Sekalaista mussuttelua
- Viestiketjun aloittaja miheikki
- Aloitus PVM
OXPAHA
Kenraali
Se kehittyneempi versio. Lopullinen tuote. Ihminen v2.0. Luomakunnan kruunu. Täysin epäironisesti.
Nestehukka
Kapteeni
Minusta on oikein mukavaa että kilpailevat vihreiden kanssa samoista äänistä, pysyy sekin potti pienissä osissa. Monipuoluejärjestelmän hyviä puolia.
tulikomento
Supreme Leader
Mil-Safarit mainostaa naamakirjassa.
Päivitimme BMP-1 rynnäkköpanssarivaunumme vähemmän ajettuu, myymällä vanhan ulkomaille ja hankkimalla uuden tilalle. Vaunu tullaan maalaamaan talven aikana suomen armeijan väreihin.
Päivitimme BMP-1 rynnäkköpanssarivaunumme vähemmän ajettuu, myymällä vanhan ulkomaille ja hankkimalla uuden tilalle. Vaunu tullaan maalaamaan talven aikana suomen armeijan väreihin.
Ruutiukko
Kersantti
"Tiny plastic particles, smaller than 5 millimeters". Alle 5 millimetriä on karkea ilmaisutapa, viisimillinen ongensiiman pala aortassa kuulostaisi yllättävältä löydökseltä. Jos muovitöhnää löytyy ihmisen sisuskaluista, niin sitä löytyy sitten kaikesta muustakin lihatuotteesta ruokalautasellamme. Viisimillisen palan kykenee erottamaan silmillä, mutta viiden mikrometrin hippusta ei ikäihmisen silmillä HK:n sinisestä havaitse. Olen harrastanut autopakkelin ja geelcoatin hiontapölyssä sekä maalisumussa riittävästi, joten noita muita kuin polyetyleeni- tai polyvinyylikloridia sisältäviä plastisia partikkeleita, usein muoviksi kutsuttuja, kannan sisälläni. Saas nähdä, kuolenko terveenä vai muovista sairaana?
YliKoo
Greatest Leader
Paperimiehen ilme, kun sai sitä haluamaansa laatuaikaa
HS Voikkaalla | Jarkko Heimoselta vietiin ”ikuinen” hyväpalkkainen työ tehtaassa – HS selvitti, mitä kuuluu niille, joiden oli pakko miettiä elämänsä uusiksi
Toimittaja Anna-Sofia Berner selvittää, miksi Suomi on kuin Amerikka. Tässä jutussa hän käy Kymenlaaksossa ja kertoo, mitä ihmisille tapahtui, kun tehtaat lopetettiin ja ”ikuiset” työt vietiin.
www.hs.fi
Tehtaat lähtivät, me emme
Toimittaja Anna-Sofia Berner selvittää, miksi Suomi on kuin Amerikka. Tässä jutussa hän käy Kymenlaaksossa ja kertoo, mitä ihmisille tapahtui, kun tehtaat lopettivat ja ”ikuiset” työt katosivat.Anna-Sofia Berner HS, teksti
Juha Salminen HS, kuvat
Julkaistu 20.10.2024
Tilaajille
Eihän tämä nyt niin paha ole, ajattelen ensin. Ei niin paha kuin Amerikassa.
Tyhjiä liiketiloja nyt on kaikkialla Suomessa. Helsingin keskustassakin.
Mutta sitten tulee seuraava kylä. Ja seuraava. Ja seuraava.
Anjala, Inkeroinen, Myllykoski, Voikkaa. Hiljaisia taajamia, rapistuvia rakennuksia, suljettuja kouluja, tehtaiden kylmiä piippuja.
Voikkaalla puut ovat vallanneet parkkipaikan. Voikkaan Wembleyllä, jalkapalloilija Sami Hyypiän lapsuuden harjoituskentällä, kasvaa niitty.
Ihmisiä ei näy.
Yhdysvalloissa tällaista seutua kutsutaan ruostevyöhykkeeksi. Kiersin siellä neljä vuotta sitten, kun työskentelin Helsingin Sanomien Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajana.
Nyt ajamme kuvaaja Juha Salmisen kanssa etsimässä Suomesta samanlaista aluetta. Sen myös löydämme.
Olemme kuvaajan kanssa ottaneet tosissamme heiton, jonka kuulee säännöllisesti poliitikkojen, tutkijoiden ja toimittajien suusta. Se on väite tai varoitus, että Suomi on Amerikan tiellä.
Varoitetaan kahtiajaosta, polarisaatiosta, eriarvoisuudesta. Missään nimessä ei haluta, että Suomi olisi tällä tiellä.
Silti sitä on vaikea välttää. Yhdysvallat on moottori, joka levittää kulttuurin ja politiikan ilmiöitä ympäri maailman, Suomeen asti. Niin sanoo Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola, jonka tapasin ennen kuin lähdimme matkaan.
Yhdysvaltalaisten kulttuurisotien vuoksi meilläkin on taisteltu cancel-kulttuurista, wokesta, inceleistä.
Mutta ne ovat pintakuohua. Alla virtaavat vahvemmat yhteiskunnalliset virrat.
Ja yhden virroista näkee täällä, Suomen ruostevyöhykkeellä. Kymenlaaksossa. Siksi aloitamme juttusarjan täältä.
Yhdysvalloissa ruostevyöhykkeeksi kutsutaan seutua, joka tunnettiin ennen vahvasta teollisuudestaan, etenkin terästehtaista.
Tehtaat edustivat amerikkalaista unelmaa. Mahdollisuutta päästä kovalla työllä elämässä eteenpäin. Saada rahaa, talo ja iso auto. Siinä auttoivat myös ammattiyhdistysliike ja demokraattipuolue, jolle työväki antoi äänensä.
Kun terästehtaat sitten kaatuivat, jäljelle jäi ruoste.
Mitä jäi Kymenlaaksoon, kun paperikone toisensa jälkeen pysähtyi?
Voikkaan paperitehdas perustettiin vuonna 1897. Se oli Kuusankosken tehtaista ja kylistä pohjoisin.
Jarkko Heimonen ei ole vanha mies: 49-vuotias. Silti hän kertoo kadonneesta ajasta.
Heimonen on kuusankoskelainen. Ajan hänen autonsa kyydissä Voikkaan kylän läpi vuonna 2006 lakkautetulle paperitehtaalle, Heimosen entiselle työpaikalle.
Oikealle jää Hirvelän koulu, jossa hän kävi yläasteen. Se on suljettu. Nyt sisällä hiipii sotilaita. Puolustusvoimat käyttää tyhjää rakennusta harjoituksiin.
Voikkaan keskustassa ohitamme työväentalon, seurantalon, liiketiloja. Kaikki ovat tyhjänä. Perillä tehtaan kyljessä odottavat Mestarikerho, jossa tehtaan toimihenkilöt kävivät syömässä, ja klubi, tehtaan edustustilat. Tyhjänä nekin.
Nousemme autosta. Heimonen katselee autiota puistoa lakkautetun paperitehtaan ja klubin välissä.
”Vappupäivän aamuna tästä marssi aina tehtaan palokunnan paraati”, hän kertoo.
Uutenavuotena oli soihtukulkue.
”Pikkupojasta lähtien muistan, miten täällä oli tapahtumia ja ihmisiä.”
Jarkko Heimonen työskentelee nyt autokuskina kuljetusyrityksessä. Töitä on aina löytynyt.
Heimosen lapsuudenkoti oli tehtaan ja Kymijoen toisella puolella: Pilkanmaalla. Isä ja isoisä olivat töissä Voikkaan tehtaalla, äiti naapurikylässä Kuusaanniemessä Kymin tehtaalla. Paperiteollisuus elätti kaikki.
Heimonen oli teininä hiihtokilpailuissa, kun höyryn eli tehtaan voimalaitoksen ylimestari läimäisi selkään ja sanoi:
”Siä olet sitten höyryn miehiä.”
Heimonen ei ollut varma, mistä oli kyse. Illalla hän kysyi sitä isältään.
”Se tarkoitti, että sinulla on työpaikka”, isä vastasi.
Heimosesta tuli höyryn mies 19-vuotiaana vuonna 1994. Se merkitsi muutakin kuin työtä ja palkkaa.
Tehdas tuki paikallista urheilua ja kulttuuria. Heimonen hiihti kilpaa ja pelasi jalkapalloa kakkosdivarissa. Hän souti tehtaan soutujoukkueessa ja kuului tehtaan palokuntaan. Porukalla käytiin katsomassa Myllykosken pallon pelejä Veikkausliigassa.
Kaikkialla oli tuttuja.
”Nyt täällä ei näe ketään.”
Jarkko Heimonen pelasi Voikkaan Wembleyllä jalkapalloa pikkupojasta asti. Kentän rappio kouraisee.
Metsäjätti UPM ilmoitti Voikkaan paperitehtaan sulkemisesta maaliskuussa 2006.
Siitä alkoi uusi aika Voikkaalla ja koko Suomessa. Internet söi suomalaisen sanoma- ja aikakauslehtipaperin kysynnän. Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi levisi kaikkialle. Tehtaita ja paperikoneita suljettiin lisää: Summassa, Kajaanissa, Valkeakoskella, Varkaudessa, Myllykoskella...
Kymenlaaksoa teollisuuden muutos löi erityisen lujaa. Leveän virran rannat olivat 1800-luvun lopussa luonnollinen paikka perustaa tehtaita. Tukit uitettiin jokea pitkin. Satamat olivat lähellä.
Kun maailmantalouden virta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa kääntyi, se kääntyi nopeasti.
Kymenlaakson työttömyysaste oli korkeimmillaan vuonna 2015: 12,5 prosenttia. Samaan aikaan väkiluku kääntyi entistä jyrkempään laskuun.
Kymenlaaksossa asuu nyt 158 000 ihmistä. Se on kymmenen prosenttia vähemmän kuin vuonna 2006. Ennusteen mukaan lasku vain kiihtyy. Moni jäljelle jääneistä on iäkäs.
Jarkko Heimonen jäi kotiseudulleen ja sopeutui. Hän ajoi ensin taksia ja sai sitten töitä Kuusaanniemen paperitehtaasta. Työsuhde oli määräaikainen.
