Mika Moilanen
2:00 | Päivitetty 6:15
HELSINGIN Kisa-Veikot sai elokuussa 15 000 euron yllätyspotin, jonka lahjoittajasta seuran puheenjohtaja ei ollut kuullutkaan. Palkinnon oli antanut Urlus-säätiö, jota ei tunneta edes kaikissa sen tukemissa seuroissa.
Tammikuussa 70 vuotta täyttävää säätiötä voi kuvailla merkittäväksi liikunnan ja urheilun tukijaksi mutta myös hyvin tuntemattomaksi taustavoimaksi. Säätiö on
Helsingin suojeluskuntapiirin perillinen.
”Minullekin säätiö tuli ensimmäistä kertaa vastaan siinä vaiheessa, kun he olivat jo tehneet päätöksen, että tukevat HKV:tä”, Kisa-Veikkojen puheenjohtaja
Tuomas Näsi kertoo.
”Se oli positiivinen ja hieno yllätys, kun he jakavat kuitenkin merkittäviä rahoja. Ei mitään pennosia vaan rahoja, joilla on oikeasti merkitystä.”
HKV sai Urlus-palkinnon yhtä aikaa toisen helsinkiläisen yleisurheiluseuran Viipurin Urheilijoiden kanssa. Palkinto kohdentuu lasten ja nuorten urheiluharrastukseen ja pudokkaista kiinnipitämiseen.
Samassa yhteydessä
Helsingin päiväkodit saivat liikuntavälineiden hankkimiseen 50 000 euroa.
”Jos ajatellaan paras mahdollinen tukihakemus meidän kannalta, niin siihen liittyy yhteistoiminta ja se liittyy lapsiin ja nuoriin.”
Helsingin Kisa-Veikkojen nuoret yleisurheilijat harjoituksissa marraskuussa 2014.KUVA: BENJAMIN SUOMELA / HS
JAETTAVAA riittää jatkossakin, sillä Urlus-säätiö hallinnoi asiamiehensä
Jukka Pennasen mukaan noin 80 miljoonan euron omaisuutta.
Urlus-säätiö perustettiin Helsingin suojeluskuntapiirin omaisuuden turvaamiseksi, kun Suomi päätti lakkauttaa suojeluskuntajärjestön Neuvostoliiton painostamana vuonna 1944. Säätiön varallisuuden perustana on Töölössä, Pohjoinen Hesperiankatu 15:ssä, sijaitseva niin kutsuttu Suojeluskuntatalo.
Säätiön hakemusten perusteella jakama vuosittainen avustussumma lähestyy jo kahta miljoonaa euroa.
”Voi sanoa, että se on viimeisten kymmenen vuoden aikana kaksinkertaistunut. Sen ovat mahdollistaneet nämä hyvät arvopaperituotot.”
”Arvopaperit ja kiinteistöt ovat olleet meillä aika fifty-fifty, mutta viime aikoina se on selkeästi painottunut arvopaperipuolelle”, Pennanen kertoo säätiön varallisuudesta. ”Tällä hetkellä arvopaperit muodostavat jo yli puolet siitä. Se on tietysti semmoista likvidiä varaa, jota on helppo realisoida ja siirtää tukeen.”
Säätiö pyrkii pitämään tukensa riippumattomana tuotoista. Se ei halua antaa yhtenä vuonna paljon ja vetää toisena vuotena liinoja kiinni.
”Pyrimme pitämään avustusmäärät vakaina, mutta kuitenkin nousevalla käyrällä koko ajan. Siihen tämä 80 miljoonaa antaa tietysti hyvät mahdollisuudet.”
Helsingin suojeluskuntatalo rakenteilla vuonna 1940.
URLUS on juuri nyt ajankohtainen muutenkin kuin tulevien tasavuosijuhliensa vuoksi, sillä haku ensi vuoden avustuksiin on parhaillaan käynnissä ja kestää vuoden loppuun saakka.
