Respectiä!
No ei.
Turvallisuus päin …..
Asiat voi tehdä oikein ja silti olla nopea.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Respectiä!
Serkun ex-miehelle kävi samoin 1990-luvulla. Oikaisi väärästä paikasta ja oikealle raiteelle siirtyvä juna ajoi yli. Ei itse muistanut tapauksesta mitään, vaan se pyyhkiytyi muistista. Kavereidensa mukaan oli melko hurjaa seurattavaa.”Lotto voitto”
Tässä taannoin (kuitenkin vuonna 2019 kevällä) kului muovinen kopsahdus.
Sitten veturin alta näkyi ensin kypärä ja sitten työtakki. jonka sisällä henkilö.
Tuolta pyörien välistä.
++
Henkilön yli meni dv12 ja kaksi sr2 veturia.
Työtakki oli vain nousu ainoastaan niskaan, alle jäännin seurauksena.
Ps käveli suoran veturin eteen, josta törmäys heitti kiskojen väliin ( ~ 10 km/h)
No ei.
Turvallisuus päin …..
Asiat voi tehdä oikein ja silti olla nopea.
Voimia.Pelottaa että vaimo on taas kuolemassa. Olen viimeisen viiden vuoden aikana taistellut hänen puolestaan niin paljon että nämä kohtaukset ovat tulleet rutiiniksi. Vuoden 2014 jälkeen, kun hänen ohut suolensa meni kuolioon ja lääkärit leikkasivat suurimman osan siitä pois, hän on nääntynyt siihen pisteeseen että ei pysty enään kävelemään.
Tämä vuosi on ollut raskas kun nääntymisen seurauksena hänet on asetettu pallatiiviseen (end-of-life) hoitoon tänne kotio. Hänen verensä osoittaa myös nääntymisen merkkejä. Raajat on kuin luurankolla ja vatsa pömpöttää kuin afrikan lapsilla.
Useat ihmiset ovat sanoneet että he kunnioittavat mua paljon kun olen uhrannut elämääni häntä pitämällä pystyssä ja elossa. Itse ajattelen että meitä miehiä, jotka hoitavat perhettä on maailma täynnä. Toiset käyvät töissä ja hoitavat perheensä tuolla tavalla, minä jäin pois, opettelin olemaan hyvä hoitaja ja samalla opiskelin miten kirjoittaa kirjoja.
Tuntuu että ihmisenä olen mokannut. En pystynyt jättämään häntä, en pystynyt sanomaan lääkäreille kun he kysyivät DNR (Do Not Resuscitate) kyllä, en pystynyt olemaan soittamatta lääkäreille kun hänellä oli ikäviä käänteitä.
Suurin osa perheestä ja ystävistä on kaikonnut. Eivät tule tapaamaan kun eivät halua nähdä toista niin heikossa tilassa. Tuntuu välillä niin yksinäiseltä, mutta samalla taistelulta. Ehkä torjunta sellaista, kun tiedostan että mitään Disney loppua tälle tarinalle ei ole.
Haluan teidän ymmärtävän että en ole hyvässä mielitilassa, enkä ole ollut pitkään aikaan.
Pelottaa että vaimo on taas kuolemassa. Olen viimeisen viiden vuoden aikana taistellut hänen puolestaan niin paljon että nämä kohtaukset ovat tulleet rutiiniksi. Vuoden 2014 jälkeen, kun hänen ohut suolensa meni kuolioon ja lääkärit leikkasivat suurimman osan siitä pois, hän on nääntynyt siihen pisteeseen että ei pysty enään kävelemään.
Tämä vuosi on ollut raskas kun nääntymisen seurauksena hänet on asetettu pallatiiviseen (end-of-life) hoitoon tänne kotio. Hänen verensä osoittaa myös nääntymisen merkkejä. Raajat on kuin luurankolla ja vatsa pömpöttää kuin afrikan lapsilla.
Useat ihmiset ovat sanoneet että he kunnioittavat mua paljon kun olen uhrannut elämääni häntä pitämällä pystyssä ja elossa. Itse ajattelen että meitä miehiä, jotka hoitavat perhettä on maailma täynnä. Toiset käyvät töissä ja hoitavat perheensä tuolla tavalla, minä jäin pois, opettelin olemaan hyvä hoitaja ja samalla opiskelin miten kirjoittaa kirjoja.
Tuntuu että ihmisenä olen mokannut. En pystynyt jättämään häntä, en pystynyt sanomaan lääkäreille kun he kysyivät DNR (Do Not Resuscitate) kyllä, en pystynyt olemaan soittamatta lääkäreille kun hänellä oli ikäviä käänteitä.
