Sekalaista mussuttelua

”Lotto voitto”



Tässä taannoin (kuitenkin vuonna 2019 kevällä) kului muovinen kopsahdus.
Sitten veturin alta näkyi ensin kypärä ja sitten työtakki. jonka sisällä henkilö.


14026324182_c04789440b_b.jpg


Tuolta pyörien välistä.


56942687_2018833855092704_4277953655988706238_n.jpg
+
250px-VR-Sr2-3204-Turku.jpg
+
250px-VR-Sr2-3204-Turku.jpg


Henkilön yli meni dv12 ja kaksi sr2 veturia.
Työtakki oli vain nousu ainoastaan niskaan, alle jäännin seurauksena. (y)


Ps käveli suoran veturin eteen, josta törmäys heitti kiskojen väliin ( ~ 10 km/h)
Serkun ex-miehelle kävi samoin 1990-luvulla. Oikaisi väärästä paikasta ja oikealle raiteelle siirtyvä juna ajoi yli. Ei itse muistanut tapauksesta mitään, vaan se pyyhkiytyi muistista. Kavereidensa mukaan oli melko hurjaa seurattavaa.
 
Pelottaa että vaimo on taas kuolemassa. Olen viimeisen viiden vuoden aikana taistellut hänen puolestaan niin paljon että nämä kohtaukset ovat tulleet rutiiniksi. Vuoden 2014 jälkeen, kun hänen ohut suolensa meni kuolioon ja lääkärit leikkasivat suurimman osan siitä pois, hän on nääntynyt siihen pisteeseen että ei pysty enään kävelemään.

Tämä vuosi on ollut raskas kun nääntymisen seurauksena hänet on asetettu pallatiiviseen (end-of-life) hoitoon tänne kotio. Hänen verensä osoittaa myös nääntymisen merkkejä. Raajat on kuin luurankolla ja vatsa pömpöttää kuin afrikan lapsilla.

Useat ihmiset ovat sanoneet että he kunnioittavat mua paljon kun olen uhrannut elämääni häntä pitämällä pystyssä ja elossa. Itse ajattelen että meitä miehiä, jotka hoitavat perhettä on maailma täynnä. Toiset käyvät töissä ja hoitavat perheensä tuolla tavalla, minä jäin pois, opettelin olemaan hyvä hoitaja ja samalla opiskelin miten kirjoittaa kirjoja.

Tuntuu että ihmisenä olen mokannut. En pystynyt jättämään häntä, en pystynyt sanomaan lääkäreille kun he kysyivät DNR (Do Not Resuscitate) kyllä, en pystynyt olemaan soittamatta lääkäreille kun hänellä oli ikäviä käänteitä.

Suurin osa perheestä ja ystävistä on kaikonnut. Eivät tule tapaamaan kun eivät halua nähdä toista niin heikossa tilassa. Tuntuu välillä niin yksinäiseltä, mutta samalla taistelulta. Ehkä torjunta sellaista, kun tiedostan että mitään Disney loppua tälle tarinalle ei ole.

Haluan teidän ymmärtävän että en ole hyvässä mielitilassa, enkä ole ollut pitkään aikaan.
 
Pelottaa että vaimo on taas kuolemassa. Olen viimeisen viiden vuoden aikana taistellut hänen puolestaan niin paljon että nämä kohtaukset ovat tulleet rutiiniksi. Vuoden 2014 jälkeen, kun hänen ohut suolensa meni kuolioon ja lääkärit leikkasivat suurimman osan siitä pois, hän on nääntynyt siihen pisteeseen että ei pysty enään kävelemään.

Tämä vuosi on ollut raskas kun nääntymisen seurauksena hänet on asetettu pallatiiviseen (end-of-life) hoitoon tänne kotio. Hänen verensä osoittaa myös nääntymisen merkkejä. Raajat on kuin luurankolla ja vatsa pömpöttää kuin afrikan lapsilla.

