Sekalaista mussuttelua

48f5056f4cdf4f64b124c56b19b2ee5f.jpg

Goebbelsin pariskunnan tarina on kuin suoraan Kauniista ja rohkeista pettämisineen ja kolmiodraamoineen: Tuore teos paljastaa myös, että kolmas pyörä liitossa oli itse Hitler​

James Wyllie käy Hakaristirouvat-kirjassaan läpi Adolf Hitlerin sisäpiirin avioliittoja ja perhesuhteita.


809f8f2a1e0346e78ccc3a49edb588e8.jpg


Lina ja Reinhard Heydrich sekä heidän Klaus-poikansa. Vuonna 1965 Lina Heydrich meni naimisiin suomalaisen teatteriohjaaja Mauno Mannisen kanssa. Syynä oli todennäköisesti se, että näin Heydrich pääsi eroon rasitteeksi käyneestä sukunimestään.KUVA: O.ANG.
Saiskos jutun spoilerin taakse?

Näistä oli vastikään juttu jossain ja oli mielenkiintoinen.
 
Kirjoitin aikoinaan eximian englannista. Ja käytän kieltä viikoittain töissä. Nyt on pakko sanoa että en tajua sanaakaan näiden irkkujen murteesta.

No, se ghjelds, on todennäköisesti 'gelding' eli kastroitu uros lammas joka on kasvanut osana laumaa... pätee normaalisti hevosiin tjms. mutta nää onkin irkkuja!
A good dog, clear moonshine night ... to round them up, just put them on a trailer and walk them.. have some one else pick them up. Who ever does this knows what they're doing.

Eihän tosta pajoa kostunut, mutta kaikki toki tietävät kuka noita varastaa lahdattaviksi lähi-idän loitsun säestämänä, koska se on muuten laitonta.
 
Viimeksi muokattu:

Sorron mittakaava Neuvostoliiton vankileireillä oli mykistävä, ja ranskalaisdokumentissa se tulee hyvin esiin​

40 vuoden aikana vankileireille vietiin Neuvostoliitossa 20 miljoonaa ihmistä.

f5fb0c0e83b2464db733d1d87d90d5e8.jpg

Vankileireiltä saatiin muun muassa orjatyövoimaa maan rakentamiseen.KUVA: TOMASZ KIZNY / YLE
Neuvostoliiton vankileirit, Teema klo 21.00 ja Areena. (K12)




 
Saiskos jutun spoilerin taakse?

Näistä oli vastikään juttu jossain ja oli mielenkiintoinen.
Miska Rantanen HS

19.10. 2:00 | Päivitetty 19.10. 15:26
MARGARETE BODEN, 35, matkusti junalla Münchenista Berliiniin 18. syyskuuta 1927. Matka kesti tuntikausia, mutta aika kului mukavasti hänen jutellessaan itseään paljon nuoremman silmälasipäisen miehen kanssa. Ennen Berliiniä he vaihtoivat osoitteitaan ja aloittivat kirjeenvaihdon.

Margarete kuului vauraaseen maanomistajasukuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän oli liittynyt Saksan Punaiseen Ristiin ja hänestä oli tullut sairaanhoitaja. Nuoruuden viattomuus karisi kenttäsairaaloissa, joissa hän törmäsi traagisiin ihmiskohtaloihin: silvottuihin, traumatisoituneisiin ja vammautuneisiin sotainvalideihin.


Muutama vuosi sodan jälkeen Margarete oli ostanut osuuden berliiniläisestä yksityisklinikasta. Hänen erikoisalansa oli homeopatia, yrttihoidot ja luonnonparantaminen. Myös hänen junassa tapaamansa nuorukainen oli kiinnostunut vaihtoehtoisesta lääketieteestä.


Naimisiin he menivät kymmenen kuukautta ensitapaamisensa jälkeen heinäkuussa 1928. Yhteistä aikaansa he viettivät paljon mielipuuhassaan, ristisanatehtävien ratkomisessa.

Vastavihityt Margarete ja Heinrich Himmler.

