Patu
Kenraali
Vaikea sanoa, laita linkki?
Sekalaista mussuttelua
- Viestiketjun aloittaja miheikki
- Aloitus PVM
Projektit tahtoo levitä.
Minun oli tarkoitus lisätä traktoriin diesel lämmitin (ei ole muuta lämmitystä). Sainkin sen helposti paikalleen, mutta asennusvaiheessa tuli fiilis, että se tarvitsee myös putkiston, jolla puhallus ohjataan jokaiselle ikkunalle. Eikun putket tilaukseen.
Siinä vaiheessa päätin vaihtaa hajonneen pyyhkijän moottorin, joka sitten toistamiseen paloi (kerroin siitä toisessa ketjussa). Kun etsiskelin vikaa, irroittelin traktorista konepellin pois. Vika löytyikin aika helposti, runkoon kiinni ottava virrallinen johto. Samalla avauksella tuli huomattua, että äänieristyksenä konetilassa on käytetty styroksia ja akulla ei ole mitään kiinnitystä vaan rempalehtaa vapaana. Värkkäsin kiinnityksen ja kävin hakemassa äänieristyksen. Siinä iski sitten pakkomielle, että pitää koko koppero saada tiivistettyä, joten nyt on myös repullinen tiivistettä ja tiivistenauhaa (ovissa ja ikkunoissa ei ole mitään, jolloin ne rämisevät ärsyttävästi).
Sitten oli viimein tarkoitus alkaa asentelemaan putkia, mutta silmiin ottikin se ikävästi jo pidemmän aikaa puoliksi repsottanut katon verhoilu. Sen korjaaminen olisi ärsyttävää putken asentamisen jälkeen, joten repäisin koko roskan pois. Siinä hommassa katosta putosi muutama sata grammaa ruostetta suoraan kauluksesta sisään ja aina persvakoon asti. Oli ilmeisesti aikanaan vaan suoraan liimattu verhoilu maalaamattomaan peltiin kiinni.
Eilen illalla hioin katon puhtaaksi ja tänään sain maalattua. Jos nyt saisi viikonloppuna ne uudet verhoilut kattoon ja ehkä pääsisi alkuperäiseen lisähommaan, eli putkien asennukseen. Sitten voisi jatkaa tiivistelyä.
Minun oli tarkoitus lisätä traktoriin diesel lämmitin (ei ole muuta lämmitystä). Sainkin sen helposti paikalleen, mutta asennusvaiheessa tuli fiilis, että se tarvitsee myös putkiston, jolla puhallus ohjataan jokaiselle ikkunalle. Eikun putket tilaukseen.
Siinä vaiheessa päätin vaihtaa hajonneen pyyhkijän moottorin, joka sitten toistamiseen paloi (kerroin siitä toisessa ketjussa). Kun etsiskelin vikaa, irroittelin traktorista konepellin pois. Vika löytyikin aika helposti, runkoon kiinni ottava virrallinen johto. Samalla avauksella tuli huomattua, että äänieristyksenä konetilassa on käytetty styroksia ja akulla ei ole mitään kiinnitystä vaan rempalehtaa vapaana. Värkkäsin kiinnityksen ja kävin hakemassa äänieristyksen. Siinä iski sitten pakkomielle, että pitää koko koppero saada tiivistettyä, joten nyt on myös repullinen tiivistettä ja tiivistenauhaa (ovissa ja ikkunoissa ei ole mitään, jolloin ne rämisevät ärsyttävästi).
Sitten oli viimein tarkoitus alkaa asentelemaan putkia, mutta silmiin ottikin se ikävästi jo pidemmän aikaa puoliksi repsottanut katon verhoilu. Sen korjaaminen olisi ärsyttävää putken asentamisen jälkeen, joten repäisin koko roskan pois. Siinä hommassa katosta putosi muutama sata grammaa ruostetta suoraan kauluksesta sisään ja aina persvakoon asti. Oli ilmeisesti aikanaan vaan suoraan liimattu verhoilu maalaamattomaan peltiin kiinni.
