Eli kaikki mitä kirjallisuudesta löytyy asiasta
, on valhetta
?
Sieltä kun ei löydy mitään tietosi tueksi.
No näin se menee ”lähteillä" ei näissä keskusteluissa ole mitään merkitystä
.
Äkkiä muisteltuna kiinnostus heräsi uuteen aseeseen sodan seurauksena.
1954-1956 aloitettiin toimenpiteiden valmistelu jolloin keskityttiin useampiin länsimaisiin aseisiin.
Udelle kevytluotiselle patruuna suunniteltiin neljä koe asetta, joista kaksi oli puoliautomaatteja.
Nämä suunniteltiin 7,62*53R patruunalle.
Patruunan laippakannasta johtuvien ongelmien takia katsottiin että ainoa vaihtoehto on jokin muu patruuna. Jotka olivat 308 7,62*39 tai uusi ”itse suunniteltu” vaihtoehto.
Oma suunnittelu katsottiin lian työlääksi ja riski alttiiksi.
Tulentehokkuus vaatimukseen nähden 308 oli liiantehokas ja raskas.
Joten valita osui 7,62*39 patruunaan.
1956 tietoon oli tullut että patruunalle oli suunniteltu kolme asetta (SKS) kerta automaatti, (AK) sarja automaatti ja (RPD)kevyt konekivääri.
Koska suunnittelun lähtökohtana meillä oli aseperhe joka käyttäisi mahdollisimman harvaa patruunaa.
Niin ei ole mitenkään outoa että tunnettiin kiinnostusta 7,62*39 patruunaan kohtaan.
Neuvostoliiton vaikutu valitaan ei löydy mitään merkkejä.
Mutta asiasta oltiin varmasti kiinnostuneita ja 7,62*39 patruunan valintaa hyvänä asiana.
(Testiaseen hankinnassa varmaan oli jo Neuvostoliito mukana)
AK haluttiin valinta kokeisiin mutta vuoden 1956 tilanteessa asia tiedettiin vaikeaksi ja arkaluontoiseksi.
Siksi asia yritettiin hoitaa muiden sosialistimaiden kauppayritysten kautta.
Ilman suuria toiveitta Erkki Maristo matkusti puolaan syksyllä 1956.
Varsovassa hänelle esiteltiin sarjanumeroton ase.
Ase kuljetettiin Gdanskin kautta Kotkaan, puolalaisella laivalla.
Tämä tuskin tapahtui Puolan ja Neuvostoliiton sotilasjohdon tietämättä.
Tätä tukee se tosiasia että jo 1957 saatiin normaaleja kauppayhteysiät pitkin 100kpl aseit.