Vastavihityt Margarete ja Heinrich Himmler.KUVA: UNITED STATES HOLOCAUST MEMORIAL MUSEUM
LINA VON OSTEN muutti varhain kotoaan, sillä kotikylä Fehrmarnin saarella Itämeren rannalla tuntui takapajulalta.

Opettajaksi tähtäävä Lina oli 19-vuotias ja opintojensa loppusuoralla, kun hän lähti tansseihin ystäviensä kanssa 6. joulukuuta 1930. Ilta oli pitkäveteinen, mutta hän tutustui 27-vuotiaaseen laivastoupseeriin ja sopi hänen kanssaan tapaamisen seuraavaksi päiväksi.

Lina ja Reinhard Heydrich sekä heidän Klaus-poikansa. Vuonna 1965 Lina Heydrich meni naimisiin suomalaisen teatteriohjaaja Mauno Mannisen kanssa. Syynä oli todennäköisesti se, että näin Heydrich pääsi eroon rasitteeksi käyneestä sukunimestään.

Lina ja Reinhard Heydrich sekä heidän Klaus-poikansa. Vuonna 1965 Lina Heydrich meni naimisiin suomalaisen teatteriohjaaja Mauno Mannisen kanssa. Syynä oli todennäköisesti se, että näin Heydrich pääsi eroon rasitteeksi käyneestä sukunimestään.KUVA: O.ANG.
Kolmannella kerralla mies pyysi Linaa vaimokseen – alle kahden viikon kuluttua ensitapaamisesta.


Lina oli vaikuttunut. Komea upseeri oli myös musiikillisesti lahjakas. Hän soitti viulua, ja hänen tekniikkaansa ja tulkintakykyään oli laajalti kehuttu.


Linalla ja miehellä oli paljon yhteistä: kummatkin pyrkivät määrätietoisesti elämässä eteenpäin. He avioituvat joulukuussa 1931.

Carin Göring (ent. von Kantzow, o.s. von Fock) oli Hermann Göringin ensimmäinen vaimo.

Carin Göring (ent. von Kantzow, o.s. von Fock) oli Hermann Göringin ensimmäinen vaimo.KUVA: AKG-IMAGES / ULLSTEIN BILD
CARIN VON FOCK kasvoi ylellisessä ja vauraassa ympäristössä. Hänen isänsä oli ruotsalaiseen ylimystöön kuuluva kenraali ja hänen äitinsä kuului englantilais-irlantilaiseen panimosukuun.

Carin oli mennyt naimisiin vuonna 1910, mutta liitto oli onneton. Carin jätti miehensä ja poikansa ja muutti sisarensa ja hänen miehensä luo keskiaikaiseen linnaan sadan kilometrin päähän Tukholmasta.


Oli lumimyrskyinen yö vuonna 1920, kun hänen elämänsä sai uuden suunnan. Carinin siskon mies kreivi Eric von Rosen oli palkannut lentäjän viemään hänet linnalleen. Huolimatta karmivista sääolosuhteista taitava pilotti laskeutui koneella järven jäälle linnan rannalle.


Lennon jälkeisellä brandylla linnan takkatulen ääressä lentäjä ja Carin tutustuivat – ja ihastuivat.


Pian tämän jälkeen Carin hehkutti uutta rakkauttaan sisarelleen: ”Olemme nielleet rakkauden taikajuoman, eikä meitä voi mikään auttaa.”


MARGARETEN, Linan ja Carinin aviomiehillä oli paljon yhteistä. He kaikki työskentelivät Saksan kansallissosialistisessa työväenpuolueessa ja kuuluivat Adolf Hitlerin sisäpiiriin. Liitto karismaattisen diktaattorin kanssa vei heiltä enemmän aikaa kuin perinteinen miehen ja naisen välinen suhde.

Margareten mies Heinrich Himmler johti alun perin Hitlerin suojeluskaartiksi perustettua SS:ää ja oli myöhemmin vastuussa Saksan keskitys- ja tuhoamisleirijärjestelmän organisoimisesta.


Linan mies Reinhard Heydrich oli keskusturvallisuusviraston RHSA:n ensimmäinen päällikkö ja käytännössä yksi natsien likaisen työn suunnittelun ja toteutuksen päätekijöistä.


