskenään tiettyjä liittokunnan yhteisistä toiminnoista aiheutuvia kustannuksia. Yhteiset kustannukset koostuvat siviilibudjetista (Civil Budget), sotilasbudjetista (Military Budget) ja turvallisuusinvestointiohjelmasta (NATO Security Investment Programme, NSIP). Kansainvälisten kriisinhallintajoukkojen kustannuksista vastaavat osallistujamaat pääosin itse (esim. KFOR, SFOR ja ISAF).

Siviilibudjetista katetaan Brysselissä sijaitsevan NATO:n päämajan kansainvälisen sihteeristön noin 1300 henkilön toimintamenokustannukset. Vuonna 2003 siviilibudjetin loppusumma oli noin 125 miljoonaa euroa. NATO-maissa siviilibudjetti maksetaan ulkoasiainministeriön pääluokasta.

Sotilasbudjetista katetaan sotilaskomitean, kansainvälisen sotilasesikunnan sekä strategisen tason esikuntien toimintamenokustannukset. Sotilasbudjetista maksetaan lisäksi osa NATO:n kansainvälisen kriisinhallinnan kustannuksista. Sotilasbudjetti oli vuonna 2003 noin 775 miljoonaa euroa. NATO:n
eri esikunnissa kansallisissa tehtävissä palvelevan henkilöstön palkat ja muut kustannukset katetaan kansallisista puolustusbudjeteista. NATO-maissa sotilasbudjetti katetaan puolustusministeriön pääluokasta.

Turvallisuusinvestointiohjelmalla katetaan strategisten esikuntien infrastruktuurin ylläpidosta ja kehittämisestä aiheutuvat menot. Näitä ovat esimerkiksi johtamis- ja viestijärjestelmät, tutkat, eräät sotilasesikunnat, polttoaineputkistot, ennakkovarastot, tietyt lentokentät sekä keskeisten satamien merenkulun turvalaitteet. NSIP-varoja on käytetty myös NATO-maiden infrastruktuurin kehittämiseen. Esimerkiksi vuosien 1955-1990 välillä Norja sai yhteensä noin 10 miljardia dollaria ulkopuolista rahoitusta infrastruktuurin rakentamiseen ja ylläpitoon. Tällä hetkellä NSIP-varoja suunnataan esimerkiksi Puolalle, Unkarille ja Tšekille. NATO:n neuvosto (NAC) hyväksyy vuosittain NSIP -kustannuksille ylärajan, joka oli vuonna 2003 noin 640 miljoonaa euroa.

Kokonaiskustannukset edellä kuvatuilta kolmelta osa-alueelta olivat vuonna 2003 yhteensä noin 1,5 miljardia euroa, joka jaetaan taloudellisen kantokyvyn mukaan jäsenmaiden kesken. Uusien jäsenmaiden maksuosuudet määritellään jäsenyysneuvotteluissa. Esimerkiksi nykyisistä jäsenmaista Norjan maksuosuus kokonaiskustannuksista vuonna 2003 oli noin 35 miljoonaa euroa.

NATO:n resurssineuvosto (Senior Resource Board, SRB) vastaa yhteisten resurssien käytöstä. Neuvostossa ovat edustettuina kaikki jäsenvaltiot, sotilaskomitea, strategiset esikunnat sekä sotilasbudjettikomitean, infrastruktuurikomitean ja henkilöstökomitean puheenjohtajat. Neuvosto valmistelee kokonaisresurssien suuntaamisen, mikä antaa perusteet yhteisten budjettien käytölle.

Rauhanturvaamislain (514/1984) mukaan rauhanturvaamistoiminnan kustannukset katetaan Suomessa ulkoasiainministeriön ja puolustusministeriön pääluokista. Ulkoasiainministeriön pääluokasta maksetaan suomalaisten rauhanturvajoukkojen palkkaus- ja koulutusmenot ja puolustusministeriön pääluokasta
rauhanturvajoukkojen hallinto- ja varustamismenot sekä sotilastarkkailijatoiminnan menot. Tällä hetkellä Suomi käyttää
kansainväliseen rauhanturvaamistoimintaan yhteensä noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Nykytilanteessa tällä kyetään
ylläpitämään noin 1000 hengen osallistumisen taso.

