Sekalaista mussuttelua
- Viestiketjun aloittaja miheikki
- Aloitus PVM
Suosittelen ihan pelkän HDMI kaapelin käyttöä. SCART on legacy kamaa. Kaikenlaisten boxien välissä käyttöä kerjää Murphyn lain tulemista toteen, eli jos jokin voi mennä pieleen niin se menee.
Ei se ole mitenkään erikoista. Tänne mahtuu kaikkija hyviä näkemyksiä nousee esiin.
Panssari Salama
Respected Leader
Säiepoliisia läpällä kompaten ajattelin jatkaa läpällä, että "Sliippareiden Onko järkee vai ei -biisiä voi keskustella + linkki tähän ketjuun.
Tuli sitten nostalginen fiilis, ja piti käydä kuuntelemassa biisi. Varmaan ekaan kertaan pariinkymmeneen vuoteen.
Jumaleissön, jos sliipparit vaativat ja arvasivat että kyllä se kalja tulee vielä kioskeihin, niin pedofiilit ja mummojen tulevat käyttäjät tiesivät myös
Ei taitaisi tätä tekstiä enää tulla syksyn sävelissä...
Tässä voitte nähdä meikää työn touhussa keittiössä paistamassa pihvejä (video sivun keskivaiheilla): https://www.kokkola-lehti.fi/uutinen/569422
miheikki
Greatest Leader
Pakko nostaa hattua. Aisurien kuningas.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli...i-ainakin-49-lasta-omalla-spermallaan/7363896
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli...i-ainakin-49-lasta-omalla-spermallaan/7363896
Suomalainen sotilas loukkaantunut Irakissa
Suomalainen sotilas on loukkaantunut Irakissa hänen oman aseensa lauettua vahingossa. Maavoimien mukaan sotilaan pistooli laukesi asetta käsiteltäessä ja luoti osui rauhanturvaajan omaan reiteen.www.mtvuutiset.fi
Maavoimien mukaan sotilaan pistooli laukesi asetta käsiteltäessä ja luoti osui rauhanturvaajan omaan reiteen.
Tapaus liity melkein tähän ketjuun "Pistooli jokamiehen aseeksi? "
Leaderwolf
Respected Leader
@Rannari tulin pois offtopikkia laukomasta. Haluan lisätä että olen siis todellisuudessa suuri vapauden ystävä. Arvostan erittäin suuresti Amerikan toista, joka kirjattiin jotta hallinto pelkäisi kansaa enemmän kuin kansa hallintoa. Mutta silti on todettava että mieluummin hyvä diktaattori kuin huono demokratia 
@Rannari tulin pois offtopikkia laukomasta. Haluan lisätä että olen siis todellisuudessa suuri vapauden ystävä. Arvostan erittäin suuresti Amerikan toista, joka kirjattiin jotta hallinto pelkäisi kansaa enemmän kuin kansa hallintoa. Mutta silti on todettava että mieluummin hyvä diktaattori kuin huono demokratia
Ainoa ongelma tulee siinä vaiheessa kun huomataan että se hyvä diktaattori onkin muuttunut huonoksi. Mitäs sitten tehdään?
Leaderwolf
Respected Leader
Vanha kunnon vallankumous tietenkin, ei tehdä asioista monimutkaisiaAinoa ongelma tulee siinä vaiheessa kun huomataan että se hyvä diktaattori onkin muuttunut huonoksi. Mitäs sitten tehdään?
Mikään hallitusmuoto ei ole ongelmaton, kaikki menevät perseelleen lopulta tavalla, tai toisella. Ehkä tekoäly muuttaa tämän lopettamalla ihmiskunnan sisäisen kilpailun, lopettamalla ihmiskunnan olemassaolon kokonaisuudessaan 
kimmo.j
Respected Leader
Luulen arvaani mitä tarkoitat, mutta pidän diltatuuria hankalana hallintotapana. Jostain Afrikasta, tai Etelä-Amerikan banaanitasavallasta.Vanha kunnon vallankumous tietenkin, ei tehdä asioista monimutkaisia
Ne vallankumoukset kun eivät tuppaa tuomaan oikeasti mitään hyvää, tai ainakin yleensä ne tuovat pelkkää kärsimystä.
lukkarinapulainen
Majuri
Näissä keharivaltioiden kumouksissa kun on kyse lähes poikkeuksetta vallankaappauksista, eikä mistään suurempien joukkojen liikuttamista vallankumouksista, niin leopardinahkaisen etujoukon vaihtuminen punalippuiseen ei paljon asioita muuta.