Carinin Rockelstadin linnan salissa hurmannut Hermann Göring oli ensimmäisen maailmansodan aikainen lentäjäsankari, joka toimi myöhemmin Luftwaffen päällikkönä ja sotamarsalkkana. Carin Göring kuoli sydänkohtaukseen 1931. Toisen avioliiton Hermann Göring solmi näyttelijätär Emmy Sonnemannin kanssa vuonna 1935.

Emmy ja Hermann Göring konsertissa Berliinissä.

Emmy ja Hermann Göring konsertissa Berliinissä.KUVA: BUNDESARCHIV
NATSI-SAKSASTA on julkaistu tuhansia varteenotettavia tutkimuksia ja kirjoja, mutta tietokirjailija ja käsikirjoittaja James Wyllien näkökulma on uusi. Kirjassaan Hakaristirouvat – Naiset kolmannen valtakunnan huipulla hän käy läpi Hitlerin sisäpiirin avioliittoja ja perhesuhteita.

Jokaisen keskeisen natsin takana oli nainen. Osa heistä oli jo ennen puolisoidensa tapaamista valmiiksi kiihkeitä kansallissosialisteja (kuten Lina von Osten), jotka yllyttivät puolisoitaan tarttumaan natsien tarjoamiin uramahdollisuuksiin.


Jotkut olivat vähemmän tulisieluisia (kuten Emmy Göring), mutta heitäkin kiinnosti puolison mukanaan tuoma valta-asema.

Emmy Göring ja hänen lemmikkileijonansa syyskuussa 1937. Vasemmalla Benito Mussolini ja oikealla Hermann Göring.

Emmy Göring ja hänen lemmikkileijonansa syyskuussa 1937. Vasemmalla Benito Mussolini ja oikealla Hermann Göring.KUVA: AKG-IMAGES / ULLSTEIN BILD
Vaikka kirjan naiset olivat eri ikäisiä ja maantieteellisesti eri puolilta Saksaa, heillä oli monia samoja piirteitä. Kaikki olivat keskiluokkaisista kodeista ja kaikki olivat koulutettuja. Kodeissa oli suhtauduttu uskontoon vakavasti, ja naisten tärkeimpänä päämääränä oli päästä hyviin naimisiin.


Olennaista oli myös heidän yhteinen sukupolvikokemuksensa. Kaikki olivat kasvaneet aikuiseksi aikana, jolloin Saksa oli muuttunut nopeasti maatalousyhteiskunnasta teolliseksi maaksi ja kipuillut keisarillisen ja demokraattisen systeemin välillä. Sota ja sen jälkeinen kaaos hallitsivat heidän nuoruusvuosiaan.


Vastaus epävarmuuteen oli Adolf Hitler ja hänen aatteensa.


”Nuoret olivat joutuneet tuuliajolle ja suuntasivat katseensa kohti pelastajaksi julistautunutta miestä, joka lupasi heille koko maailman”, kirjoittaa Wyllie.


WYLLIEN kirjan aihe on niin ilmiselvä, että on oikeastaan pieni arvoitus, että siitä ei ole vielä otettu koppia. Siviilinaisten kokemukset natsi-Saksassa alkoivat kiinnostaa tutkijoita jo 1980-luvulla, mutta johtavien kansallissosialistien puolisot ovat saaneet olla rauhassa.

Syynä on Wyllien mukaan ollut lähdemateriaali, johon on pitänyt kauan suhtautua varauksellisesti. Esimerkiksi vaimot selittivät sodan jälkeen tehdyissä omaelämäkerroissaan asiat parhain päin ja kuvailivat itseään lähinnä tietämättömiksi sivullisiksi.


Lisätietoja on kuitenkin tihkunut lisää vuosikymmenien aikana, joskin päiväkirja- ja kirjelöydöissä on yhä suuria aukkoja. Wyllie ei lähde täyttelemään niitä mielikuvituksellaan vaan kertoo, mitä aukkokohdissa olisi voinut tapahtua. Hänen tärkein työkalunsa on ollut perinteinen lähdekritiikki.