Sen jälkeen Heimonen oli vähän aikaa työttömänä, mutta opiskeli sitten muutosturvan avulla henkilökohtaiseksi kuntovalmentajaksi. Hän oli 11 vuotta töissä Kouvolassa kuntosalilla ja päätyi lopulta yhdeksi omistajista.
Yritys myytiin vuonna 2020. Nyt Heimonen on töissä ystävänsä kuljetusyhtiössä. Hän kuskaa leipää, verkko-ostoksia, rakennustarvikkeita ympäri Kymenlaaksoa ja Päijät-Hämettä.
Hän on tehnyt saman kuin sekä Suomi että Yhdysvallat: siirtynyt teollisuudesta palveluihin.
1970-luvulla neljännes suomalaisista työntekijöistä paiski töitä teollisuudessa. Nyt enää 12 prosenttia. Yhdysvalloissa kehitys on ollut samankaltaista.
Nykyään Heimosen tulot ovat ehkä puolet siitä, mitä aikoinaan paperitehtaassa, mutta perhe tulee toimeen. Vaimo on lähihoitaja. Poika opiskelee lvi-asentajaksi.
Kaikki on ihan hyvin mutta myös ihan toisin kuin ennen.
Paperitehtaassa Heimonen sai joulun alla työvuorot vuodeksi eteenpäin. Nyt seuraavan päivän tehtävät selviävät edellisenä päivänä.
Tehdas oli suljettu yhteisö. Yhteishenki oli vahva, huumori omaa. Toisaalta kaikki oli jäykkää ja päivät samanlaisia.
”Tehtaalla oli helppo sanoa, että ei kuulu mulle.”
Nykyisessä työssä se ei onnistu. Kaikki tekevät kaikkea.
Ennen ajateltiin, että kun menee paperitehtaaseen kesätöihin, sieltä jää myös eläkkeelle. Enää kukaan ei pidä työpaikkaansa pysyvänä.
Punkkinen ja Heimonen muistavat, että Voikkaan tehtaan porttivahtia ei saanut sanoa porttivahdiksi. Ei hän porttia vartioinut vaan tehdasta.
Tehtaan portilla seisoo remonttifirman pakettiauto. 56-vuotias Mika Punkkinen odottaa sovitusti autossaan.
”Olitkos sinä isän kanssa samassa vuorossa?” Jarkko Heimonen kysyy tutulta mieheltä.
”Ja samalla paperikoneella”, Punkkinen vastaa.
Kun tehdas meni kiinni, Mika Punkkinen pani remonttifirman pystyyn. Pienten lasten kanssa kotona ollut vaimo meni töihin. Kahden ihmisen tulot riittivät samaan kuin ennen yhden.
Yhdysvaltain ruostevyöhykkeellä olen haastatellut saman kokeneita amerikkalaisia. He ovat olleet kiukkuisempia ja katkerampia kuin nämä entiset Voikkaan tehtaan miehet.
Amerikan pitäisi olla lupaus paremmasta, siellä ajatellaan. Suomalaisissa näkyy pienen maan asenne: yritetään jotenkuten selviytyä maailman myrskyissä.
Hyvinvointivaltio on pehmentänyt iskuja. Punkkinen ja Heimonen kiittelevät sekä valtion että entisen työnantajan tarjoamia etuja silloin, kun tehdas suljettiin.
Katkeruuden sijaan tunne on suru. Ei vanhasta työpaikasta vaan kotiseudusta.
Kun Punkkinen kävi lapsenlapsensa kanssa luistelemassa, jäällä ei ollut ketään.
”Vetää apeaksi, että missä kaikki ihmiset on.”
Yhdysvalloissa tutkijat puhuvat epätoivoon kuolemisesta. Itsemurhat, yliannostukset ja alkoholikuolemat ovat lisääntyneet. Elinajanodote kääntyi Yhdysvalloissa laskuun jo ennen koronapandemiaa, ja lasku oli voimakkainta ruostevyöhykkeellä.
Myös Kymenlaaksossa elinajanodotteen kasvu pysähtyi ja taantui 2010-luvun puolivälissä. Nuoret syövät mielialalääkkeitä muuta Suomea enemmän, vanhat kuitenkin vähemmän. Alkoholiin kuollaan selvästi enemmän kuin maassa keskimäärin.
Itsemurhatilastoissa maakunta ei erotu muusta maasta ainakaan huonompaan suuntaan. Luvut ovat joka tapauksessa niin pieniä, että niistä on vaikea päätellä mitään.
Heimonen ja Punkkinen eivät tiedä useimpien entisten työkavereidensa kohtaloista mitään.
”Se kaveripiiri on hävinnyt pitkin maailmaa”, Punkkinen sanoo.
Heimosella ei ole enää yhdenkään voimalaitoksen työkaverin numeroa puhelimessaan.
Yhdysvaltain ruostevyöhyke nousi puheenaiheeksi vuonna 2016. Silloin sen unohdetut duunarit iskivät takaisin. Heidän äänillään Donald Trumpista tuli presidentti. Marraskuun vaaleissa sama voi toistua.
Suomen politiikassa samanlainen mullistus nähtiin jo viisi vuotta aiemmin. Meillä ei ollut Trumpia vaan jytky.
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa perussuomalaisten kannatus nousi käsittämättömät 15 prosenttiyksikköä. Kymen vaalipiirissä nousu oli vielä suurempi. Puolue sai melkein neljänneksen äänistä.
Entinen Voikkaan tehtaan paperimies Jari Lindström nousi puolueen riveistä eduskuntaan.
Vasemmiston valta murtui. Vielä vuonna 2003, eli viimeisissä eduskuntavaaleissa ennen Voikkaan sulkemista, Sdp:tä äänesti 35 prosenttia Kymenlaakson äänestäjistä.
Keväällä 2023 demareiden kannatus nykyisessä Kaakkois-Suomen vaalipiirissä oli 23 prosenttia. Perussuomalaisten ääniosuus oli suunnilleen yhtä suuri.
Jarkko Heimonen on vaihtanut puoluetta viime vuosina monta kertaa. Äänestänyt henkilö edellä.
Trumpin kaltaista johtohahmoa ei meillä ole. Poliittisesti kodittomia on paljon, toteavat tutkimukset. Teollisen yhteiskunnan tarpeisiin syntynyt puoluejako ei enää tarjoa vastauksia.
Yhdysvalloissa politiikkaa leimaa kahtiajako mutta myös pettymys koko järjestelmään. Vain kolmannes kansasta on tyytyväisiä siihen, miten maan demokratia toimii. 70 prosenttia ajattelee, etteivät kongressiedustajat kuuntele riittävästi tavallisia ihmisiä.
Mika Punkkisen mielestä se tuntuu tutulta.
”En tiedä, pystyykö tavallinen ihminen Suomessakaan mitään vaikuttamaan”, hän sanoo.
Puoluekantaansa Punkkinen ei halua kertoa. Yrittäjä ei halua tulla sotketuksi puoluepolitiikkaan.
”Äänestät miten äänestät, niin asiat vain tapahtuu.”
Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan kyselyn mukaan suomalaiset luottavat demokratiaan enemmän kuin yhdysvaltalaiset. Taannoisessa kyselyssä 40 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että ”demokratia toimii Suomessa niin hyvin, että puheet kansalaisten huonoista vaikutusmahdollisuuksista ovat vailla pohjaa”.
Mutta 43 prosenttia oli sitä mieltä, että ei toimi. Usko toimivaan demokratiaan jakaa kansan kahtia.
Neljä vuotta sitten Nikkinen käveli paikallisten perussuomalaisten tapaamiseen. Hän ilmoitti haluavansa liittyä puolueeseen ja lähteä ehdolle kuntavaaleissa.
Nikkinen meni ensimmäisissä vaaleissaan läpi ja istuu nyt Kotkan kaupunginvaltuustossa. Kampanjan hän teki ennen kaikkea somessa.
Sekin on muutoksen kuva. Ennen olisi kokoonnuttu yhteen. Nyt riittää, että puhuu yksin kameralle.
Nikkinen kasvoi Korkeakoskella Kotkan Karhulassa kartonkitehtaan piippujen varjossa. Asuinaluetta kutsuttiin tehtaan mukaan pahvikyläksi. Isä, äiti, pappa ja mummo olivat kaikki viereisellä Enso-Gutzeitin tehtaalla töissä.
Se tehdas on lakkautettu, mutta naapurin kartonkitehdas on yhä toiminnassa. Sen omistaa nykyään yhdysvaltalainen Sonoco, ja siellä Nikkinen on ollut töissä 27 vuotta.
Sellainen on entistä harvinaisempaa mutta yhä mahdollista.
Lapsuuden tehdaskylän yhteisö on hajonnut, mutta Nikkisen perheelle tehdas on tuonut hyvinvointia: omakotitalon, autoja, sijoitusasuntoja. Vuorojen ansiosta Nikkisen tulot ovat 80 000–90 000 euroa vuodessa.
Kun Nikkinen 19-vuotiaana aloitti työt tehtaalla, nopeasti tultiin kysymään, että ”minkäs puolueen miehiä olet”. Vaihtoehtoja oli kaksi: Sdp ja vasemmistoliitto.
Nikkinen pysytteli vuosia politiikasta etäällä, vaikka muistaa äänestäneensä Sdp:n Tarja Halosta presidentiksi vuonna 2000. Se oli silloin duunarille luonnollinen valinta.
Yhteiskunnalliset asiat alkoivat kiinnostaa, kun Nikkinen pyöritti kaverinsa kanssa pari vuotta sivutöinään elektroniikan verkkokauppaa. Yrittäjyys veti oikealle.
Sinne ohjasivat myös kristilliset arvot. Nikkinen ja hänen vaimonsa Marja kuuluvat pieneen kotkalaiseen seurakuntaan Soihtukirkkoon, joka muistuttaa amerikkalaisia itsenäisiä kirkkoja. Kymmenen vuotta Nikkinen ajoi kirkon nimissä ruoka-apua ympäri Kotkaa.
Suru autioituvasta kotikaupungista oli Nikkiselle yksi syy lähteä politiikkaan. Hän halusi tehdä jotain. Mutta valtuustossa moni asia tuntuu tuskastuttavan hitaalta. Muutos ei tapahdukaan noin vain.