Vaikka Englannin vuosien 1688-1689 keikaus olikin ehkä enemmän kaappaus, niin perustuslaillisen monarkian syntyä voitaneen pitää edistysaskeleena ja samaten Ranskan suuri vallankumous vei 'vapauden, veljeyden ja tasa-arvon' asiaa eteenpäin, vaikka siinä olikin oma kurkunkatkomiskautensa.
Menköön tänne.
Käväisin kantamassa ukkini hautaan. Eikä siinä sen kummempia surunvalitteluja tms. kaivata, koska 93 oli jo mittarissa ja kuulemastani päätellen itsekin tiesi viimeisen kerran sairaalaan lähtiessä, mikä on edessä. Onneksi oli täysissä järjissään ja pystyi itse tekemään sopimuksen elvytyskiellosta ja oli tehnyt sovinnon joka suuntaan, eli lähti rauhallisesti eikä itku kurkussa vastaan taistellen. Kevyet mullat.
Mutta.
Muistan hyvin ukkini ja hänen mielipiteensä. Vielä 1990-luvun alussa hän EI ollut ollut sodassa ja vastusti sekä asevarustelua (myös metsästystä) että "herroja" henkeen ja vereen. Arvattavasti äänesti viimeiseen saakka SKDL:ää ja varmaan alkuvaiheessa Devaa ja Vasemmistoliittoa, mutta sitten lienee mennyt vaikeaksi ja ehken kepu oli kuitenkin maanviljelijälle se valinta. Isäni puolella on oltu suojeluskuntalaisia ja isänäidin puolella jopa IKL:ssä (Simojoen henk.koht. kavereita). Istuipa isänpuolen ukin veljistä joku asekätkennästäkin. Tämä ei varmaankaan tehnyt vävypojalle alkuvaihetta hirveän helpoksi, etenkin kun molemmat ovat olleet hyviä suustaan ja valmiita kertomaan omat mielipiteensä - tosin isän suvussa on myös taipumus lopettaa turha jaastaminen, etteivät välit katkea lopullisesti.
No.
Sitten tuli ukille 1990-luvun puoliväli ja vanhuus ja sukupolvenvaihdos ja välirikko kotipaikkaa hoitaneen miniän kanssa ja muutto korven keskelle rakennettuun mökkiin. Puolisolle ja itselle alkoi tulla vaivoja. Silloinpa sitten muistettiin, että 1944 jouduttiin asevelvolliseksi ja suoraan koulutuskeskuksesta kootussa ad hoc -osastossa nakattiin Salpa-linjaan Tali-Ihantalan taisteluiden aikaan, siltä varalta jos vaikka linjat pettäisivät. Kun veteraanistatusta tarjottiin, niin se kelpasikin, tosin osittain sitä selitettiin Lapin sodassa ololla, jossa tosin oltiin rakennusosastoissa. Kuitenkin tuli rintamamies-status, jota on laajennettu vaiheittain aika rankasti alkuperäiseen verrattuna. Tätä kautta päästiin sitten hoitoihin ja kuntoutuksiin ja ennen kaikkea vaimo pääsi niistä osalliseksi.
Ja nyt tullaan siihen koko pitkän vuodatuksen pointtiin.
