Näyttää vahvasti siltä että jäin henkiin tästäkin viikosta. Myös mies jäi henkiin, nyt se pötköttää sohvalla parikuukautta varpaat kohti otavaa (jos siis ei lykkää huonompaa ja joudu palautumaan sairaalaan) eväänä sillä on kassillinen erilaisia antibiootteja, mistä mun erityissuosikki on se akillesjänteet katkova tavanic. Sinänsä se on kyllä ihan helppohoitoinen kunhan muistaa ruokkia sen tasaisin väliajoin.
sain jopa uuden pankkikortin keskiviikkona. Meni edellinen vanhaksi lokakuun lopussa, samana päivänä mies joutui sairaalaan. Toisen tilin kortin tunnusluvusta ei tietysti mitään mielikuvaa. Pankissa olivat tietysti pahoillaan ku oli unohtunu lähettää uus, tai sitten se oli lähetetty johonkin perseenkuuseen, eivät tienneet itsekään. Väliaikaisia kortteja ei enää ole. Tilasin uuden kortin vanhalla tunnusluvulla. Vaati vaan melkeen kaksiviikkoa aikaa ja kolme käyntiä pankissa jonottamassa. Koska se yksi ja ainoa asiakaspalvelija joka siinä tiskillä törötti, onnistui mogaamaan jokaisen mahdollisen vaiheen ja tietysti korttiin tuli uusi tunnusluku, mitä ei tietenkään löytynyt mistään. Toiseen korttiin pyysin saada tietooni sen unohtuneen tunnusluvun. Toimittavat postin kautta. Tulee kuulema jouluksi. En pidätä hengitystä sitä ihmettä ootellessa. Yllätyin siitä että bensaa ei saa just mistään seteleillä. Siitä sen sijaan en yllättynyt kuinka saatanallista on jonottaa pankissa pitkään ja hartaasti ja moneen kertaan pilli suorana kirkuvan kolmivuotiaan kanssa. Melkonen akustiikka kyseisessä pankissa, korvia särkee edelleen.
kuolonuhrejakaan tälle viikolle ei kertynyt kuin kaksi, nekin kaloja. Mies epäilee että se oli tahallista. En tietenkään myönnä mitään vaikka saattaa olla että mulla oli suunnitelmissa kalojen joukkosurma mikä sitten sakkasi kun mies kotiutuikin parin tunnin varoitusajalla.
autossa vilkkuu edelleen joku keltainen varoitusvalo. Varmaankaan ei mitään vakavaa koska saan sillä edelleen haettua heinäkuormat. Rusautin vähän ilkeesti kun peruutin sitä trailerin aisaan samalla kun kaivoin pudonnutta puhelinta penkin alta (tuli siinä mieleen että olisi ihan hyvä silmäillä autosta ulos vaikka auto liikkuisikin varsin hitaasti, kirjotin joulupukille ja toivoin autopilottia) siinä sitten vaurioita tarkastellessani totesin että a) ei muuten ollu eka kerta kun on ”vähän rusahtanut” ja b) sitten viime katselmuksen on tainnut tulla joku vähän isompikin rusahdus kun kerran puskurista puuttui vallan paloja ja toinen puoli oli kasattu jollain ilmeisen väliaikaisella liimaratkaisulla. Mutta koska mies oli niin henkitoreissaan, en viitsinyt alkaa sairaalassa juhlimaan sillä että kerrankin mä en ollut syyllinen. Alkaa volvo olemaan suorastaan surullinen ilmestys.
Hilkan kiimakin meni onneksi ohi ilman sen suurempaa pahennusta. Siis jos ei lasketa sitä että se dorka vietti päivän huutamalla naapurin navetan ovella. Tulipahan sosialisoitua naapureidenkin kanssa kun vuorotellen soittelivat ja kertoivat havainnoistaan. Kiva että tässäkin kylässä on edes yksi lehmä jonka kaikki tuntee nimeltä ja myöskin tietävät että koska se on kiimassa.
ostin itselleni pokaalin, sen karlensin esanssisimman e-koodikokoelman. En järjestänyt paraatia vaikka suunnittelin, totesin että kiinteistöön ilmestyneen teini-invaasion on hyvä pitäytyä niille rajatulla alueella. Enkä olisi luultavasti noista pienemmistä saanut pikakoulutettua kivasti muodostelmassa pysyvää kokonaisuutta. Parisuhdekaan tuskin paranee jos liki liikuntakyvyttömän potilaan pakottaa sohvalta pikkupakkaseen patarumpuja paukuttamaan. Toisen kerran sitten paraati.
Pokaalin korkkaan kunhan saan saunan lämmitettyä. Kävin aamulla polkasemassa tunnin spinningin taas parin viikon tauon jälkeen (totesin että mies, teini, muumit ja karkkipäivä saa tenavat pysymään järjestyksessä sen aikaa) ja nyt on sellanen olo että vaatii todella saunan ja siiderin jos meinaan makuultani nukkua, ilman niitä on syytä pysyä seisoviltaan jos mielii aamulla pystyyn.