Miska Rantanen HS
19.10. 2:00 | Päivitetty 19.10. 15:26
MARGARETE BODEN, 35, matkusti junalla Münchenista Berliiniin 18. syyskuuta 1927. Matka kesti tuntikausia, mutta aika kului mukavasti hänen jutellessaan itseään paljon nuoremman silmälasipäisen miehen kanssa. Ennen Berliiniä he vaihtoivat osoitteitaan ja aloittivat kirjeenvaihdon.
Margarete kuului vauraaseen maanomistajasukuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän oli liittynyt Saksan Punaiseen Ristiin ja hänestä oli tullut sairaanhoitaja. Nuoruuden viattomuus karisi kenttäsairaaloissa, joissa hän törmäsi traagisiin ihmiskohtaloihin: silvottuihin, traumatisoituneisiin ja vammautuneisiin sotainvalideihin.
Muutama vuosi sodan jälkeen Margarete oli ostanut osuuden berliiniläisestä yksityisklinikasta. Hänen erikoisalansa oli homeopatia, yrttihoidot ja luonnonparantaminen. Myös hänen junassa tapaamansa nuorukainen oli kiinnostunut vaihtoehtoisesta lääketieteestä.
Naimisiin he menivät kymmenen kuukautta ensitapaamisensa jälkeen heinäkuussa 1928. Yhteistä aikaansa he viettivät paljon mielipuuhassaan, ristisanatehtävien ratkomisessa.
Vastavihityt Margarete ja Heinrich Himmler.KUVA: UNITED STATES HOLOCAUST MEMORIAL MUSEUM
LINA VON OSTEN muutti varhain kotoaan, sillä kotikylä Fehrmarnin saarella Itämeren rannalla tuntui takapajulalta.
Opettajaksi tähtäävä Lina oli 19-vuotias ja opintojensa loppusuoralla, kun hän lähti tansseihin ystäviensä kanssa 6. joulukuuta 1930. Ilta oli pitkäveteinen, mutta hän tutustui 27-vuotiaaseen laivastoupseeriin ja sopi hänen kanssaan tapaamisen seuraavaksi päiväksi.
Lina ja Reinhard Heydrich sekä heidän Klaus-poikansa. Vuonna 1965 Lina Heydrich meni naimisiin suomalaisen teatteriohjaaja Mauno Mannisen kanssa. Syynä oli todennäköisesti se, että näin Heydrich pääsi eroon rasitteeksi käyneestä sukunimestään.KUVA: O.ANG.
Kolmannella kerralla mies pyysi Linaa vaimokseen – alle kahden viikon kuluttua ensitapaamisesta.
Lina oli vaikuttunut. Komea upseeri oli myös musiikillisesti lahjakas. Hän soitti viulua, ja hänen tekniikkaansa ja tulkintakykyään oli laajalti kehuttu.
Linalla ja miehellä oli paljon yhteistä: kummatkin pyrkivät määrätietoisesti elämässä eteenpäin. He avioituvat joulukuussa 1931.
Carin Göring (ent. von Kantzow, o.s. von Fock) oli Hermann Göringin ensimmäinen vaimo.KUVA: AKG-IMAGES / ULLSTEIN BILD
CARIN VON FOCK kasvoi ylellisessä ja vauraassa ympäristössä. Hänen isänsä oli ruotsalaiseen ylimystöön kuuluva kenraali ja hänen äitinsä kuului englantilais-irlantilaiseen panimosukuun.
Carin oli mennyt naimisiin vuonna 1910, mutta liitto oli onneton. Carin jätti miehensä ja poikansa ja muutti sisarensa ja hänen miehensä luo keskiaikaiseen linnaan sadan kilometrin päähän Tukholmasta.
Oli lumimyrskyinen yö vuonna 1920, kun hänen elämänsä sai uuden suunnan. Carinin siskon mies kreivi
Eric von Rosen oli palkannut lentäjän viemään hänet linnalleen. Huolimatta karmivista sääolosuhteista taitava pilotti laskeutui koneella järven jäälle linnan rannalle.