Mies, joka vastusti sotaa henkeen ja vereen koko ikänsä ja joka ei varsinaisesti rintamalle koskaan joutunut, haudattiin eilen kaikin kunniamenoin. Oli havumiekkaa ja veteraanitervehdystä ja Veteraanin iltahuutoa live-esityksenä. Pappi keskittyi puheessaan juuri veteraaniuteen. Eikä siinä mitään. Kaikki kunnia ukille ja kaikille veteraaneille, kuten myös muillekin vanhemmille sukupolville. Mutta tuli vain mieleen, että olisiko hän ITSE halunnut sen veteraanipuolen korostamista? Vai olimmeko osallisena jossain 1990-luvulla alkaneessa kollektiivisessa "Veteraani-spektaakkelissa", jossa veteraaneista rakennetaan kaunis kuva kansakunnan kaapin päälle, jolloin voimme käpertyä yhteisen asian äärelle emmekä kysele ikäviä kysymyksiä?
Silti, laitanpa tähän loppuun sen komean biisin. Tosin kiitän ukkia monesta muusta asiasta ennemmin kuin veteraaniudesta.
Käväisin kantamassa ukkini hautaan. Eikä siinä sen kummempia surunvalitteluja tms. kaivata, koska 93 oli jo mittarissa ja kuulemastani päätellen itsekin tiesi viimeisen kerran sairaalaan lähtiessä, mikä on edessä. Onneksi oli täysissä järjissään ja pystyi itse tekemään sopimuksen elvytyskiellosta ja oli tehnyt sovinnon joka suuntaan, eli lähti rauhallisesti eikä itku kurkussa vastaan taistellen. Kevyet mullat.
Mutta.
Muistan hyvin ukkini ja hänen mielipiteensä. Vielä 1990-luvun alussa hän EI ollut ollut sodassa ja vastusti sekä asevarustelua (myös metsästystä) että "herroja" henkeen ja vereen. Arvattavasti äänesti viimeiseen saakka SKDL:ää ja varmaan alkuvaiheessa Devaa ja Vasemmistoliittoa, mutta sitten lienee mennyt vaikeaksi ja ehken kepu oli kuitenkin maanviljelijälle se valinta. Isäni puolella on oltu suojeluskuntalaisia ja isänäidin puolella jopa IKL:ssä (Simojoen henk.koht. kavereita). Istuipa isänpuolen ukin veljistä joku asekätkennästäkin. Tämä ei varmaankaan tehnyt vävypojalle alkuvaihetta hirveän helpoksi, etenkin kun molemmat ovat olleet hyviä suustaan ja valmiita kertomaan omat mielipiteensä - tosin isän suvussa on myös taipumus lopettaa turha jaastaminen, etteivät välit katkea lopullisesti.
No.
Sitten tuli ukille 1990-luvun puoliväli ja vanhuus ja sukupolvenvaihdos ja välirikko kotipaikkaa hoitaneen miniän kanssa ja muutto korven keskelle rakennettuun mökkiin. Puolisolle ja itselle alkoi tulla vaivoja. Silloinpa sitten muistettiin, että 1944 jouduttiin asevelvolliseksi ja suoraan koulutuskeskuksesta kootussa ad hoc -osastossa nakattiin Salpa-linjaan Tali-Ihantalan taisteluiden aikaan, siltä varalta jos vaikka linjat pettäisivät. Kun veteraanistatusta tarjottiin, niin se kelpasikin, tosin osittain sitä selitettiin Lapin sodassa ololla, jossa tosin oltiin rakennusosastoissa. Kuitenkin tuli rintamamies-status, jota on laajennettu vaiheittain aika rankasti alkuperäiseen verrattuna. Tätä kautta päästiin sitten hoitoihin ja kuntoutuksiin ja ennen kaikkea vaimo pääsi niistä osalliseksi.
Ja nyt tullaan siihen koko pitkän vuodatuksen pointtiin.
Mies, joka vastusti sotaa henkeen ja vereen koko ikänsä ja joka ei varsinaisesti rintamalle koskaan joutunut, haudattiin eilen kaikin kunniamenoin. Oli havumiekkaa ja veteraanitervehdystä ja Veteraanin iltahuutoa live-esityksenä. Pappi keskittyi puheessaan juuri veteraaniuteen. Eikä siinä mitään. Kaikki kunnia ukille ja kaikille veteraaneille, kuten myös muillekin vanhemmille sukupolville. Mutta tuli vain mieleen, että olisiko hän ITSE halunnut sen veteraanipuolen korostamista? Vai olimmeko osallisena jossain 1990-luvulla alkaneessa kollektiivisessa "Veteraani-spektaakkelissa", jossa veteraaneista rakennetaan kaunis kuva kansakunnan kaapin päälle, jolloin voimme käpertyä yhteisen asian äärelle emmekä kysele ikäviä kysymyksiä?
