Saaristo - sotilaallinen tyhjiö?

Jeesus näitä kommentteja taas. Pitääkö tämä rautalangasta vääntää: KYSE ON SAARISTOSTA JA LOPUN VIIMEIN AHVENANMAASTA!!!!!!!

AHVENANMAA!

Loppuviimein koko show on tuossa: Ahvenanmaan hallinta. Se on tyhjäke, tyhjiö, nolla....sotilaallisesti. Saaristo liittyy siihen ja kriisiajan -kulkuoikeudet- jakaa se, joka hallitsee väyliä.

En ole nähnyt yhtäkään uskottavaa skenaaarioita jossa Venäjä kykenisi voittamaan kilpajuoksun sinne, ytimet pois lukien.
Ahvananmaan valtaus tarkoittaa vähintään myös Viron miehityksen yritystä samanaikaisesti joten uskottavien skenaarioiden tulisi mielestäni olla osa suurempaa konfliktia alueella.
 
Vaikka minunkin mielestäni sotilaallinen läsnäolo jo rauhan aikana tulisi Ahvenanmaalla sallia, voidaan sen puute pitkälti korvata älykkäillä RVL:n liittyvillä ratkaisuilla sekä erinäisellä pitkän kantaman tulenkäytöllä.

Ei riitä ja sen voitte uskoa. Se voi riittää niin kauan, kunnes joku agressiivisesti sen kiistää. Ja kiistopallon voittaa todennäköisesti se, joka hyppää ensin. Demilitarisoitu Ahvenanmaa sopii aivan helvetin huonosti nykyiseen kehityslinjaan, se on de facto ja de jure.
 
Ei riitä ja sen voitte uskoa. Se voi riittää niin kauan, kunnes joku agressiivisesti sen kiistää. Ja kiistopallon voittaa todennäköisesti se, joka hyppää ensin. Demilitarisoitu Ahvenanmaa sopii aivan helvetin huonosti nykyiseen kehityslinjaan, se on de facto ja de jure.

Meillä on uutta lainsäädäntöä jossa viranomaiset eivät odottele poliitikkoja vaan aloittavat vihollisen tuhoamisen valmiiden suunnitelmien mukaisesti, toki olisi hyvä purkaa demilitarisointi.
 
Meillä on uutta lainsäädäntöä jossa viranomaiset eivät odottele poliitikkoja vaan aloittavat vihollisen tuhoamisen valmiiden suunnitelmien mukaisesti, toki olisi hyvä purkaa demilitarisointi.

Kriisi olisi paras kriisi silloin, kun sitä ei edes syntyisi. -meidän valmiit suunnitelmat- eivät välttis estä kriisiä, sotilaallinen uskottava läsnäolo sen voi tehdä. Tässä on eroa, eikö vain.
 
Kriisi olisi paras kriisi silloin, kun sitä ei edes syntyisi. -meidän valmiit suunnitelmat- eivät välttis estä kriisiä, sotilaallinen uskottava läsnäolo sen voi tehdä. Tässä on eroa, eikö vain.

Vastustaja tekee omat laskelmansa jossa se ottaa huomioon mitä meillä on mahdollista heittää sitä vastaan, itse en näe Ahvenanmaata uhatuimpana osana valtakuntaa.
 
Jeesus näitä kommentteja taas. Pitääkö tämä rautalangasta vääntää: KYSE ON SAARISTOSTA JA LOPUN VIIMEIN AHVENANMAASTA!!!!!!!

AHVENANMAA!

Loppuviimein koko show on tuossa: Ahvenanmaan hallinta. Se on tyhjäke, tyhjiö, nolla....sotilaallisesti. Saaristo liittyy siihen ja kriisiajan -kulkuoikeudet- jakaa se, joka hallitsee väyliä.

