Sekalaista mussuttelua

[Herman30]

Minä olen niin individualisti ja introvertti ettei tulisi mieleen liittyä johonkin joukkuejuttuun.

 

[Nojatuolistrategi]

Minä olen niin individualisti ja introvertti ettei tulisi mieleen liittyä johonkin joukkuejuttuun.

Samaan suuntaan olen kallellaan.

Mutta elämä tahtoo muuttua yksilölajista yhä enemmän joukkuepeliksi toisella neljänneksellä (yli 25-vuotiaana). Siksi noita joukkuepelien kuvioitakin joutuu mietiskelemään.

 

[Hilan lukko]

Kitinää rinkirunkkausmeiningistä.

Inhoan tuota termiä. Mielestäni se ei sovi mihinkään, on loukkaava ja ruma. Täysin käyttökelvoton sana. Paitsi, että törmäsin toimintaan ja asennoitumiseen, jonka kuvaamiseen se on ainoa kunnolla osuva.

Minulla on eräs mielenkiinnon kohde. Olen siinä aika hyvä ja joillain sen osa-alueilla loistava. Joillain muilla osa-alueilla olen surkea. Kyse ei ole musiikista, mutta jos käyttäisi musiikkia vertauskuvana niin voisi sanoa että kykenen säveltämään joka päivä uuden julkaisukelpoisen sävellyksen, mutta en ole niitä jotka toistavat standardien mukaisella tavalla muiden luomuksia ilman mitään uutta omaa kontribuutiota.

(Jos joku arvaa tai tietää mistä asiasta on kyse, niin olkaa kilttejä älkääkä sanoko sitä ääneen.)

Noh... Eräällä paikkakunnalla on kyseiseen alaan liittyvää toimintaa. Sen suurin ongelma on ukkoutuminen ja se, ettei toimintaan saada keitään uusia ihmisiä mukaan. Toimintaa vetävä porukka on ilmeisesti koittanut useita erilaisia asioita ja aiheita mutta mikään ei auta.

Noh... Menin mukaan. Esitin useita oikeasti toimivia ja toimiviksi todistettuja tapoja joilla homma saataisiin aika nopeasti aktiiviseksi ja uudistuvaksi. Kukaan ei kysynyt niistä mitään. Kukaan ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta yhtään ajatusta kohtaan. Kukaan ei kommentoinut mitään kohtaa sellaisella tavalla, että olisin voinut valaista asioita enemmän. Asiat ja aiheet vaiettiin kuoliaiksi. Tai no.. Kerran asia otti sen verran tuulta, että joku kuljetti juttelun suuntaan, johon kukaan kyseisen porukan ytimen ulkopuolinen ei voi osallistua. Ja kerran porukan alfauros keskittyi dissaamaan hyödyllistä mahdollisuutta yleisellä tasolla.

Mihin kyseinen porukka sitten keskittyi eniten?
- Sisäpiirijutut ja yleisemmän keskustelun muuttaminen sisäpiirijutusteluksi.
- Siihen, miten halveksittavaa on se, että joku uusi tulokas esittää mitään missään ympäristössä
- Vain yksi esitteli itsensä.
- Tervehtimisenkin kanssa oli vähän niin ja näin.
- Siihen miten kannattaa ignoroida ja bännätä kaikki henkilöt, joista ei pidä.

Voisi sanoa, että ilmapiirissä oli erittäin voimakasta "Olet täällä tarkailtavana ja arvosteltavana. Sinut on arvioitu etukäteen nollaksi koska et ole jo yksi meistä. Voit toki - ehkä - vuosien mittaan osoittaa olevasi jotain muuta kuin nolla, mutta vain vuosien mittaan." -asennetta.

Porukka ja meininki oli samaan aikaan ystävällistä ja niin absoluuttisen poissulkevaa, ulkona pitävää ja epäsosiaalista, että päätin pitää kyseiseen meininkiin mahdollisimman täydellistä hajurakoa. Epäystävälliseltä torjunnalta voi puolustautua, mutta ystävällinen torjuva ignorointi on mahdoton murtaa muuta kuin ajan kanssa. Mulla taas on ajalle ja elämälle parempaakin käyttöä.