Paikallisessa politiikassa kaikki tulevat hänen mukaansa toimeen keskenään. Ei ole sellaista rumaa puhetta kuin Yhdysvaltain politiikassa.
Silti Nikkisen mielestä Suomen politiikkaan on tullut amerikkalaisia piirteitä, kiitos Trumpin.
”Se näkyy varsinkin perussuomalaisissa.”
Trumpilla on Amerikka ensin ja perussuomalaisilla suomalainen ensin, hän tiivistää.
Nikkinen onkin helppo kuvitella aidolle ruostevyöhykkeelle. Hänelle on myös selvää, ketä hän siellä äänestäisi presidentiksi.
Donald Trumpia?
”Joo kyllä.”
Mika Nikkisen mielestä Donald Trumpin kova retoriikka on yksi syy Yhdysvaltain kahtiajakoon. Silti hän on Trumpin kanssa monesta asiasta samaa mieltä.
Kenttä tyrmää Paperin rajun työaika- vaatimuksen
Liiton johto vaatii työaikaan neljän viikon lyhennystäTilaajille
Marjo Ollikainen
21.5.2005 3:00
Paperiliitto vaatii työehtoneuvotteluissa metsätyönantajaa lyhentämään työaikaa neljällä viikolla, jos paperityöläiset luopuvat joulun ja juhannuksen seisokkipäivistä.
Paperityöläisen viikkotyöaika on nykyään 34,5 tuntia. Jos Paperiliiton johdon vaatimus menisi läpi, työaika lyhenisi viikossa noin 31 tuntiin.
Joulun ja juhannuksen seisokit kestävät noin seitsemän työpäivää, mutta työnantaja ei ole esittänyt samalla työajan pidentämistä.
Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen (sd) kertoi perjantain Iltalehdessä, että paperityöläiset voisivat esimerkiksi siirtyä nykyisestä viisivuorojärjestelmästä kuusivuorojärjestelmään. Helsingin Sanomien useista eri lähteistä saaman tiedon mukaan vaatimus on myös neuvottelupöydässä, ja se pitää sisällään vuosityöajan lyhentämisen noin 150 tunnilla eli neljällä viikolla.
Paperiliiton valtuusto antoi torstaina täyden tukensa puheenjohtajalleen ja liiton neuvottelijoille. Liiton johto kertoi valtuustolle tavoittelevansa seisokeista luopumisen vastineeksi merkittävää työajan lyhennystä, mutta tavoitetta ei kerrottu tarkkaan.
"Vaatimus neljästä viikosta ei kyllä ole tästä maailmasta. Ilmeisesti tämän vuoksi meille ei ole tarkkaan kerrottu, mitä neuvotteluissa tavoitellaan", valtuustosta päiviteltiin eilen.
Useiden valtuutettujen mielestä neuvotteluasetelma ja tavoitteet eivät ole liiton johdolla ja neuvottelijoilla "hanskassa". Neuvottelutilanne on myös repimässä liiton vasemmistoliittolaisten ja demareiden välejä.
"Vasemmistoliittolaiset ovat uhonneet, että lakossa ollaan vaikka kolme vuotta, kunhan vaatimukset saadaan läpi", liitosta kerrotaan.
Kenttä kuuntelee ja uskoo Jouko Ahosta, mutta liiton hallinnon mukaan toimiston johdossa ja neuvottelupöydässä istuvat vasemmistoliittolaiset ovat asettaneet työehtoneuvotteluiden vaatimukset ja vievät melko tuoretta puheenjohtajaa haluamaansa suuntaan.
"Koko työehtokiista on julkisuudessa kaadettu työnantajan niskaan, että lakko ja työsulku ovat työnantajan vika. Paperiliiton johto on kuitenkin kääntänyt tilannetta siihen asentoon, että nyt tapellaan", eräs valtuuston jäsen kuvailee.
Työnantajan vaatimusta seisokkien poistosta ei pidetä tehtailla aivan mahdottomina.
"Kyllähän seisokkien poistosta alussa nuristaisiin, mutta niistä tulee joka tapauksessa taloudellista kompensaatiota ja vapaata, eikä kenenkään työpaikka mene." Paperiliitto haluaakin seisokkien poistosta vastineeksi myös lisää rahaa. Työnantajat ovat tarjonneet vuodessa 1600 euroa ja työajan lyhentämisen 11 tunnilla. 1600 euroa saisi bruttona se, joka olisi kaikki seisokkipäivät töissä.
Työnantajan pitänee korottaa tarjousta, koska tämänsuuntainen lauseke on jo nykyisessä työehtosopimuksessa vastineena siitä, jos esimerkiksi voimalaväki joutuu töihin jouluna tai juhannuksena.
Työehtokiistan sovittelu jatkuu ensi keskiviikkona. Valtakunnansovittelija Juhani Salonius lopetti sovittelun perjantaina pariin tuntiin ja lähetti neuvotteluosapuolet tekemään kotiläksyjä.
Perjantaina käsiteltiin erityisesti seisokkikysymyksiä.
"Ne vaativat eräitä jatkoselvityksiä. Pyysin osapuolilta kannanottoja, ja toivottavasti saan niitä mahdollisimman yksilöityinä. Kysymys on uusista tavoista lähestyä asiaa", Salonius kuvaili.
Kenttä tyrmää Paperin rajun työaika- vaatimuksen
Liiton johto vaatii työaikaan neljän viikon lyhennystä
www.hs.fi
Isoalaviiva
Majuri
Joskus aikoinaan tein reilun 10v noita paperitehtaitten repareita ja sillon tuli paljon oltua tisurissa seuraamassa että vehkeet pelaa, kiinnitin sillon jo huomioo että melko helpolla sen leivän sai pöytään noi paperimiehet.Katso liite: 106249
Katso liite: 106248
Paperimiehen ilme, kun sai sitä haluamaansa laatuaikaa
HS Voikkaalla | Jarkko Heimoselta vietiin ”ikuinen” hyväpalkkainen työ tehtaassa – HS selvitti, mitä kuuluu niille, joiden oli pakko miettiä elämänsä uusiksi
Toimittaja Anna-Sofia Berner selvittää, miksi Suomi on kuin Amerikka. Tässä jutussa hän käy Kymenlaaksossa ja kertoo, mitä ihmisille tapahtui, kun tehtaat lopetettiin ja ”ikuiset” työt vietiin.Tehtaat lähtivät, me emme
Toimittaja Anna-Sofia Berner selvittää, miksi Suomi on kuin Amerikka. Tässä jutussa hän käy Kymenlaaksossa ja kertoo, mitä ihmisille tapahtui, kun tehtaat lopettivat ja ”ikuiset” työt katosivat.
Anna-Sofia Berner HS, teksti
Juha Salminen HS, kuvat
Julkaistu 20.10.2024
Tilaajille
Eihän tämä nyt niin paha ole, ajattelen ensin. Ei niin paha kuin Amerikassa.
Tyhjiä liiketiloja nyt on kaikkialla Suomessa. Helsingin keskustassakin.
Mutta sitten tulee seuraava kylä. Ja seuraava. Ja seuraava.
Anjala, Inkeroinen, Myllykoski, Voikkaa. Hiljaisia taajamia, rapistuvia rakennuksia, suljettuja kouluja, tehtaiden kylmiä piippuja.
Voikkaalla puut ovat vallanneet parkkipaikan. Voikkaan Wembleyllä, jalkapalloilija Sami Hyypiän lapsuuden harjoituskentällä, kasvaa niitty.
Ihmisiä ei näy.
Yhdysvalloissa tällaista seutua kutsutaan ruostevyöhykkeeksi. Kiersin siellä neljä vuotta sitten, kun työskentelin Helsingin Sanomien Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajana.
Nyt ajamme kuvaaja Juha Salmisen kanssa etsimässä Suomesta samanlaista aluetta. Sen myös löydämme.
Olemme kuvaajan kanssa ottaneet tosissamme heiton, jonka kuulee säännöllisesti poliitikkojen, tutkijoiden ja toimittajien suusta. Se on väite tai varoitus, että Suomi on Amerikan tiellä.
Varoitetaan kahtiajaosta, polarisaatiosta, eriarvoisuudesta. Missään nimessä ei haluta, että Suomi olisi tällä tiellä.
Silti sitä on vaikea välttää. Yhdysvallat on moottori, joka levittää kulttuurin ja politiikan ilmiöitä ympäri maailman, Suomeen asti. Niin sanoo Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola, jonka tapasin ennen kuin lähdimme matkaan.
Yhdysvaltalaisten kulttuurisotien vuoksi meilläkin on taisteltu cancel-kulttuurista, wokesta, inceleistä.
Mutta ne ovat pintakuohua. Alla virtaavat vahvemmat yhteiskunnalliset virrat.
Ja yhden virroista näkee täällä, Suomen ruostevyöhykkeellä. Kymenlaaksossa. Siksi aloitamme juttusarjan täältä.
Yhdysvalloissa ruostevyöhykkeeksi kutsutaan seutua, joka tunnettiin ennen vahvasta teollisuudestaan, etenkin terästehtaista.
Tehtaat edustivat amerikkalaista unelmaa. Mahdollisuutta päästä kovalla työllä elämässä eteenpäin. Saada rahaa, talo ja iso auto. Siinä auttoivat myös ammattiyhdistysliike ja demokraattipuolue, jolle työväki antoi äänensä.
Kun terästehtaat sitten kaatuivat, jäljelle jäi ruoste.
Mitä jäi Kymenlaaksoon, kun paperikone toisensa jälkeen pysähtyi?
Voikkaan paperitehdas perustettiin vuonna 1897. Se oli Kuusankosken tehtaista ja kylistä pohjoisin.
Jarkko Heimonen ei ole vanha mies: 49-vuotias. Silti hän kertoo kadonneesta ajasta.
Heimonen on kuusankoskelainen. Ajan hänen autonsa kyydissä Voikkaan kylän läpi vuonna 2006 lakkautetulle paperitehtaalle, Heimosen entiselle työpaikalle.
Oikealle jää Hirvelän koulu, jossa hän kävi yläasteen. Se on suljettu. Nyt sisällä hiipii sotilaita. Puolustusvoimat käyttää tyhjää rakennusta harjoituksiin.