Norjan ja Tanskan esimerkkien perusteella voidaan arvioida, että
Suomen velvoite NATO:n yhteisiin menoihin olisi noin 35 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä summasta puolustusministeriön hallinnonalan maksuosuus olisi noin 30 miljoonaa euroa (sotilasbudjetti) ja ulkoasiainministeriön maksuosuus noin 5 miljoonaa euroa (siviilibudjetti). Viime kädessä Suomen täsmällinen maksuosuus ratkeaisi jäsenyydestä neuvoteltaessa.

NATO ei ole asettanut puolustusmenoja koskevia vaatimuksia
nykyisille eikä tuleville jäsenmaille. Puolustusmenojen tason määrittäminen on aina kansallinen päätös. Kahden prosentin BKTosuutta pidetään viitteellisenä tavoitetasona niille NATO-jäsenyyteen valmistautuville maille, joiden puolustusjärjestelmät vaativat kokonaisvaltaista rakenneuudistusta. NATO asettaa kuitenkin tiettyjä suorituskykyvaatimuksia, joista aiheutuu lisämenoja. Niiden määrää ei kuitenkaan Suomen osalta voida tässä vaiheessa tarkasti arvioida.

Nykyisin Suomi käyttää puolustukseen noin 1,4 prosenttia bruttokansantuotteestaan. Puolustusmenojen keskiarvoksi vuosina 2005–2008 on arvioitu noin 2,1 miljardia euroa. Eurooppalaisten NATO-maiden keskiarvoon verrattuna (noin 2,1% BKT:sta) Suomen puolustusmenojen BKT-osuus on verrattain alhainen. On kuitenkin
huomattava, että Suomi käyttää materiaalihankintoihin noin kolmanneksen puolustusmenoistaan, mikä on kansainvälisesti verrattuna erittäin hyvää tasoa.

4.1.2 Välttämättömät materiaalihankinnat

Puolustusvoimien pitkän aikavälin suunnitelmassa (PTS) on liittoutumisen mahdollisuus otettu huomioon kehittämällä kansallista puolustusta siten, että se mahdollistaa myös liittoutumisen. Liittoutumisesta aiheutuvat mahdolliset lisäkustannukset pienenevät koko ajan PTS:n kehittämisohjelmien vaikuttaessa.

Suomen puolustusjärjestelmän muutosten kannalta välttämättömät materiaalihankinnat liittyisivät johtamisjärjestelmän yhteensopivuuden kehittämiseen, erityisesti puolustusvoimien tietoverkkojen ja tietoliikennejärjestelmien osalta. Muita merkittäviä menoeriä kohdistuisi mm. kansainvälisiin tehtäviin nimettyjen
joukkojen yhteensopivuuden täydentämiseen puolustusmateriaalin, huolto- ja logistiikkajärjestelmän sekä lisäkoulutuksen osalta.

NATO-jäsenyyden edellyttämät välttämättömät nykyiseen puolustusjärjestelmään kohdistuvat muutokset olisivat kustannusvaikutuksiltaan kokonaisuudessaan arviolta noin 300 miljoonaa euroa, mikäli Suomen joukkotarjous NATO:n johtamiin kansainvälisiin operaatioihin säilyisi suunnilleen nykyisellä tasolla (1000-1500 sotilasta/vuosi) ja Suomen joukkotavoite liittokunnan yhteiseen puolustukseen olisi enintään prikaatin suuruinen joukko tukiosineen. Hankinnat voitaisiin tehdä esimerkiksi 12 vuoden 69 kuluessa. Puolustusmateriaalia koskevia kehittämissuunnitelmia olisi osittain muutettava ja aikatauluja tarkennettava. Kustannukset materiaalihankinnoista olisivat vuositasolla näin ollen noin 25 miljoonaa euroa.

NATO-jäsenyydestä aiheutuvat menot voitaisiin kattaa pääsääntöisesti nykyisestä puolustusbudjetista sopeuttamalla puolustusjärjestelmä uuteen tilanteeseen. On myös otettava huomioon, että Suomen osallistuminen EU:n kriisinhallintakyvyn kehittämiseen asettaa pitkälti samankaltaisia vaatimuksia ja kustannusvaikutuksia puolustusvoimien kehittämiselle. Arvioita mahdollisen NATO-jäsenyyden aiheuttamista kertaluontoisia kustannuksista on eritelty tarkemmin liitteessä 4.