Kirja kertoo, kuinka Hitlerillä kului aikaa maailmanvalloitussuunnitelmien lisäksi lähipiirinsä avioliittoneuvonnassa. Syynä oli yleensä halu vaalia ylimpien natsijohtajien esimerkkiä ihanteellisina arjalaisina, mutta välillä Hitlerin motivaatio kumpusi hänen henkilökohtaisista pyrkimyksistään.

Propagandakäyttöön otettu perhekuva, jossa on Magda Goebbels, hänen miehensä Joseph, heidän kuusi lastaan ja univormussa Harald, Magdan poika ensimmäisestä avioliitosta.

Propagandakäyttöön otettu perhekuva, jossa on Magda Goebbels, hänen miehensä Joseph, heidän kuusi lastaan ja univormussa Harald, Magdan poika ensimmäisestä avioliitosta.KUVA: AKG-IMAGES / ULLSTEIN BILD
Esimerkiksi Hitlerin omat naiskuviot pidettiin piilossa suurelta yleisöltä, mutta Magda ja Joseph Goebbelsin pariskunnan ympärille rakentuvat mutkikkaat ihmissuhdedraamat ovat kuin suoraan Kauniista ja rohkeista: parin tarinaan liittyi molemminpuolista pettämistä, sairastelua, Hitlerin mieltymys Magdaan ja lopulta perheen dramaattinen yhtäaikainen kuolema. Goebbelsien tarina sivujuonineen on oikeastaan kirjan punainen lanka.


HAKARISTIROUVAT ei ole syvällinen essee fasismin olemuksesta vaan pikemmin se on huolellisesti lähteistettyä taustamateriaalia naisista, perheistä ja lapsista univormurivin takana.

Wyllie kirjoittaa sujuvasti eikä kirja vaadi mittavia taustatietoja kolmannesta valtakunnasta. Hakaristirouvia voi huoletta lukea itsenäisenä teoksena: Wyllie taustoittaa natsi-Saksan tapahtumien suuria linjoja silloin, kun se on tarpeen. Lukijaystävällisyys näkyy siinäkin, että mielenkiintoisia sivurönsyjä ei sakeuteta ylimääräisillä nimillä.


Hakaristirouvat on ennen kaikkea kiusallinen muistutus siitä, että ihmishirviöiksi julistettujen natsien elämä ei ihmeemmin poikennut tavallisen virkamieseliitin elämästä. Oli rakkautta, sivusuhteita, paino-ongelmia, yhteisiä etelänlomia, eroja ja patikointiharrastuksia.


Ja sitten niitä hirmutekoja.

James Wyllie: Hakaristirouvat – Naiset kolmannen valtakunnan huipulla (Nazi Wives). Suom. Tähti Schmidt. Atena. 360 s.

Oikaisu 19. lokakuuta klo 15.25: Junamatka Münchenistä Berliiniin kestää nykyisinkin viisi ja puoli tuntia, ei kolme tuntia, kuten jutussa aiemmin kerrottiin.

Ilse ja Rudolf Hess Zugspite-vuoren lentokilpailun jälkeen vuonna 1934.

Ilse ja Rudolf Hess Zugspite-vuoren lentokilpailun jälkeen vuonna 1934.KUVA: AKG-IMAGES / KEYSTONE ARCHIVES
 
Lukaisin tuossa iltapaskaa ja siinä on nykyään linkki... krmh, muille sivuille, mutta tämä osui vaan silmään niin oli pakko lukea. Ei jumankauta, on ihmisillä ongelmat! Huom: J.R. Tolkien mainittu!

On ollut todella raivostuttavaa viimeisen viikon ajan, kun esimerkiksi kysyn mieheltä jotain normaalia asiaa, ja hän vastaa kehittämällään kielellä, jota en ymmärrä. Toisaalta tuntuisi typerältä erota tällaisen asian takia, sillä mies on muuten unelmieni täyttymys.

Mitä tekisitte asemassani? Miten saan miehelle järkeä päähän, että voisi puhua ihan suomea kanssani? Vai pitääkö minun todella opetella joku hänen fantasiakielensä? Mies on itse aina ollut lahjakas kielissä ja oppinut vieraat kielet helposti, joten minusta tuntuu, ettei hän ymmärrä, ettei muille uuden kielen opettelu ole mikään yhden illan puhdetyö.