Olen itse joskus käynnistänyt ja vetänyt samantyyppisiä juttuja. Silloin jokainen uusi naama saatiin neljässä minuutissa sisään sakkiin, tuntemaan olonsa tervetulleeksi ja tutustumaan muihin. Sosiaaliset asemat tms. eivät merkinneet mitään.

Kun katsoi sitä rinkirunkkausmeininkiä, johon nyt törmäsin, niin tuntui siltä, että menisi varmaan neljä vuotta siihen, että saisi paikan äänenä, jota edes joku kuuntelee ajatuksen kanssa, kuuntelematta ensisijaisesti omaa asennemaailmaansa ja sosiaalisia luokittelujaan toisen henkilön puheen ja sen sisällön sijaan. Ei mulle.

Ilmeisesti on olemassa ihmisiä, joita kiinnostaa käyttää kuukausia tai vuosia siihen, että saavat vähän jalkaa oven väliin. Mulle tunti on naamakkaisessa kanssakäymisessä ehdoton maksimi. (Se aiemmin mainitsemani noin neljä minuuttia on melko optimaalinen. Täysin mahdolilinen, jopa helposti toteutettavissa, mutta siitä on enää vaikea kiristää eikä kannatakaan. Tulee muita riskejä.) Tunnissa näkee jo että millainen ilmapiiri, sosiaalinen kulttuuri, hierarkisuuden määrä ja laatu sekä vuorovaikutuskulttuuri jossain porukassa tai toiminnassa on.

Koomisinta asiassa on se, että se porukka tuntui pohtivan ainakin puolitosissaan että miten saisi uutta porukkaa mukaan - poissuljettavaksi, alisteisessa asemassa oleviksi ja hymisteleväksi ja ihailevaksi yleisöksi. Ihme, ettei ketään kiinnosta.

Muutamat sen porukan jäsenistä ovat todenneet, että uusia ihmisiä tulee siihen toimintaan aina silloin tällöin, mutta eivät ensimmäisen kerran jälkeen juurikaan palaa. Kukaan heistä ei tuntunut olevan millään lailla kiinnostunut siitä, että miksi kukaan ei palaa takaisin heidän toimintansa piiriin.

Olen elämässäni onnistunut pitämään niin pitkää hajurakoa tuollaiseen meininkiin ja ilmapiiriin, että siihen törmääminen oli todella massiivinen järkytys. Tiedon tasolla tiedän kuitenkin että se on jopa aika yleistä.

Oman elämän - etenkin sosiaalisen ja tuottavan tai sellaiseksi pyrkivän - tasolla tuntuu siltä, että tuommoiseen törmätessään ainoa elämän, hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta oikea ratkaisu on eristää itsensä mahdollisimman täydellisesti kyseisestä sosiaalisesta ja toiminnallisesta kulttuurista.

Sen vaikutuspiirissä olemisen tuhoisat vaikutukset ovat niin jättiläismäiset ja sen mahdolliset, mutta erittäin epävarmat, jopa epätodennäköiset hyödyt niin mitättömiä, että niistä ei kannata maksaa juuri mitään. Etenkään niistä ei kannata maksaa niin jättimäistä hintaa ajassa ja hyvinvoinnissa kuin mitä kyseinen ilmapiiri verottaisi.

Musta tuntuu että moni ihminen on huomaamattaan mukana tuottamassa tai ylläpitämässä jonkinlaista poissulkevan rinkirunkkaamisen ilmapiiriä jonkin oman aktiviteettinsa parissa. Niinpä vihje: Jos jokin asia, toiminta, harrastus tms. kiinnostaa useita ihmisiä, mutta asiasta kiinnostuneet eivät halua osallistua kuin kerran porukan toimintaan, niin todennäköisin syy on aktiivien vastaanottamattomissa ja torjuvissa asenteissa. Ja en viittaa ystävällisyyteen tai sen puuttumiseen vaan siihen että onko uusille ihmisille älyllistä, sosiaalista ja henkistä tilaa vai onko kaikki happi jo jaettu aiemmin paikkansa lunastaneiden kesken.

Ihmiset ovat usein yllättävän sokeita niille asema- ja sosiaalisille peleille joita he itse pelaavat oman asemansa ja siihen liittyvät harhaluulot säilyttääkseen.

