Kokeeko joku arvon veljistä "omakseen" jotakin/useampia näistä tunnusmerkeistä omassa elämässään? 
Neljännet viisi älykkyyden haittapuolta
http://takkirauta.blogspot.nl/2015/...ed&utm_campaign=Feed:+Takkirauta+(Takkirauta)
Älykkyys on yksi ihmisen yliarvostetuimpia ominaisuuksia. Se on kuin pituus: enemmän kuin keskiarvo on etu, selkeästi Gaussin käyrän oikeassa laidassa se on riesa. Ruukinmatruuna tietää oman ÄO:nsa ja uskokaa pois, niin paljon kuin se avaakin ovia ja mahdollistaa asioita, se tekee monista täysin mahdottomia ja monimutkaistaa niitå rajusti. Tässäpä viisi uutta älykkyyden haittapuolta:
16. Yhteiskunnassa on älykkyydelle vähemmän kysyntää kuin mitä siitä on tarjontaa: huippuälykkäiden ihmisten täysi potentiaali jää yleensä hyödyntämättä.
Ellet ole töissä yliopistomaailmassa tai et ole tutkija, tuotekehittelijä tai luova taiteilija, älykkyydelle ei tosiasiallisesti ole työelämässä käyttöä. Työelämän työtehtävät on suunniteltu niin, että niistä selviää vähän keskinkertaisemmallakin älynlahjalla. Organisaatiot rakastavat keskinkertaisuuksia; ja toimitusjohtajien keskimääräinen ÄO on yleensä noin 115-130, eli keskimääräistä korkeampi mutta ei huippua. Vielä enemmän ilmeistä tämä on politiikassa, missä muoto ja imago merkitsee paljon enemmän kuin substanssi. Seuraus on, että huippuälykkyydelle
ei yksinkertaisesti ole tarvetta: ainoat alat, missä huippuälykkyys todella on aktiiva, ovat hyvin mariginaalisia, kuten yliopistomaailma. Niiden ulkopuolella huippuälykäs ihminen ei omaa mitään todellista kilpailuetua keskinkertaisuuksiin nähden. Mistä päästään seuraavaan haittapuoleen:
17. Huippuälykkäät ihmiset ovat huonoja ihmissuhdepeleissä ja juonitteluissa
Ruma totuus on, että ihmiset ovat p*skiaisia ja selkäänpuukotus, pahan puhuminen ja ulossulkeminen ovat aivan samalla tavalla ihmissuhdetaitoja ja ihmissuhteiden menetelmiä kuin ystävyys, verkostoituminen ja luottamuskin. Ja tässä ihmissuhteiden pimeässä puolessa huippuälykkäät ihmiset ovat pääsääntöisesti huonoja.
Syystä että huippuälykkäät ihmiset pääsääntöisesti ovat huippuyksinäisiä ja heidän on vaikeaa löytää itselleen omaa viiteryhmää. Huippuälykkäiden ihmisten viiteryhmät puolestaan ovat pieniä mutta äärimmäisen kiinteitä ja lämpimiä, ja huippuälykkäät ihmiset pääsääntöisesti ovat fiksuja myös muilla tavoin eivätkä käsitä ihmissuhteita tuolileikkinä tai nollasummapelinä. Tämä eroaa rajusti tavisten maailmasta, jossa juonittelu, kilpailu ja poispelaaminen ovat normaalia ja jossa peli on julmaa. Niinpä joutuessaan tällaiseen ryhmään huippuälykäs ihminen yleensä revitään kappaleiksi, koska muut ryhmän jäsenet kokevat hänet uhkaksi itselleen. Tästä syystä todella huippuälykkäät ihmiset harvoin kohoavat mihinkään yhteiskunnallisesti tai taloudellisesti merkittäviin asemiin. Leon Trotskin kohtalo Stalinin ja hänen lähipiirinsä kynsissä on tiedossamme.
Huippuälykkäät ihmiset yleensä vihaavat peruskoulua ja kokevat sen lasten vankilana. Siihen on syynsä, joita ruukinmatruuna ei käy erittelemään, mutta todettakoon että tuo erilaisuus on yksi niistä.
18. Älykkyys ja viisaus eivät ole sama asia.
Roolipelitermein
älykkyys on sitä, että tiedät että lohikäärmeet vaarantavat terveytesi. Viisaus on sitä, että tiedät ettei nukkuvaa sellaista ole hyvä idea mennä potkimaan hereille. Älykkyys on siis kognitiivista suorituskykyä, mutta pelkkä kognitiivinen suorituskyky ei takaa toiminnan tolkullisuutta saati sitä, että toiminnasta koituu ei-tuhoisia lopputuloksia. Vain huippuälykäs ihminen kykenee ylipäänsä kuvittelemaankaan saati tekemään sellaisia typeryyksiä, mihin tyhmä ihminen ei edes kykenisi.