Mainittakoon vielä, että olen 37-vuotias ja ilmeisesti "nirso" miesmakuni kanssa, eli miehen vaihtaminen ei ole mikään läpihuutojuttu.


 

"Aseilla pelottelun sijasta Suomen armeijan johto voisi ottaa positiivisen, ennaltaehkäisevän askeleen kansainvälisen vihan vähentämiseksi."

"Esimerkiksi meditaatiolla on tällaisia, mitattavia vaikutuksia. Parhaimmillaan ne vaikutukset heijastuvat myös kollektiivisen tietoisuuden tasolla."
 

"Aseilla pelottelun sijasta Suomen armeijan johto voisi ottaa positiivisen, ennaltaehkäisevän askeleen kansainvälisen vihan vähentämiseksi."

"Esimerkiksi meditaatiolla on tällaisia, mitattavia vaikutuksia. Parhaimmillaan ne vaikutukset heijastuvat myös kollektiivisen tietoisuuden tasolla."

PIristi kyllä päivää tämä teksti, aivan mahtava huumoripätkä.
 

"Aseilla pelottelun sijasta Suomen armeijan johto voisi ottaa positiivisen, ennaltaehkäisevän askeleen kansainvälisen vihan vähentämiseksi."

"Esimerkiksi meditaatiolla on tällaisia, mitattavia vaikutuksia. Parhaimmillaan ne vaikutukset heijastuvat myös kollektiivisen tietoisuuden tasolla."
Kappas, rouhe-polakka livahtanut Härmään nakkisuojaan... voisi ehkä keskittyä kommentoimaan oman slaavilaisen maansa asioita, eikä neuvomaan meitä. Noh, kaipa noilla ulostuloilla joltain neo-kommari-pissiksiltä irtoo sympatia-piltsaria, mitään muuta selitystä näiden beta-miesten avautumisille en keksi.

Occamin partaveitsestä voidaan puhua yksinkertaisuusperiaatteena, jonka mukaan ei tule olettaa enempää kuin on tarpeen. Laajemman yksinkertaisuusperiaatteen mukaan yksinkertaisin selitys on todennäköisimmin paras selitys.

 
60/70-luvuilla soluasuminne ehkä oli hauskaa kun oli se vapaa seksi ja kaikki pani kaikkien kanssa.
 
"Aseilla pelottelun sijasta Suomen armeijan johto voisi ottaa positiivisen, ennaltaehkäisevän askeleen kansainvälisen vihan vähentämiseksi."

"Esimerkiksi meditaatiolla on tällaisia, mitattavia vaikutuksia. Parhaimmillaan ne vaikutukset heijastuvat myös kollektiivisen tietoisuuden tasolla."
Meditaation lisäksi voisimme voimakasta telekinesiaa harjoittamalla pudottaa vihollisen pommikoneet taivaalta pelkästään mielemme voimalla, ilmaan mitään hävittäjiä! o_O
 

Sergei Shoigua, joka totesi vähän aikaa sitten: “Sana, kamera, valokuvat, internet – ne ovat armeijan seuraava muoto”.

Ai perkele, kun hää on ovela. Sikäls kun polskit ja myö ollaan saatu rynkkylät vaihettuu Nikoniloihin, hää tulee ja pannee siliäks. Ai hitto minkä tek.
 
Kitinää rinkirunkkausmeiningistä.

Inhoan tuota termiä. Mielestäni se ei sovi mihinkään, on loukkaava ja ruma. Täysin käyttökelvoton sana. Paitsi, että törmäsin toimintaan ja asennoitumiseen, jonka kuvaamiseen se on ainoa kunnolla osuva.

Minulla on eräs mielenkiinnon kohde. Olen siinä aika hyvä ja joillain sen osa-alueilla loistava. Joillain muilla osa-alueilla olen surkea. Kyse ei ole musiikista, mutta jos käyttäisi musiikkia vertauskuvana niin voisi sanoa että kykenen säveltämään joka päivä uuden julkaisukelpoisen sävellyksen, mutta en ole niitä jotka toistavat standardien mukaisella tavalla muiden luomuksia ilman mitään uutta omaa kontribuutiota.