Mitään en o huomannu.

 

[Hilan lukko]

Kaikissa porukoissa toistuu samat kuviot ja löytyy samat hahmot.
Nuorempana olin joissain yhdistyksissä ja kuppikunnissa, nyt kierrän kaukaa. Johtuu varmaan itsestä, ja ei ole löytynyt tarpeeksi vitiä ryhmää.

 

[Pihatonttu]

Niin. Joukkuepeleissä täytyy ensin ymmärtää pelin henki: name of the game. Mitä peliä pelataan?

Muuten voi päätyä pelaamaan väärää peliä väärään aikaan väärässä paikassa äkkiväärässä joukossa.

Individualisteille sopivat yksilölajit.

Jos viittaat tuohon mun kitinään, niin kyse on yksilölajista. Niidenkin parissa ihmiset kaipaavat usein jotain sen alan yhteisöä tai kontaktipintaa, jossa tapahtuu ajatusten vaihtamista, inspiroitumista sun muuta.

Jos ajatuksia ei vaihdeta, jos kontaktin sijaan on kyse etäisyydenpitopelistä tai minkäänlaiselle inspiroitumiselle ei ole mahdollisuutta, niin silloin tietenkin kannattaa nostaa mahdollisimman nopeasti kytkintä.

Mutta elämä tahtoo muuttua yksilölajista yhä enemmän joukkuepeliksi toisella neljänneksellä (yli 25-vuotiaana). Siksi noita joukkuepelien kuvioitakin joutuu mietiskelemään.

Joukkuepelien kuvioita miettiessä tärkeintä on tietenkin välttää sellaisen joukkueen vangiksi joutuminen, joka ei anna mitään ja jonka vaatimukset ovat täysin itse peliin liittymättömiä.

Jos (aiempaa musiikkivertausta jatkaakseni) touhu näyttää siltä, että kuoron kuuluvimpiin rooleihin laitetaan ne, jolla on variksen ääni sillä perusteella että se on ollut kauan mukana, on varmaan paras joko laulella itsekseen tai etsiä niitä kuoroja, joissa kriteerit eivät ole sosiaalisia vaan musiikillisia.

Kaikissa porukoissa toistuu samat kuviot ja löytyy samat hahmot.
Nuorempana olin joissain yhdistyksissä ja kuppikunnissa, nyt kierrän kaukaa. Johtuu varmaan itsestä, ja ei ole löytynyt tarpeeksi vitiä ryhmää.

Ei toistu - etenkään luovilla aloilla.

Mitä spontaanimmin, orgaanisemmin ja aihepiirikeskeisemmin jokin porukka on muodostunut, sitä vastaanottavaisempi se usein on. Epähierarkiset ovat yleensä hierarkisia vastaanottavampia. Epämuodolliset ovat usein muodollisia vastaanottavampia. Verkostomaiset ovat yleensä pyramidirakenteisia vastaanottavaisempia. Standardikeskeiset ovat yleensä luotaan karkoittavia ja poissulkevia. Luomiskeskeiset ovat usein mukaan ja sisään houkuttelevia.

Leikkimielisesti voisi sanoa, että on olemassa sotilassoittokuntia ja jammailua harrastavia jazzpumppuja. Jazzjameihin pääset sisään neljässä minuutissa jos on hyvä gruuvi päällä ja soitat svengaavasti. Sotilassoittokuntaan menee erilaista porukkaa, erilaista reittiä ja erilaisin perustein. Sotilassoittokunnassa virkaikä ja sotilasarvo saattavat meinata jotain. Jammatessa ratkaisevaa on se, voitko antaa jotain mitä kukaan muu ei anna siihen sessioon. Jos voit, niin olet lunastanut paikkasi. Sotilassoittokunnasta heitetään ulos ne jotka jammaavat omiaan. Se on musiikkiteollinen tuotantoyksikkö, joka toimii alan teollisten standardien mukaan.

Aloituskitinääni palatakseni:

Pidän noin älyllisen suorituksen näkökulmasta aika komediallisena sitä, että jokin ryhmä toteuttaa poissulkevaa toiminta- ja viestintäkulttuuria ja samaan aikaan julkilausuu halua saada lisää ja nuorempaa porukkaa.