Voikkaan keskustassa ohitamme työväentalon, seurantalon, liiketiloja. Kaikki ovat tyhjänä. Perillä tehtaan kyljessä odottavat Mestarikerho, jossa tehtaan toimihenkilöt kävivät syömässä, ja klubi, tehtaan edustustilat. Tyhjänä nekin.
Nousemme autosta. Heimonen katselee autiota puistoa lakkautetun paperitehtaan ja klubin välissä.
”Vappupäivän aamuna tästä marssi aina tehtaan palokunnan paraati”, hän kertoo.
Uutenavuotena oli soihtukulkue.
”Pikkupojasta lähtien muistan, miten täällä oli tapahtumia ja ihmisiä.”
Jarkko Heimonen työskentelee nyt autokuskina kuljetusyrityksessä. Töitä on aina löytynyt.
Heimosen lapsuudenkoti oli tehtaan ja Kymijoen toisella puolella: Pilkanmaalla. Isä ja isoisä olivat töissä Voikkaan tehtaalla, äiti naapurikylässä Kuusaanniemessä Kymin tehtaalla. Paperiteollisuus elätti kaikki.
Heimonen oli teininä hiihtokilpailuissa, kun höyryn eli tehtaan voimalaitoksen ylimestari läimäisi selkään ja sanoi:
”Siä olet sitten höyryn miehiä.”
Heimonen ei ollut varma, mistä oli kyse. Illalla hän kysyi sitä isältään.
”Se tarkoitti, että sinulla on työpaikka”, isä vastasi.
Heimosesta tuli höyryn mies 19-vuotiaana vuonna 1994. Se merkitsi muutakin kuin työtä ja palkkaa.
Tehdas tuki paikallista urheilua ja kulttuuria. Heimonen hiihti kilpaa ja pelasi jalkapalloa kakkosdivarissa. Hän souti tehtaan soutujoukkueessa ja kuului tehtaan palokuntaan. Porukalla käytiin katsomassa Myllykosken pallon pelejä Veikkausliigassa.
Kaikkialla oli tuttuja.
”Nyt täällä ei näe ketään.”
Jarkko Heimonen pelasi Voikkaan Wembleyllä jalkapalloa pikkupojasta asti. Kentän rappio kouraisee.
Metsäjätti UPM ilmoitti Voikkaan paperitehtaan sulkemisesta maaliskuussa 2006.
Siitä alkoi uusi aika Voikkaalla ja koko Suomessa. Internet söi suomalaisen sanoma- ja aikakauslehtipaperin kysynnän. Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi levisi kaikkialle. Tehtaita ja paperikoneita suljettiin lisää: Summassa, Kajaanissa, Valkeakoskella, Varkaudessa, Myllykoskella...
Kymenlaaksoa teollisuuden muutos löi erityisen lujaa. Leveän virran rannat olivat 1800-luvun lopussa luonnollinen paikka perustaa tehtaita. Tukit uitettiin jokea pitkin. Satamat olivat lähellä.
Kun maailmantalouden virta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa kääntyi, se kääntyi nopeasti.
Kymenlaakson työttömyysaste oli korkeimmillaan vuonna 2015: 12,5 prosenttia. Samaan aikaan väkiluku kääntyi entistä jyrkempään laskuun.
Kymenlaaksossa asuu nyt 158 000 ihmistä. Se on kymmenen prosenttia vähemmän kuin vuonna 2006. Ennusteen mukaan lasku vain kiihtyy. Moni jäljelle jääneistä on iäkäs.
Jarkko Heimonen jäi kotiseudulleen ja sopeutui. Hän ajoi ensin taksia ja sai sitten töitä Kuusaanniemen paperitehtaasta. Työsuhde oli määräaikainen.
Sen jälkeen Heimonen oli vähän aikaa työttömänä, mutta opiskeli sitten muutosturvan avulla henkilökohtaiseksi kuntovalmentajaksi. Hän oli 11 vuotta töissä Kouvolassa kuntosalilla ja päätyi lopulta yhdeksi omistajista.
Yritys myytiin vuonna 2020. Nyt Heimonen on töissä ystävänsä kuljetusyhtiössä. Hän kuskaa leipää, verkko-ostoksia, rakennustarvikkeita ympäri Kymenlaaksoa ja Päijät-Hämettä.
Hän on tehnyt saman kuin sekä Suomi että Yhdysvallat: siirtynyt teollisuudesta palveluihin.
1970-luvulla neljännes suomalaisista työntekijöistä paiski töitä teollisuudessa. Nyt enää 12 prosenttia. Yhdysvalloissa kehitys on ollut samankaltaista.
Nykyään Heimosen tulot ovat ehkä puolet siitä, mitä aikoinaan paperitehtaassa, mutta perhe tulee toimeen. Vaimo on lähihoitaja. Poika opiskelee lvi-asentajaksi.
Kaikki on ihan hyvin mutta myös ihan toisin kuin ennen.
Paperitehtaassa Heimonen sai joulun alla työvuorot vuodeksi eteenpäin. Nyt seuraavan päivän tehtävät selviävät edellisenä päivänä.
Tehdas oli suljettu yhteisö. Yhteishenki oli vahva, huumori omaa. Toisaalta kaikki oli jäykkää ja päivät samanlaisia.
”Tehtaalla oli helppo sanoa, että ei kuulu mulle.”
Nykyisessä työssä se ei onnistu. Kaikki tekevät kaikkea.
Ennen ajateltiin, että kun menee paperitehtaaseen kesätöihin, sieltä jää myös eläkkeelle. Enää kukaan ei pidä työpaikkaansa pysyvänä.
Punkkinen ja Heimonen muistavat, että Voikkaan tehtaan porttivahtia ei saanut sanoa porttivahdiksi. Ei hän porttia vartioinut vaan tehdasta.
Tehtaan portilla seisoo remonttifirman pakettiauto. 56-vuotias Mika Punkkinen odottaa sovitusti autossaan.
”Olitkos sinä isän kanssa samassa vuorossa?” Jarkko Heimonen kysyy tutulta mieheltä.
”Ja samalla paperikoneella”, Punkkinen vastaa.
Kun tehdas meni kiinni, Mika Punkkinen pani remonttifirman pystyyn. Pienten lasten kanssa kotona ollut vaimo meni töihin. Kahden ihmisen tulot riittivät samaan kuin ennen yhden.
Yhdysvaltain ruostevyöhykkeellä olen haastatellut saman kokeneita amerikkalaisia. He ovat olleet kiukkuisempia ja katkerampia kuin nämä entiset Voikkaan tehtaan miehet.
Amerikan pitäisi olla lupaus paremmasta, siellä ajatellaan. Suomalaisissa näkyy pienen maan asenne: yritetään jotenkuten selviytyä maailman myrskyissä.
Hyvinvointivaltio on pehmentänyt iskuja. Punkkinen ja Heimonen kiittelevät sekä valtion että entisen työnantajan tarjoamia etuja silloin, kun tehdas suljettiin.
Katkeruuden sijaan tunne on suru. Ei vanhasta työpaikasta vaan kotiseudusta.
Kun Punkkinen kävi lapsenlapsensa kanssa luistelemassa, jäällä ei ollut ketään.
”Vetää apeaksi, että missä kaikki ihmiset on.”
Yhdysvalloissa tutkijat puhuvat epätoivoon kuolemisesta. Itsemurhat, yliannostukset ja alkoholikuolemat ovat lisääntyneet. Elinajanodote kääntyi Yhdysvalloissa laskuun jo ennen koronapandemiaa, ja lasku oli voimakkainta ruostevyöhykkeellä.
Myös Kymenlaaksossa elinajanodotteen kasvu pysähtyi ja taantui 2010-luvun puolivälissä. Nuoret syövät mielialalääkkeitä muuta Suomea enemmän, vanhat kuitenkin vähemmän. Alkoholiin kuollaan selvästi enemmän kuin maassa keskimäärin.
Itsemurhatilastoissa maakunta ei erotu muusta maasta ainakaan huonompaan suuntaan. Luvut ovat joka tapauksessa niin pieniä, että niistä on vaikea päätellä mitään.
Heimonen ja Punkkinen eivät tiedä useimpien entisten työkavereidensa kohtaloista mitään.
”Se kaveripiiri on hävinnyt pitkin maailmaa”, Punkkinen sanoo.
Heimosella ei ole enää yhdenkään voimalaitoksen työkaverin numeroa puhelimessaan.
Yhdysvaltain ruostevyöhyke nousi puheenaiheeksi vuonna 2016. Silloin sen unohdetut duunarit iskivät takaisin. Heidän äänillään Donald Trumpista tuli presidentti. Marraskuun vaaleissa sama voi toistua.
Suomen politiikassa samanlainen mullistus nähtiin jo viisi vuotta aiemmin. Meillä ei ollut Trumpia vaan jytky.
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa perussuomalaisten kannatus nousi käsittämättömät 15 prosenttiyksikköä. Kymen vaalipiirissä nousu oli vielä suurempi. Puolue sai melkein neljänneksen äänistä.
Entinen Voikkaan tehtaan paperimies Jari Lindström nousi puolueen riveistä eduskuntaan.
Vasemmiston valta murtui. Vielä vuonna 2003, eli viimeisissä eduskuntavaaleissa ennen Voikkaan sulkemista, Sdp:tä äänesti 35 prosenttia Kymenlaakson äänestäjistä.
Keväällä 2023 demareiden kannatus nykyisessä Kaakkois-Suomen vaalipiirissä oli 23 prosenttia. Perussuomalaisten ääniosuus oli suunnilleen yhtä suuri.
Jarkko Heimonen on vaihtanut puoluetta viime vuosina monta kertaa. Äänestänyt henkilö edellä.
Trumpin kaltaista johtohahmoa ei meillä ole. Poliittisesti kodittomia on paljon, toteavat tutkimukset. Teollisen yhteiskunnan tarpeisiin syntynyt puoluejako ei enää tarjoa vastauksia.
Yhdysvalloissa politiikkaa leimaa kahtiajako mutta myös pettymys koko järjestelmään. Vain kolmannes kansasta on tyytyväisiä siihen, miten maan demokratia toimii. 70 prosenttia ajattelee, etteivät kongressiedustajat kuuntele riittävästi tavallisia ihmisiä.