Useat ihmiset ovat sanoneet että he kunnioittavat mua paljon kun olen uhrannut elämääni häntä pitämällä pystyssä ja elossa. Itse ajattelen että meitä miehiä, jotka hoitavat perhettä on maailma täynnä. Toiset käyvät töissä ja hoitavat perheensä tuolla tavalla, minä jäin pois, opettelin olemaan hyvä hoitaja ja samalla opiskelin miten kirjoittaa kirjoja.

Tuntuu että ihmisenä olen mokannut. En pystynyt jättämään häntä, en pystynyt sanomaan lääkäreille kun he kysyivät DNR (Do Not Resuscitate) kyllä, en pystynyt olemaan soittamatta lääkäreille kun hänellä oli ikäviä käänteitä.

Suurin osa perheestä ja ystävistä on kaikonnut. Eivät tule tapaamaan kun eivät halua nähdä toista niin heikossa tilassa. Tuntuu välillä niin yksinäiseltä, mutta samalla taistelulta. Ehkä torjunta sellaista, kun tiedostan että mitään Disney loppua tälle tarinalle ei ole.

Haluan teidän ymmärtävän että en ole hyvässä mielitilassa, enkä ole ollut pitkään aikaan.
Voimia.
 
Pelottaa että vaimo on taas kuolemassa. Olen viimeisen viiden vuoden aikana taistellut hänen puolestaan niin paljon että nämä kohtaukset ovat tulleet rutiiniksi. Vuoden 2014 jälkeen, kun hänen ohut suolensa meni kuolioon ja lääkärit leikkasivat suurimman osan siitä pois, hän on nääntynyt siihen pisteeseen että ei pysty enään kävelemään.

Tämä vuosi on ollut raskas kun nääntymisen seurauksena hänet on asetettu pallatiiviseen (end-of-life) hoitoon tänne kotio. Hänen verensä osoittaa myös nääntymisen merkkejä. Raajat on kuin luurankolla ja vatsa pömpöttää kuin afrikan lapsilla.

Useat ihmiset ovat sanoneet että he kunnioittavat mua paljon kun olen uhrannut elämääni häntä pitämällä pystyssä ja elossa. Itse ajattelen että meitä miehiä, jotka hoitavat perhettä on maailma täynnä. Toiset käyvät töissä ja hoitavat perheensä tuolla tavalla, minä jäin pois, opettelin olemaan hyvä hoitaja ja samalla opiskelin miten kirjoittaa kirjoja.

Tuntuu että ihmisenä olen mokannut. En pystynyt jättämään häntä, en pystynyt sanomaan lääkäreille kun he kysyivät DNR (Do Not Resuscitate) kyllä, en pystynyt olemaan soittamatta lääkäreille kun hänellä oli ikäviä käänteitä.

Suurin osa perheestä ja ystävistä on kaikonnut. Eivät tule tapaamaan kun eivät halua nähdä toista niin heikossa tilassa. Tuntuu välillä niin yksinäiseltä, mutta samalla taistelulta. Ehkä torjunta sellaista, kun tiedostan että mitään Disney loppua tälle tarinalle ei ole.

Haluan teidän ymmärtävän että en ole hyvässä mielitilassa, enkä ole ollut pitkään aikaan.

Aika on rajallinen meille kaikille. Vaikka terveyden hiipumisen vääjäämättömyys ja läheisen siirtyminen olevaisen tuolle puolen ovat asioita, jotka tietää ja joita osaa odottaa, on luopumisen prosessi silti vaikea.

Älä ole ankara itseäsi kohtaan, olet tehnyt sen mikä on ollut inhimillisesti mahdollista ja mikä on tuntunut sinun tilanteessasi oikealta. Enempään ei kenkään meistä kykene. Koeta löytää itsestäsi voimaa jaksaa ja nähdä koettelemusten tuolle puolen, vaikka edessä olisi vain synkkyyttä. Jos lautturi kuljettaa rakkaasi virran tuolle puolen sinne, missä ajalla ei ole merkitystä, on sinulla vielä oma polkusi kuljettavana. Läheisesi kulkee muistoissa mukanasi matkan varrella.