Olet ihan ymmerrettävästi huolissasi saariston ja Ahvenanmaan hallinnasta, onhan se strategisesti merkittävää aluetta. Mutta etkö tosiaan yhtään luota meidän pääesikunnan ammattitaitoon? Meinaatko tosiaan, että luemme jokin aamu lehdestä, että vihollinen on Ahvenanmaalla, ja että meillä aletaan vasta siinä vaiheessa lukea karttaa ja todeta, että lempo soikoon, olisi pitänyt jotenkin varautua? Vai ovatko mielestäsi suunnitelmat kunnossa, mutta vihollinen joka tapauksessa etulyöntiasemassa tai niskanpäällä? Mistä kenkä puristaa?
 
Jeesus näitä kommentteja taas. Pitääkö tämä rautalangasta vääntää: KYSE ON SAARISTOSTA JA LOPUN VIIMEIN AHVENANMAASTA!!!!!!!

AHVENANMAA!

Loppuviimein koko show on tuossa: Ahvenanmaan hallinta. Se on tyhjäke, tyhjiö, nolla....sotilaallisesti. Saaristo liittyy siihen ja kriisiajan -kulkuoikeudet- jakaa se, joka hallitsee väyliä.

En usko minäkään että saaristo on sotilaallinen tyhjiö. Sensori- ja valvonta- ja tutkajärjestelmät ovat kehittyneet, mutta kuten tässäkin ketjussa viisaat kuten @Pihatonttu ja @StmSvejk ovat sivunneet niin täysin ne eivät ihmistä korvaa. Mutta siihen ihmisen läsnäoloon ei välttämättä niitä varuskuntia tai linnakkeita tarvita. Sotilaallista läsnäoloa kun pystyy halutessaan ylläpitämään tiuhalla partioinnilla ja tähystyspisteiden ylläpidolla. Samalla tulee oltua yhteydessä siviiliväestöön ja kyseltyä heidän havaintojaan ja kuulumisiaan kun erillisellä ohjeella määrätään kahvit + konjakit tahi saunavisiitit jokaiseen partioon kuuluvaksi rutiiniksi. ;)

Mutta mitä toveri Baikal sanoo Ahvenanmaasta, niin herkullisen mielenkiintoinen on saaren sijainti. Käytännössä saari on suomen huoltovarmuuden lukko. Jos vieras valta miehittäisi Ahvenanmaan, tuonti maahamme varmasti vähenisi merkittävästi. Hyvänä puolena Ahvenanmaan sijainnissa on se, että se on myös Ruotsille tärkeä saari sijaintinsa osalta ja jos Ahvenanmaalla havaittaisiin vihamielistä sotilaallista toimintaa niin kansankodissa pillastuttaisiin aivan satavarmasti. Vaikka ruotsin sotilaallinen voima on ehkä hieman kyseenalainen, maalla on kuitenkin muita avuja ja resursseja joilla on maanpuolustuksellista painoarvoa tässäkin tapauksessa. Todennäköisesti Ahvenanmaan riskin realisoituessa Ruotsi heilahtaa Naton täysjäseneksi ennätysajassa. Tämäkin asettaisi saarelle tunkeutujan tukalaan asemaan, ei pelkästään logististen haasteiden ja helposti kehkeytyvän "saaristomotin" lisäksi.
 
Kommentti: Massiivisen Airisto-operaation sotilaallinen pihvi on tässä: kuka ehtii Ahvenanmaalle ensin?
be43f7b68d0e490ea2f7449a9d670036.jpg


Ahvenanmaa on tällä hetkellä sotilaallinen tyhjiö, joka täytyy kriisitilanteessa. Turvallisuuspoliittinen kysymys on, kuka ehtii saarelle ensin. Kuva Nordic Coasts -harjoituksesta 2014. (KUVA: Leif Rosas)
Julkaistu: 26.9. 7:10

Poliisin viikonvaihteessa tekemä suuroperaatio Turun saaristossa on haluttu julkisuudessa pitää talousrikostutkintana. Kyse voi olla sotilaallisesta kilpajuoksusta Ahvenanmaalle.
Keskusrikospoliisi (KRP) epäilee, että tutkinnan kohteena oleva Airiston Helmi Oy olisi olemassa vain ja ainoastaan rahanpesua varten. Esitutkinnassa pyritään selvittämään, onko rikoksella hankittuja varoja pesty puhtaaksi hankkimalla kiinteää omaisuutta, tässä tapauksessa saaria ja rakennuksia.

