PAASIKIVEN ostaessa Jukolan tilan sen pinta-ala oli 155 hehtaaria, joista puolet oli peltoa. Tilan rakennukset olivat huonossa kunnossa. Niinpä Paasikivi uusi päärakennuksen ja rakennutti tilalle uudet ulkorakennukset. Tilalla oli myös navetta, jossa parhaimmillaan oli 25 lehmää ja kuusi hevosta. Jukolassa kasvatettiin myös lampaita ja sikoja.
Ensimmäisinä vuosina Paasikiven perheen matka taittui Helsingistä Keravalle junalla, josta he jatkoivat noin parin kilometrin matkan vossikalla Jukolaan. Kun Kansallis-Osake-Pankki hankki auton pääjohtajalle auton, se toi Paasikivet Jukolaan lauantaisin. Takaisin Helsinkiin auto vei Paasikivet yleensä maanantaiaamuisin. Yhteiset loma-ajat perhe vietti myös Jukolassa.
Paasikiven viikonloppu Jukolassa alkoi yleensä tiluksien tarkastuksella.
”Saavuttuaan Jukolan tilalle Paasikivi pani eteisessä sisällä käymättä pompan päälleen, otti kepin nurkasta ja lähti heti kierrokselleen” Jukolan tilalla työskennelleet
Elsa ja
Otto Ramström sekä
Elsa Riihimäki muistelivat Keravan museon haastattelussa vuonna 1966.
PAASIKIVI tunnettiin äkkipikaisesta luonteestaan. Työntekijät kuvailivat Paasikiven olleen Jukolan talon isäntänä ”hyvä, mutta tulinen.”.
Niinpä isännän ja tilan työntekijöiden välillä kipinöi toisinaan. Työntekijät muistivat näin käyneen, kun Paasikivi epäili liiterin ovet tehdyn väärin. Paasikiven mielestä pehtori
Riihimäelle rakennetun uuden talon liiterin ovet olivat liian matalat. Pehtori ei häkeltynyt isännän palautteesta, vaan laittoi poikansa
Einarin hevosen selkään ja sanoi: Jos poika mahtuu hevosen selässä kulkemaan ovesta, on se sopivan korkea.”
Paasikiveä pehtorin vastaus ei miellyttänyt. Hän suuttui ja soitti rakennusmestari
Suvannon paikalle. Isäntä sanoi, ettei hänellä ole varaa heittää rahaa hukkaan virheellisen työn vuoksi. Paasikivi kuitenkin leppyi, kun mittauksen jälkeen ilmeni, että ovet oli tehty mittojen mukaan oikein.
Paasikiven Anna-vaimo oli kuollut tuberkuloosiin vuonna 1931. Tämän jälkeen hän oli solminut uuden avioliiton vuonna 1934
Allin kanssa. Paasikiven lapsista Varma kuoli tuberkuloosiin vuonna 1941 ja Juhani everstiluutnanttina jatkosodassa 1942.
Annikki valmistui puolestaan arkkitehdiksi ja
Wellamo hammaslääkäriksi.
”Paasikivellä itsellään ei ollut enää aikaa tilanpidolle, eikä tilalle ollut jatkajaa. Tämä vaikutti Paasikiven halukkuuteen myydä tila.”