Mika Punkkisen mielestä se tuntuu tutulta.
”En tiedä, pystyykö tavallinen ihminen Suomessakaan mitään vaikuttamaan”, hän sanoo.
Puoluekantaansa Punkkinen ei halua kertoa. Yrittäjä ei halua tulla sotketuksi puoluepolitiikkaan.
”Äänestät miten äänestät, niin asiat vain tapahtuu.”
Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan kyselyn mukaan suomalaiset luottavat demokratiaan enemmän kuin yhdysvaltalaiset. Taannoisessa kyselyssä 40 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että ”demokratia toimii Suomessa niin hyvin, että puheet kansalaisten huonoista vaikutusmahdollisuuksista ovat vailla pohjaa”.
Mutta 43 prosenttia oli sitä mieltä, että ei toimi. Usko toimivaan demokratiaan jakaa kansan kahtia.
Neljä vuotta sitten Nikkinen käveli paikallisten perussuomalaisten tapaamiseen. Hän ilmoitti haluavansa liittyä puolueeseen ja lähteä ehdolle kuntavaaleissa.
Nikkinen meni ensimmäisissä vaaleissaan läpi ja istuu nyt Kotkan kaupunginvaltuustossa. Kampanjan hän teki ennen kaikkea somessa.
Sekin on muutoksen kuva. Ennen olisi kokoonnuttu yhteen. Nyt riittää, että puhuu yksin kameralle.
Nikkinen kasvoi Korkeakoskella Kotkan Karhulassa kartonkitehtaan piippujen varjossa. Asuinaluetta kutsuttiin tehtaan mukaan pahvikyläksi. Isä, äiti, pappa ja mummo olivat kaikki viereisellä Enso-Gutzeitin tehtaalla töissä.
Se tehdas on lakkautettu, mutta naapurin kartonkitehdas on yhä toiminnassa. Sen omistaa nykyään yhdysvaltalainen Sonoco, ja siellä Nikkinen on ollut töissä 27 vuotta.
Sellainen on entistä harvinaisempaa mutta yhä mahdollista.
Lapsuuden tehdaskylän yhteisö on hajonnut, mutta Nikkisen perheelle tehdas on tuonut hyvinvointia: omakotitalon, autoja, sijoitusasuntoja. Vuorojen ansiosta Nikkisen tulot ovat 80 000–90 000 euroa vuodessa.
Kun Nikkinen 19-vuotiaana aloitti työt tehtaalla, nopeasti tultiin kysymään, että ”minkäs puolueen miehiä olet”. Vaihtoehtoja oli kaksi: Sdp ja vasemmistoliitto.
Nikkinen pysytteli vuosia politiikasta etäällä, vaikka muistaa äänestäneensä Sdp:n Tarja Halosta presidentiksi vuonna 2000. Se oli silloin duunarille luonnollinen valinta.
Yhteiskunnalliset asiat alkoivat kiinnostaa, kun Nikkinen pyöritti kaverinsa kanssa pari vuotta sivutöinään elektroniikan verkkokauppaa. Yrittäjyys veti oikealle.
Sinne ohjasivat myös kristilliset arvot. Nikkinen ja hänen vaimonsa Marja kuuluvat pieneen kotkalaiseen seurakuntaan Soihtukirkkoon, joka muistuttaa amerikkalaisia itsenäisiä kirkkoja. Kymmenen vuotta Nikkinen ajoi kirkon nimissä ruoka-apua ympäri Kotkaa.
Suru autioituvasta kotikaupungista oli Nikkiselle yksi syy lähteä politiikkaan. Hän halusi tehdä jotain. Mutta valtuustossa moni asia tuntuu tuskastuttavan hitaalta. Muutos ei tapahdukaan noin vain.
Paikallisessa politiikassa kaikki tulevat hänen mukaansa toimeen keskenään. Ei ole sellaista rumaa puhetta kuin Yhdysvaltain politiikassa.
Silti Nikkisen mielestä Suomen politiikkaan on tullut amerikkalaisia piirteitä, kiitos Trumpin.
”Se näkyy varsinkin perussuomalaisissa.”
Trumpilla on Amerikka ensin ja perussuomalaisilla suomalainen ensin, hän tiivistää.
Nikkinen onkin helppo kuvitella aidolle ruostevyöhykkeelle. Hänelle on myös selvää, ketä hän siellä äänestäisi presidentiksi.
Donald Trumpia?
”Joo kyllä.”
Mika Nikkisen mielestä Donald Trumpin kova retoriikka on yksi syy Yhdysvaltain kahtiajakoon. Silti hän on Trumpin kanssa monesta asiasta samaa mieltä.
Kenttä tyrmää Paperin rajun työaika- vaatimuksen
Liiton johto vaatii työaikaan neljän viikon lyhennystä
Tilaajille
Marjo Ollikainen
21.5.2005 3:00
Paperiliitto vaatii työehtoneuvotteluissa metsätyönantajaa lyhentämään työaikaa neljällä viikolla, jos paperityöläiset luopuvat joulun ja juhannuksen seisokkipäivistä.
Paperityöläisen viikkotyöaika on nykyään 34,5 tuntia. Jos Paperiliiton johdon vaatimus menisi läpi, työaika lyhenisi viikossa noin 31 tuntiin.
Joulun ja juhannuksen seisokit kestävät noin seitsemän työpäivää, mutta työnantaja ei ole esittänyt samalla työajan pidentämistä.
Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen (sd) kertoi perjantain Iltalehdessä, että paperityöläiset voisivat esimerkiksi siirtyä nykyisestä viisivuorojärjestelmästä kuusivuorojärjestelmään. Helsingin Sanomien useista eri lähteistä saaman tiedon mukaan vaatimus on myös neuvottelupöydässä, ja se pitää sisällään vuosityöajan lyhentämisen noin 150 tunnilla eli neljällä viikolla.
Paperiliiton valtuusto antoi torstaina täyden tukensa puheenjohtajalleen ja liiton neuvottelijoille. Liiton johto kertoi valtuustolle tavoittelevansa seisokeista luopumisen vastineeksi merkittävää työajan lyhennystä, mutta tavoitetta ei kerrottu tarkkaan.
"Vaatimus neljästä viikosta ei kyllä ole tästä maailmasta. Ilmeisesti tämän vuoksi meille ei ole tarkkaan kerrottu, mitä neuvotteluissa tavoitellaan", valtuustosta päiviteltiin eilen.
Useiden valtuutettujen mielestä neuvotteluasetelma ja tavoitteet eivät ole liiton johdolla ja neuvottelijoilla "hanskassa". Neuvottelutilanne on myös repimässä liiton vasemmistoliittolaisten ja demareiden välejä.
"Vasemmistoliittolaiset ovat uhonneet, että lakossa ollaan vaikka kolme vuotta, kunhan vaatimukset saadaan läpi", liitosta kerrotaan.
Kenttä kuuntelee ja uskoo Jouko Ahosta, mutta liiton hallinnon mukaan toimiston johdossa ja neuvottelupöydässä istuvat vasemmistoliittolaiset ovat asettaneet työehtoneuvotteluiden vaatimukset ja vievät melko tuoretta puheenjohtajaa haluamaansa suuntaan.
"Koko työehtokiista on julkisuudessa kaadettu työnantajan niskaan, että lakko ja työsulku ovat työnantajan vika. Paperiliiton johto on kuitenkin kääntänyt tilannetta siihen asentoon, että nyt tapellaan", eräs valtuuston jäsen kuvailee.
Työnantajan vaatimusta seisokkien poistosta ei pidetä tehtailla aivan mahdottomina.
"Kyllähän seisokkien poistosta alussa nuristaisiin, mutta niistä tulee joka tapauksessa taloudellista kompensaatiota ja vapaata, eikä kenenkään työpaikka mene." Paperiliitto haluaakin seisokkien poistosta vastineeksi myös lisää rahaa. Työnantajat ovat tarjonneet vuodessa 1600 euroa ja työajan lyhentämisen 11 tunnilla. 1600 euroa saisi bruttona se, joka olisi kaikki seisokkipäivät töissä.
Työnantajan pitänee korottaa tarjousta, koska tämänsuuntainen lauseke on jo nykyisessä työehtosopimuksessa vastineena siitä, jos esimerkiksi voimalaväki joutuu töihin jouluna tai juhannuksena.
Työehtokiistan sovittelu jatkuu ensi keskiviikkona. Valtakunnansovittelija Juhani Salonius lopetti sovittelun perjantaina pariin tuntiin ja lähetti neuvotteluosapuolet tekemään kotiläksyjä.
Perjantaina käsiteltiin erityisesti seisokkikysymyksiä.
"Ne vaativat eräitä jatkoselvityksiä. Pyysin osapuolilta kannanottoja, ja toivottavasti saan niitä mahdollisimman yksilöityinä. Kysymys on uusista tavoista lähestyä asiaa", Salonius kuvaili.Kenttä tyrmää Paperin rajun työaika- vaatimuksen
Liiton johto vaatii työaikaan neljän viikon lyhennystä
Vois jopa sanoo että vähän kateellisena seurasin sitä touhua,ei tuntunut olevan kiireen häivää...
Vonka
Supreme Leader
Eivät ne sen Ahosen epärealistiset vaatimukset aina menneet läpi. Maailma siirtyi sähköisiin sovelluksiin. Ei ollut tilauksia. Mikään kustannussäästö ei olisi tuota olisi perukseltaan muuttanut. Kymmenessä vuodessa sulkeutui yli 6000 tuotantolinjaa.Katso liite: 106249
Katso liite: 106248
Paperimiehen ilme, kun sai sitä haluamaansa laatuaikaa
HS Voikkaalla | Jarkko Heimoselta vietiin ”ikuinen” hyväpalkkainen työ tehtaassa – HS selvitti, mitä kuuluu niille, joiden oli pakko miettiä elämänsä uusiksi
Toimittaja Anna-Sofia Berner selvittää, miksi Suomi on kuin Amerikka. Tässä jutussa hän käy Kymenlaaksossa ja kertoo, mitä ihmisille tapahtui, kun tehtaat lopetettiin ja ”ikuiset” työt vietiin.Tehtaat lähtivät, me emme
Toimittaja Anna-Sofia Berner selvittää, miksi Suomi on kuin Amerikka. Tässä jutussa hän käy Kymenlaaksossa ja kertoo, mitä ihmisille tapahtui, kun tehtaat lopettivat ja ”ikuiset” työt katosivat.
