Yli synkän
Suomussalmella paljastui elokuussa poikkeuksellinen ympäristörikos, jossa tuhansia uhanalaisia jokihelmisimpukoita kuoli tai vaurioitui metsätöissä. HS:n haastattelussa hakkuut toteuttanut aliurakoitsija kertoo oman versionsa tapahtumista Hukkajoella.
Petja Pelli HS, teksti
Antti J. Leinonen, kuvat
Julkaistu 27.12.2024
Työkeikka oli iso. Viisikymmentä hehtaaria aukkohakkuuta mutkittelevan joen varressa. Stora Enson työmaa.
Stora käytti kajaanilaista luottourakoitsijaa, joka taas oli tilannut varsinaisen hakkuun aliurakoitsijalta.
Elokuu oli alkanut, kun aliurakoitsija vei hakkuukoneensa ja ajokoneensa Suomussalmelle. Matkaa oli yli sata kilometriä.
Hakkuusuunnitelmaan oli merkitty joen ylitys ja ”vanha ylityspaikka”.
Paikka oli helppo löytää. Oli kuivaa ja kuumaa, ja vesi oli noin 15 metriä leveässä joessa matalalla. Se oli helpotus. Koneet kestäisivät, aliurakoitsija uskoi. Hän kiinnitti huomiota joen kivikkoiseen pohjaan.
”Mitäs marjastajia täällä tullee.”
Kun työt alkoivat, aliurakoitsija teki sitä, mitä oli tehnyt koko aikuisikänsä: harvesterin kouran terällä puu nurin, karsiminen ja katkominen. Tilaajan toivomaan mittaan. Kuusta ja mäntyä, molempia kaatui. Rungot eivät olleet kovin paksuja, noin 60-vuotiaita.
Aliurakoitsija ajoi ensimmäisen kerran hakkuukoneensa joen yli.
Joen varteen piti jättää kymmenen metrin suojavyöhyke, josta puita ei kaadeta. Niin luki suunnitelmassa. Paikoin ei paljon lähemmäksi harvesterilla olisi päässytkään, niin jyrkkä oli penger.
Työmaalle tuli myös aliurakoitsijan työntekijä. Hän ajoi ajokonetta eli metsätraktoria. Sillä ajettiin tukkikuormia joen yli varastopaikalle. Kaksi viikkoa kului, aukko laajeni, joen yli ajettiin edes takaisin.
Kirkasvetinen joki muuttui ylityspaikalta ruskeaksi.
Hukkajoella hakkuun toteuttaneen metsäkoneyrittäjän metsätraktori seisoi joulukuussa pihalla toimettomana.
Keskiviikkona 14. elokuuta aliurakoitsija oli kotonaan, kaukana Hukkajoelta. Joella työskenteli hänen työntekijänsä. Ajoi puuta joen yli. Siinä riitti tekemistä, vaikka aukko ei ollut vielä täydessä mitassaan.
Aliurakoitsija oli työntekijän kanssa puhelimessa, kun tämä alkoi ihmetellä, että työmaalle oli ilmestynyt väkeä. ”Mitäs marjastajia täällä tullee”, aliurakoitsija muistelee kuskin hämmästelleen.
”Marjastaja” oli Hukkajoen raakkukantaa kartoittanut biologi
Myyri Sysivesi. Pian Sysiveden kuvaamasta videosta puhuisi puoli Suomea. Siinä näkyi, miten metsätraktori ylitti uhanalaisten raakkujen jokea.
Videon myötä aliurakoitsijan maailma alkoi kääntyä ylösalaisin.
Aliurakoitsija ei ole aiemmin kertonut raakkujoen tapahtumista julkisesti. HS:lle hän kertoo, että hakkuuohjeissa ei ollut mitään mainintaa raakuista eli jokihelmisimpukoista. HS on nähnyt kohteen hakkuusuunnitelman ja korjuuohjeet. Ne tukevat aliurakoitsijan puheita.