Lennon jälkeisellä brandylla linnan takkatulen ääressä lentäjä ja Carin tutustuivat – ja ihastuivat.
Pian tämän jälkeen Carin hehkutti uutta rakkauttaan sisarelleen: ”Olemme nielleet rakkauden taikajuoman, eikä meitä voi mikään auttaa.”
MARGARETEN, Linan ja Carinin aviomiehillä oli paljon yhteistä. He kaikki työskentelivät Saksan kansallissosialistisessa työväenpuolueessa ja kuuluivat
Adolf Hitlerin sisäpiiriin. Liitto karismaattisen diktaattorin kanssa vei heiltä enemmän aikaa kuin perinteinen miehen ja naisen välinen suhde.
Margareten mies
Heinrich Himmler johti alun perin Hitlerin suojeluskaartiksi perustettua SS:ää ja oli myöhemmin vastuussa Saksan keskitys- ja tuhoamisleirijärjestelmän organisoimisesta.
Linan mies
Reinhard Heydrich oli keskusturvallisuusviraston RHSA:n ensimmäinen päällikkö ja käytännössä yksi natsien likaisen työn suunnittelun ja toteutuksen päätekijöistä.
Carinin Rockelstadin linnan salissa hurmannut
Hermann Göring oli ensimmäisen maailmansodan aikainen lentäjäsankari, joka toimi myöhemmin Luftwaffen päällikkönä ja sotamarsalkkana. Carin Göring kuoli sydänkohtaukseen 1931. Toisen avioliiton Hermann Göring solmi näyttelijätär
Emmy Sonnemannin kanssa vuonna 1935.
Emmy ja Hermann Göring konsertissa Berliinissä.KUVA: BUNDESARCHIV
NATSI-SAKSASTA on julkaistu tuhansia varteenotettavia tutkimuksia ja kirjoja, mutta tietokirjailija ja käsikirjoittaja
James Wyllien näkökulma on uusi. Kirjassaan Hakaristirouvat – Naiset kolmannen valtakunnan huipulla hän käy läpi Hitlerin sisäpiirin avioliittoja ja perhesuhteita.
Jokaisen keskeisen natsin takana oli nainen. Osa heistä oli jo ennen puolisoidensa tapaamista valmiiksi kiihkeitä kansallissosialisteja (kuten Lina von Osten), jotka yllyttivät puolisoitaan tarttumaan natsien tarjoamiin uramahdollisuuksiin.
Jotkut olivat vähemmän tulisieluisia (kuten Emmy Göring), mutta heitäkin kiinnosti puolison mukanaan tuoma valta-asema.
Emmy Göring ja hänen lemmikkileijonansa syyskuussa 1937. Vasemmalla Benito Mussolini ja oikealla Hermann Göring.KUVA: AKG-IMAGES / ULLSTEIN BILD
Vaikka kirjan naiset olivat eri ikäisiä ja maantieteellisesti eri puolilta Saksaa, heillä oli monia samoja piirteitä. Kaikki olivat keskiluokkaisista kodeista ja kaikki olivat koulutettuja. Kodeissa oli suhtauduttu uskontoon vakavasti, ja naisten tärkeimpänä päämääränä oli päästä hyviin naimisiin.
Olennaista oli myös heidän yhteinen sukupolvikokemuksensa. Kaikki olivat kasvaneet aikuiseksi aikana, jolloin Saksa oli muuttunut nopeasti maatalousyhteiskunnasta teolliseksi maaksi ja kipuillut keisarillisen ja demokraattisen systeemin välillä. Sota ja sen jälkeinen kaaos hallitsivat heidän nuoruusvuosiaan.
Vastaus epävarmuuteen oli Adolf Hitler ja hänen aatteensa.
”Nuoret olivat joutuneet tuuliajolle ja suuntasivat katseensa kohti pelastajaksi julistautunutta miestä, joka lupasi heille koko maailman”, kirjoittaa Wyllie.