Anna-Sofia Berner HS, teksti
Juha Salminen HS, kuvat
Julkaistu 20.10.2024
Tilaajille
Eihän tämä nyt niin paha ole, ajattelen ensin. Ei niin paha kuin Amerikassa.
Tyhjiä liiketiloja nyt on kaikkialla Suomessa. Helsingin keskustassakin.
Mutta sitten tulee seuraava kylä. Ja seuraava. Ja seuraava.
Anjala, Inkeroinen, Myllykoski, Voikkaa. Hiljaisia taajamia, rapistuvia rakennuksia, suljettuja kouluja, tehtaiden kylmiä piippuja.
Voikkaalla puut ovat vallanneet parkkipaikan. Voikkaan Wembleyllä, jalkapalloilija Sami Hyypiän lapsuuden harjoituskentällä, kasvaa niitty.
Ihmisiä ei näy.
Yhdysvalloissa tällaista seutua kutsutaan ruostevyöhykkeeksi. Kiersin siellä neljä vuotta sitten, kun työskentelin Helsingin Sanomien Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajana.
Nyt ajamme kuvaaja Juha Salmisen kanssa etsimässä Suomesta samanlaista aluetta. Sen myös löydämme.
Olemme kuvaajan kanssa ottaneet tosissamme heiton, jonka kuulee säännöllisesti poliitikkojen, tutkijoiden ja toimittajien suusta. Se on väite tai varoitus, että Suomi on Amerikan tiellä.
Varoitetaan kahtiajaosta, polarisaatiosta, eriarvoisuudesta. Missään nimessä ei haluta, että Suomi olisi tällä tiellä.
Silti sitä on vaikea välttää. Yhdysvallat on moottori, joka levittää kulttuurin ja politiikan ilmiöitä ympäri maailman, Suomeen asti. Niin sanoo Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola, jonka tapasin ennen kuin lähdimme matkaan.
Yhdysvaltalaisten kulttuurisotien vuoksi meilläkin on taisteltu cancel-kulttuurista, wokesta, inceleistä.
Mutta ne ovat pintakuohua. Alla virtaavat vahvemmat yhteiskunnalliset virrat.
Ja yhden virroista näkee täällä, Suomen ruostevyöhykkeellä. Kymenlaaksossa. Siksi aloitamme juttusarjan täältä.
Yhdysvalloissa ruostevyöhykkeeksi kutsutaan seutua, joka tunnettiin ennen vahvasta teollisuudestaan, etenkin terästehtaista.
Tehtaat edustivat amerikkalaista unelmaa. Mahdollisuutta päästä kovalla työllä elämässä eteenpäin. Saada rahaa, talo ja iso auto. Siinä auttoivat myös ammattiyhdistysliike ja demokraattipuolue, jolle työväki antoi äänensä.
Kun terästehtaat sitten kaatuivat, jäljelle jäi ruoste.
Mitä jäi Kymenlaaksoon, kun paperikone toisensa jälkeen pysähtyi?
Voikkaan paperitehdas perustettiin vuonna 1897. Se oli Kuusankosken tehtaista ja kylistä pohjoisin.
Jarkko Heimonen ei ole vanha mies: 49-vuotias. Silti hän kertoo kadonneesta ajasta.
Heimonen on kuusankoskelainen. Ajan hänen autonsa kyydissä Voikkaan kylän läpi vuonna 2006 lakkautetulle paperitehtaalle, Heimosen entiselle työpaikalle.
Oikealle jää Hirvelän koulu, jossa hän kävi yläasteen. Se on suljettu. Nyt sisällä hiipii sotilaita. Puolustusvoimat käyttää tyhjää rakennusta harjoituksiin.
Voikkaan keskustassa ohitamme työväentalon, seurantalon, liiketiloja. Kaikki ovat tyhjänä. Perillä tehtaan kyljessä odottavat Mestarikerho, jossa tehtaan toimihenkilöt kävivät syömässä, ja klubi, tehtaan edustustilat. Tyhjänä nekin.
Nousemme autosta. Heimonen katselee autiota puistoa lakkautetun paperitehtaan ja klubin välissä.
”Vappupäivän aamuna tästä marssi aina tehtaan palokunnan paraati”, hän kertoo.
Uutenavuotena oli soihtukulkue.
”Pikkupojasta lähtien muistan, miten täällä oli tapahtumia ja ihmisiä.”
Jarkko Heimonen työskentelee nyt autokuskina kuljetusyrityksessä. Töitä on aina löytynyt.
Heimosen lapsuudenkoti oli tehtaan ja Kymijoen toisella puolella: Pilkanmaalla. Isä ja isoisä olivat töissä Voikkaan tehtaalla, äiti naapurikylässä Kuusaanniemessä Kymin tehtaalla. Paperiteollisuus elätti kaikki.
Heimonen oli teininä hiihtokilpailuissa, kun höyryn eli tehtaan voimalaitoksen ylimestari läimäisi selkään ja sanoi:
”Siä olet sitten höyryn miehiä.”
Heimonen ei ollut varma, mistä oli kyse. Illalla hän kysyi sitä isältään.
”Se tarkoitti, että sinulla on työpaikka”, isä vastasi.
Heimosesta tuli höyryn mies 19-vuotiaana vuonna 1994. Se merkitsi muutakin kuin työtä ja palkkaa.
Tehdas tuki paikallista urheilua ja kulttuuria. Heimonen hiihti kilpaa ja pelasi jalkapalloa kakkosdivarissa. Hän souti tehtaan soutujoukkueessa ja kuului tehtaan palokuntaan. Porukalla käytiin katsomassa Myllykosken pallon pelejä Veikkausliigassa.
Kaikkialla oli tuttuja.
”Nyt täällä ei näe ketään.”
Jarkko Heimonen pelasi Voikkaan Wembleyllä jalkapalloa pikkupojasta asti. Kentän rappio kouraisee.
Metsäjätti UPM ilmoitti Voikkaan paperitehtaan sulkemisesta maaliskuussa 2006.
Siitä alkoi uusi aika Voikkaalla ja koko Suomessa. Internet söi suomalaisen sanoma- ja aikakauslehtipaperin kysynnän. Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi levisi kaikkialle. Tehtaita ja paperikoneita suljettiin lisää: Summassa, Kajaanissa, Valkeakoskella, Varkaudessa, Myllykoskella...
Kymenlaaksoa teollisuuden muutos löi erityisen lujaa. Leveän virran rannat olivat 1800-luvun lopussa luonnollinen paikka perustaa tehtaita. Tukit uitettiin jokea pitkin. Satamat olivat lähellä.
Kun maailmantalouden virta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa kääntyi, se kääntyi nopeasti.
Kymenlaakson työttömyysaste oli korkeimmillaan vuonna 2015: 12,5 prosenttia. Samaan aikaan väkiluku kääntyi entistä jyrkempään laskuun.
Kymenlaaksossa asuu nyt 158 000 ihmistä. Se on kymmenen prosenttia vähemmän kuin vuonna 2006. Ennusteen mukaan lasku vain kiihtyy. Moni jäljelle jääneistä on iäkäs.
Jarkko Heimonen jäi kotiseudulleen ja sopeutui. Hän ajoi ensin taksia ja sai sitten töitä Kuusaanniemen paperitehtaasta. Työsuhde oli määräaikainen.
Sen jälkeen Heimonen oli vähän aikaa työttömänä, mutta opiskeli sitten muutosturvan avulla henkilökohtaiseksi kuntovalmentajaksi. Hän oli 11 vuotta töissä Kouvolassa kuntosalilla ja päätyi lopulta yhdeksi omistajista.
Yritys myytiin vuonna 2020. Nyt Heimonen on töissä ystävänsä kuljetusyhtiössä. Hän kuskaa leipää, verkko-ostoksia, rakennustarvikkeita ympäri Kymenlaaksoa ja Päijät-Hämettä.
Hän on tehnyt saman kuin sekä Suomi että Yhdysvallat: siirtynyt teollisuudesta palveluihin.
1970-luvulla neljännes suomalaisista työntekijöistä paiski töitä teollisuudessa. Nyt enää 12 prosenttia. Yhdysvalloissa kehitys on ollut samankaltaista.
Nykyään Heimosen tulot ovat ehkä puolet siitä, mitä aikoinaan paperitehtaassa, mutta perhe tulee toimeen. Vaimo on lähihoitaja. Poika opiskelee lvi-asentajaksi.
Kaikki on ihan hyvin mutta myös ihan toisin kuin ennen.
Paperitehtaassa Heimonen sai joulun alla työvuorot vuodeksi eteenpäin. Nyt seuraavan päivän tehtävät selviävät edellisenä päivänä.
Tehdas oli suljettu yhteisö. Yhteishenki oli vahva, huumori omaa. Toisaalta kaikki oli jäykkää ja päivät samanlaisia.
”Tehtaalla oli helppo sanoa, että ei kuulu mulle.”
Nykyisessä työssä se ei onnistu. Kaikki tekevät kaikkea.
Ennen ajateltiin, että kun menee paperitehtaaseen kesätöihin, sieltä jää myös eläkkeelle. Enää kukaan ei pidä työpaikkaansa pysyvänä.
Punkkinen ja Heimonen muistavat, että Voikkaan tehtaan porttivahtia ei saanut sanoa porttivahdiksi. Ei hän porttia vartioinut vaan tehdasta.
Tehtaan portilla seisoo remonttifirman pakettiauto. 56-vuotias Mika Punkkinen odottaa sovitusti autossaan.
”Olitkos sinä isän kanssa samassa vuorossa?” Jarkko Heimonen kysyy tutulta mieheltä.
”Ja samalla paperikoneella”, Punkkinen vastaa.
Kun tehdas meni kiinni, Mika Punkkinen pani remonttifirman pystyyn. Pienten lasten kanssa kotona ollut vaimo meni töihin. Kahden ihmisen tulot riittivät samaan kuin ennen yhden.