 

[Hilan lukko]

Pidän noin älyllisen suorituksen näkökulmasta aika komediallisena sitä, että jokin ryhmä toteuttaa poissulkevaa toiminta- ja viestintäkulttuuria ja samaan aikaan julkilausuu halua saada lisää ja nuorempaa porukkaa.

Näin on valitettavan usein.

 

[Nojatuolistrategi]

Jos viittaat tuohon mun kitinään, niin kyse on yksilölajista. Niidenkin parissa ihmiset kaipaavat usein jotain sen alan yhteisöä tai kontaktipintaa, jossa tapahtuu ajatusten vaihtamista, inspiroitumista sun muuta.

Jos ajatuksia ei vaihdeta, jos kontaktin sijaan on kyse etäisyydenpitopelistä tai minkäänlaiselle inspiroitumiselle ei ole mahdollisuutta, niin silloin tietenkin kannattaa nostaa mahdollisimman nopeasti kytkintä.


Joukkuepelien kuvioita miettiessä tärkeintä on tietenkin välttää sellaisen joukkueen vangiksi joutuminen, joka ei anna mitään ja jonka vaatimukset ovat täysin itse peliin liittymättömiä.

Jos (aiempaa musiikkivertausta jatkaakseni) touhu näyttää siltä, että kuoron kuuluvimpiin rooleihin laitetaan ne, jolla on variksen ääni sillä perusteella että se on ollut kauan mukana, on varmaan paras joko laulella itsekseen tai etsiä niitä kuoroja, joissa kriteerit eivät ole sosiaalisia vaan musiikillisia.

Yleisesti ja yksilöimättä mussuttelin elämän kiertokoulun antimia.

Omissa yksilölajeissani tulos on tarkasti mitattavissa, ja se riippuu vain taidoista ja tuurista. Sosiaaliset pelit tai muiden mielipiteet eivät vaikuta suoritukseen tai tulokseen. Muilta toki oppii, mutta oppiminen ei vaadi suoria sosiaalisia kontakteja. Keskutelupalstat ja alan blogit riittävät vuorovaikutukseen. Ja sittenkin se syvin oppi syntyy omien korvien välissä, onnistumisia ja epäonnistumisia analysoidessa.

Joukkuepeleillä tarkoitin yleisemmin sitä, että ihminen on laumaeläin. Vanhempansa kannattaa valita huolella. Puoliso, perhe, klaani, heimo, koulu, työyhteisö, harrastuspiiri yms. verkostot ja hierarkiat pakottavat osallistumaan erilaisiin sosiaalisiin peleihin. Ihminen ei ole saari, paitsi Saari.

 

[Ottoville]

 

[baikal]

Kaikissa porukoissa toistuu samat kuviot ja löytyy samat hahmot.
Nuorempana olin joissain yhdistyksissä ja kuppikunnissa, nyt kierrän kaukaa. Johtuu varmaan itsestä, ja ei ole löytynyt tarpeeksi vitiä ryhmää.

Sama. On tullut se puoli nähtyä huolella. Enkä kuulu enää mihinkään yhdistykseen aktiivisena jäsenenä ja tuskin tulen kuulumaankaan. Mihinkään sosiaaliseen lisävirittelyyn ei ole enää tarvetta ja missään tapauksessa en usko, että minulla olisi mitään ihmeempää annettavaakaan ns. yhteiselle alttarille. Suomen kansan jäsenyys vielä on ja pysyykin. Muun voivat hoitaa muut.

 

[tulikomento]

No, se ghjelds, on todennäköisesti 'gelding' eli kastroitu uros lammas joka on kasvanut osana laumaa... pätee normaalisti hevosiin tjms. mutta nää onkin irkkuja!
A good dog, clear moonshine night ... to round them up, just put them on a trailer and walk them.. have some one else pick them up. Who ever does this knows what they're doing.

Eihän tosta pajoa kostunut, mutta kaikki toki tietävät kuka noita varastaa lahdattaviksi lähi-idän loitsun säestämänä, koska se on muuten laitonta.

