baikal kirjoitti:
Saksalaiset kehittivät etummaisten asemiensa tyhjentämismetodin, kun tulivat tuntemaan puna-armeijan tykistövalmistelun tehon ja voiman. Se kaiketi opittiin hoitamaan todella hyvin ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta onnistui lähes aina.
pitääkö paikkansa, että Hitler ei hyväksynyt metodia koskaan vaan siitä huolimatta sitä harjoitettiin kiivaasti?
On oikeastaan aika haastavaa arvioida hyväksyikö Hitler tuon menetelmän tai tiesikö hän ylipäätään sen käytöstä ja jos tiesi niin missä laajuudessa.
Se on fakta, että Saksalaiset hyödynsivät liikettä puolustuskannalla ollessaan sodan loppuun asti menestyksekkäästi. Myös se on mitä ilmeisimmin fakta, että Hitler antoi useaan eri otteeseen jyrkkiä käskyjä, joilla hän kielsi joukkoja vetäytymästä metriäkään. Ainakin sodanjälkeinen (voittajan?!)historiankirjoitus on antanut ymmärtää, että Hitler tarkoitti nämä käskyt erittäin kirjaimellisesti ja lähes mieskohtaisella tarkkuudella noudatettavaksi.
Näin meillä on käsissämme ilmiselvä ristiriita. Kun olen asiaa pohtinut, olen päätnyt johonkin tämänsuuntaiseen:
Tiettävästi Hitler halusi pitää..ja pitikin..itsensä erittäin hyvin perillä lähes ruohonjuuritason asioista, hänen on täytynyt olla jollain tasolla selvillä siitä, millaista taistelutekniikkaa joukot käyttävät. Koska em. taistelutekniikkaa myös käytettiin sodan loppuun saakka, uskon Hitlerin olleen asiasta selvillä ja hyväksyneen sen toimivana taistelutekniikkana. Olennainen asia tässä ehkä onkin nyt termi "taistelutekniikka" termin "taktiikka" sijaan. Nimittäin taistelutekniikka on periaatteessa pienehkössä mittakaavassa toteutettu tapa taistella..taktiikka taas on suuremman mittakaavan puuhaa.
Von Manstein suosi "jälkeenpäin voittamisen" taktiikkaa..sitä Hitler ei hyväksynyt ja sen johdosta ajautui konfliktiin von Mansteinin kanssa, tunnetuin seurauksin. "Jälkeenpäin voittaminen" oli taktiikka, jossa puolustava joukko saattoi liikkua nopeasti jopa satoja kilometrejä taaksepäin, toisinaan jopa ilman varsinaista viivyttävää osaa vetäytyvän pääosan ja hyökkääjän välillä..ja sitten aikanaan kun hetki ja maasto olivat sopivia, iskettiin voimakkailla vastahyökkäyksillä vihollinen hajalle ja tuhottiin.
Kun taas tarkastellaan tätä nyt puheena olevaa taistelutekniikkaa, etummaisissakin asemissa oli koko ajan pieni miehitys ja pääosa vetäytyi vain hetkellisesti hieman taaksepäin..ankarimman tulivalmistelun ulottumattomiin..ei siis satojen, ei edes kymmenien kilometrien päähän.
Koska Hitler ei missään tapauksessa ollut tyhmä, hän todennäköisesti ymmärsi tämän taistelutekniikan edut ja siksi on todennäköisesti myös hyväksynyt sen käytön. Hyväksyntää tuskin vähensi yhtään se tosiseikka, että Hitler oli itse I-maailmansodan jalkaväkiveteraani..joka siis varmasti muisti ja tiesi, millaista on olla taisteluhaudassa ankaran tulivalmistelun alla..
Selvästi hankalampi kysymys onkin sitten lähteä arvioimaan sitä, miksei Hitler hyväksynyt von Mansteinin "jälkeenpäin voittamista". Toisessa keskustelussa on todettu, että sekä Guderian, että von Manstein ovat tunnustaneet Hitlerillä olleen strategista kykyä ja ymmärrystä. Sitä taustaa vasten voisi kuvitella, että Hitler olisi ymmärtänyt von Mansteinin taktiikan edut..kenties jopa von Mansteinia itseäänkin paremmin?! Siitä huolimatta hän kielsi jyrkästi kyseisen taktiikan jatkamisen Itärintamalla.
