.. Rajan väkeä.. ..valmiudessa olevaan varusmiesyksikköön. Raskas tulenkäyttö...
Ei siinä mitään, jos demilitarisoititulkintoja muutetaan, mutta riski on että teemme Venäjän karhusta virstan korkuisen ja viljelemme maanpuolustuspessimismiä. Keinoja Ahvenanmaan puolustamiseksi on jo nyt, ja koko ajan tehokkaampia ja parempia. Sen sijaan Venäjän mahdollisuudet tunkeutua Ahvenanmaalle heikentyvät vastaavasti koko ajan.
Möykkään jatkuvasti sitä, että harmaantuvan ja harmaan vaiheen aikana ei voi ennustaa sitä, että mitä kekseliäs vastapuoli aikoo ja tavoittelee.
Olen esittänyt tuosta ajatuksesta lähteviä vaihtoehtoskenaarioita osoittaaksen problematiikan merkityksen.
Tässä taas yksi ajatusleikki:
Pienen väkiluvun saaristokuntiin rakennetaan suuren luokan majoituskapasiteettia. Ulkomaalaiset saavat äänestää kunnallisvaaleissa (joka on helvetinmoista tyhmyyttä).
Ison venäläisen rahan ja RKP:läisen kunnallispolitiikan välille syntyy opportunistinen ja osin kulttuurillisen suomalaisuuden vastaisuudessa rajallinen ideologinenkin yhteisymmärrys.
Tyhjillään oleviin torppiin muuttaa hyvissä ajoin ennen kunnallisvaaleja suuri määrä venäläisiä ja venäläismielisiä. Nämä siirtävät kirjansa kuntaan. Tämä takaa äänioikeuden.
He jakavat äänensä RKP:n ja omaa agendaansa palvelevan sitoutumattomien listan kanssa. Kunnan poliittinen tasapaino heilahtaa sellaiseksi kuin he haluavat.
Menee aikaa. Pikkuhiljaa myyntiin tulevat kohteet menevät venäläisille ja venäläismielisille koska nämä maksavat eniten.
Neljän vuoden päästä on syntynyt vähintään puoliksi venäläinen ja Kremliä kaikessa totteleva kunta. Se on moraalisesti, poliittisesti, kulttuurillisesti, ideologisesti, journalistisesti, taloudellisesti, logistisesti... valtavan merkittävä tukeutumisalusta.
Sitten syntyy jokin kriisi. Tai ei synny. Tai uhkaa syntyä.
Olisin kiinnostunut kuulemaan erilaisista tuollaisen tukeutumisalustan syntymistä estävistä keinoista.