(Jos joku arvaa tai tietää mistä asiasta on kyse, niin olkaa kilttejä älkääkä sanoko sitä ääneen.)

Noh... Eräällä paikkakunnalla on kyseiseen alaan liittyvää toimintaa. Sen suurin ongelma on ukkoutuminen ja se, ettei toimintaan saada keitään uusia ihmisiä mukaan. Toimintaa vetävä porukka on ilmeisesti koittanut useita erilaisia asioita ja aiheita mutta mikään ei auta.

Noh... Menin mukaan. Esitin useita oikeasti toimivia ja toimiviksi todistettuja tapoja joilla homma saataisiin aika nopeasti aktiiviseksi ja uudistuvaksi. Kukaan ei kysynyt niistä mitään. Kukaan ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta yhtään ajatusta kohtaan. Kukaan ei kommentoinut mitään kohtaa sellaisella tavalla, että olisin voinut valaista asioita enemmän. Asiat ja aiheet vaiettiin kuoliaiksi. Tai no.. Kerran asia otti sen verran tuulta, että joku kuljetti juttelun suuntaan, johon kukaan kyseisen porukan ytimen ulkopuolinen ei voi osallistua. Ja kerran porukan alfauros keskittyi dissaamaan hyödyllistä mahdollisuutta yleisellä tasolla.

Mihin kyseinen porukka sitten keskittyi eniten?
- Sisäpiirijutut ja yleisemmän keskustelun muuttaminen sisäpiirijutusteluksi.
- Siihen, miten halveksittavaa on se, että joku uusi tulokas esittää mitään missään ympäristössä
- Vain yksi esitteli itsensä.
- Tervehtimisenkin kanssa oli vähän niin ja näin.
- Siihen miten kannattaa ignoroida ja bännätä kaikki henkilöt, joista ei pidä.

Voisi sanoa, että ilmapiirissä oli erittäin voimakasta "Olet täällä tarkailtavana ja arvosteltavana. Sinut on arvioitu etukäteen nollaksi koska et ole jo yksi meistä. Voit toki - ehkä - vuosien mittaan osoittaa olevasi jotain muuta kuin nolla, mutta vain vuosien mittaan." -asennetta.

Porukka ja meininki oli samaan aikaan ystävällistä ja niin absoluuttisen poissulkevaa, ulkona pitävää ja epäsosiaalista, että päätin pitää kyseiseen meininkiin mahdollisimman täydellistä hajurakoa. Epäystävälliseltä torjunnalta voi puolustautua, mutta ystävällinen torjuva ignorointi on mahdoton murtaa muuta kuin ajan kanssa. Mulla taas on ajalle ja elämälle parempaakin käyttöä.

Olen itse joskus käynnistänyt ja vetänyt samantyyppisiä juttuja. Silloin jokainen uusi naama saatiin neljässä minuutissa sisään sakkiin, tuntemaan olonsa tervetulleeksi ja tutustumaan muihin. Sosiaaliset asemat tms. eivät merkinneet mitään.

Kun katsoi sitä rinkirunkkausmeininkiä, johon nyt törmäsin, niin tuntui siltä, että menisi varmaan neljä vuotta siihen, että saisi paikan äänenä, jota edes joku kuuntelee ajatuksen kanssa, kuuntelematta ensisijaisesti omaa asennemaailmaansa ja sosiaalisia luokittelujaan toisen henkilön puheen ja sen sisällön sijaan. Ei mulle.

Ilmeisesti on olemassa ihmisiä, joita kiinnostaa käyttää kuukausia tai vuosia siihen, että saavat vähän jalkaa oven väliin. Mulle tunti on naamakkaisessa kanssakäymisessä ehdoton maksimi. (Se aiemmin mainitsemani noin neljä minuuttia on melko optimaalinen. Täysin mahdolilinen, jopa helposti toteutettavissa, mutta siitä on enää vaikea kiristää eikä kannatakaan. Tulee muita riskejä.) Tunnissa näkee jo että millainen ilmapiiri, sosiaalinen kulttuuri, hierarkisuuden määrä ja laatu sekä vuorovaikutuskulttuuri jossain porukassa tai toiminnassa on.