Eilen illalla hioin katon puhtaaksi ja tänään sain maalattua. Jos nyt saisi viikonloppuna ne uudet verhoilut kattoon ja ehkä pääsisi alkuperäiseen lisähommaan, eli putkien asennukseen. Sitten voisi jatkaa tiivistelyä.
Siis katso Areenasta jotain lähetystä, jossa on ratajuoksua. Kun juoksijat komennetaan valmiuteen, niin n. 1-2 sekuntia ennen laukausta kuuluu ääni, joka on jotenkin kuin etäällä kaatuvan peltilevyn ääntä.
Isoalaviiva
Eversti
Jos siellä etäällä kaatuu peltilevy?
Kirillin yksikön touhut kuuluvat ehkä enemmän tänne mussutteluun, vaikka helvetin harmillista ja vahingollista tuollainen sohlaaminen. Kai siinä rahan hankkimisen sivussa on joku tarkoituskin ollut, kun on oikein komean tunnuksenkin väkertänyt hakaristeineen 
Harkovaan perustettiin alkuvuodesta suomalaisten vapaaehtoistaistelijoiden drooniryhmä. Sen toiminta jäi lyhyeksi. Kuva: Outi Pyhäranta / HS
Tilaajille
Kuuntele juttu
Sami Sillanpää HS, Anni Huttunen HS
10:00
Lue tiivistelmä
Suomalaisista vapaaehtoistaistelijoista koottiin Ukrainaan oma drooniryhmä. Se hajosi puolessa vuodessa ristiriitoihin ja pettymyksiin.
Ryhmän puuhamies Kirill Rinne keräsi rahaa suomalaisten vainajien evakuointiin rintamalta, mutta sitä ei kuitenkaan tehty.
Suomalaisryhmälle luvattu droonikoulutus ei toteutunut, ja ryhmä koki tulleensa johdetuksi harhaan.
Rinteen mukaan ongelmat eivät johtuneet hänestä vaan ukrainalaisesta sotilasyksiköstä.
Sulje
Ukrainaan perustettiin alkuvuodesta suomalaisten vapaaehtoistaistelijoiden oma ryhmä käymään droonisotaa. Ryhmän vaiheista ei ole tähän asti kerrottu laajalti julkisuudessa.
HS on haastatellut useita drooniryhmässä mukana olleita suomalaistaistelijoita. He kertovat, että lähes kaikki meni pieleen. Oli petettyjä lupauksia, sotkuja koulutuksessa ja kiistaa raha-asioista. Luottamus ryhmän puuhamieheen meni.
Ryhmän perustaja toimi Suomesta käsin. Hänellä oli kunnianhimoinen oma idea: droonitiimi voisi kauko-ohjattavien robottien avulla hakea pois rintamalle jääneitä suomalaistaistelijoiden ruumiita.
Puuhamiehen vetämä suomalainen yhdistys keräsi tarkoitukseen lahjoituksia Suomesta – ja tekee niin edelleen.
Mitään suomalaista drooniyksikköä ei kuitenkaan ole enää olemassa. Ryhmän jäsenet ovat palanneet Suomeen tai siirtyneet toisiin sotilastehtäviin Ukrainassa.
”Paskan maku jäi suuhun tästä ryhmästä”, sanoo yksi haastatelluista.
Tapauksella on laajempaa merkitystä siksi, että se kertoo Ukrainan sodan sekavasta todellisuudesta ja ongelmista, joita suomalaiset vapaaehtoiset sodassa kohtaavat.
Suomalaisen drooniryhmän Ukrainassa pani alulle Kirill Rinne. Hän toimii puheenjohtajana Suomi–Ukraina maanpuolustusyhdistys ry:ssä, joka on pieni yksityinen avustusyhdistys.
Yhdistys on ollut julkisuudessa muun muassa siitä, että se järjesti Ukrainassa kaatuneen Kasper Alhoniemen ruumiin tuomista Suomeen. Yhdistys on myös vienyt Ukrainaan autoja, taisteluliivejä, kypäriä, sairaalatarvikkeita ja paljon muuta apua.