Tämä on virallinen totuus.

Sen kanssa pitää elää.

Lue lisää: KRP epäilee: Airiston Helmen oikea tarkoitus paljastui – tästä poikkeuksellisessa tutkinnassa on kyse

Mutta sitten on tämä toinen puoli: turvallisuuspolitiikka. Pelkkä vilkaisu karttaan kertoo, että saaret sijaitsevat laivareittien läheisyydessä. Outoa on myös se, että saarilla on helikopterikenttiä, saarien laiturirakennelmia on vahvistettu ja ympäristöä ruopattu – vaikka hulppeat kiinteistöt pysyvät pääosin tyhjillään. Varsinkin helikoptereiden laskeutumispaikat arveluttavat. Ei tarvitse olla jännityskirjailija tai maanpuolustuskorkeakoulun tutkija tajutakseen, että koptereilla voidaan tuoda joukkoja saarille, nopeasti ja yllättäen.

Kaikki voi liittyä Ahvenanmaahan, joka on kansainvälisellä sopimuksella demilitarisoitu: siellä ei saa olla sotilasjoukkoja, ilma- ja merivoimien liikehdintä Ahvenanmaan rannikolla on tarkkaan säänneltyä. Saari on hienosti sanottuna sotilaallinen tyhjiö rauhan aikana.

Kriisitilanteessa sotilaallinen tyhjiö tuppaa täyttymään.

Näin käy Ahvenanmaallekin.

Se, joka hallitsee saariryhmää sotilaallisesti, hallitsee Itämeren laiva- ja ilmaliikennettä, ja jos miehittäjä olisi Venäjä, Naton mahdollisuudet puolustaa Viroa vaikeutuisivat ehkä ratkaisevasti. Kun Baltian maat ovat Natossa ja Ruotsi antanee tukikohtansa Naton ilmavoimille kriisitilanteessa, Ahvenanmaan strateginen merkitys korostuu venäläisten karttapeleissä. Krimin miehitys osoitti, että Venäjä pystyy hankkimaan naapurinsa alueita joko avoimesti tai peitellysti ”vihreillä miehillä”. Siksi lähisaarien siirtyminen ulkomaalaisomistukseen voi pitää sisällään muutakin kuin rahanpesua. Siitä muusta ei vielä ole näyttöä, mutta turvallisuuspoliittinen ulottuvuus saattaa poliisitutkinnan aikana nousta esiin – ellei ole jo noussut. Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok) sanoi Ylen Ykkösaamussa tiistaina, että alueella riittää liikennettä: siellä operoidaan veden pinnalla, pinnan alla ja maalla maakiinteistöjen kautta.

Voiko turvallisuuspoliittisen näkökulman enää selvemmin sanoa.

Demilitarisointisopimus antaa Suomelle mahdollisuuden miehittää Ahvenanmaa, jos turvallisuuspoliittinen tilanne kiristyy lähialueella eli Itämerellä. Se, milloin Suomi voi sen tehdä, on avainkysymys Suomen turvallisuuden ja valtiollisen suvereniteetin kannalta. Miehityspäätöstä ei saa tehdä liian hätiköidysti, koska se voidaan tulkita provokaatioksi, toisaalta päätöksen kanssa ei saisi viipyillä: saari on jo miehitetty ja sinne ei ole enää asiaa. Pääesikunnalla on varmasti miehityssuunnitelma olemassa, suunnitelma, joka ottaa huomioon myös sen, että laivaväylillä olevat saaret voivat olla bulvaanien kautta osa vieraan vallan sotilasstrategiaa. Saaria tarkkaillaan ja tarvittaessa saarilla olevat vastavoimat voidaan eliminoida huoltokuljetusten turvaamiseksi.