Voimia ja jaksamista. Uskon vilpittömästi, että koko foorumi toivottaa samaa.
 
Pelottaa että vaimo on taas kuolemassa. Olen viimeisen viiden vuoden aikana taistellut hänen puolestaan niin paljon että nämä kohtaukset ovat tulleet rutiiniksi. Vuoden 2014 jälkeen, kun hänen ohut suolensa meni kuolioon ja lääkärit leikkasivat suurimman osan siitä pois, hän on nääntynyt siihen pisteeseen että ei pysty enään kävelemään.

Tämä vuosi on ollut raskas kun nääntymisen seurauksena hänet on asetettu pallatiiviseen (end-of-life) hoitoon tänne kotio. Hänen verensä osoittaa myös nääntymisen merkkejä. Raajat on kuin luurankolla ja vatsa pömpöttää kuin afrikan lapsilla.

Useat ihmiset ovat sanoneet että he kunnioittavat mua paljon kun olen uhrannut elämääni häntä pitämällä pystyssä ja elossa. Itse ajattelen että meitä miehiä, jotka hoitavat perhettä on maailma täynnä. Toiset käyvät töissä ja hoitavat perheensä tuolla tavalla, minä jäin pois, opettelin olemaan hyvä hoitaja ja samalla opiskelin miten kirjoittaa kirjoja.

Tuntuu että ihmisenä olen mokannut. En pystynyt jättämään häntä, en pystynyt sanomaan lääkäreille kun he kysyivät DNR (Do Not Resuscitate) kyllä, en pystynyt olemaan soittamatta lääkäreille kun hänellä oli ikäviä käänteitä.

Suurin osa perheestä ja ystävistä on kaikonnut. Eivät tule tapaamaan kun eivät halua nähdä toista niin heikossa tilassa. Tuntuu välillä niin yksinäiseltä, mutta samalla taistelulta. Ehkä torjunta sellaista, kun tiedostan että mitään Disney loppua tälle tarinalle ei ole.

Haluan teidän ymmärtävän että en ole hyvässä mielitilassa, enkä ole ollut pitkään aikaan.
Pitäisikin itseni aina muistaa, omat murheet ovat loppupeleissä aika mitättömiä.

Voimia ja jaksamista. Ei voi paljon muuta toivottaa, kun ei voi auttaa eikä edes käsittää, mitä olette joutuneet kokemaan.
 
Mikä meni Berryn suorituksessa pieleen? Mä en rekisteröinyt mitään, mutta se ei tietysti ole mikään ihme, jeesaa vähän.





Aseita ei tyhjennetä ammunnan jälkeen.
( Lyödään vain koteloon tai kivääri alas ja varmistetaan jos muistaa ja aletaan juttelemaan kavereiden kanssa.)

Kameramies siirtyy etupuolelle. kiväärin ollessa kädessä ladattuna kädessä

Ammutaan metalli maaleja lähelle.
(kimmokevaara → luodin sirpaleet)

Liikuttaessa sormi on liipaisimella.
(vahingonlaukaus)

Aivan kuin ei olisi opetellut perus asioita turvallisuudesta.



Ps. Radalla kyllä voi olla aivan yhtä hauskaa vaikka kaiken tekee turvallisestikin.
 
Minä kun en asekäsittelystä mitään ymmärrä niin kommentoin vain metallimaalien ampumista. Jotenkin tuntuu ettei Berryn kaltaisen ihmisen kanssa oteta riskiä metallin aiheuttamista kimmokkeista, jossakin vaiheessa kuvassa oli teksti "Frangible Ammo" joten ainakin siinä vaiheessa kimmokevaaraa ei ollut.
 
Pelottaa että vaimo on taas kuolemassa. Olen viimeisen viiden vuoden aikana taistellut hänen puolestaan niin paljon että nämä kohtaukset ovat tulleet rutiiniksi. Vuoden 2014 jälkeen, kun hänen ohut suolensa meni kuolioon ja lääkärit leikkasivat suurimman osan siitä pois, hän on nääntynyt siihen pisteeseen että ei pysty enään kävelemään.