Suurin osa perheestä ja ystävistä on kaikonnut. Eivät tule tapaamaan kun eivät halua nähdä toista niin heikossa tilassa. Tuntuu välillä niin yksinäiseltä, mutta samalla taistelulta. Ehkä torjunta sellaista, kun tiedostan että mitään Disney loppua tälle tarinalle ei ole.
Haluan teidän ymmärtävän että en ole hyvässä mielitilassa, enkä ole ollut pitkään aikaan.
Pitäisikin itseni aina muistaa, omat murheet ovat loppupeleissä aika mitättömiä.Pelottaa että vaimo on taas kuolemassa. Olen viimeisen viiden vuoden aikana taistellut hänen puolestaan niin paljon että nämä kohtaukset ovat tulleet rutiiniksi. Vuoden 2014 jälkeen, kun hänen ohut suolensa meni kuolioon ja lääkärit leikkasivat suurimman osan siitä pois, hän on nääntynyt siihen pisteeseen että ei pysty enään kävelemään.
Tämä vuosi on ollut raskas kun nääntymisen seurauksena hänet on asetettu pallatiiviseen (end-of-life) hoitoon tänne kotio. Hänen verensä osoittaa myös nääntymisen merkkejä. Raajat on kuin luurankolla ja vatsa pömpöttää kuin afrikan lapsilla.
Useat ihmiset ovat sanoneet että he kunnioittavat mua paljon kun olen uhrannut elämääni häntä pitämällä pystyssä ja elossa. Itse ajattelen että meitä miehiä, jotka hoitavat perhettä on maailma täynnä. Toiset käyvät töissä ja hoitavat perheensä tuolla tavalla, minä jäin pois, opettelin olemaan hyvä hoitaja ja samalla opiskelin miten kirjoittaa kirjoja.
Tuntuu että ihmisenä olen mokannut. En pystynyt jättämään häntä, en pystynyt sanomaan lääkäreille kun he kysyivät DNR (Do Not Resuscitate) kyllä, en pystynyt olemaan soittamatta lääkäreille kun hänellä oli ikäviä käänteitä.
Suurin osa perheestä ja ystävistä on kaikonnut. Eivät tule tapaamaan kun eivät halua nähdä toista niin heikossa tilassa. Tuntuu välillä niin yksinäiseltä, mutta samalla taistelulta. Ehkä torjunta sellaista, kun tiedostan että mitään Disney loppua tälle tarinalle ei ole.
Haluan teidän ymmärtävän että en ole hyvässä mielitilassa, enkä ole ollut pitkään aikaan.
Mikä meni Berryn suorituksessa pieleen? Mä en rekisteröinyt mitään, mutta se ei tietysti ole mikään ihme, jeesaa vähän.
Pelottaa että vaimo on taas kuolemassa. Olen viimeisen viiden vuoden aikana taistellut hänen puolestaan niin paljon että nämä kohtaukset ovat tulleet rutiiniksi. Vuoden 2014 jälkeen, kun hänen ohut suolensa meni kuolioon ja lääkärit leikkasivat suurimman osan siitä pois, hän on nääntynyt siihen pisteeseen että ei pysty enään kävelemään.
Tämä vuosi on ollut raskas kun nääntymisen seurauksena hänet on asetettu pallatiiviseen (end-of-life) hoitoon tänne kotio. Hänen verensä osoittaa myös nääntymisen merkkejä. Raajat on kuin luurankolla ja vatsa pömpöttää kuin afrikan lapsilla.
Useat ihmiset ovat sanoneet että he kunnioittavat mua paljon kun olen uhrannut elämääni häntä pitämällä pystyssä ja elossa. Itse ajattelen että meitä miehiä, jotka hoitavat perhettä on maailma täynnä. Toiset käyvät töissä ja hoitavat perheensä tuolla tavalla, minä jäin pois, opettelin olemaan hyvä hoitaja ja samalla opiskelin miten kirjoittaa kirjoja.
Tuntuu että ihmisenä olen mokannut. En pystynyt jättämään häntä, en pystynyt sanomaan lääkäreille kun he kysyivät DNR (Do Not Resuscitate) kyllä, en pystynyt olemaan soittamatta lääkäreille kun hänellä oli ikäviä käänteitä.
Suurin osa perheestä ja ystävistä on kaikonnut. Eivät tule tapaamaan kun eivät halua nähdä toista niin heikossa tilassa. Tuntuu välillä niin yksinäiseltä, mutta samalla taistelulta. Ehkä torjunta sellaista, kun tiedostan että mitään Disney loppua tälle tarinalle ei ole.
Haluan teidän ymmärtävän että en ole hyvässä mielitilassa, enkä ole ollut pitkään aikaan.
