Kirjoittelen Ukraina-mietelmäni tänne, koska en halua spämmätä asiaketjua. Mitään lisäarvoa tai uutta ei ole luvassa, joten teksitin voi ohittaa huoletta
Ei koskaan enää. Muistelen tätä hoetun koko elinikäni ajan, kun puhe on kääntynyt toiseen maailmansotaan. Mitähän nyt on tapahtunut, kun tuota vannoneet länsimaat seuraavat katseellaan kun se tapahtuu taas.
Ryssän hyökkäys Ukrainaan, sitä edeltävät toimet ja kaikki mitä siellä on tapahtunut, rikkoo kaikkia länsimaisia arvoja sekä tällaisen estämiseksi laadittuja sopimuksia vastaan. Siviilikohteiden ja siviilien pommittamiset, murhat, kidutukset, lasten kaappaamiset, lista on loputon. Laittomasta ja aiheettomasta hyökkäyksestä puhumattakaan.
Väkivalta pitää pysäyttää vielä kovemmalla väkivallalla, ja sen jälkeen huolehtia että lähes kaikkiin mahdollisiin laittomuuksiin syyllistynyt hyökkääjä pitää saattaa vastuuseen. Ei pelkästään tuomioiden tasolla, vaan myös taloudellisesti. Sekä huolehtia, että se ei enää tee samaa. Koskaan, sikäli kun tuollainen termi voi olla mitenkään käyttökelpoinen. Saksan ja Japanin kohtelu antaa hyvän esimerkin.
Kuinka olisi tullut reagoida? Vähin, mitä olisi pitänyt tehdä, olisi ollut ajaa puolustuseollisuus nousujohteiselle uralle, siis kunnolla. Saksa ilmoitti heti, että se satsaa puolustukseensa 100 miljardia lisää, ja tämä ilmoitus olikin sitten riittävä toimi. Ei taida taurusta ja leopardia pukata hihnan päästä vieläkään. Ranska jarrutti kranaattien hankintaa ihan omista syistään, ja taisi jäädä tarkoituksensa suhteen piippuun (putkeen) sekin yritys. Vittu, kaksi maata, joiden oikeasti luulisi tietävän mitä tarkoittaa, kun maa miehitetään. Nykyperpektiivistä katsoen niille olisi toivonut ikuista miehitystä, rautasaappaan alla. Unkari samaan kööriin ja miksei Itävaltakin.
Ymmärrän omaisuuden suojan ja sen, ettei tuosta vaan voi ottaa toisen valtion omaisuutta. Mutta jos ei läntinen maailma löydä riittävästi perusteita tehdä poikkeus tuosta, ja siirtää ryssän sotakassan puolikas Ukrainan hyväksi, johtuu se kyllä saamattomuudesta ja siihen rinnastettavista seikoista. Unkarin kaltaisille valtioille pitää lukea samat luvut kuin ryssällekin, ja tarjota yksi ja vain yksi mahdollisuus valita puolensa. Toisaalta pidän hyvänä, jos tuo raha voidaan käyttää jälleenrakennukseen, eikä länsi ole voinut väistää omaa vastuutaan käyttämällä pelkästään sitä.
Kuinka ryssän talous ja yhteiskunta kestää? On helppoa yhtyä kuoroon, jossa hoilotetaan talouden ja sen myötä yhteiskunnan romahtamista. Mietin oikeasti onko sillä mahdollisuuksia selvitä ja jos on, mihin ne perustuvat. Viralliset tahot näyttävät uskovan kremlin kertomat tilastot, ja numeroiden valossa tekevät päätelmiä että jahas, ryssän talous ja kansantuote näyttävät olevan kasvussa.
Nyt näyttää siltä, että kautta linjan tulee huonoa uutista. Jokainen yksinään on pieni, mutta kun kaikki osoittavat samaan suuntaan, voi yhteisvaikutus jonakin päivänä ylittää kestokyvyn. Iso laiva kääntyy hitaasti, paitsi silloin kun se kaatuu.
Hiilivetyjen myynti ei tule koskaan palaamaan sille tasolle kuin se oli, läheskään, ja kun jatkuvuuteen ei ole ilmeisesti panostettu riittävästi, tulee se loppukin tuotanto olemaan varsin tuskaista. Maksuliikenne kiristyy ilmeisesti jatkuvasti, vrt kiinalaispankit, pikkuhiljaa mutta kiristyy kuitenkin. Maan infra rapautuu, työikäinen väestö vähenee monestakin syystä, en väheksyisi rintamalta palaavien fyysisen ja psyykkisen kunnon vaikutusta koko yhteiskuntaan. Länsimaiset apparaatit, joita on otettu ryssän käyttöön, eivät toimine määräänsä kauempaa ja korvautuvat joillakin omilla tekekeleillä, sikäli kun korvautuvat.