Tämä vuosi on ollut raskas kun nääntymisen seurauksena hänet on asetettu pallatiiviseen (end-of-life) hoitoon tänne kotio. Hänen verensä osoittaa myös nääntymisen merkkejä. Raajat on kuin luurankolla ja vatsa pömpöttää kuin afrikan lapsilla.

Useat ihmiset ovat sanoneet että he kunnioittavat mua paljon kun olen uhrannut elämääni häntä pitämällä pystyssä ja elossa. Itse ajattelen että meitä miehiä, jotka hoitavat perhettä on maailma täynnä. Toiset käyvät töissä ja hoitavat perheensä tuolla tavalla, minä jäin pois, opettelin olemaan hyvä hoitaja ja samalla opiskelin miten kirjoittaa kirjoja.

Tuntuu että ihmisenä olen mokannut. En pystynyt jättämään häntä, en pystynyt sanomaan lääkäreille kun he kysyivät DNR (Do Not Resuscitate) kyllä, en pystynyt olemaan soittamatta lääkäreille kun hänellä oli ikäviä käänteitä.

Suurin osa perheestä ja ystävistä on kaikonnut. Eivät tule tapaamaan kun eivät halua nähdä toista niin heikossa tilassa. Tuntuu välillä niin yksinäiseltä, mutta samalla taistelulta. Ehkä torjunta sellaista, kun tiedostan että mitään Disney loppua tälle tarinalle ei ole.

Haluan teidän ymmärtävän että en ole hyvässä mielitilassa, enkä ole ollut pitkään aikaan.

En sano että otan osaa. Ei siksi, että en kokisi myötätuntoa, vaan siksi, että uskon että vain ihminen joka on ollut vastaavassa tilanteessa pystyy oikeasti ymmärtämään miten vaikeaa elämäsi on ollut.

Minulla ei sellaista kokemusta ole, joten en myöskään niin sano..

Mutta jaksamista voin sinulle toivottaa. Ja sitä sinulle vilpittömästi toivon.

Yksi asia minkä voin kokemuksesta DNR:stä sanoa. Joskus loppu on myös uusi alku. Ole armelias myös itseäsi kohtaan.

terveisin:

Inscout
 
Pelottaa että vaimo on taas kuolemassa. Olen viimeisen viiden vuoden aikana taistellut hänen puolestaan niin paljon että nämä kohtaukset ovat tulleet rutiiniksi. Vuoden 2014 jälkeen, kun hänen ohut suolensa meni kuolioon ja lääkärit leikkasivat suurimman osan siitä pois, hän on nääntynyt siihen pisteeseen että ei pysty enään kävelemään.

Tämä vuosi on ollut raskas kun nääntymisen seurauksena hänet on asetettu pallatiiviseen (end-of-life) hoitoon tänne kotio. Hänen verensä osoittaa myös nääntymisen merkkejä. Raajat on kuin luurankolla ja vatsa pömpöttää kuin afrikan lapsilla.

Useat ihmiset ovat sanoneet että he kunnioittavat mua paljon kun olen uhrannut elämääni häntä pitämällä pystyssä ja elossa. Itse ajattelen että meitä miehiä, jotka hoitavat perhettä on maailma täynnä. Toiset käyvät töissä ja hoitavat perheensä tuolla tavalla, minä jäin pois, opettelin olemaan hyvä hoitaja ja samalla opiskelin miten kirjoittaa kirjoja.

Tuntuu että ihmisenä olen mokannut. En pystynyt jättämään häntä, en pystynyt sanomaan lääkäreille kun he kysyivät DNR (Do Not Resuscitate) kyllä, en pystynyt olemaan soittamatta lääkäreille kun hänellä oli ikäviä käänteitä.

Suurin osa perheestä ja ystävistä on kaikonnut. Eivät tule tapaamaan kun eivät halua nähdä toista niin heikossa tilassa. Tuntuu välillä niin yksinäiseltä, mutta samalla taistelulta. Ehkä torjunta sellaista, kun tiedostan että mitään Disney loppua tälle tarinalle ei ole.