...
Seuraavaan taulukoon on koottu arviot Suomelle liittoutumisesta aiheutuvista kustannuksista.

Vuosittaiset menot
PLM Määrä/vuosi Huom.
NATO:n yhteiset menot 30 milj. euroa Sotilasbudjetti + investointiohjelma
Esikuntahenkilöstö 10 milj. euroa 80-100 henkilöä
PLM yhteensä 40 milj. euroa
UM
NATO:n yhteiset menot 5 milj. euroa Siviilibudjetti
Kaikki yhteensä 45 milj. euroa
Välttämättömät materiaalihankinnat (PLM)
Materiaalihankkeet Keskimäärin
25 milj. euroa vuodessa
Toteutettaisiin tarkistamalla ja
muuttamalla kansallisia
hankeohjelmia 12 vuoden aikana

...

4.6 Johtopäätökset
NATO-jäsenyydestä aiheutuvat menot voitaisiin kattaa pääsääntöisesti nykyisestä puolustusbudjetista sopeuttamalla puolustusjärjestelmä uuteen tilanteeseen. On myös otettava huomioon, että Suomen osallistuminen EU:n kriisinhallintakyvyn kehittämiseen asettaa pitkälti samankaltaisia vaatimuksia ja kustannusvaikutuksia puolustusvoimien kehittämiselle.

Norjan ja Tanskan esimerkkien perusteella voidaan arvioida, että Suomen velvoite NATO:n yhteisiin budjetteihin olisi noin 35 miljoonaa euroa vuodessa. Viime kädessä Suomen täsmällinen maksuosuus ratkeaisi jäsenyydestä neuvoteltaessa. Liittoutumisen merkittävimmät henkilöstöön liittyvät kustannukset aiheutuisivat esikuntatehtävien lisääntymisestä nykytasolta. Varautumalla noin 80-100 tehtävän kohdentamiseen voitaneen hoitaa liittoutumisen aiheuttamat henkilöstötarpeet esikuntarakenteen osalta. Kustannukset olisivat tällöin suuruusluokaltaan noin 10 miljoonaa euroa vuodessa. Mahdollisen liittoutumisen aiheuttamat puolustushallinnon henkilöstötarpeet eivät kohdistuisi kokonaisuudessaan liittoutumisajankohtaan, vaan realisoituisivat todennäköisesti pidemmän jakson aikana ja ne voitaisiin toteuttaa henkilöstösuunnittelun keinoin.

NATO-jäsenyyden edellyttämät välttämättömät muutokset nykyiseen puolustusjärjestelmään olisivat kustannusvaikutuksiltaan arviolta noin 300 miljoonaa euroa. Hankinnat voitaisiin tehdä esimerkiksi 12 vuoden kuluessa, jolloin kustannus olisi suuruusluokaltaan 25 miljoonaa euroa vuodessa. Puolustusmateriaalia koskevia kehittämissuunnitelmia olisi osittain muutettava, mutta kustannukset voitaisiin sisällyttää nykyisen tasoisiin budjettikehyksiin.

...


ARVIO KOKONAISKUSTANNUKSESTA
- kertaluonteiset kustannukset jakautuisivat noin 12 vuodelle ja
toteutettaisiin tarkistamalla kansallisia hankeohjelmia

- osa esitetyistä järjestelmistä uudistetaan joka tapauksessa
- NATO:n yhteiset budjettimaksut alkaisivat jäsenyyden alusta
- henkilöstömenot kasvaisivat asteittain MAP-ohjelmaan
liittymisestä alkaen
Yhteensä noin 345 MEUR, josta
- 300 MEUR kertaluonteisia kustannuksia (n. 25
MEUR vuodessa 12 vuoden ajan)
- 45 MEUR vuosittaisia kustannuksia (budjetit +
henkilöstö + TAE)
Siis vahvensin vain vähän; Jos Natoon -> 230 teukkoa -> 100 ukkoa? ja hankinnat jäihin?. Ruotsin malli siis ???:maija::lanssi::a-cry:
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Tvälups kirjoitti:
http://keronen.blogspot.fi/2013/05/pakkoruotsi-on-hanurista-vapaa.html