Yhdysvaltain ruostevyöhykkeellä olen haastatellut saman kokeneita amerikkalaisia. He ovat olleet kiukkuisempia ja katkerampia kuin nämä entiset Voikkaan tehtaan miehet.
Amerikan pitäisi olla lupaus paremmasta, siellä ajatellaan. Suomalaisissa näkyy pienen maan asenne: yritetään jotenkuten selviytyä maailman myrskyissä.
Hyvinvointivaltio on pehmentänyt iskuja. Punkkinen ja Heimonen kiittelevät sekä valtion että entisen työnantajan tarjoamia etuja silloin, kun tehdas suljettiin.
Katkeruuden sijaan tunne on suru. Ei vanhasta työpaikasta vaan kotiseudusta.
Kun Punkkinen kävi lapsenlapsensa kanssa luistelemassa, jäällä ei ollut ketään.
”Vetää apeaksi, että missä kaikki ihmiset on.”
Yhdysvalloissa tutkijat puhuvat epätoivoon kuolemisesta. Itsemurhat, yliannostukset ja alkoholikuolemat ovat lisääntyneet. Elinajanodote kääntyi Yhdysvalloissa laskuun jo ennen koronapandemiaa, ja lasku oli voimakkainta ruostevyöhykkeellä.
Myös Kymenlaaksossa elinajanodotteen kasvu pysähtyi ja taantui 2010-luvun puolivälissä. Nuoret syövät mielialalääkkeitä muuta Suomea enemmän, vanhat kuitenkin vähemmän. Alkoholiin kuollaan selvästi enemmän kuin maassa keskimäärin.
Itsemurhatilastoissa maakunta ei erotu muusta maasta ainakaan huonompaan suuntaan. Luvut ovat joka tapauksessa niin pieniä, että niistä on vaikea päätellä mitään.
Heimonen ja Punkkinen eivät tiedä useimpien entisten työkavereidensa kohtaloista mitään.
”Se kaveripiiri on hävinnyt pitkin maailmaa”, Punkkinen sanoo.
Heimosella ei ole enää yhdenkään voimalaitoksen työkaverin numeroa puhelimessaan.
Yhdysvaltain ruostevyöhyke nousi puheenaiheeksi vuonna 2016. Silloin sen unohdetut duunarit iskivät takaisin. Heidän äänillään Donald Trumpista tuli presidentti. Marraskuun vaaleissa sama voi toistua.
Suomen politiikassa samanlainen mullistus nähtiin jo viisi vuotta aiemmin. Meillä ei ollut Trumpia vaan jytky.
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa perussuomalaisten kannatus nousi käsittämättömät 15 prosenttiyksikköä. Kymen vaalipiirissä nousu oli vielä suurempi. Puolue sai melkein neljänneksen äänistä.
Entinen Voikkaan tehtaan paperimies Jari Lindström nousi puolueen riveistä eduskuntaan.
Vasemmiston valta murtui. Vielä vuonna 2003, eli viimeisissä eduskuntavaaleissa ennen Voikkaan sulkemista, Sdp:tä äänesti 35 prosenttia Kymenlaakson äänestäjistä.
Keväällä 2023 demareiden kannatus nykyisessä Kaakkois-Suomen vaalipiirissä oli 23 prosenttia. Perussuomalaisten ääniosuus oli suunnilleen yhtä suuri.
Jarkko Heimonen on vaihtanut puoluetta viime vuosina monta kertaa. Äänestänyt henkilö edellä.
Trumpin kaltaista johtohahmoa ei meillä ole. Poliittisesti kodittomia on paljon, toteavat tutkimukset. Teollisen yhteiskunnan tarpeisiin syntynyt puoluejako ei enää tarjoa vastauksia.
Yhdysvalloissa politiikkaa leimaa kahtiajako mutta myös pettymys koko järjestelmään. Vain kolmannes kansasta on tyytyväisiä siihen, miten maan demokratia toimii. 70 prosenttia ajattelee, etteivät kongressiedustajat kuuntele riittävästi tavallisia ihmisiä.
Mika Punkkisen mielestä se tuntuu tutulta.
”En tiedä, pystyykö tavallinen ihminen Suomessakaan mitään vaikuttamaan”, hän sanoo.
Puoluekantaansa Punkkinen ei halua kertoa. Yrittäjä ei halua tulla sotketuksi puoluepolitiikkaan.
”Äänestät miten äänestät, niin asiat vain tapahtuu.”
Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan kyselyn mukaan suomalaiset luottavat demokratiaan enemmän kuin yhdysvaltalaiset. Taannoisessa kyselyssä 40 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että ”demokratia toimii Suomessa niin hyvin, että puheet kansalaisten huonoista vaikutusmahdollisuuksista ovat vailla pohjaa”.
Mutta 43 prosenttia oli sitä mieltä, että ei toimi. Usko toimivaan demokratiaan jakaa kansan kahtia.
Neljä vuotta sitten Nikkinen käveli paikallisten perussuomalaisten tapaamiseen. Hän ilmoitti haluavansa liittyä puolueeseen ja lähteä ehdolle kuntavaaleissa.
Nikkinen meni ensimmäisissä vaaleissaan läpi ja istuu nyt Kotkan kaupunginvaltuustossa. Kampanjan hän teki ennen kaikkea somessa.
Sekin on muutoksen kuva. Ennen olisi kokoonnuttu yhteen. Nyt riittää, että puhuu yksin kameralle.
Nikkinen kasvoi Korkeakoskella Kotkan Karhulassa kartonkitehtaan piippujen varjossa. Asuinaluetta kutsuttiin tehtaan mukaan pahvikyläksi. Isä, äiti, pappa ja mummo olivat kaikki viereisellä Enso-Gutzeitin tehtaalla töissä.
Se tehdas on lakkautettu, mutta naapurin kartonkitehdas on yhä toiminnassa. Sen omistaa nykyään yhdysvaltalainen Sonoco, ja siellä Nikkinen on ollut töissä 27 vuotta.
Sellainen on entistä harvinaisempaa mutta yhä mahdollista.
Lapsuuden tehdaskylän yhteisö on hajonnut, mutta Nikkisen perheelle tehdas on tuonut hyvinvointia: omakotitalon, autoja, sijoitusasuntoja. Vuorojen ansiosta Nikkisen tulot ovat 80 000–90 000 euroa vuodessa.
Kun Nikkinen 19-vuotiaana aloitti työt tehtaalla, nopeasti tultiin kysymään, että ”minkäs puolueen miehiä olet”. Vaihtoehtoja oli kaksi: Sdp ja vasemmistoliitto.
Nikkinen pysytteli vuosia politiikasta etäällä, vaikka muistaa äänestäneensä Sdp:n Tarja Halosta presidentiksi vuonna 2000. Se oli silloin duunarille luonnollinen valinta.
Yhteiskunnalliset asiat alkoivat kiinnostaa, kun Nikkinen pyöritti kaverinsa kanssa pari vuotta sivutöinään elektroniikan verkkokauppaa. Yrittäjyys veti oikealle.
Sinne ohjasivat myös kristilliset arvot. Nikkinen ja hänen vaimonsa Marja kuuluvat pieneen kotkalaiseen seurakuntaan Soihtukirkkoon, joka muistuttaa amerikkalaisia itsenäisiä kirkkoja. Kymmenen vuotta Nikkinen ajoi kirkon nimissä ruoka-apua ympäri Kotkaa.
Suru autioituvasta kotikaupungista oli Nikkiselle yksi syy lähteä politiikkaan. Hän halusi tehdä jotain. Mutta valtuustossa moni asia tuntuu tuskastuttavan hitaalta. Muutos ei tapahdukaan noin vain.
Paikallisessa politiikassa kaikki tulevat hänen mukaansa toimeen keskenään. Ei ole sellaista rumaa puhetta kuin Yhdysvaltain politiikassa.
Silti Nikkisen mielestä Suomen politiikkaan on tullut amerikkalaisia piirteitä, kiitos Trumpin.
”Se näkyy varsinkin perussuomalaisissa.”
Trumpilla on Amerikka ensin ja perussuomalaisilla suomalainen ensin, hän tiivistää.
Nikkinen onkin helppo kuvitella aidolle ruostevyöhykkeelle. Hänelle on myös selvää, ketä hän siellä äänestäisi presidentiksi.
Donald Trumpia?
”Joo kyllä.”
Mika Nikkisen mielestä Donald Trumpin kova retoriikka on yksi syy Yhdysvaltain kahtiajakoon. Silti hän on Trumpin kanssa monesta asiasta samaa mieltä.
Kenttä tyrmää Paperin rajun työaika- vaatimuksen
Liiton johto vaatii työaikaan neljän viikon lyhennystä
Tilaajille
Marjo Ollikainen
21.5.2005 3:00
Paperiliitto vaatii työehtoneuvotteluissa metsätyönantajaa lyhentämään työaikaa neljällä viikolla, jos paperityöläiset luopuvat joulun ja juhannuksen seisokkipäivistä.
Paperityöläisen viikkotyöaika on nykyään 34,5 tuntia. Jos Paperiliiton johdon vaatimus menisi läpi, työaika lyhenisi viikossa noin 31 tuntiin.
Joulun ja juhannuksen seisokit kestävät noin seitsemän työpäivää, mutta työnantaja ei ole esittänyt samalla työajan pidentämistä.
Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen (sd) kertoi perjantain Iltalehdessä, että paperityöläiset voisivat esimerkiksi siirtyä nykyisestä viisivuorojärjestelmästä kuusivuorojärjestelmään. Helsingin Sanomien useista eri lähteistä saaman tiedon mukaan vaatimus on myös neuvottelupöydässä, ja se pitää sisällään vuosityöajan lyhentämisen noin 150 tunnilla eli neljällä viikolla.
Paperiliiton valtuusto antoi torstaina täyden tukensa puheenjohtajalleen ja liiton neuvottelijoille. Liiton johto kertoi valtuustolle tavoittelevansa seisokeista luopumisen vastineeksi merkittävää työajan lyhennystä, mutta tavoitetta ei kerrottu tarkkaan.
"Vaatimus neljästä viikosta ei kyllä ole tästä maailmasta. Ilmeisesti tämän vuoksi meille ei ole tarkkaan kerrottu, mitä neuvotteluissa tavoitellaan", valtuustosta päiviteltiin eilen.