Suomella on kyllä huippuunsa trimmattuja erikoisjoukkoja ja sopivaa kalustoakin päästä Ahvenanmaalle nopeasti. Ongelma on joukkojen määrä. Tehokas puolustaminen vaatii muutakin kuin kasvonsa hiilellä mustanneita merivoimien tai laskuvarjojoukkojen kommandoja. Ahvenanmaan takaisinvaltaus tarvitsee vielä enemmän joukkoja ja tappiot kasvavat; siihen tuskin kannattaa edes ryhtyä. Suomen turvallisuuspolitiikka perustuu omaan puolustukseen, Naton kumppanuussopimukseen ja kahdenvälisiin sopimuksiin, muun muassa Yhdysvaltain ja tuoreimpana Ranskan kanssa. Ranska-sopimus on valmisteluvaiheessa. Olisiko Ahvenanmaan puolustaminen asia, johon Suomi voisi pyytää apua vaikkapa Ranskalta, joka on ottamassa johtoa EU:n yhteisen puolustusstrategian rakentamisessa interventiojoukoillaan. Voisiko Ahvenanmaan puolustus olla myös EU:n yhteistä puolustusta, asia tai eräänlainen turvatakuu, jonka Suomi saa menemällä mukaan tiiviimpään puolustusyhteistyöhön.

Mahdollinen saarien hankkiminen strategisesti tärkeän Ahvenanmaan liepeiltä ei juuri eroa siitä, mitä Neuvostoliitto teki kylmän sodan aikana Yhdysvaltain etelärajalla Meksikossa 1960-luvulla. Entisen KGB:n arkistonhoitajan Vasili Mitrohinin mukaan Neuvostoliiton ”kumppanit” ostivat rajan läheisyydestä bensa-asemia. Niissä säilytettiin sabotaasivälineitä Yhdysvaltain tutka-asemien ja öljyjohtojen tuhoamiseksi.

Venäjä tunnetusti noudattaa perinteitä.

Myös vakoilussa.
Timo Paunonen

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005841450.html
 
Ei riitä ja sen voitte uskoa. Se voi riittää niin kauan, kunnes joku agressiivisesti sen kiistää. Ja kiistopallon voittaa todennäköisesti se, joka hyppää ensin. Demilitarisoitu Ahvenanmaa sopii aivan helvetin huonosti nykyiseen kehityslinjaan, se on de facto ja de jure.

Luottaisin enemmän riittävän määrään Rajan väkeä kuin satunnaisesti valmiudessa olevaan varusmiesyksikköön. Raskas tulenkäyttö puolestaan hoituu mantereeltakin.

Ei siinä mitään, jos demilitarisoititulkintoja muutetaan, mutta riski on että teemme Venäjän karhusta virstan korkuisen ja viljelemme maanpuolustuspessimismiä. Keinoja Ahvenanmaan puolustamiseksi on jo nyt, ja koko ajan tehokkaampia ja parempia. Sen sijaan Venäjän mahdollisuudet tunkeutua Ahvenanmaalle heikentyvät vastaavasti koko ajan.
 
En ole nähnyt yhtäkään uskottavaa skenaaarioita jossa Venäjä kykenisi voittamaan kilpajuoksun sinne, ytimet pois lukien.
Ahvananmaan valtaus tarkoittaa vähintään myös Viron miehityksen yritystä samanaikaisesti joten uskottavien skenaarioiden tulisi mielestäni olla osa suurempaa konfliktia alueella.

Tom Clancy - Myrsky nousee. Jos ei ole tuttu, niin siinä divisioonan osia siirtyy normaalilla rahtilaivalla ja valtaa Islannin. Islannissa oli jopa Naton joukkoja. Itse en näkisi mitään ongelmia Ahvenanmaan valtaamisessa jos joku niin haluaisi tehdä. Pakataan vaikka Murmanskissa rahtilaivaan ukkoja ja kalustoa sen verran, että saadaan Ahvenmaa haltuun. Virallinen rahti on vaikka viljaa nälkää näkeville työläisille. Laitetaan vaikka toinen samanlainen alus muutaman tunnin viiveellä. Itämerellä seilaa niin monta laivaa, että ketään ei kiinnostaisi parin tuollaisen purtilon liikkeet. Koordinoidaan samaan aikaan "siirtymälento" Pietarista Kaliningradiin ja ohhoh nepäs koukkasivatkin Ahvenanmaalle samaan aikaan kun maajoukot rantautuivat aamuyöstä Maarianhaminaan. Siinä vaiheessa kun valtionjohto aamulla havahtuu tilanteeseen on Ahvenanmaalla jo IT, Meritorjunta ja pataljoonan tai parin verran ukkoja.
 