Voi Jeesus ! Ei tästä irkkujen jurrisesta murteesta tajua normaali ihminen hevon vattua.

 

[Patu]

Kirjoitin aikoinaan eximian englannista. Ja käytän kieltä viikoittain töissä. Nyt on pakko sanoa että en tajua sanaakaan näiden irkkujen murteesta.

Voi Jeesus ! Ei tästä irkkujen jurrisesta murteesta tajua normaali ihminen hevon vattua.

Tuon lammasfarmarin jutuista tajusi noin puolet, tämän kaljankittaajan jutuista ehkä neljä sanaa.

 

[synti-ilmo]

Perjantai, sauna, tusina olutta (ikävä kyllä Laitilan Hellesiä oli nolla kappaletta hyllyssä, helveta) ja kartonki tupakkia. Voiko enempää pyytää (no oikeesti poltan vaan nysä- ja kääretupakkia).

 

[TomTom]

Perjantai, sauna, tusina olutta (ikävä kyllä Laitilan Hellesiä oli nolla kappaletta hyllyssä, helveta) ja kartonki tupakkia. Voiko enempää pyytää (no oikeesti poltan vaan nysä- ja kääretupakkia).

Perjantai, sauna, olutta, tupakkia.

Mörönperseen "luolamies" asumusfasiliteetissa on tilanne erittäin SOS, kaikki lämmitykseen liittyvät vaihtoehdot on fataalisesti paskana. Jos minusta ei kuulu hetkeen mitään, olen jäätynyt mörönperseeseen.

ME KUOLLAAN KAIKKI.

 

[tulikomento]

Tuon lammasfarmarin jutuista tajusi noin puolet, tämän kaljankittaajan jutuista ehkä neljä sanaa.

Ainoa mitä sain selvää:

Toimittaja: How's the pint of Guinness in here ?

Pipopää juoppo: GOOD !

 

[synti-ilmo]

-

 

[Fremen]

En tiedä miten suomen kielioppi maistuu enää vuosia koulunpenkiltä kimpoamisen jälkeen, mutta tässä on erittäin hyvä video suomen ja viron (eestin) kielten eroista... @Herman30 ja mahdollisesti @tulikomento ja muut molempia kieliä taitavat, ja kaikki kirjoittajat, mikä on näkemyksenne tästä? 1000 vuotta erottaa vanhan norjan ja nyky-islannin kielet toisistaan, eivätkä ymmärrä toisiaan enää lainkaan, meillä tuota ajallista väliä etelänserkkuihin on ehkä vuosituhat lisää, mutta maantieteellisesti 1500km Pohjois-Atlanttia vastaan 80km Suomenlahtea.
Ja ymmärrämme työteliäästi ehkä melko paljonkin? 50%?

Hienoa työtä Langfocusin porukalta joka tapauksessa:

 

[Ottoville]

 

[Ottoville]

Pälvi Pulli vakuutti sveitsiläiset hävittäjistä – suomalainen houkutteli naisten ääniä tv-keskusteluissa ennen kansanäänestystä​

Sveitsiläiset äänestivät juuri uusien hävittäjien puolesta niukalla enemmistöllä. Suomalaisen Pälvi Pullin ainutlaatuinen ura on vienyt turvallisuuspolitiikan huipulle Sveitsin puolustusministeriöön. Hänelle kyllä- ja ei-äänien pieni ero oli pettymys.​

Pälvi Pulli istuu Sveitsin puolustusministeriössä Bernissä. Hän työskenteli siellä jo vuosina 1999–2006. Turvallisuuspoliittiseksi johtajaksi hänet nimitettiin 2018.

Kuva: Kaspar Bacher

Pälvi Pulli​

49-vuotias joogaava ja flamencoa tanssiva turvallisuusekspertti.
Syntynyt Jyväskylässä.
Suomen ja Sveitsin kansalainen.
Puhuu suomen ja saksan lisäksi ranskaa, englantia, italiaa, ruotsia ja venäjää.
1991 lähti lukion jälkeen kesätöihin Sveitsiin tarjoilijaksi ja jäi sille tielle.
1998 yhteiskuntatieteiden maisteri Neuchatelin yliopistosta Sveitsin ranskankieliseltä alueelta.
1999–2006 Sveitsin puolustusministeriössä muun muassa Euroopan turvallisuuspolitiikan analyytikkona.
2008–2018 Sveitsin oikeusministeriössä muun muassa turvallisuuspoliittisena neuvonantajana.
2018 lähtien Sveitsin puolustusministeriön turvallisuuspoliittinen johtaja, alaisinaan noin 30 työntekijää.
Parisuhteessa.