Yhtä lähellä Sveitsin esimerkiksi ottaminen on kuin esittelemäsi Valko-Venäjä. Vai emmekö saa ottaa mallia paremmasta?
Ei, koska on vain yksi vaihtoehto. Jos tässä maassa koettaa raottaa jotain muuta kuin sitä Virallista ja Ainoaa Oikeaa vaihtoehtoa, alkaa älämölö, jossa vaihtoehdoiksi esitellään VV tai NL, joka sitäpaitsi on jo 20 v. sitten kuopattu. UrhoKalevakin on ollut muistomerkin aiheena jo melkoisen tovin, mutta sekin otetaan esille.

Gamoon, meillä olisi oikeasti monia hyviä juttuja poimittavina mm. Sveitsistä, Itävallasta ja jopa pikkuvelivirosta.

Ihmeellistä perustelua on sekin, että Sveitsin mallit eivät käy, koska geopolitiikkamme on niiiiin erilainen. Herra hyvästi hallikkoon.
 

yrjö

Kenraali
Ulkopolitiikan suhteen geopolitiikka, Suomen naapuruus Venäjään, kai asettaa Suomen eri asemaan kuin Sveitsin?
 

skärdis

Ylipäällikkö
Tvälups kirjoitti:
http://keronen.blogspot.fi/2013/05/pakkoruotsi-on-hanurista-vapaa.html

Yhtä lähellä Sveitsin esimerkiksi ottaminen on kuin esittelemäsi Valko-Venäjä. Vai emmekö saa ottaa mallia paremmasta?
Hra Keronen on sen luokan kaveri, että häneen vetoaminen yhtään minkäänlaisena viitteenä laskee viittaajankin uskottavuuden nollaan tai peräti pakkasen puolelle.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
yrjö kirjoitti:
Ulkopolitiikan suhteen geopolitiikka, Suomen naapuruus Venäjään, kai asettaa Suomen eri asemaan kuin Sveitsin?
Ei kai ulkopolitiikka määritä sisäpolitiikkaa? Oletko siis sitä mieltä, että suomettuminen olikin mainio juttu, joka versoi ulkopolitiikasta sisäpolitiikkaan? Eli tässä mielessä sisäpolitiikka olisi alisteinen ulkopolitiikalle...niin Sveitsissä kuin Suomessakin. Päätä nyt jo hyvä mies, mitä mieltä oikeasti olet.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
skärdis kirjoitti:
Tvälups kirjoitti:
http://keronen.blogspot.fi/2013/05/pakkoruotsi-on-hanurista-vapaa.html

Yhtä lähellä Sveitsin esimerkiksi ottaminen on kuin esittelemäsi Valko-Venäjä. Vai emmekö saa ottaa mallia paremmasta?
Hra Keronen on sen luokan kaveri, että häneen vetoaminen yhtään minkäänlaisena viitteenä laskee viittaajankin uskottavuuden nollaan tai peräti pakkasen puolelle.
Entäs tämä sitten?

http://www.sampoterho.net/?p=1603 kirjoitti:
Pakkoruotsin kumotut perustelut
December 29, 2011

Ennen viime vuotista TV-2:n pakkoruotsi-iltaa laadin blogissani listan kaikista muistamistani pakkoruotsin perusteluista, ja kumosin ne. Olen nyt päivittänyt listan. Toivottavasti ainakaan näitä alla esitettyjä virhepäätelmiä ei vuonna 2012 enää pakkoruotsin puolesta esitetä.

“Kaksikielisyys on rikkaus” – Tämä on mielipide eikä perustelu. Jokaisella täytyy olla oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta toisaalta kukaan ei voi toisen puolesta määrätä, mitä hän kokee rikkaudeksi.

Pakkoruotsi edistää kielellistä monimuotoisuutta – Miten monimuotoisuus kasvaa siitä, että kaikki kansalaiset pakotetaan lukemaan yhtä ja samaa kieltä, laajemman kielivalikoiman sijaan?

Pakkoruotsi edistää kansainvälisyyttä – Todellisuudessa kouluopetuksen hirttäytyminen kahteen kansainvälisesti pieneen kieleen (suomi, ruotsi) on paremminkin nurkkakuntaista, ei avautumista kansainvälisyydelle.