Silti, laitanpa tähän loppuun sen komean biisin. Tosin kiitän ukkia monesta muusta asiasta ennemmin kuin veteraaniudesta.
lukkarinapulainen
Majuri
Wunderbaum peittää krematorion katkun.
Viimeksi muokattu:
Ulkomaat
Sata vuotta sitten prikaatikenraali Dyer antoi käskyn, ja sotilaat ampuivat, kunnes ammukset loppuivat – Britannia ei pyydä vieläkään anteeksi verilöylyä
Brittisotilaat ampuivat varoittamatta väkijoukkoon, jossa oli pyhiinvaeltajia, naisia ja lapsia.
en.wikipedia.org
The Jallianwalla Bagh in 1919, months after the massacre
The Martyrs' Well, at Jallianwala Bagh. 120 bodies were recovered from this well as per inscription on it.
Another photo of one of the walls inside the Jallianwala Bagh in Amritsar, with bullet marks inside the structure. A sign of the firing that happened inside the place in 1919, when troops under the British army officer, General Dyer, fired on unarmed protesters demonstrating for Indian independence.
www.thehinduportal.com
Sata vuotta sitten prikaatikenraali Dyer antoi käskyn, ja sotilaat ampuivat, kunnes ammukset loppuivat – Britannia ei pyydä vieläkään anteeksi verilöylyä
Brittisotilaat ampuivat varoittamatta väkijoukkoon, jossa oli pyhiinvaeltajia, naisia ja lapsia.
Ville Similä HS
Julkaistu: 13.4. 17:10 , Päivitetty: 13.4. 21:15
BRITANNIAN siirtomaa-aikaisesta Amritsarin verilöylystä Intiassa on tullut kuluneeksi sata vuotta. Useita satoja aseettomia mielenosoittajia kuoli brittijoukkojen tulituksessa Pohjois-Intian Amritsarissa 13. huhtikuuta 1919.
Siirtomaa-aikaisenkin tilaston mukaan uhreja oli 379. Intian viranomaisten mukaan kuolleita oli jopa vajaa tuhat, mutta tarkka määrä ei ole tiedossa.
MAALISKUUSSA 1919 Britannian siirtomaahallinto hyväksyi pohjoisessa Punjabin osavaltiossa tiukempia toimia, jotka mahdollistivat muun muassa vangitsemisen ilman oikeudenkäyntiä.
Tämä nostatti suurta vastarintaa varsinkin Pohjois-Punjabissa. Yksi Punjabin vastarintaliikkeen johtajista oli itsenäisyystaistelija ja tuleva pääministeri Mahatma Gandhi, joka vaati maanlaajuista yleislakkoa.
Huhtikuun 10. päivänä Amritsarissa puhkesi väkivaltaisia mellakoita, kun kaupungissa levisi tietoja itsenäisyysjohtajien pidätyksistä. Mellakoissa brittisotilaat ampuivat siviilejä, ja väkijoukot surmasivat useita ulkomaalaisia.
Prikaatikenraali Reginald Dyer määrättiin huolehtimaan järjestyksestä, ja hän muun muassa julisti kokoontumiskiellon.
KOLME päivää myöhemmin, huhtikuun 13. päivän iltapäivänä 1919, noin 10 000 ihmistä kokoontui Amritsarissa korkeiden muurien reunustamalle Jallianwala Baghin alueelle, josta on vain yksi ulospääsytie.
Meneillään oli sadonkorjuujuhla Baisakhi, joten väkijoukossa oli miehiä, naisia ja lapsia ja pyhiinvaeltajia, jotka olivat käymässä Amritsarin Kultaisessa temppelissä. Kultainen temppeli on yksi sikhiläisyyden pyhimmistä paikoista.