Pälvi Pulli vakuutti sveitsiläiset hävittäjistä – suomalainen houkutteli naisten ääniä tv-keskusteluissa ennen kansanäänestystä

Sveitsiläiset äänestivät juuri uusien hävittäjien puolesta niukalla enemmistöllä. Suomalaisen Pälvi Pullin ainutlaatuinen ura on vienyt turvallisuuspolitiikan huipulle Sveitsin puolustusministeriöön. Hänelle kyllä- ja ei-äänien pieni ero oli pettymys.

www.kaleva.fi

 

[Protheon_93]

Pälvi Pulli vakuutti sveitsiläiset hävittäjistä – suomalainen houkutteli naisten ääniä tv-keskusteluissa ennen kansanäänestystä​

Sveitsiläiset äänestivät juuri uusien hävittäjien puolesta niukalla enemmistöllä. Suomalaisen Pälvi Pullin ainutlaatuinen ura on vienyt turvallisuuspolitiikan huipulle Sveitsin puolustusministeriöön. Hänelle kyllä- ja ei-äänien pieni ero oli pettymys.​

Pälvi Pulli istuu Sveitsin puolustusministeriössä Bernissä. Hän työskenteli siellä jo vuosina 1999–2006. Turvallisuuspoliittiseksi johtajaksi hänet nimitettiin 2018.

Kuva: Kaspar Bacher

Pälvi Pulli​

49-vuotias joogaava ja flamencoa tanssiva turvallisuusekspertti.
Syntynyt Jyväskylässä.
Suomen ja Sveitsin kansalainen.
Puhuu suomen ja saksan lisäksi ranskaa, englantia, italiaa, ruotsia ja venäjää.
1991 lähti lukion jälkeen kesätöihin Sveitsiin tarjoilijaksi ja jäi sille tielle.
1998 yhteiskuntatieteiden maisteri Neuchatelin yliopistosta Sveitsin ranskankieliseltä alueelta.
1999–2006 Sveitsin puolustusministeriössä muun muassa Euroopan turvallisuuspolitiikan analyytikkona.
2008–2018 Sveitsin oikeusministeriössä muun muassa turvallisuuspoliittisena neuvonantajana.
2018 lähtien Sveitsin puolustusministeriön turvallisuuspoliittinen johtaja, alaisinaan noin 30 työntekijää.
Parisuhteessa.

Pälvi Pulli vakuutti sveitsiläiset hävittäjistä – suomalainen houkutteli naisten ääniä tv-keskusteluissa ennen kansanäänestystä

Sveitsiläiset äänestivät juuri uusien hävittäjien puolesta niukalla enemmistöllä. Suomalaisen Pälvi Pullin ainutlaatuinen ura on vienyt turvallisuuspolitiikan huipulle Sveitsin puolustusministeriöön. Hänelle kyllä- ja ei-äänien pieni ero oli pettymys.

www.kaleva.fi

Kellään tunnuksia tuonne?

 

[Ottoville]

Kellään tunnuksia tuonne?

Spoiler

Syyskuun lopussa Pälvi Pulli kävi läpi jännitysnäytelmän, kun sveitsiläiset äänestivät uusien hävittäjälentokoneiden hankkimisesta. Vain 50,1 prosentin enemmistöllä sveitsiläiset päättivät ostaa uusia hävittäjiä lähes kuudella miljardilla eurolla. Sillä pitäisi saada 36–40 konetta.


– Noin niukka ero armeijahankinnan vastustajiin oli kova yllätys ja minulle pettymys, Sveitsin puolustusministeriön turvallisuuspoliitiikan päällikkönä työskentelevä Pulli kertoo puhelinhaastattelussa Bernistä.