Siinä vaiheessa kun valtionjohto aamulla havahtuu tilanteeseen on Ahvenanmaalla jo IT, Meritorjunta ja pataljoonan tai parin verran ukkoja.
Niin on. IT Parolasta, meritorjunta Upinniemestä ja pataljoonat sieltä ja/tai Dragsvikistä.

Teette vakavan virheen siinä, että kuvittele nössykän pääministerin tarkoittavan että kaikki viranhaltijatkin maassa ovat nössyköitä. Eivät ole. Meillä on väkeä, jotka aina venäläisen yksikön lähtiessä varuskuntansa porteista ulos kysyvät, minne ne ovat menossa. Ja kaivettuaan vastauksen esille katsovat että tarpeelliset toimenpiteet tehdään. Lakikaan ei ole este, kun jälkikäteen kysyttäessä Sale selvästi muistaa siinä kuorsausten välissä antaneensa käskyn. Niin tätä maata on aina puolustettu, se tehdään mikä on tarpeen mutta eleettömästi ja meteliä nostamatta.

Tottakai on hyvä miettiä, mitä kaikkea kieroa vainolainen voi yrittää. Mutta tappiomielialaan ei ole syytä, koska kyllä meilläkin osataan kieroilla. Onhan meillä savolaisetkin.
 
Toisaalta kiinteiden tutkien määrää saaristossa on lisätty ja tutkakatveet joista pinnoissa lentävä kopteri pääsisi ovat nykyään pienemmät.

Tutkakatve on käsite, joka kannattaa käsittää termin laajassa merkityksessä.

Jos maantien reunassa on laite, joka rekisteröi sen, että autoni kulkee ohi, mutta ei kattavasti sitä, että mistä ihan oikeasti olen tulossa, minne ihan oikeasti menossa, mitä väli- ja päätepysähdysten aikana ihan oikeasti tapahtuu, keitä ihmisiä ja mitä esineistöä siellä autossa ihan oikeasti on, niin sillloin voin toimia osittain katveessa vaikka liikkumiseni rekisteröityisi.

Jos halutaan seurata toimintaa, niin pelkkä liikkeen ja olemassaolon rekisteröiminen ei vie tarpeeksi pitkälle.
 
Niin on. IT Parolasta, meritorjunta Upinniemestä ja pataljoonat sieltä ja/tai Dragsvikistä.

Teette vakavan virheen siinä, että kuvittele nössykän pääministerin tarkoittavan että kaikki viranhaltijatkin maassa ovat nössyköitä. Eivät ole. Meillä on väkeä, jotka aina venäläisen yksikön lähtiessä varuskuntansa porteista ulos kysyvät, minne ne ovat menossa. Ja kaivettuaan vastauksen esille katsovat että tarpeelliset toimenpiteet tehdään. Lakikaan ei ole este, kun jälkikäteen kysyttäessä Sale selvästi muistaa siinä kuorsausten välissä antaneensa käskyn. Niin tätä maata on aina puolustettu, se tehdään mikä on tarpeen mutta eleettömästi ja meteliä nostamatta.

Tottakai on hyvä miettiä, mitä kaikkea kieroa vainolainen voi yrittää. Mutta tappiomielialaan ei ole syytä, koska kyllä meilläkin osataan kieroilla. Onhan meillä savolaisetkin.

Totta. Itse olen sitä mieltä, että missään nimessä kaikkein kovinta ydintä maanpuolustuksesta ja tiedustelusta ei pidä missään nimessä paljastaa yhdellekään vaaleilla valitulle poliitikolle. Mukaanlukien Tasavallan Presidentti. Mitä vähemmän nämä tietävät keskeisistä kriitillisistä valmiuksista ja suunnitelmista, sen parempi. Niiden salaisuuksien varjeluun meillä on luotettavat ammattisotilaat.