Haluan teidän ymmärtävän että en ole hyvässä mielitilassa, enkä ole ollut pitkään aikaan.
Voimia sinne
 
Pelottaa että vaimo on taas kuolemassa. Olen viimeisen viiden vuoden aikana taistellut hänen puolestaan niin paljon että nämä kohtaukset ovat tulleet rutiiniksi. Vuoden 2014 jälkeen, kun hänen ohut suolensa meni kuolioon ja lääkärit leikkasivat suurimman osan siitä pois, hän on nääntynyt siihen pisteeseen että ei pysty enään kävelemään.

Tämä vuosi on ollut raskas kun nääntymisen seurauksena hänet on asetettu pallatiiviseen (end-of-life) hoitoon tänne kotio. Hänen verensä osoittaa myös nääntymisen merkkejä. Raajat on kuin luurankolla ja vatsa pömpöttää kuin afrikan lapsilla.

Useat ihmiset ovat sanoneet että he kunnioittavat mua paljon kun olen uhrannut elämääni häntä pitämällä pystyssä ja elossa. Itse ajattelen että meitä miehiä, jotka hoitavat perhettä on maailma täynnä. Toiset käyvät töissä ja hoitavat perheensä tuolla tavalla, minä jäin pois, opettelin olemaan hyvä hoitaja ja samalla opiskelin miten kirjoittaa kirjoja.

Tuntuu että ihmisenä olen mokannut. En pystynyt jättämään häntä, en pystynyt sanomaan lääkäreille kun he kysyivät DNR (Do Not Resuscitate) kyllä, en pystynyt olemaan soittamatta lääkäreille kun hänellä oli ikäviä käänteitä.

Suurin osa perheestä ja ystävistä on kaikonnut. Eivät tule tapaamaan kun eivät halua nähdä toista niin heikossa tilassa. Tuntuu välillä niin yksinäiseltä, mutta samalla taistelulta. Ehkä torjunta sellaista, kun tiedostan että mitään Disney loppua tälle tarinalle ei ole.

Haluan teidän ymmärtävän että en ole hyvässä mielitilassa, enkä ole ollut pitkään aikaan.

Minäkin toivotan voimia ja jaksamista. Muista että matka on tärkeä, se kaikki jää elämään muistoihin silloin kuin elämä yhdessä päättyy.

Jos jotain voin sanoa, niin anna hänen mennä. Kuolema on mun elämänkatsomuksen mukaan vapautus kivusta ja kärsimyksestä, portti parempaan. Kuljet matkan hänen rinnallaan rajalle asti, enempää et voi tehdä ja se on myös suurinta mitä rakkaalleen voi tehdä.
 
Piti tulla länkyttämään jotain turhuuksia jenkkilähetystön kakkosen kekkereistä ja turvahenkilöstön/ex-merijalkaväen poikain kanssa kerrotuista vitseistä sun muista jutuista. Jätänpä kertomati, ehtiihän sitä toistekin. Halaan aamulla lapset ja vaimon vähän tiiviimmin.

@ctg
 
Piti tulla länkyttämään jotain turhuuksia jenkkilähetystön kakkosen kekkereistä ja turvahenkilöstön/ex-merijalkaväen poikain kanssa kerrotuista vitseistä sun muista jutuista. Jätänpä kertomati, ehtiihän sitä toistekin. Halaan aamulla lapset ja vaimon vähän tiiviimmin.

@ctg
Höpö-höpö.
Mikään ei varmaankaan piristä @ctg :tä enempää kuin se, että kerrot, kuinka länkytit jenkkilähetystön merijalkaväkeä kakkoseen.
Tai no älä kerro, että sen päälle halasit lapsia.
 
Kiitoksia. En uskonut että niin moni välittäisi.

Yksi asia minkä voin kokemuksesta DNR:stä sanoa. Joskus loppu on myös uusi alku. Ole armelias myös itseäsi kohtaan.