Tässä ruukinmatruunalle tulee mieleen Antti Pendikaisen stuntti, eli että hypätään neljästätonnista ilmapallosta ilman laskuvarjoa, ja kaverit nappaavat hänet sitten lennosta kiinni ja sitä tullaan sylikkäin tandemvarjolla alas. Tuollaisen stuntin suunnittelu ja orkestrointi kiistämättä vaatii älykkyyttä. Mutta kauhean viisas temppu se ei todellakaan ollut, ja vain Luoja yksin tietää, pajonko Pendikainen aiheutti sillä stuntilla badwillia
koko harrasteilmailulle. Kauhean
viisasta tuollainen stuntti ei ainakaan ollut.
19. Huippuälykkäät ihmiset ovat usein laiskoja ja turhautuvat nopeasti
Kun ruukinmatruuna oli lapsi, hänen opettajansa sanoi hänen vanhemmilleen:
Pankaa se muksu [pane tähän eräs helsinkiläinen eliittikoulun maineessa oleva koulu]
:iin. Täällä se ei saa tarpeeksi haasteita ja täällä siitä kasvaa laiska. Opettaja oli oikeassa: ruukinmatruunasta kasvoi laiska.
Tämä on yleinen huippuälykkäiden ihmisten ongelma lapsina. He eivät saa tarpeeksi haasteita ja he kokevat koulun a) typeränä ja b) turhauttavana. Koska he eivät saa riittäviä haasteita, he eivät opi yritteliäiksi ja tekemään työtä ja ponnistelemaan, vaan pyrkivät selviytymään kaikesta vain älykkyydellään sinnikkyyden sijasta. Tämä johtaa helposti turhautumiseen ja siihen, että jos tällainen ihminen kohtaa esteitä, joista hän ei pääse ensimmäisellä yrittämällä yli, hän helposti jättää koko jutun sikseen. Tämä puolestaan ei lupaa hyvää työelämää varten, jossa pelkällä älyllä ei pitkälle pötkitä.
Huippuälykkäillä ihmisillä on usein rajuja motivaatio-ongelmia: tavallisille ihmisille vaikeilta tuntuvat asiat ovat heille triviaaleja, mutta heille itselleen vaikeat asiat tuntuvat ylivoimaisilta. He joutuvat koulussa opettelemaan asioita, jotka he joko osaavat jo (kuten ruukinmatruuna lukemaan) tai jotka ovat heille yksinkertaisia ja joiden eteen heidän ei tarvitse tehdä töitä. He myöskään harvoin saavat siitä tunnustusta, koska "täydellinen" on heille "keskinkertaista" ja paremmin kuin "täydellinen" ei voi suoriutua. Ja kun vastaan tulee jotain todella vaikeaa, he kokevat itsensä täydellisiksi surkimuksiksi koska he otaksuvat olevansa riittävän älykkäitä pärjäämään ihan mistä vain. Ruukinmatruuna tietää tämän omakohtaisesta kokemuksesta. Pahimmassa tapauksessa he rankaisevat itseään jollakin pirullisella tavalla, lievemmässä tapauksessa he ovat liian häpeissään ponnistaakseen eteenpäin. Ja he ovat tottuneet vaatimaan itseltään täydellisiä suorituksia. Varsinkin naisilla on loistava mahdollisuus tässä kehittää jokin mielenkiintoinen psykosomaattinen oireyhtymä kuten vaikkapa syömishäiriö. Tilanteen voi kuitenkin pelastaa jokin harrastus, johon he voivat uppoutua täysin rinnoin.
20. Huippuälykkäät ihmiset ajattelevat silloin kuin pitäisi tuntea
Huippuälykkäät ihmiset ovat järkiolentoja kun ihminen on kuitenkin tunneolento. Varsinkin sellaiset huippuälykkäät ihmiset, jotka ovat verbaalisesti lahjakkaita, käyttävät sanoja ja ajatuksia silloin, kun pitäisi vedota tunteisiin ja ilmaista asiat tunteilla. He käyttävät sanoja kuin savuverhona, varsinkin ollessaan oikeassa. Ja tämä on helppoa tulkita joko ylimielisyydeksi tai suoranaiseksi v*ttuiluksi. Ruukinmatruuna on kokenut sen useasti tässä blogissa - ei ole sattumaa, että Hikipedia laskee ruukinmatruunan luokkiin "Naiset, jotka ovat häpeäksi sukupuolelleen" sekä "Palikat, joilla on kaiken lisäksi sietämättömän kokoinen ego".
Mitä vähemmän verbaaliset ja älykkäät ihmiset tekevät? He huutavat päin naamaa, kiljuvat, mottaavat, potkivat, kirkuvat, paiskovat ovia, hihkuvat, hyppivät ja riemuitsevat. He ilmaisevat ajatuksensa tunteillaan. Ja tavikset ymmärtävät tämän paljon paremmin kuin mitkään ajatukset tai verbaaliset ilmaukset. Eivät sellaiset demagogit kuin Stalin, Hitler ja Mussolini perustelleet ajatuksiaan järkiargumentein. He vetosivat kuulijoidensa tunteisiin. Tunteet kantavat kuitenkin aina pitemmälle kuin järki. Varsinkin ihmissuhteissa.
...mutta mitä ylemmäs sen organisaation hierarkiassa mennään, niin sitä mukaa arvostukseni laskee...