Pakkoruotsi on osa pohjoismaista identiteettiämme – Jokaisella on oikeus itse päättää identiteetistään, eikä kaikille suomalaisnuorille juuri pohjoismaisuus ole keskeisin osa identiteettiä. Erityisen omituista on, että ”pohjoismaisuus” syntyisi nimenomaan ruotsin osaamisella, eikö suomi ole aivan yhtä pohjoismainen kieli?

Ruotsin kieli on sivistävää – Ehkäpä, mutta voiko kukaan tosissaan väittää, että se on sivistävämpää kuin vaikkapa ranska, saksa, espanja tai mikä tahansa muu kieli, jota osa oppilaista voisi lukea ruotsia mieluummin.

“En ole koskaan kuullut kenenkään valittavan, että osaa useampia kieliä” - Tämä on varmasti periaatteessa totta, mutta itse ainakin olen kuullut hyvin monien valittavan sitä, että joutui lukemaan nimenomaan ruotsia kieliosaamisensa laajentamiseksi, eikä saanut vapautta lukea jotain suurempaa maailmankieltä sen sijaan.

Ruotsin opettelu on hyvä tapa oppia muitakin kieliä – Varmasti vielä parempi tapa oppia jotain maailmankieltä on lukea sitä itseään, eikä välissä vuosia ruotsia. Ja vastaavasti nämä muut kielet varmaankin olisivat sitten myös hyvä tapa tarpeen tullen oppia ruotsia.

Kun jokaisen on luettava pakkoruotsia, kaikille taataan yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä kaksikielisyyttä vaativiin virkoihin – Pakkoruotsijärjestelmän purkaminen tulisikin aloittaa juuri virkakelpoisuusvaatimuksista, joille ei ole mitään käytännöllisiä perusteita. Riittää, että kaikissa virastoissa, laitoksissa jne. on joku, joka osaa antaa ruotsinkielistä palvelua, kaikkien ei sitä tarvitse osata.

Ruotsi ja ruotsin kieli ovat keskeinen osa historiaamme – Kyllä, mutta historiaa opiskellaan historiantunneilla. Kielten opetuksen täytyy tähdätä tulevaisuuden tarpeisiin, ei menneisyyteen. Menneisyyteen ei voi työllistyä eikä lähteä edes turistimatkalle kieliosaamistaan hyödyntämään.

Pakkoruotsi on välttämätöntä siksi, että ruotsinkieliset saisivat Suomessa palvelua – Palvelut tulee tietysti ensisijaisesti turvata ruotsinkielisten omalla työvoimalla, mutta tätä voidaan lisäksi täydentää vapaaehtoisilla ruotsin lukijoilla, joita varmasti riittäisi edelleen paljon. On muistettava, että ruotsinkielisiä on vain noin 5% kansasta. Jos siis esimerkiksi puolet suomenkielisistä lukisi ruotsia, olisi potentiaalisia palvelun tarjoajia jo kymmenkertainen väestönosa ruotsinkielisiin nähden. Vaikka vain 10% suomenkielisistä lukisi ruotsia, ruotsinkielisten omaa palvelutyötä täydentävä väestönosa olisi yhä kaksinkertainen koko ruotsinkieliseen väestöön nähden. Toisaalta taas RKP ei itsekään usko pakkoruotsin turvaavan palvelut, koska viime vuonna Keski-Pohjanmaan aluehallintopäätöksessä RKP vaati liitoksen Vaasan kanssa ja esitti perusteluksi, että Oulun pakkoruotsin läpäisseitten virkamiesten ruotsinkielentaito oli riittämätöntä ruotsinkielisten palveluiden tarjoamiseen.

Onhan kouluissa muitakin pakollisia aineita kuten matematiikka ja biologia, miksei siis myös ruotsi – Tällaiset universaalit aineet ovat tarpeellisia kaikille ja kaikkialla maailmassa, eli niille on selkeät yleishyödylliset perusteet, jotka ruotsilta puuttuvat. Yhtäkään niistä ei toisin sanoen tarvitse perustella sillä, “että onhan muitakin pakollisia aineita, siksi myös tätä opiskellaan”, jossa ei perusteluna ole mitään asiallista sisältöä.

