Janne Porkasta piti tulla isona merikapteeni.
– Olen käynyt merimiesammattikoulun ja ollut muun muassa neljä vuotta laivalla töissä. Olen ollut Viking Sally -laivalla matruusina yhdeksän kuukauden ajan, ennen kuin alus myytiin virolaisille ja siitä tuli Estonia.
– Minua hymyilytti hirveästi aikoinaan se keskustelu mitä käytiin sen ympärillä, että miksi Estonia upposi. Siinä oli kaikenlaista salaliittoteoriaa sun muuta.
Porkka ihmettelee, mikseivät toimittajat soittaneet laivan entiselle henkilöstölle.
– Jos yksikin toimittaja olisi soittanut entisillä työntekijöille ja kysynyt, että oliko keulaportin kanssa ongelmia laivan ollessa nimeltään Viking Sally, moni olisi vastannut, että kyllä. Kyllä mekin Turusta lähdimme liikkeelle siten, että saimme autokannen rampin kiinni, mutta emme keulavisiiriä. Siellä hakkasimme lekojen kanssa, että saimme visiirin kiinni.
– Kaikesta legendaarisin oli nyt jo edesmennyt yliperämies, jonka lempinimi oli Parta ja joka veti tupakkaa. Yhden kerran oli kova myrsky. Hän sanoi minulle, että mene Janne katsomaan autokannelle, että tuleeko vesi sisään. Sanoin, että kyllä tulee. Hän kysyi, että onko vettä nilkkaan vai polveen asti. Vastasin, että nilkkaan. Hän sanoi, että ”sitten ei mitään hätää, tule pois.”
Laivan keulavisiiri vuosi siis jo silloin.
– Silloin, kun pikkuveli soitti minulle ja sanoi, että nyt pitää avata telkkari ja kun näin uutiset Estonian uppoamisesta, tiesin heti, mitä oli tapahtunut. Kun aallot hakkaavat avomerellä tarpeeksi voimakkaasti, niin visiirihän lentää äkkiä helvettiin siitä. Vesi pääsee autokannelle, ei siinä voi enää mitään tehdä.