Mielipidetiedusteluissa nimittäin ennustettiin hävittäjäkaupan varmaa läpimenoa. Nyt ostoluvan saanti oli kiinni ihan onnestakin, sillä ei- ja kyllä-äänien ero jäi lopulta vain vajaaseen 9 000 ääneen.


Äänestystulosta on analysoitu niin, että koronan aikana moni halusi miljardit mieluummin elämiseen kuin varustautumiseen. Äänestysprosentti nousi Sveitsin oloissa harvinaisen korkealle, 59:ään. Liikkeelle lähtivät myös laiskemmat, hallitusta arvostelevat äänestäjät, jotka pudottivat uurnaan ei-lapun.


Pulli johtaa kansanvallaltaan ja puolustuspolitiikaltaan ainutlaatuisen Sveitsin turvallisuuspolitiikkaa. Maailmassa ei ole toista maata, jossa kansa päättää monista asioista kansanäänestyksillä, joskus jopa armeijan hankinnoista.

Puolustusministerinä ensimmäistä kertaa nainen​

Sveitsin puolustusministerinä on nyt ensimmäistä kertaa nainen, Viola Amherd. Hän mobilisoi äänestyskampanjaan naiskaartin houkuttelemaan tavallisesti armeijaan kriittisesti suhtautuvien naisten ääniä. Esiin television äänestyskeskusteluihin marssitettiin Pälvi Pulli.


Pulli perusteli keskusteluissa, että Sveitsi tarvitsee hävittäjiä ilmatilan valvontaan, Sveitsin yli lentävien sotaa käyvän vieraan vallan koneiden karkottamiseen sekä varsinaiseen ilmapuolustukseen sodassa.


– Vuosikymmenen loppuun mennessä hankittavat hävittäjät lentävät yli 30 vuoden ajan. Kukaan ei pysty sanomaan, minkälainen maailmanpoliittinen tilanne tuolloin vallitsee. Sekin on mahdollista, että naapurimaihimme hyökätään ja Sveitsin olisi pystyttävä puolustamaan itseään ja tarvittaessa yhteistyöhön.


Pulli puhuu niin luontevasti sveitsinsaksaa, että täytyy oikein hakea, jos yrittää löytää suomen aksenttia. Myös suomi on säilynyt sujuvana vuosikymmentenkin Sveitsissä asumisen jälkeen.


Pari viikkoa äänestyksestä Pulli jo lohduttautuu sanomalla, että hävittäjät ovat vain pieni osa puolustuspolitiikkaa.


Sveitsin armeija on niin hyvin varustautunut, että hallitus sanoi 1980-luvulla: "Sveitsillä ei ole armeijaa. Se on armeija."

Kansanäänestyksessä hävittäjien ostoa vastustaneiden mielestä 24 miljardia frangia olisi pitänyt sijoittaa mieluummin työpaikkoihin kuin luksushävittäjiin.

Suomessa suurempi turvallisuuspoliittinen signaali​

Myös Suomessa päätetään pian uusien hävittäjien hankkimisesta. Sveitsin hävittäjäkeskustelua ei voi kuitenkaan suoraan verrata Suomeen, vaikka molemmat ovatkin pieniä sotilasliittojen ulkopuolisia maita. Venäjän naapuruus tuo Suomelle täysin toisenlaisen tilanteen.


Suomessa hävittäjähankinnalla on siksi suurempi turvallisuuspoliittinen signaali kuin Sveitsissä.


Miten Sveitsi suhtautuisi rajanylityksiin, jos Sveitsi olisi kartalla Suomen paikalla ja Venäjä loukkaisi toistuvasti sen ilmatilaa?


– Sveitsin ulkopoliittinen tapa on, että julkisesti ei osoitella toisia herkästi. Sen sijaan kahden kesken puhumme sitten suoraan, jos kansainvälistä lakia rikotaan. Sveitsi sanoisi, että tällainen ei vetele.


Sveitsikin katsoo nyt erityisen kiinnostuneena kohti Amerikkaa ja presidentinvaaleja.


– Kansainvälisesti sillä on suuri merkitys, millaista ulkopolitiikkaa USA:ssa harjoitetaan, Pulli sanoo.