WYLLIEN kirjan aihe on niin ilmiselvä, että on oikeastaan pieni arvoitus, että siitä ei ole vielä otettu koppia. Siviilinaisten kokemukset natsi-Saksassa alkoivat kiinnostaa tutkijoita jo 1980-luvulla, mutta johtavien kansallissosialistien puolisot ovat saaneet olla rauhassa.
Syynä on Wyllien mukaan ollut lähdemateriaali, johon on pitänyt kauan suhtautua varauksellisesti. Esimerkiksi vaimot selittivät sodan jälkeen tehdyissä omaelämäkerroissaan asiat parhain päin ja kuvailivat itseään lähinnä tietämättömiksi sivullisiksi.
Lisätietoja on kuitenkin tihkunut lisää vuosikymmenien aikana, joskin päiväkirja- ja kirjelöydöissä on yhä suuria aukkoja. Wyllie ei lähde täyttelemään niitä mielikuvituksellaan vaan kertoo, mitä aukkokohdissa olisi voinut tapahtua. Hänen tärkein työkalunsa on ollut perinteinen lähdekritiikki.
Kirja kertoo, kuinka Hitlerillä kului aikaa maailmanvalloitussuunnitelmien lisäksi lähipiirinsä avioliittoneuvonnassa. Syynä oli yleensä halu vaalia ylimpien natsijohtajien esimerkkiä ihanteellisina arjalaisina, mutta välillä Hitlerin motivaatio kumpusi hänen henkilökohtaisista pyrkimyksistään.
Propagandakäyttöön otettu perhekuva, jossa on Magda Goebbels, hänen miehensä Joseph, heidän kuusi lastaan ja univormussa Harald, Magdan poika ensimmäisestä avioliitosta.KUVA: AKG-IMAGES / ULLSTEIN BILD
Esimerkiksi Hitlerin omat naiskuviot pidettiin piilossa suurelta yleisöltä, mutta
Magda ja
Joseph Goebbelsin pariskunnan ympärille rakentuvat mutkikkaat ihmissuhdedraamat ovat kuin suoraan Kauniista ja rohkeista: parin tarinaan liittyi molemminpuolista pettämistä, sairastelua, Hitlerin mieltymys Magdaan ja lopulta perheen dramaattinen yhtäaikainen kuolema. Goebbelsien tarina sivujuonineen on oikeastaan kirjan punainen lanka.
HAKARISTIROUVAT ei ole syvällinen essee fasismin olemuksesta vaan pikemmin se on huolellisesti lähteistettyä taustamateriaalia naisista, perheistä ja lapsista univormurivin takana.
Wyllie kirjoittaa sujuvasti eikä kirja vaadi mittavia taustatietoja kolmannesta valtakunnasta. Hakaristirouvia voi huoletta lukea itsenäisenä teoksena: Wyllie taustoittaa natsi-Saksan tapahtumien suuria linjoja silloin, kun se on tarpeen. Lukijaystävällisyys näkyy siinäkin, että mielenkiintoisia sivurönsyjä ei sakeuteta ylimääräisillä nimillä.
Hakaristirouvat on ennen kaikkea kiusallinen muistutus siitä, että ihmishirviöiksi julistettujen natsien elämä ei ihmeemmin poikennut tavallisen virkamieseliitin elämästä. Oli rakkautta, sivusuhteita, paino-ongelmia, yhteisiä etelänlomia, eroja ja patikointiharrastuksia.
Ja sitten niitä hirmutekoja.
James Wyllie: Hakaristirouvat – Naiset kolmannen valtakunnan huipulla (Nazi Wives). Suom. Tähti Schmidt. Atena. 360 s.
Oikaisu 19. lokakuuta klo 15.25: Junamatka Münchenistä Berliiniin kestää nykyisinkin viisi ja puoli tuntia, ei kolme tuntia, kuten jutussa aiemmin kerrottiin.
Ilse ja Rudolf Hess Zugspite-vuoren lentokilpailun jälkeen vuonna 1934.KUVA: AKG-IMAGES / KEYSTONE ARCHIVES
www.hs.fi