”Tuli ihan puun takaa, että siellä oli raakkuja”, aliurakoitsija kertoo. HS ei julkaise hänen nimeään, koska hän on epäilty keskeneräisessä tutkinnassa ja koska hän on asemansa puolesta yksityishenkilö.
Esitutkinta törkeästä luonnonsuojelurikoksesta kohdistuu koko ketjuun: valvonnasta suunnittelun ja toteutukseen. Myös aliurakoitsijan työntekijä on epäiltyjen joukossa.
Yrittäjä on tehnyt metsässä töitä yli 20 vuotta ja pitänyt siitä. Nyt suhde työhön on muuttunut.
Joella biologi Sysivesi lähestyi ajokonetta kuvaten samalla videota. Biologi halusi todisteita siitä, mikä hänen silmissään oli ilmiselvä luonnonsuojelurikos. Hän sanoi olevansa biologi ja tekevänsä Metsähallituksen tilaamaa raakkukartoitusta. Hän kertoi, että raakkujen yliajo on rikos.
Kuski kehotti häntä ottamaan rintaliivit pois. Näin Sysivesi kertoi tuolloin medialle ja saman hän toistaa edelleen HS:lle. Aliurakoitsija arvioi HS:lle, että keskustelu kuskin ja biologin välillä lähti huonolla tavalla liikkeelle.
”Henkilökortti [biologilla] olisi ollut siinä tosi hyvä”, aliurakoitsija sanoo. ”Metsään harvoin tulee ihmisiä. Voi kuvitella, että se on ollut ajomiehelle yllättävä tilanne.”
Rintaliivipuheita ei aliurakoitsija hyväksy. ”Pitäisi ottaa toinen osapuoli huomioon ja olla asiallinen”, hän arvioi työntekijänsä puheita. Itse sanottua hän ei kiistä.
Se, mitä tapahtui tuon keskustelun jälkeen, on koko tragedian hämmästyttävimpiä käänteitä.
Metsätraktori ajoi raakkujen yli uudestaan.
Aliurakoitsijan mukaan tässäkin hän ja hänen työntekijänsä toimivat ylempien ohjeiden mukaan.
Ennen yliajoa ajokoneen kuski soitti aliurakoitsijalle. Sysivesi kuuli puhelun. Hän kuuli kuskin sanovan, että ”joku” kertoi joessa olevan ”kalliita simpukoita”.
Aliurakoitsija soitti saman tien omalle työnantajalleen eli urakoitsijalle. ”Hän soitti sitten Ensoon”, aliurakoitsija kertoo.
Aliurakoitsija sanoo kysyneensä urakoitsijalta, pitääkö tieto raakuista paikkansa. Hänen mukaansa jatko-ohje tuli Stora Enson edustajalta asti: jatketaan päivän työt loppuun ja selvitellään huomenna lisää. HS on nähnyt viestinvaihdon. Kello oli vähän vaille neljä.
Stora Ensolta vahvistetaan HS:lle, että heidän metsänostajansa sai keskiviikkona tiedon ”ulkopuolisen henkilön käynnistä hakkuukohteella”. Hän yritti tavoittaa viranomaisia, mutta sai yhteyden vasta seuraavana päivänä, Stora Enso kertoo.
Torstaina aliurakoitsija sai määräyksen keskeyttää työt. Oli torstai ja kello oli 10.46. Sysiveden varoituksesta oli kulunut noin 19 tuntia.
”Sitä olen tässä yrittänyt miettiä, että mitä olisin voinut tehdä toisella tavalla.”
Aliurakoitsija kertoo luottaneensa siihen, että Stora Enso ja urakoitsija olivat selvittäneet hakkuukohteen asiat. Maanomistaja oli myynyt hakkuuoikeuden metsäjätti Stora Ensolle, joka käytti urakoitsijaa, joka käytti aliurakoitsijaa.
Stora Ensolta sanotaan nyt HS:lle, että lain mukaan kaikkien osapuolien pitää tunnistaa luontokohteet ja toimia lain mukaan.
Aliurakoitsijan mielestä metsäkonekuskin vastuulla on huomioida maastossa yllättäen vastaan tulevat luontokohteet. Kartassa näkyvä joki ei ole yllättävä kohde. Siksi hän ei epäröinyt ylittäessään joen.
