Tänne jatkoa: Itellä kans kokemus lähes viikon valvomisesta. Kertausharjoituksissa joukkueenjohtajana, joukkue raakasti alimiehitetty ei yhtään aliupseeria apuna. Sotaharjoitusosan aikana jäi unet kyllä tosi vähiin. Filmi katkeili vähän joka välissä ja fiilis oli epätodellinen. Mutta aina kun lähti liikkeelle, kyllä ne hommat sai hoidettua. Kerran unohdin rynkynkin maastoon ja tajusin vasta parin tunnin päästä. Onneksi löytyi. Kouluttaja-kapiainen meinasi, että pitäisi yrittää joukkueenjohtajankin levätä, mutta "mis helveti väliss?" Lopuksi oli ammuskelupäivä, minkä jälkeen sain sitten muutaman tunnin yhtenäisen nukkumisjakson.
Aamulla kotiutus ja siitä bussilla vajaa tunti taju kankaalla kotikylälle.
Himassa ruokaa, sauna (nukahdin lauteille), emännän köyrimisyritys (nukahdin päälle) ja sitten täysin pimeetä hilkkua vaille 30 tuntia. Emäntä oli ollut jo vähän huolissaan, että herääkö tuo taistelija ollenkaan.
Ikää oli silloin n. 30 vuotta, en sitä harjoituksen loppuajankaan toimintakykyäni mitenkään ala-arvoiseksi luokittelisi.
Nykyään ei onnistuisi edes tuo yhtäjaksoinen nukkuminen, kun pitäisi kusella hypätä päntiönään.