Voimia sinnePelottaa että vaimo on taas kuolemassa. Olen viimeisen viiden vuoden aikana taistellut hänen puolestaan niin paljon että nämä kohtaukset ovat tulleet rutiiniksi. Vuoden 2014 jälkeen, kun hänen ohut suolensa meni kuolioon ja lääkärit leikkasivat suurimman osan siitä pois, hän on nääntynyt siihen pisteeseen että ei pysty enään kävelemään.
Tämä vuosi on ollut raskas kun nääntymisen seurauksena hänet on asetettu pallatiiviseen (end-of-life) hoitoon tänne kotio. Hänen verensä osoittaa myös nääntymisen merkkejä. Raajat on kuin luurankolla ja vatsa pömpöttää kuin afrikan lapsilla.
Useat ihmiset ovat sanoneet että he kunnioittavat mua paljon kun olen uhrannut elämääni häntä pitämällä pystyssä ja elossa. Itse ajattelen että meitä miehiä, jotka hoitavat perhettä on maailma täynnä. Toiset käyvät töissä ja hoitavat perheensä tuolla tavalla, minä jäin pois, opettelin olemaan hyvä hoitaja ja samalla opiskelin miten kirjoittaa kirjoja.
Tuntuu että ihmisenä olen mokannut. En pystynyt jättämään häntä, en pystynyt sanomaan lääkäreille kun he kysyivät DNR (Do Not Resuscitate) kyllä, en pystynyt olemaan soittamatta lääkäreille kun hänellä oli ikäviä käänteitä.
Suurin osa perheestä ja ystävistä on kaikonnut. Eivät tule tapaamaan kun eivät halua nähdä toista niin heikossa tilassa. Tuntuu välillä niin yksinäiseltä, mutta samalla taistelulta. Ehkä torjunta sellaista, kun tiedostan että mitään Disney loppua tälle tarinalle ei ole.
Haluan teidän ymmärtävän että en ole hyvässä mielitilassa, enkä ole ollut pitkään aikaan.
Pelottaa että vaimo on taas kuolemassa. Olen viimeisen viiden vuoden aikana taistellut hänen puolestaan niin paljon että nämä kohtaukset ovat tulleet rutiiniksi. Vuoden 2014 jälkeen, kun hänen ohut suolensa meni kuolioon ja lääkärit leikkasivat suurimman osan siitä pois, hän on nääntynyt siihen pisteeseen että ei pysty enään kävelemään.
Tämä vuosi on ollut raskas kun nääntymisen seurauksena hänet on asetettu pallatiiviseen (end-of-life) hoitoon tänne kotio. Hänen verensä osoittaa myös nääntymisen merkkejä. Raajat on kuin luurankolla ja vatsa pömpöttää kuin afrikan lapsilla.
Useat ihmiset ovat sanoneet että he kunnioittavat mua paljon kun olen uhrannut elämääni häntä pitämällä pystyssä ja elossa. Itse ajattelen että meitä miehiä, jotka hoitavat perhettä on maailma täynnä. Toiset käyvät töissä ja hoitavat perheensä tuolla tavalla, minä jäin pois, opettelin olemaan hyvä hoitaja ja samalla opiskelin miten kirjoittaa kirjoja.
Tuntuu että ihmisenä olen mokannut. En pystynyt jättämään häntä, en pystynyt sanomaan lääkäreille kun he kysyivät DNR (Do Not Resuscitate) kyllä, en pystynyt olemaan soittamatta lääkäreille kun hänellä oli ikäviä käänteitä.
Suurin osa perheestä ja ystävistä on kaikonnut. Eivät tule tapaamaan kun eivät halua nähdä toista niin heikossa tilassa. Tuntuu välillä niin yksinäiseltä, mutta samalla taistelulta. Ehkä torjunta sellaista, kun tiedostan että mitään Disney loppua tälle tarinalle ei ole.
Haluan teidän ymmärtävän että en ole hyvässä mielitilassa, enkä ole ollut pitkään aikaan.
Höpö-höpö.Piti tulla länkyttämään jotain turhuuksia jenkkilähetystön kakkosen kekkereistä ja turvahenkilöstön/ex-merijalkaväen poikain kanssa kerrotuista vitseistä sun muista jutuista. Jätänpä kertomati, ehtiihän sitä toistekin. Halaan aamulla lapset ja vaimon vähän tiiviimmin.
@ctg
Yksi asia minkä voin kokemuksesta DNR:stä sanoa. Joskus loppu on myös uusi alku. Ole armelias myös itseäsi kohtaan.
“Courage doesn’t always roar, sometimes it’s the quiet voice at the end of the day whispering ‘I will try again tomorrow’.”
– Mary Anne Radmacher