Pakki pitäisi suunnitella uusiksi, hakea ruoan valmistukseen, kuljetukseen, annosteluun malleja lentoyhtiöistä, cateringistä, pikaruokailusta, Woltista, retkeilystä ties mistä.
Pakki oli 1800 luvun vastaus kyseisen vuosisadan huollon ongelmiin. Hyvänä päivänä saatiin kuumaa gulassia soppatykistä, huonona päivänä valmistettiin jaetuista raaka-aineista mitä pystyttiin nuotiolla. Oikein huonona päivänä syötiin Halbieserne kylmänä.
Perinteisessä pakkiruokailussa Saksassa (ja Ranskassa) 50% kaloreista tuli leivästä, Kommisbrot tai Pain Poilu. Tämä vastasi valtaväestön ravintoa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Suotta ei Isä Meidän rukouksessa sanota että anna meille meidän jokapäiväinen leipämme. Kun sota-ajan ruoka vastasi suunnilleen sitä mitä järsittiin siviilissäkin, onnistui sotilaiden ruokkiminen, kunhan aineksia oli vain riittävästi saatavilla.
Periaatteessa keitto + leipä ruokavaliolla voitaisiin tankata nykyisetkin joukot, ihmisen fysiikka ei ole sanottavasti muuttunut viimeisen 50 000 vuoden aikana, mutta ruokavalio on kokenut Suomessakin totaalisen muutoksensotien jälkeen ja valitettavasti sen vaihtaminen lennosta ei onnistu vaikka olisi nälkäkin. Ihmiseläin on monimutkainen.
Mielenkiintoinen ploki ruokahuollosta ja kenttä astioista.
A Mess Tin Primer: Part I
A blog on military field rations, military food, field cooking, historical recipes, field bread, wartime food, improvised and makeshift cooking.
joyoffieldrations.blogspot.com