Urheilu- ja liikuntakasvatus on säätiölle yksi kolmesta painopistealueesta. Säätiö ei tue huippu-urheilua eikä sitoudu mielellään hankkeisiin vuosikausiksi. Tuki kohdennetaan hallintokulujen sijaan toiminnallisuuteen.
”Jos ajatellaan paras mahdollinen tukihakemus meidän kannalta, niin siihen liittyy yhteistoiminta, se liittyy lapsiin ja nuoriin, se tapahtuu pääkaupunkiseudulla ja sillä on ajallisesti rajallinen kesto”, Pennanen sanoo.
Vantaan Hiihtoseura VHS on saanut Urlus-säätiöltä sekä avustusta toimintaansa että Urlus-palkinnon yhdessä Espoon Hiihtoseuran, Pakilan Vedon ja Keravan Hiihtoseuran kanssa.
Vuoden 2018 palkinto oli 25 000 euron suuruinen. Tänä vuonna VHS sai avustusta 15 000 euroa. Seuran puheenjohtaja
Sanna Värttiö-Hasenson pitää summia merkittävänä.
”Meillä on murtsikkakirjasto, johon olemme saaneet hommattua lisää välineitä. Läheskään kaikilla lapsilla ja nuorilla ei ole omia välineitä, mutta meillä on lainata kaikille sellaiset.”
”Perintömme suojeluskunnista ja Helsingin suojeluskuntapiiristä oli hyvin pitkälle maanpuolustusta ja liikkumista.”
Espoon Hiihtoseura sai Urlus-säätiöltä 15000 euron Urlus-palkinnon 2018 ja 10000 euron avustuksen tänä vuonna. Kuva seuran hiihtokoulusta helmikuulta 2019.KUVA: OUTI PYHÄRANTA / HS
SÄÄTIÖN säännöt ovat säilyneet käytännössä muuttumattomina pian seitsemän vuosikymmenen ajan.
Tarkoituksenaan säätiö pitää etenkin Helsingin seudun liikuntakasvatus- ja urheiluelämän tukemista sekä maanpuolustuksellisen ja muun maan itsenäisyyttä tukevan toiminnan edistämistä.
”Tavallaan se perintömme suojeluskunnista ja Helsingin suojeluskuntapiiristä oli hyvin pitkälle maanpuolustusta ja liikkumista”, Pennanen kertoo.
”Ja tietysti liikunta kohdistui alkuvaiheessa harvempiin lajeihin.”
Säätiön tuki painottuu suunnistukseen, ampumaurheiluun, hiihtoon ja ampumahiihtoon. Perinteisistä sotilaslajeista myös 5-ottelu on historian aikana ollut tuettu laji.
”Nämä palloilukuviot ja muut ovat tulleet vasta myöhemmässä vaiheessa. Ne ovat nousseet selkeästi, mikä kuvaa ehkä sitä, mitä tänä päivänä harrastetaan”, Pennanen sanoo.
”Jos niitä tukia ei olisi saatu, ammuttaisiin joihinkin pahvitauluihin.”
Jukka Pennanen kuvattuna vuonna 2012.KUVA: ARTTU KOKKONEN
YHTENÄ selkeänä tuen kohteena Jukka Pennanen, kenraalimajuri evp, nostaa esiin olosuhteiden luomisen pääkaupunkiseudun ampumaharrastukselle.
”Kun Viikin radoista jouduttiin luopumaan, Urlus on hyvin systemaattisesti tukenut ampumaharrastuksen mahdollisuuksia tukemalla lukuisia ampumaratoja.”
Säätiö on Pennasen mukaan tukenut espoolaista Lahnuksen rataa vuosikausien aikana huomattavilla summilla. Espoon Ampumaratayhdistyksen puheenjohtaja
Heikki Valkonen pitää rahoitusta merkittävänä.
”Jos niitä tukia ei olisi saatu, siellä ammuttaisiin joihinkin pahvitauluihin ja fasiliteetteja olisi paljon vähemmän”, hän kertoo.
Valkonen on toiminut yhdistyksen puheenjohtajana kesäkuusta alkaen, eikä hän siksi osaa kertoa täsmällisesti, mihin kaikkeen tukea on tullut.