Donald Trump on vetänyt maataan pois monenkeskisistä järjestöistä ja muuttanut prioriteetteja.


– USA:n jättämiin aukkoihin on tulossa uusia tekijöitä, kuten Kiina tai Venäjä. Euroopan turvallisuuden kannalta olisi toivottavaa, että maailman johtava valtio hoitaisi multilateraalisuhteita.


Pullin mielestä on huolestuttavaa, että Eurooppa ei aina onnistu vetämään yhtä köyttä.


– Venäjä käyttää tätä tilannetta hyväkseen ja laajentaa vaikutusvaltaansa.

Tuleva mies löytyi Sveitsin-matkalla​

Pullin asuminen Sveitsissä on suurten sattumien summa.


– Lukion jälkeen kiertelin Euroopassa kieliä oppimassa ja tulin Sveitsiin kesällä 1991. Tarkoitus oli olla täällä kolme kuukautta. No, sitten tapasin tulevan mieheni.


Kieliopintosuunnitelmat vaihtuivat ranskankielisen Sveitsin Neuchatelin yliopistoon ja historiaan sekä yhteiskuntaoppiin.


Avioeron jälkeen Pulli jakaa elämänsä nyt miesystävän kanssa. Suomeen he matkustavat kolme neljä kertaa vuodessa.


– Käymme katsomassa äitiäni, siskoani ja isoisääni, 99 vuotta joulukuussa täyttävää sotaveteraani Kauko Tumantoa, sekä muita sukulaisia.


Pullin syväkiinnostus turvallisuuspolitiikkaa kohtaan johtuu kuitenkin muustakin kuin sodassa kunnostautuneesta isoisästä.


– Olin jo lukiossa innostunut yhteiskunnallisista asioista. Käänteentekevä oli Englannin yliopiston kriminologian kurssi. Sveitsissä tein sitten tutkielmani armeijan vastuuttomasta käytöstä mellakoiden taltuttamisessa 1930-luvulla.


Se oli aiheeltaan niin ainutlaatuinen, että kun Pulli valmistumisensa jälkeen haki puolustusministeriöön töihin 1999, naksahti työpaikka heti. Sveitsissäkin oli tuolloin harvinaista, että nainen oli niin perehtynyt armeijan asioihin.


Sveitsissä varsinkin vanha polvi muistaa Suomen talvisodan taisteluista. Mannerheim asui viimeiset vuotensa Montreux'ssa, jonne on pystytetty komea muistomerkki marsalkalle.


– Häntä kunnioitetaan, ja Suomen sodista ollaan täällä kiinnostuneita, Pulli kertoo.


Ennakkoluuloja häilyi silti, kun Pulli nimitettiin virkaansa naisena ja ulkomaalaisena. Eihän hän ollut käynyt edes armeijaa – miten hän voi suunnitella sille strategian?


– Mielestäni naisten ei tarvitsekaan olla asevelvollisia niin kauan kuin armeija pystyy hoitamaan velvollisuutensa ilman heitä.

Kodista löytyy Aaltoa ja Iittalaa​

Pulli sanoo hänestä löytyvän vielä paljonkin suomalaisuutta.


– Luen suomalaisia lehtiä, ja kotiani on sisustettu niin Aallolla kuin Iittalalla.


Pulli heittäytyy ajatusleikkiin: missä hän olisi töissä, jos olisikin jäänyt Suomeen?


– Varmaan valtion palveluksessa, kenties ulkoministeriössä.


Kun vuosia Sveitsissä on takana miltei 30 ja ura siellä on edennyt ainutlaatuisen korkealle, kangastaako edes ajatus eläkevuosista Suomessa?


– Paluumuutto on hyvinkin mahdollista, Pulli vastaa epäröimättä.


Pulli on puhunut koko haastattelun ajan innostuneesti eri turvallisuusskenaarioista. Hän hiljenee vasta, kun häneltä kysyy, missä hän arvelee olevansa töissä kymmenen vuoden kuluttua.


– Vuosikymmen on pitkä aika, siihen mahtuu varmaan yllätyksiäkin. Mutta hyvinkin voin olla tuolloin vielä puolustusministeriössä. Olen huono tekemään itselleni strategioita, turvallisuusstrategi naurahtaa.