Useiden valtuutettujen mielestä neuvotteluasetelma ja tavoitteet eivät ole liiton johdolla ja neuvottelijoilla "hanskassa". Neuvottelutilanne on myös repimässä liiton vasemmistoliittolaisten ja demareiden välejä.
"Vasemmistoliittolaiset ovat uhonneet, että lakossa ollaan vaikka kolme vuotta, kunhan vaatimukset saadaan läpi", liitosta kerrotaan.
Kenttä kuuntelee ja uskoo Jouko Ahosta, mutta liiton hallinnon mukaan toimiston johdossa ja neuvottelupöydässä istuvat vasemmistoliittolaiset ovat asettaneet työehtoneuvotteluiden vaatimukset ja vievät melko tuoretta puheenjohtajaa haluamaansa suuntaan.
"Koko työehtokiista on julkisuudessa kaadettu työnantajan niskaan, että lakko ja työsulku ovat työnantajan vika. Paperiliiton johto on kuitenkin kääntänyt tilannetta siihen asentoon, että nyt tapellaan", eräs valtuuston jäsen kuvailee.
Työnantajan vaatimusta seisokkien poistosta ei pidetä tehtailla aivan mahdottomina.
"Kyllähän seisokkien poistosta alussa nuristaisiin, mutta niistä tulee joka tapauksessa taloudellista kompensaatiota ja vapaata, eikä kenenkään työpaikka mene." Paperiliitto haluaakin seisokkien poistosta vastineeksi myös lisää rahaa. Työnantajat ovat tarjonneet vuodessa 1600 euroa ja työajan lyhentämisen 11 tunnilla. 1600 euroa saisi bruttona se, joka olisi kaikki seisokkipäivät töissä.
Työnantajan pitänee korottaa tarjousta, koska tämänsuuntainen lauseke on jo nykyisessä työehtosopimuksessa vastineena siitä, jos esimerkiksi voimalaväki joutuu töihin jouluna tai juhannuksena.
Työehtokiistan sovittelu jatkuu ensi keskiviikkona. Valtakunnansovittelija Juhani Salonius lopetti sovittelun perjantaina pariin tuntiin ja lähetti neuvotteluosapuolet tekemään kotiläksyjä.
Perjantaina käsiteltiin erityisesti seisokkikysymyksiä.
"Ne vaativat eräitä jatkoselvityksiä. Pyysin osapuolilta kannanottoja, ja toivottavasti saan niitä mahdollisimman yksilöityinä. Kysymys on uusista tavoista lähestyä asiaa", Salonius kuvaili.Kenttä tyrmää Paperin rajun työaika- vaatimuksen
Liiton johto vaatii työaikaan neljän viikon lyhennystä
Kaipolan sulkemispäätös tuli silloin heti sen jälkeen, oliko vallan ihan seuraavan päivän kokouksessa, kun tuli ilmoitus dieselveron korotuksista, mutta tilauskirjat ainakin tulevaisuuteen taisivat jo olla menossa pakkaselle.
YliKoo
Greatest Leader
Ei mitkään asiat ole ihan mustavalkoisia. Paperituotanto ei ole loppunut kokonaan, eikä tule loppumaankaan.
Suomella jos kellä olisi ollut mahdollisuuksia suunnata tuotantoa korkeampaan jalostusasteeseen, mutta kuinka paljon investointihalukkuuteen on vaikuttanut vaikkapa toimitusvarmuus. Kaikki alat ovat vetäneet varastonsa ihan nollille, ja kuinka paljon kaupantekoon on vaikuttanut se, että paperi veti perseet penkkiin mitä ihmeellisimmistä asioista. Ja AKT viimeisteli homman, jos paperimiehiä sattui huvittamaankin paperin valmistus.
Vallastahan tuossa on kyse, ja pian nähdään toteuttaako Riku Aalto ja teknologiasepät uhkauksensa, ja vetävät kaikki työelämän joustot pois. Syksyllä lausuttiin myös varsin selväsanaiset uhkaukset yhteiskuntarauhan rikkomisesta.
Jokaisella osasella on oma vaikutuksensa kokonaiskilpailukykyyn, ja ammattiyhdistys jaksaa hokea sitä, että palkat eivät juurikaan vaikuta, kyse on vain siitä että myyjät eivät osaa myydä. Ja ahneet porvarikapitalistit käärivät ne rahat liiveihinsä, jotka kuuluisivat työtä tekevälle kansanosalle. Julkisuudessa käytettävät ilmaisut ovat toki siistytyneet vanhoista ajoista, todellisuus ei niinkään.
Vonka
Supreme Leader
SAK monine alajärjestöineen on kyllä liitto, joka ei tiedä, mitä kello on lyönyt. Tai siis se ei halua sopia mistään. Mikään ei käy.
Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että suomalaiset eivät ole luontaisia vientimyyjiä. Tai siis minulla on kokemusta siitä, ostajan ominaisuudessa. Kauan sitten tein töitä amerikkalaisille ja yritin saada isänmaalle etua virittelemällä päätä auki Suomeen. Kaikki toimijat ilmeisesti miettivät vieläkin (ovat miettineet 30 vuotta), miten muotoilisivat vastauksensa. Ruotsalaiset vastasivat tunnissa.
Liikaa joo-miehiä ja käppyrän selittelijöitä ja oman perseen varmistajia on suomalaisessa johdossa ja keskijohdossa.
YliKoo
Greatest Leader
Kärsimme Clearing-kaupasta vielä pitkään. Votka ei ole se lääke, jolla länsimaissa saadaan kaupat aikaan.
Mutta yhtä kaikki - jos vientimyyjillä tökkii, ei se ole syy laittaa työntekijäpuolella ranttaliksi. Kilpailukykyistä tuotetta pystyy myymään hinnalla ja laadulla. Jos se on laatuun nähden kilpailijoita kalliimpaa, ei enää ole kaupan kyytipojaksi D-vitamiinia. #"sopimusyhteiskunta"
Isoalaviiva
Majuri
Tuli tuossa saatua diagnoosi tuohon kansantauti uniapneaan ja vähän kiinnostaisi tietää onko täälä muita samasta "vaivasta" kärsiviä 
lähinnä kiinnostaisi että miten asiat lähti rullaan cpap laitteen käytön aloittamisen jälkeen?
lähinnä kiinnostaisi että miten asiat lähti rullaan cpap laitteen käytön aloittamisen jälkeen?
Jopuni
Kenraali
Miulla on CPAP laite on olluna jo vuosia, alusta lähtien oon nukkunut hyvin sen kanssa, ainut ongelma on kosteuden kertyminen nenämaskiin.Tuli tuossa saatua diagnoosi tuohon kansantauti uniapneaan ja vähän kiinnostaisi tietää onko täälä muita samasta "vaivasta" kärsiviä
Pitää säätää kosteustasoa ja lämmitettävän letkun lämpötilaa sopivaksi makuuhuoneen lämpötilan kanssa, (myö nukutaan viileässä)
Ainoastaan yksiyö on jäänyt väliin, kun virtalähde unohty edelliseen paikkaan.
SatSotHist
Kapteeni
Ex-hoitsun sivuhuomio: CPAP laitteet on menneet eteenpäin 25 vuodessa. Olin yhdellä ressu-leirillä vieraana, tupakaverilla oli CPAP. Huomasin asian vasta kun sunnuntaina pakkaili laitetta. Kun viimeksi työskentelin sairaalassa niin CPAP laitteita kuskattiin kärryillä, ja ääni muistutti Darth Vaderin hengitystä. Minua myös valaistiin että airflow-mekanismit ovat nykyään aika hienostuneita.
Ja ne 90-luvun CPAP vehkeetkin oli silloin monelle iso parannus elämänlaatuun. Muistelen että jotkut kertoi tottuneensa heti, toisilla vei aikansa (viikko?).
Itsellä ollut muutaman vuoden. Ihan muutamassa päivässä tottuu ja jäi pois heräilyt ja hikoilu. Eikä enää kaikki asiat vituttakaan samaan malliin kun ennen.Tuli tuossa saatua diagnoosi tuohon kansantauti uniapneaan ja vähän kiinnostaisi tietää onko täälä muita samasta "vaivasta" kärsiviä
Vonka
Supreme Leader
Kun maskiin totut (se voi kestää pari yötä: ole kärsivällinen), nukut paremmin, kun katkokset jäävät vähemmälle.Tuli tuossa saatua diagnoosi tuohon kansantauti uniapneaan ja vähän kiinnostaisi tietää onko täälä muita samasta "vaivasta" kärsiviä
Onhan se nyt valtava ero, jos on ollut joku 20-30 hengityskatkosta tunnissa, ja sitten alipaine pudottaa ne 1-3:een.
Pihkakoski
Ylipäällikkö
Vähäistä enemmän on alkanut ärsyyntymistä herättää, oman ja kieltämättä rajallisen arki-elämänpiirin kautta tehty havainto seuraavasta: Ihmisillä ei oikein tunnu olevan halukykyä, asioihin perehtymiseen muulla kuin otsikkotasoisella laadulla. Ja näistä johdettuina, peruskallioon hakattuina vankkumattomina mielipiteinä.
Ehkä digidigillä ratsastaminen ei kuitenkaan matkantekoa edistä?
www.hs.fi
Ehkä digidigillä ratsastaminen ei kuitenkaan matkantekoa edistä?
Oppimateriaalit | Opettaja vertaili vanhoja koulukirjojaan nykyisiin ja yllättyi: ”Vaatimustason lasku on ällistyttävä”
Viidettä luokkaa opettava Valtteri Puolitaival löysi alakouluaikaisia koulukirjojaan ja vertasi niitä nykyään opetuksessa käyttämiinsä.
www.hs.fi
Pihkakoski
Ylipäällikkö
Annoin nuoremmalle pojalleni viime vuoden puolella Ukrainan lippua esittävän rintanapin. Nyt tuo näkyy olevan ihan päivittäisessä käytössä. Tehkää foorumistit lisää lapsia, mielellään naisten kanssa (heh heh). Tuollaista ylpeyttä ja iloa pienissä ja suurissa asioissa, ei mikään muu voi syrjäyttää.