Mutta Ahvenanmaasta. Helppohan sinne on päästä yllätyksellä ja miehittää saari ainakin avainkohteiden osalta. Mutta siihen se sitten jääkin. Yllätysmomentti on menetetty ja saaristomotti syntynyt. Jos Ahvenanmaan valtausta miettii irrallisena ja yksittäisenä operaationa niin se sijaitsee de facto keskellä Naton sisämerta. Toki Suomi ja Ruotsi ovat "sotilaallisesti liittoutumattomia" mutta jos ryssä painaa Ahvenanmaalle niin Ruotsi kyllä menee Natoon täysjäseneksi niin että heilahtaa ja täällä sitä ihmetellään suu auki sivusta katsellen. Täällä toki voidaan silloinkin edelleen istua toinen peukalo suussa ja toinen peukalo perseessä, niitä vaihdellen ja samalla miettiä sitä, mitä hallaa Nato-jäsenyys aiheuttaisi meidän idänsuhteillemme ja mitä Kremlissä jäsenyydestä mahdettaisiin ajatella...
 
Justiinsa....

Helppohan sinne on päästä... Ja millä yllätyksellä...ja mistä?

Suomessahan ei ole sotilaallista valvontaa maan alueella ollenkaan...Hornetitkaan eivät tee tunnistamislentoja ja sotilastiedustelu ei pidä mahdollisia vihulaisen tukeutumisalueita silmällä.

Voin suoraan sanoa, että nuo kauhukuvat ovat juuri sieltä ja syvältä.
 
Täällä toki voidaan silloinkin edelleen istua toinen peukalo suussa ja toinen peukalo perseessä, niitä vaihdellen ja samalla miettiä sitä, mitä hallaa Nato-jäsenyys aiheuttaisi meidän idänsuhteillemme ja mitä Kremlissä jäsenyydestä mahdettaisiin ajatella...
Niinpä. Mutta onneksi meitä suomalaisia on enemmän kuin yksi. Sillä välin kun toiset istuu se peukku pyllyssä, vaikka Arkadianmäellä, toiset hoitavat homman kotiin ja sanovat sitten ensimmäisille, että "kaikki on hyvin kunhan vaan muistatte käskeneenne meitä hoitamaan homman näin."
 
mutta jos ryssä painaa Ahvenanmaalle
Niin oleellista on miettiä mitä se sillä saavuttaa. Edes ilmatorjunnan rahtaus saarelle ei hirveästi tuo Venäjälle etua koska saari on kaukovaikutteisten aseiden ulottuvissa. Niin helppo kuin Ahvenanmaalle onkin mennä niin Ruotsin ja Suomen on helppo sitä myös kurmuuttaa. Toisaalta päinvastoin kuin Ruotsilla on tilanne - niin Suomen on mahdollista todeta, että pitäkään tunkkinne (saari). Me tässä nyt vain miinoitettiin alue ja odotellaan kauanko ryssä perunalastuja syöden siellä viihtyy.
 
Saaristo on kuin mikä tahansa vaikeapääsyinen rajaseutu joita meillä riittää vaikka kuinka.

Lipun näyttämisellä on vielä nykyäänkin merkitystä.

Suomi ei ole Ukraina, mutta meillä rajavalvontaa tehdään etänä ja poliisiasemia on lakkautettu.

Jos mä olisin Asioista Yksin Päättävä Despoottinen Herra Isoherra, niin olisin jo ajat sitten päättänyt kohentaa taloudellisesti kituvan Affenanmaan taloutta ja meriturvallisuutta siten, että olisin perustanut Affenanmaan eteläpuoliseen saaristoon kansainvälistä koulutusyhteistyötä tekevän meripelastuskoulutuskeskuksen.

Kysehän olisi niin maan perusteellisen täydellisesti siviiliviranomaisten yhteispohjoismaisesta toiminnasta ja ihan ainoo päämäärä olisi lisätä merenkulun katastroohvivalmiutta. Eli toiminta keskittyisi erilaisten merelle tyypillisten onnettomuuksien estämiseen, havainnointiin, pelastustoimintaan, turvaamiseen...