Onko ryssällä vielä jotakin hihassa, joka voisi kääntää edellä mainittua kulkua? Itselle ei tule mieleen kuin jotkin harvinaiset kaivannaiset, ja kulta. Voiko maailmanmarkkina muuttua siten, että noista löytyy vielä yksi rahan lähde, jolla ryssä voi porskuttaa muutaman vuoden.
Mikä on itänaapurin tulevaisuus, mikä se voisi olla ja mikä sen pitäisi olla? Paskamainen kysymys, koska se mitä ryssä maana ja kansana ansaitsisi, olisi mallia Pohjois-Korea. Harppisaksan elintaso saattaa hyvinkin toteutua. Hankalan asiasta tekee tietenkin rajalle muodostuva suuri elintasokuilu. Se ei koskaan ole ollut hyvä asia eikä siitä ole seurannut juuri mitään hyvää. Jos Suomen teollisuus olisi toisenlainen, voisi tietenkin jonkilainen sivistynyt orjatyövoimankäyttö tulla kyseeseen, mutta jossia ja muttia on liikaa. Tuskinpa edes kolmenkympin pilu tulee olemaan valtava kaupallinen menestys.
Olen miettinyt kuinka paljon Leninin ja varsinkin Stalinin teurastukset ovat vaikuttaneet maan geneettiseen perimään. Tosi pyöreillä luvuilla neuvostoliiton väkimäärä oli 150 miljoonaa, ja Stalin lahtasi ehkä 15 miljoonaa, eli 10% kansan aloitekykyisimmästä päästä. En osaa sanoa, kuinka paljon tuo vaikuttaa kansaan geneettisesti, mutta sosiaaliseen muistiin on kyllä viimeisen sadan vuoden aikana hakattu sellainen keitos, että siitä ei mikään kansa toivu tulevan sadan vuoden aikana, vaikka olosuhteet olisivat otollisetkin. Ja kaikki viittaa mielummin anarkiaan kuin demokratiaan, eli me emme tule mitään todellista kansanluonteen paranemista näkemään. Pikemminkin pahenemista vähintään seuraavat vuosikymmenet. Lasken tähän esimerkiksi muiden kansojen ja niiden saavutusten kunnioittamisen, itsereflektion, kaikkia hyödyttävän yhteistyön jne.
Inhorealistisesti edellistä hiukan sivuten, Holodomor saattoi jopa jalostaa Ukrainan kansan genetiikkaa, jälleen pyörein luvuin väkeä oli 30 miljoonaa josta Stalin tapatti nälkään 3 miljoonaa. Oletettavasti heikointa yksilöä. Varastelu ja väkivalta olivat varmasti selviytymiskeinoja joten kovimmat yksilöt selvisivät. Ehkä liikaa oikomista ajattelussa
Nyt olisi lännellä viimeinen hetki tehdä iso liikku, jolla tilanne ratkaistaisiin
- sotatarvikkeiden tuotanto välittömästi käyntiin
- varastoista kunnon rompetta Ukrainaan, heti ja riittävästi vaikka omat varastot käväisevät tyhjänä
- pakoteruuveja monin verroin kireämmälle, vaikka se koskisi omaankin talouteen, viivyttely maksaa vielä enemmän
- bulvaanit ja bulvaanivaltiot pakotteiden piiriin, vaikka tekee kipeää
- erityistuomioistuin pystyyn keräämään todisteita rikoksista ja valmistelemaan yksilöityjä syytteitä, ja etsintä kuulutukset laajalla rintamalla käyttöön, nyt on etsintäkuulutettuja kaksi, ja niitä pitää julkaista vähintään kaksi tuhatta
- ryssiltä perittävien sotakorvausten ja jälleenrakennuksen summat ja suunnitelmat julkisuuteen niin, että myös perusryssä moskovassa ja pietarissa voi laskeskella, kuinka paljon hänenkin maksettavakseen koituu tulevina vuosikymmeninä
Minun viestini on että leikin pitää loppua nyt, ja ryssälle on lyötävä ehjä esille. Siellä saattaa hallinto vaappua sen verran reunalla, että tönäisyn ei välttämättä tarvitse olla iso kunhan se on laaja ja määrätietoinen.
yle.fi