“Pakkoruotsi on välttämätöntä kaikille, kun eihän sitä koskaan tiedä, ettei joskus vanhemmiten muuta Ruotsiin” – Sitäkään ei tiedä, muuttaako Viroon, Venäjälle, Espanjaan, Kiinaan tai EU-hommiin ympäri Länsi-Eurooppaa. Jokaiseen tulevan elämän mahdolliseen käänteeseen ei koulussa voida varautua pakko-opetuksella, vaan on parempi harjoitella uusia taitoja vasta sitten, kun tarvetta todella ilmaantuu.

“Meidän pitäisi opetella enemmän kieliä, ei vähemmän” – Kielivapauden ajatus ei ole vähentää kielten opiskelua, vaan että ruotsin sijaan saisi koulussa lukea jotain muuta kieltä. Eli kielivapauden myötä suomalaisten kielitaito ei vähenisi vaan monipuolistuisi.
“Pakkoruotsia pitää lukea, koska Suomi on kaksikielinen maa” - Toteamus ei tarkoita mitään ilman täsmennystä, sillä itse maahan ei puhu mitään kieltä. Jos tällä tarkoitetaan, että Suomen valtio on perustuslaillisesti kaksikielinen, niin väite on totta mutta perustuslaissa ei sen sijaan sanota mitään siitä, että jokaisen suomalaisen täytyisi opiskella ruotsia. Jos toteamuksella taas väitetään, että Suomen kansa on kaksikielistä, niin väite on totta vain pieneltä osin. Suurin osa Suomesta ja suomalaisista ovat yksikielisesti suomenkielisiä, jos kohta meillä on nykyään valtava määrä kielivähemmistöjä. Suomea voi siis käytännössä kutsua myös monikieliseksi maaksi, mutta kaksikieliseksi ainoastaan perustuslaillisessa mielessä, eikä perustuslaista löydy tukea pakkoruotsille.


Valtakunnallisen, poikkeuksettoman pakkoruotsin puolesta ei siis edelleenkään ole esitetty yhtäkään järjellisesti kestävää perustetta. Kuitenkin monen yksittäisen kansalaisen elämälle tai uralle ruotsin opiskelulla voi edelleen olla paljonkin merkitystä. Muistutan vielä kerran, että pakkoruotsin lakkauttaminen ei vie tätä opiskelumahdollisuutta yhdeltäkään kansalaiselta, vaan päinvastoin parantaa motivoituneiden oppilaiden mahdollisuuksia, kun opetusryhmiä ei täytetä oppilailla, joille ruotsin opiskelu on tarpeetonta.
 

fulcrum

Ylipäällikkö
Tvälups kirjoitti:
http://keronen.blogspot.fi/2013/05/pakkoruotsi-on-hanurista-vapaa.html

Yhtä lähellä Sveitsin esimerkiksi ottaminen on kuin esittelemäsi Valko-Venäjä. Vai emmekö saa ottaa mallia paremmasta?
En ymmärrä miten pakkoruotsi on jotenkin ympätty Nato-keskusteluun.

ps. Sveitsissä toinen kotimainen on pakollinen oppiaine...
 

yrjö

Kenraali
^Kaikki keskustelu päätyy tavalla tai toisella mamuihin, pakkoruotsiin, KV-operaatioihin ja natoon riippumatta siitä liittykö aihe niihin mitenkään.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Äläs nyt yrjö. Se tuo kokoomuksen lilliputtimainen apupuolue RKP kirvoittaa nykyään mielipiteitä. Jos joku muu puolue ajaisi samoja agendoja, nuo asiat tuskin saisivat samaa vastarintaa osakseen. RKP on varmaan tietyissä piireissä in, mutta ugrien pääosa ei löydä siitä minuuttaan.

Seuraa yrjo mm. miten mamu-työläiset sijoittuvat: yllättäen ruotsinkielisomisteisiin lafkoihin. Siivous- laivatyö- yms. Miksi? Miksi mamu tuli Suomeen? Koska yhteiskunta takaa elämän ja paras hillo otetaan ym. lafkoihin halpaduuniin. Yritykset kuorivat kerman, yhteiskunta maksaa viulut. Kyllä se ugria vituttaa.
 
Top