Vai oliko sittenkin niin, että koko taktiikka oli tosiasiassa strategisen tason virhe, vaikkakin siis taktisella tasolla nerokas tapa taistella? Hitler katsoi asiaa strategisen tason näkökulmasta..von Manstein taktisesta näkökulmasta. Jälleen törmäämme siihen jo mainittuun voittajan historiaan. Onhan toki ollut suorastaan suotavaa kehua von Mansteinin taktiikkaa ja mollata Hitlerin "hulluutta" kun hän ei hyväksynyt kyseisen taktiikan soveltamista pidempään. Von Manstein on kuitenkin yleisesti tunnustettu sotataidon huippuosaaja..Hitler maailmanhistorian tunnustettuja "äärihulluja"...
Von Mansteinin taktiikalla oli muitakin arvostelijoita kuin Hitler. Mm. Walter Model kannatti vähemmän liikkuvaa, jäykempää ja ankarampaa puolustusta kuin mitä oli von Mansteinin ajatus asiasta. Ehkäpä asia saattoi olla niinkin, että periaatteessa von Mansteinin taktiikka oli ok..niin pitkään kun joukkojen kyky liikkua oli hyvä, tulivoimaisia panssarijoukkoja riittävästi ratkaiseviin vastahyökkäyksiin..polttoainetta riittävästi jne jne. Vaan entäpä sitten kun nuo edellytykset eivät enää täytykään..
Hankalia asioita..mutta mielenkiintoisia..
Tulipa muuten vielä mieleen eräs seikka tähän liittyen. Olen tuossa seuraillut eräältä historia-kanavalta dokkarisarjaa nimeltään Nazi hunters. Sarja kertoo Simon Wiesenthalin, SAS:n ym ym ym tahojen toiminnasta sodan jälkeisen ajan natsietsinnöistä.
Sarjaa seuratessa on monesti tullut mieleen, että miten ajattelematonta tuo toiminta on joiltain osin tuolloin ollut jälkipolvia ajatellen. Tarkoitan siis sitä, että vaikka sillä hetkellä, niille ihmisille jotka ovat sodanajan eläneet omakohtaisesti, ei varmasti ole tuntunut missään määrin tärkeältä se tieto, mitä heidän hirsipuuta varten metsästämillään natseilla kenties on ollut hallussaan..ja joiden mukana se tieto on lopulta mennyt hautaan saakka.
Tämä pätee yhtälailla Saksan tekemiin poliittisiin ratkaisuihin ja niiden todellisiin taustoihin, kuin myös taistelutekniikkaan, taktisiin ratkaisuihin, miten ja millä tiedoin/ perustein jotkut päätökset ovat joissain tietyissä tilanteissa syntyneet jne jne jne. TODELLA paljon sellaista tietoa joka jo tänä päivänä olisi korvaamattoman arvokasta, on mennyt noiden ihmisten mukana hautaan.
Viimeisin jakso, jota katsoin käsitteli Albert Speeriä. Hän on todella ollut sisäpiirissä ja aivan taatusti on tiennyt erittäin paljon sellaista, mikä olisi nykypäivän historiantutkijoille korvaamatonta. Vaikka Speer kärsikin vankeusrangaistuksensa ja kuoli vasta 1981 ja vaikka hän suht avoimesti asioista kertoikin, jäi häneltäkin paljon tietoa kertomatta..ei vain yksinkertaisesti ollut mahdollista vielä 80-luvullakaan kertoa ilman, että olisi aiheuttanut itselleen hankaluuksia.
Ja tulipä tästä vielä mieleen eräs omalla tavallaan kiintoisa sivujuonne samaan asiaan liittyen. Eräässä dokumentissa oli pieni filminpätkä Hitlerin kotkanpesästä joltakin yksityisiltä kutsuilta. Filmillä oli lapsia leikkimässä keskenään. Yksi lapsista oli sittemmin jonkinlaiseen maineeseen näyttelijänä noussut Romy Schneiner..muut lapset olivat Bormannin ja Göbbelsin jälkikasvua.. Ei liene tuokaan näyttelijätär koskaan missään paljoa muistellut lapsuusmuistojaan..VAIKKA hänelläkin olisi varmasti niissä muistoissaan voinut hyvinkin olla sellaista yksityiskohtaista tietoa, joka olisi kenties hyvinkin kiinnostavaa.. No, voi olla ettei ollut, koska hän oli tuolloin noin 5 vuotias.