”Käsittääkseni tukea on saatu villikarjurataan tai elektroniseen maalilaitteeseen. Sitten siellä on ampumahiihtokontit ja sadan metrin kohdistusradalla elektroninen näyttölaite. Nämä nyt tulevat ekana mieleen”, Valkonen luettelee.
”Sitä kautta tulee urheilusta pudokkaita ja pahimmassa tapauksessa koko yhteiskunnasta pudokkaita.”
Helsingin Viikissä sijainnut Viikinmäen ampumarata oli toiminnassa vuoteen 2005 saakka. Radan päätöskilpailu ammuttiin lokakuussa 2005. Kuva vuodelta 2002.KUVA: TAPIO VANHATALO
LIIKUNNAN osuus Urlus-säätiön avustuksista on kasvanut neljän edellisen jakokerran aikana 14 prosentista 21,2 prosenttiin. Tukea liikunta saa silti enemmän: merkittävä osa myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen tuesta menee liikunnan tukemiseen, eli rajat ovat osittain veteen piirrettyjä.
Rahaa suuntautuu liikunnallisiin harrastuksiin myös uuden kategorian Kamun eli Kannusta kaveri mukaan -hankkeen kautta. Hankkeeseen liittyy pudokkaiden estäminen, joka oli yksi perusteista sille, että HKV sai palkintonsa.
Seuran puheenjohtaja Tuomas Näsi kertoo palkinnon mahdollistavan junioriryhmien ylläpidon eri tasoisille harrastajille. Se taas on auttanut HKV:tä pitämään kiinni pudokkaista.
”Urheilussa on aika huippu-urheiluorientoituneita toimijoita, niin kuin tietysti kuuluu ollakin. Sitä kautta tulee urheilusta pudokkaita ja pahimmassa tapauksessa koko yhteiskunnasta pudokkaita. Se, että pystymme antamaan sellaisille tyypeille järkevää liikunnallista harrastustoimintaa, on mielestäni tärkeä juttu.”
Juuri syrjäytymisen estäminen on yksi niistä asioista, joihin Urlus-säätiössä kiinnitetään aiempaa suurempaa huomiota.
”Tietysti yritämme elää päivässä, ja sitä kautta uudet ulottuvuudet ja painotukset tulevat ympäristön tarpeiden mukaan. Varmasti olemme iät kaiket joustavia siinä mielessä, mutta se on korostunut viime vuosina”, Pennanen sanoo.
Urlus-palkinnon saaneessa Helsingin Kisa-Veikoissa on tilaa eri tasoisille ja eri tavalla yleisurheilua harrastaville lapsille ja nuorille.KUVA: VILLE MAALI / HS
KORONAVIRUS on jättänyt tänä vuonna jälkensä liikunnan ja urheilun parissa toimiviin, mikä voi heijastua myös avustushakemuksissa. Pennanen lupaa säätiön ottavan myös pandemian haasteet vastaan.
”Jos korona on aiheuttanut joitain erityisiä ongelmia, niin kuin varmasti monessa suunnassa on, niin tämän tyyppiseen voidaan toki lähteä pehmentämään alastuloa. Tai jos koronan takia on tarvetta uusia tai modernisoida joitain omia järjestelmiä”, hän sanoo.
Urlus-säätiön keväisen vaikuttavuuskyselyn tulokset osoittivat säätiön tuella olevan suuri merkitys yhdistysten toimintojen pyörittämisen ja kehittämisen kannalta.
”Yleensä se mahdollistaa seuroissa sen ylimääräisen investoinnin tai sitä kehitystyötä, joka muuten jäisi tekemättä”, Pennanen tietää.
”Kyllä tässä varmaan kaikki elävät aika lailla kädestä suuhun. Jos jotain haluaa tehdä, niin aina pitää miettiä, mistä se raha siihen saadaan”, Sanna Värttiö-Hasenson vahvistaa.
www.hs.fi
www.kagone.fi
www.verkkouutiset.fi