Koulutus ei olisi mitään ammatillista koulutusta vaan ammattitaitoisen ja ammatissa toimivan porukan jatko- ja täydennyskoulutusta yksilö-, ryhmä-, yksikkö- ja yhteistoimintatasolla. Viimeisin sekä yli viranomaisrajojen ulottuvana että kansainvälisenä. Tämä taas tarkottaisi, että koulutus olisi aina tarveharkintaista ja spesifiä, juuri sille koulutuserälle tai -tapahtumalle suunniteltua. Siitä olisi toki se haitta, että tarkkoja koulutussisältöjä ja koulutuksen täsmällistä luonnetta olisi vaikea selittää julkisuuteen.

Kansainvälisen yhteistoiminnan maailmassa tuollainen koulutus olisi tietenkin järkevää avata ja suunnata tarpeellisessa määrin sekä itämerellisille yhteistyökumppaneille että kaukaisemmille, arktisen toiminnan valmiuksista huolestuneille kumppaneille. Esimerkkinä voisi sanoa, että kyllähän esim. Yhdysvaltojen ja Kanadan arktiseen meriliikenteeseen liittyy paljon riskejä.

Jos ja kun ympäristökatastrofien riski arktisilla alueilla on suuri ja kasvava, niin todella laaja-alaisen tilannekuvatuotannon osuus voisi tuommoisessa koulutuksessa olla suuri ja ulottua ilmaan, pintaan ja pinnan alle.

Ja tässähän olisi siis kyse aivan sataprosenttisen täydellisesti siviiliviranomaistoiminnasta, joten Affenanmaan demilitarismi ei kyseenalaistuisi.

Ulkomerellinen sijoittuminen olisi perustellumpaa kuin jossain mantereen satamakaupungeissa nysvääminen jo ihan sillä että kyse on jo merellä toimivien tahojen kouluttamisesta siellä missä sattuu ja tapahtuu.

Tuommoisen hankkeen pystyyn pykääminen vie aikaa. Sitä voisi kuitenkin nopeuttaa vaikka sillä, että hanke alkaisi jo olemassa olevaan - osin merelliseen - infraan tukeutuvana pilottihankkeena, jolla selvitettäisiin etukäteen halvalla mahdollisia pullonkauloja, piileviä potentiaaleja, resurssitarpeita...

Pilottivaiheessa voisi oikeastaan tutkia myös sitä, että minkä verran on hyödyllistä tehdä tutkimus- ja muuta yhteistyötä sellaisten alan akateemisten tai kaupallisten yhteistyökumppaneiden kanssa, joilla on Suomea hyödyttävää arktisiin ja murtovesialueisiin liittyvää osaamista.

Tästä yhteistyöstä sen verran, että sitä voisi jossain määrin rinnastaa vaikka autoteollisuuden Suomen ja Ruotsin Lapissa tekemään tutkimustyöhön. Sehän tuo meille rahaa, osaamista, töitä, yhteistyökuvioita... vaikka kuinka järjettömän paljon. Tämmöisellä jatko- ja täydennyskoulutuskeskuksella voisi olla merellisessä kehitystyössä samantyyppistä potentiaalia.

Palstan aihepiiristä huolimatta jätän sotilaalllisten mahdollisuuksien käsittelyn pois koska kysehän on demilitarisoidusta alueesta, johon ei tietenkään sellaisia edes harkita.
 
Jopa julkisesti esim. silloisen ev. Nordbergin taannoisessa kirjassa sanotaan suoraan, että Suomi tarkkailee esim. Pihkovan 76. laskuvarjojääkäridivisioonan tukikohtaa tiiviisti. Kauempaa tuskin on kovin helppoa lähteä tekemään ylläripylläreitä.

Ja jokin mukava vihreiden miesten porukka ei tasan kauaa kestä kun pataljoona finjäveleitä tulee paikalle helikoptereilla ja nopeilla veneillä.

Ei esim. Jurmo-luokan veneitä ole hankittu ihan huviajeluun.
 
Back
Top