Koomisinta asiassa on se, että se porukka tuntui pohtivan ainakin puolitosissaan että miten saisi uutta porukkaa mukaan - poissuljettavaksi, alisteisessa asemassa oleviksi ja hymisteleväksi ja ihailevaksi yleisöksi. Ihme, ettei ketään kiinnosta.

Muutamat sen porukan jäsenistä ovat todenneet, että uusia ihmisiä tulee siihen toimintaan aina silloin tällöin, mutta eivät ensimmäisen kerran jälkeen juurikaan palaa. Kukaan heistä ei tuntunut olevan millään lailla kiinnostunut siitä, että miksi kukaan ei palaa takaisin heidän toimintansa piiriin.

Olen elämässäni onnistunut pitämään niin pitkää hajurakoa tuollaiseen meininkiin ja ilmapiiriin, että siihen törmääminen oli todella massiivinen järkytys. Tiedon tasolla tiedän kuitenkin että se on jopa aika yleistä.

Oman elämän - etenkin sosiaalisen ja tuottavan tai sellaiseksi pyrkivän - tasolla tuntuu siltä, että tuommoiseen törmätessään ainoa elämän, hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta oikea ratkaisu on eristää itsensä mahdollisimman täydellisesti kyseisestä sosiaalisesta ja toiminnallisesta kulttuurista.

Sen vaikutuspiirissä olemisen tuhoisat vaikutukset ovat niin jättiläismäiset ja sen mahdolliset, mutta erittäin epävarmat, jopa epätodennäköiset hyödyt niin mitättömiä, että niistä ei kannata maksaa juuri mitään. Etenkään niistä ei kannata maksaa niin jättimäistä hintaa ajassa ja hyvinvoinnissa kuin mitä kyseinen ilmapiiri verottaisi.

Musta tuntuu että moni ihminen on huomaamattaan mukana tuottamassa tai ylläpitämässä jonkinlaista poissulkevan rinkirunkkaamisen ilmapiiriä jonkin oman aktiviteettinsa parissa. Niinpä vihje: Jos jokin asia, toiminta, harrastus tms. kiinnostaa useita ihmisiä, mutta asiasta kiinnostuneet eivät halua osallistua kuin kerran porukan toimintaan, niin todennäköisin syy on aktiivien vastaanottamattomissa ja torjuvissa asenteissa. Ja en viittaa ystävällisyyteen tai sen puuttumiseen vaan siihen että onko uusille ihmisille älyllistä, sosiaalista ja henkistä tilaa vai onko kaikki happi jo jaettu aiemmin paikkansa lunastaneiden kesken.

Ihmiset ovat usein yllättävän sokeita niille asema- ja sosiaalisille peleille joita he itse pelaavat oman asemansa ja siihen liittyvät harhaluulot säilyttääkseen.
 
Viimeksi muokattu:
Minä taas olen eri mieltä asiasta. Kun uusi naama tulee johonkin porukkaan joka on tuntenut toisensa kenties vuosia kannattaa olla aluksi takaisinvetäytyvä, tutustua porukan henkeen viikkoja-kuukausia ja sitten voi pikkuhiljaa alkaa tuoda itsensä esiin.
 
Minä taas olen eri mieltä asiasta. Kun uusi naama tulee johonkin porukkaan joka on tuntenut toisensa kenties vuosia kannattaa olla aluksi takaisinvetäytyvä, tutustua porukan henkeen viikkoja-kuukausia ja sitten voi pikkuhiljaa alkaa tuoda itsensä esiin.

Niin. Joukkuepeleissä täytyy ensin ymmärtää pelin henki: name of the game. Mitä peliä pelataan?

Muuten voi päätyä pelaamaan väärää peliä väärään aikaan väärässä paikassa äkkiväärässä joukossa.

Individualisteille sopivat yksilölajit.
 
Back
Top