Dyer määräsi sotilaita avaamaan tulen väkijoukkoon varoittamatta. Sotilaiden kerrotaan ampuneen niin pitkään, että ammukset loppuivat.
VERILÖYLY oli merkittävä käännekohta Intian itsenäisyystaisteluissa. Silmitön joukkomurha nostatti itsenäisyysmieltä ja pysyi esimerkkinä siirtomaa-Britannian raakuudesta.
Aikalaisreaktiot joukkomurhaan Britanniassa olivat sen sijaan kirjavat.
Sotaministeri ja tuleva toisen maailmansodan pääministeri Winston Churchill sanoi verilöylyä ”hirviömäiseksi”. ”Väkijoukko oli aseistamaton keppejä lukuun ottamatta. Joukko ei uhannut ketään”, Churchill sanoi.
Kirjailija Rudyard Kipling taas sanoi, että Dyer oli Intian pelastaja.
Dyer itse perusteli myöhemmin, että tarkoituksena ei ollutkaan väkijoukon hajottaminen vaan kurittomuudesta rankaiseminen.
INTIAN johtajat ovat useasti vaatineet Britannialta anteeksipyyntöä, mutta sitä ei ole tullut.
Kuningatar Elisabet laski seppeleen joukkomurhan tapahtumapaikalle vuonna 1997. Hänen aviomiehensä prinssi Philip vesitti eleen jokseenkin täydellisesti sanomalla, että uhriluvut ovat ”suuresti liioiteltuja”.
Pääministeri David Cameron taas vieraili Jallianwala Baghissa ensimmäisenä pääministerinä vuonna 2013. Hän sanoi joukkomurhan olleen ”syvästi häpeällinen”, mutta ei kuitenkaan pyytänyt anteeksi.
Niin ei tehnyt myöskään nykyinen pääministeri Theresa May, joka sanoi keskiviikkona parlamentin istunnossa olevansa ”syvästi pahoillaan tapahtuneesta ja sen aiheuttamasta kärsimyksestä”.
Jutun alussa ollut päivämäärä korjattu klo 21.15: Amritsarin verilöyly tapahtui 13. huhtikuuta 1919, ei 12. huhtikuuta.
Julkaistu: 13.4. 17:10 , Päivitetty: 13.4. 21:15
BRITANNIAN siirtomaa-aikaisesta Amritsarin verilöylystä Intiassa on tullut kuluneeksi sata vuotta. Useita satoja aseettomia mielenosoittajia kuoli brittijoukkojen tulituksessa Pohjois-Intian Amritsarissa 13. huhtikuuta 1919.
Siirtomaa-aikaisenkin tilaston mukaan uhreja oli 379. Intian viranomaisten mukaan kuolleita oli jopa vajaa tuhat, mutta tarkka määrä ei ole tiedossa.
MAALISKUUSSA 1919 Britannian siirtomaahallinto hyväksyi pohjoisessa Punjabin osavaltiossa tiukempia toimia, jotka mahdollistivat muun muassa vangitsemisen ilman oikeudenkäyntiä.
Tämä nostatti suurta vastarintaa varsinkin Pohjois-Punjabissa. Yksi Punjabin vastarintaliikkeen johtajista oli itsenäisyystaistelija ja tuleva pääministeri Mahatma Gandhi, joka vaati maanlaajuista yleislakkoa.
Huhtikuun 10. päivänä Amritsarissa puhkesi väkivaltaisia mellakoita, kun kaupungissa levisi tietoja itsenäisyysjohtajien pidätyksistä. Mellakoissa brittisotilaat ampuivat siviilejä, ja väkijoukot surmasivat useita ulkomaalaisia.
Prikaatikenraali Reginald Dyer määrättiin huolehtimaan järjestyksestä, ja hän muun muassa julisti kokoontumiskiellon.
KOLME päivää myöhemmin, huhtikuun 13. päivän iltapäivänä 1919, noin 10 000 ihmistä kokoontui Amritsarissa korkeiden muurien reunustamalle Jallianwala Baghin alueelle, josta on vain yksi ulospääsytie.