DNR kysymys ei ole helppo vastata. Itsellä tämä tuli kaksi vuotta kuolio tapauksen jälkeen. Lääkärit viisauksissaan kun he pistivät vaimon suoliston takaisin yhteen ja antoivat hänelle vamman, antoi myös hänelle TPN (Total Parental Nutrition) metodin, minkä NASA on hyväksynyt avaruusohjelmaan. Ongelma tässä oli että 2016 vaimolle sattui vakava keuhkoputken tulehdus ja hän joutui teholle. Teholla hän TPN letku saastui, ja sitä myötä kaksi hänen sydänläppäänsä sai infektion. Lääkärit kertoivat teholla mulle että he siirtävät hänet sydänsairaalaan, koska sairaala missä hän oli ei enään tehnyt sydänleikkausia.

Kukaan ei kertonut mulle että he olivat asettaneet vaimon DNRn alle. Siirron yhteydessä sydänsairaalan teholle, he ensin lähettivät mut himaan ja sitten kutsuivat takaisin. Kun saavuin sinne, johtava sisar sanoi: "She's wonderful. We spoke to her and she knows where she is, but we put her under coma." Ajattelin että hyvä, ei tarvitse hänen kärsiä. Sitten sisar sanoi: "Would mind staying for a bit, the doctor wants to have word with you?"

Kolme tuntia myöhemmin, kellon lähentyessä kymmentä tehon johtava lääkäri lähestyi ja sanoi: "Can we talk in private in regards of your wife, please?"

Sanoin kyllä ja hän vei minut toimistoonsa. Hän esitteli itsensä ja sitten meni suoraan asiaan: "I wanted you here to ask why your wife is in her if she under DNR?"

Hämmästyin ja kysyin: "What's DNR?"

Hän kertoi mitä se tarkoittaa ja sitten lisäsi: "Can explain to me why she is here and why she would have to be saved?"

Hätäännyin. En tiennyt mitä tehdä, koska hän kysyi minulta syyn miksi heidän pitäisi pelastaa alle vammainen nainen. Mietin tuskaisesti ja tunnustin: "I don't know. I cannot give the answer you want. I don't really speak in your level. I cannot explain, but maybe you'd like to talk to a friend of mine, who's senior anaesthetist, family friend and knows the patient really well?"

Hän hyväksyi ja päästi minut pälkähästä. Myöhemmin kaverini kertoi että kyseenomainen johtava lääkäri oli hänen vanha opiskelukumppani ja he tunsivat toisensa. Eivät vain olleet jutelleet pitkään aikaan. Hän sanoi: "I explained to him that she's under seventy five. She has good spirits and bright mind, and that she has a lot of life ahead. So don't worry. They lifted the DNR."

Vielä tähän päivään asti en tiedä kuka tuon DNRaan asetti, mutta jos kenellekkään teistä tilanne tulee eteen, niin vastaus kysymykseen ei ole helppo. Kun he kysyvät sitä sulle tulee miljoona asiaa päähän, muistojen ja kaikkien muiden asioiden lisäksi. Tuo tapaus antoi mulle PTSDn. En usko että se on helppo kenellekkään koska he kysyvät sinua olemaan jumala siinä tilanteessa ja päättämään toisen elämän puolesta. Jos en välittäisi hänestä, niin olisi ollut helppompi sanoa, "Let's ease her suffering..."
 
@ctg minäkään en ole hyvä sanoissa, käytän siis jonkun sellaisen sanoja, joka ne hallitsee. Voimia täältäkin :salut:

“Courage doesn’t always roar, sometimes it’s the quiet voice at the end of the day whispering ‘I will try again tomorrow’.”

– Mary Anne Radmacher
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
Mistä kannattaa ostaa keihäänheittokeihäs? Tai mistä niitä edes nykyään saa? 800gr, suht edullinen, enään puhtaasti amatööreilyyn viikonloppuisin. Tai onko jollain myydä nurkista ylimääräistä?
 
Back
Top