Erityisluontokohteissa suunnitelman merkitys korostuu, koska tiedot esimerkiksi raakuista eivät ole julkisia.
Tuliko sinulle mieleen, että onko tästä hyvä ajaa yli?
”Aina sitä miettii, kun joutuu ylittämään vesistön. Hankintaleimikkokohteet ovat vielä asia erikseen”, aliurakoitsija sanoo.
Hän tarkoittaa tilannetta, jossa maanomistaja olisi ostanut työn suoraan häneltä. Nyt oli kaksi porrasta välissä.
”Tässä oli ihmisiä, jotka asioita suunnittelevat ja tutkivat ja saavat tarpeelliset tiedot. Eihän kukaan mielellään jokien yli aja, kun koskaan ei tiedä mitä joessa on ja telojen ja renkaiden mukana menee veteen maa-ainesta.”
Kun tapaus noin viikkoa myöhemmin tuli julkisuuteen, Sysiveden videoimat tapahtumat nousivat symboliksi koko tuhosta, vaikka valtaosa raakuista oli kuollut tai vaurioitunut jo aiempien yliajojen yhteydessä.
Näin kävi siksi, että video paljasti suurta välinpitämättömyyttä luonnosta: metsäkone ajoi raakkujen päältä varoitusten jälkeenkin.
”Välillä tuntuu, että vihaan niitä koneita.”
Poliisin esitutkinta tapauksessa on loppusuoralla, ja avoimia kysymyksiä on yhä paljon.
Se tiedetään, että Hukkajoki on tai ainakin se on ollut yksi Suomen parhaista jokihelmisimpukan esiintymistä.
Sekin tiedetään, että metsäkone murskasi alleen tuhansia uhanalaisia raakkuja. Lisäksi sen telat kuljettivat jokeen tonneittain liejua. Lieju tukehduttaa raakkuja ja estää niiden lisääntymistä tukkimalla pohjaa.
Sekin tiedetään, että joen raakut olivat sekä maanomistajan että Stora Enson paikallisen metsänostajan tiedossa. Sen osoittavat Kainuun ely-keskuksen toukokuiset sähköpostit.
Se taas on epäselvää, miksi raakkuja ei tästä huolimatta mainittu hakkuusuunnitelmassa ja -ohjeissa.
Aliurakoitsija haluaa kertoa oman puolensa tarinaa, sillä hän kokee tulleensa väärinkohdelluksi. Hän noudatti mielestään ylempää tulleita ohjeita.
”Aika pitkälti syypäänä olivat nämä meikäläisen koneet”, aliurakoitsija sanoo viitaten tapaan, jolla raakkutuhosta aluksi kerrottiin. Stora Enso tiedotti tapauksen tultua ilmi, että heillä oli raakkujen suojaamiseen ohjeet, joita ei tässä kohteessa noudatettu.
Syyllisyyskysymyksen ratkaisee lopulta tuomioistuin, jos syyttäjä päättää syytteitä nostaa.
HS ei ole tavoittanut hakkuista vastannutta Storan Enson paikallista metsänostajaa. Hän ei ole enää yhtiön palveluksessa. HS on tavoitellut tuloksetta myös puolankalaista suurmetsänomistajaa, jonka mailla hakkuut tehtiin.
Raakkutuhon ilmitulosta on kulunut nyt yli neljä kuukautta.
Aliurakoitsija kokee, että hänet on saatu näyttämään vastuuttomalta, vaikka hän omasta mielestään noudatti hakkuusuunnitelmaa. ”Sitä olen tässä yrittänyt miettiä, että mitä olisin voinut tehdä toisella tavalla.”
Aiempi hyvä suhde työhön on joutunut koetukselle. Metsätraktorista on jäljellä paljon velkaa.
”Välillä tuntuu, että vihaan niitä koneita.”
Aliurakoitsija kertoo, että häneltä ovat työt loppuneet kuin seinään. Kuuluisat koneet seisovat nyt pihassa.