Meneillään oli sadonkorjuujuhla Baisakhi, joten väkijoukossa oli miehiä, naisia ja lapsia ja pyhiinvaeltajia, jotka olivat käymässä Amritsarin Kultaisessa temppelissä. Kultainen temppeli on yksi sikhiläisyyden pyhimmistä paikoista.
Dyer määräsi sotilaita avaamaan tulen väkijoukkoon varoittamatta. Sotilaiden kerrotaan ampuneen niin pitkään, että ammukset loppuivat.
VERILÖYLY oli merkittävä käännekohta Intian itsenäisyystaisteluissa. Silmitön joukkomurha nostatti itsenäisyysmieltä ja pysyi esimerkkinä siirtomaa-Britannian raakuudesta.
Aikalaisreaktiot joukkomurhaan Britanniassa olivat sen sijaan kirjavat.
Sotaministeri ja tuleva toisen maailmansodan pääministeri Winston Churchill sanoi verilöylyä ”hirviömäiseksi”. ”Väkijoukko oli aseistamaton keppejä lukuun ottamatta. Joukko ei uhannut ketään”, Churchill sanoi.
Kirjailija Rudyard Kipling taas sanoi, että Dyer oli Intian pelastaja.
Dyer itse perusteli myöhemmin, että tarkoituksena ei ollutkaan väkijoukon hajottaminen vaan kurittomuudesta rankaiseminen.
INTIAN johtajat ovat useasti vaatineet Britannialta anteeksipyyntöä, mutta sitä ei ole tullut.
Kuningatar Elisabet laski seppeleen joukkomurhan tapahtumapaikalle vuonna 1997. Hänen aviomiehensä prinssi Philip vesitti eleen jokseenkin täydellisesti sanomalla, että uhriluvut ovat ”suuresti liioiteltuja”.
Pääministeri David Cameron taas vieraili Jallianwala Baghissa ensimmäisenä pääministerinä vuonna 2013. Hän sanoi joukkomurhan olleen ”syvästi häpeällinen”, mutta ei kuitenkaan pyytänyt anteeksi.
Niin ei tehnyt myöskään nykyinen pääministeri Theresa May, joka sanoi keskiviikkona parlamentin istunnossa olevansa ”syvästi pahoillaan tapahtuneesta ja sen aiheuttamasta kärsimyksestä”.
Jutun alussa ollut päivämäärä korjattu klo 21.15: Amritsarin verilöyly tapahtui 13. huhtikuuta 1919, ei 12. huhtikuuta.
Jallianwala Bagh massacre - Wikipedia
The Jallianwalla Bagh in 1919, months after the massacre
The Martyrs' Well, at Jallianwala Bagh. 120 bodies were recovered from this well as per inscription on it.
Another photo of one of the walls inside the Jallianwala Bagh in Amritsar, with bullet marks inside the structure. A sign of the firing that happened inside the place in 1919, when troops under the British army officer, General Dyer, fired on unarmed protesters demonstrating for Indian independence.
Unknown Truth of 1919 Jallianwala Bagh Massacre: Every indian must Remember
The Jallianwala Bagh massacre, also known as the Amritsar massacre, was a seminal event in the British rule of India. On 13 April 1919, a crowd of non-violent protesters, along with Vaisakhi pilgrims, had gathered in the Jallianwala Bagh garden in Amritsar, Punjab to protest the arrest of two...
Viimeksi muokattu:
Kysyt kiusallisia asioita, joita olen itsekin pohtinut monta kertaa. Ysärillä koettu -kunnianpalautus- on vähän hiinä ja hiinä. Oliko tarkoitus vilpittömästi korostaa näiden pappojen ja mammojen tekemää työtä ja uhrauksia vai oliko väkevin ponnin jossain muussa.....todennäköisesti oli.
Koen olleeni onnekas, kun minulla oli yhteys muutamaan Rukajärvi-res.ups.-veteraaniin. He kertoivat paljon sellaista, joka kenties muokkasi käsitystäni Jatkosodasta -rehellisempään- suuntaan.
