Vs: Avautumisketju monikulttuuristen kohtaamisten ihanuudesta (yhdistetty)
«
Vastaus #10086 : 25.05.2018, 21:10:35 »
Tänään sain todistaa rikkautta Suomessa.
Vaikka Itistä yritänkin välttää, jouduin kuitenkin olosuhteiden pakosta siellä vierailemaan työpäivän jälkeen - kävin parissa luontaistuotekaupassa etsimässä haluamaani tuotetta.
Ostosten jälkeen lähdin ajamaan Turunlinnantietä kohti Prismaa. Myllymestarintien valoissa oli punaiset ja aloin jarrutella. Samassa huomasin, että valoissa ensimmäisenä ja toisena olleista autoista oli ovet auki ja väki ulos jalkautuneena.
Ajattelin, että josko oli tapahtunut peräänajo ja asiaa siinä selviteltiin. Paikalle päästessäni kurvasin viereiselle kaistalle ja huomasin, että asianosaiset olivat kaarnalaivaperäistä ja kurpitsavaunuperäistä kansaa. Etummaisesta autosta oli tullut ulos puoli autollista arabeja ja takimmaisesta autosta oli asiaa selvittämässä puoli autollista neekereitä.
Peräänajosta ei näkynyt merkkiäkään, mutta neekerit ja arabit ottivat siinä keskellä iltapäiväruuhkaa sanallisesti yhteen aika railakkaasti: siinä huudettiin niin maan perusteellisesti ja uhiteltiin kovasti. Moniosaajat seisoivat vain kahden sentin päässä toisistaan ja kiljuivat toisilleen yrittäen esiintyä uhkaavasti ja pelottavasti. Odotin koko ajan, milloin siinä ajoradalla alkaa joukkotappelu, mutta sitä ei tullut. Liekö syynä se, että valojen vaihduttua vihreiksi alkoivat suomalaiset painaa torvia noille kukkoileville kikkara- ja ananastukille, jotka sitten luikkivatkin kärryihinsä ja kaasuttelivat paikalta. Luulen, että juttu olisi mennyt käsirysyksi, ellei tapahtumapaikka olisi ollut niin julkinen ja välienselvittelyn kannalta epäedullinen - sen verran tunteet pinnassa siinä mesottiin.
Jäin siinä miettimään kulttuurieroja.
Suomalainen persjalkainen pottunokka on kulttuurillisesti köyhä ja hän käsittää autoliikenteen vain liikkumisena paikasta A paikkaan B. Mutta rikkaammille kulttuureille tie on tarina ja matka itsessään jopa ilman päämäärää.
Suomalainen tylsimyskulttuurin edustaja tyytyy vain nököttämään autossaan odottaen pääsevänsä sinne, minne on menossa, mutta moniosaajakulttuureiden edustajille kyse ei ole määränpäästä, vaan tilan hallinnasta, elämyksestä, voimannäytöstä, yhteisöllisyydestä ja luovuudesta, kumipyörien päällä tapahtuvasta notkumisesta.
On myös liikuttavaa nähdä, miten moniosaajat osaavat arvostaa toisen ihmisen mielipidettä. Suomalainen olkitukka olisi moisessa tilanteessa vain poistunut paikalta olkapäitään kohautellen vastaamatta sen kummemmin vastapuolen mökään. Mutta kamelikulttuureissa toisen ihmisen sanomisiin suhtaudutaan vakavasti: pyritään jopa kaikin keinoin osoittamaan, että toisen ihmisen loukkaus on käynyt tunteisiin ja ettei kyseessä ole vähäpätöinen asia.
Suomalainen olisi ollut kulttuurillisesti ylenkatsova ja vähätellyt saamiaan parjauksia, mutta kulttuurillisesti taidokas etelän ihminen antoi kaiken tulla itseensä ja sydämeensä - hän otti tilanteeseen mukaan esi-isäin kunnian, heimon ja klaanin kunnian ja hän osoitti, että toisen sanoilla on todella merkitystä ja että toisinkuin suomalainen ajattelee, toinen ihminen ja hänen sanomansa on tärkeä.
Rikkaammassa ja tiedostavammassa kulttuurissa tien muut autoilijat olisivat hekin tulleet ulos kärryistään ja osallistuneet elävään debattiin ja rituaaleihin, joilla osoitetaan omaa valtaa tai tukea vallasta kamppaileville osapuolille, mutta suomalaiset, me totiset torvensoittajat, soitimme vain torvea peltilehmissämme päästäksemme kadun toiselle puolelle Vanhanlinnantielle tai Myllymestarintielle vasemmalle - ei meitä kiinnostaneet debatti, ei tunteet, ei vuorovaikutus, ei sydämeenkäyvä keskustelu tai sosiaaliset suhteet kunniasta puhumattakaan, vaan me vain alistuneina istuimme autoissamme kelloa tuijotellen kuin elämästä vieraantuneet koneet tai kellon orjat.
Ei meissä värähtänyt mikään kulttuurellinen tunne vaan ainoastaan ärtymys siitä, että meitä vanhempien sivilisaatioiden kunniakkaat edustajat kehtasivat keskinäisellä vuorovaikutuksellaan hidastaa muutamalla minuutilla meidän pääsyämme kuka minnekin, kuka Alkoon, kuka kotiin syömään sianlihaa tai juomaan kaljaa, kuka vain pääsemään jonnekin pisteeseen siksi, että se on odotusten ja normiemme mukaista, ennakoitavaa toimintaa.
Taas hävettää olla suomalainen.
.