Kannattaa huomata, että kaikki veteraanit eivät suinkaan hyppineet riemusta, kun heidän nimissään kerättiin määrävälein rahaa ovelta ovelle. Forumillakin lähes rajattomasti ihailtu imatralainen naispoliitikko, jonka aviomies oli topi, sai melkoista verbaalista arviointia toiminnastaan rahankerääjien suojeluspyhimyksenä.
Moni veteraani koki helvetin nöyryyttävänä sen, että asioista puhuttiin ja niitä käsiteltiin heidän ylitse. Mitään ei heiltä kysytty, ei mielipidettä ei arvioita jne. vaan touhuttiin kylmästi yli niinkuin vaikka autojopparin täynnä olevan romupihan yli katsellaan ja touhutaan.
Niinhän meillä tehdään koko ajan muutenkin. Ihmisistä ja eri väestöryhmistä keskustellaan kysymättä näiltä ihmisiltä yhtään mitään. Sehän on ihan per c stä. Maahanmuutostakin keskustellaan suut vippavaahtoa roiskaen ilman ainoankaan keskustelun kohteen läsnäoloa. MH? Vammaiset, työttömät, opiskelijat, eläkeläiset, pitkäaikaissairaat, prolet.....toimittaja kokoaa -aisantuntijajoukon-, joka suht sivistyneesti keskustelee keskenään.....mukana ei ole ketään, joka edustaa keskustelun kohdetta.
Toisaalta veteraanit ovat niin suuri ja heterogeeninen joukko ettei koko sanaa voi järkevästi käyttää kun käsitellään po. ihmisjoukon asioita.
Veteraaneja ovat niin kadettikoulun ja yleisesikuntaupseerikurssin käynyt aatelinen joka toimi rykmentikomentajana kuin punakaartilaisen persaukinen poika kivääriryhmässä. Joku ei nähnyt ensimmäistäkään ruumista koko kahinan aikana tai edes kantanut asetta, joku toinen taas keräili palvelustoverin aivoja rinnuksiltaan ja jatkoi taisteluaan.
Siinä missä reipas SK-taustainen urheilijanuorukainen hakemalla haki kaikista vaikeimpiin paikkoihin vihollisen linjojen taa pyrki pullaposkinen poika jopa tekaistuilla syillä mahdollisiman kauas taistelun melskeestä. Yksi halusi unohtaa koko sodan oitis kun pääsi siitä eroon, toinen muisteli tapahtumia vielä puoli vuossaitaa myöhemminkin eikä välttämättä pahalla.
Paskaa ja kusta on kyllä sellainen touhu jossa sanotaan että "veteraanit/vanhukset/nuoret/neekerit/miehet/naiset/juutalaiset/kristityt/musulmaanit/rikkaat/köyhät/jne sitä ja tätä". Kyllä on yleistäminen aika monen pahan homman alku ja juuri.
Veteraaneja ovat niin kadettikoulun ja yleisesikuntaupseerikurssin käynyt aatelinen joka toimi rykmentikomentajana kuin punakaartilaisen persaukinen poika kivääriryhmässä. Joku ei nähnyt ensimmäistäkään ruumista koko kahinan aikana tai edes kantanut asetta, joku toinen taas keräili palvelustoverin aivoja rinnuksiltaan ja jatkoi taisteluaan.
Siinä missä reipas SK-taustainen urheilijanuorukainen hakemalla haki kaikista vaikeimpiin paikkoihin vihollisen linjojen taa pyrki pullaposkinen poika jopa tekaistuilla syillä mahdollisiman kauas taistelun melskeestä. Yksi halusi unohtaa koko sodan oitis kun pääsi siitä eroon, toinen muisteli tapahtumia vielä puoli vuossaitaa myöhemminkin eikä välttämättä pahalla.
Paskaa ja kusta on kyllä sellainen touhu jossa sanotaan että "veteraanit/vanhukset/nuoret/neekerit/miehet/naiset/juutalaiset/kristityt/musulmaanit/rikkaat/köyhät/jne sitä ja tätä". Kyllä on yleistäminen aika monen pahan homman alku ja juuri.