Rinteen uusin ajatus oli sotilaallisempi: suomalaisia vapaaehtoistaistelijoita pitäisi saada entistä enemmän droonilentäjiksi, eli lentämään kauko-ohjattavia lennokkeja. Niissä tehtävissä riskit ovat pienemmät kuin etulinjan poteroissa. Drooniosaamisella voisi myös olla myöhemmin käyttöä Suomessa.
Aluksi piti löytää Ukrainan asevoimista yksikkö, joka ottaisi suomalaisryhmän osakseen. Rinteellä on kontakteja erityisesti Harkovan alueella. Hän puhuu toisena äidinkielenään venäjää, jota lähes kaikki ukrainalaiset osaavat.
Rinne matkusti Ukrainaan alkuvuodesta. Harkovasta löytyi paikallisen aluepuolustusjoukon prikaati, joka suostui ottamaan suomalaiset joukkoonsa.
”Sen sotilasyksikön komentajasta lähtien sovittiin asioista, ja ne lupasivat, että niin tapahtuu”, Rinne sanoo HS:lle.
Suomalaisryhmä alkoi muodostua tammikuussa. Osa liittyi mukaan Rinteen houkuttelemana, toiset kuulivat ryhmästä Ukrainan suomalaisilta.
Ryhmässä toimi eri vaiheissa kymmenkunta suomalaista. Pidempään mukana pysyi vain muutama. Nuorin oli parikymppinen, vanhin viisikymppinen.
Suomalaisten oma ryhmä oli poikkeuksellinen. Ukrainassa taistelee arviolta muutamia kymmeniä suomalaisia vapaaehtoisia, mutta he ovat hajallaan eri Ukrainan sotilasyksiköissä. Sotimaan haluavien pitää itse etsiä yksikkö, johon liittyä. Aina ukrainalaiset eivät edes halua riveihinsä ulkomaalaisia, joiden sitoutumisesta ei ole varmuutta.
Eräs suomalaistaistelija oli ollut Ukrainassa puoli vuotta pääsemättä mihinkään yksikköön ennen kuin hän tammikuussa liittyi Harkovan suomalaisryhmään.
”Aluksi se vaikutti pirun hyvältä”, hän sanoo.
Drooniryhmällä oli alussa merkittävä puute: moni heistä ei ollut koskaan aiemmin lentänyt droonia. Piti saada koulutusta.
Haastateltujen mukaan Kirill Rinne esitti alussa suuria suunnitelmia. Suomalaiset saisivat hyvän koulutuksen monien erilaisten droonien lentämiseen. Toisia drooneja käytetään tiedusteluun, toisia esimerkiksi pommien pudottamiseen.
Rinne esitteli ajatusta, että hänen kauttaan taistelijat voisivat Suomeen palattuaan ehkä löytää töitä droonikouluttajina. Homma eteni nihkeästi.
Ensin suomalaisten piti tehdä viralliset palvelussopimukset ukrainalaisen prikaatin kanssa. Sitä edelsi turvallisuus- ja terveystarkastuksia. Monilla odotteluun meni viikkokausia.
Suomalaiset majoittuivat alussa tavallisissa asunnoissa Harkovan keskustassa ja kuluttivat aikaa. Osaa touhu alkoi epäilyttää jo talvella.
”Rinteeltä tuli ne kovat puheet. Kun kysyin tarkemmin, ei tullutkaan mitään vastauksia” sanoo yksi taistelija.
Hän lähti ryhmästä jo alkuvaiheessa.
Helmikuun lopulla joukolle suomalaisia oli saatu valmiiksi palvelusopimukset ukrainalaisen prikaatin kanssa. Prikaati maksoi suomalaissotilaiden palkat, noin 3 000 euroa kuussa. He saivat yksiköltä rynnäkkökiväärit ja perusvarusteet.
Taistelutehtäviin suomalaisia ei vielä päästetty. Luvattua droonikoulutustakaan ei kuulunut.
Pian ristiriidat Harkovan suomalaisryhmän ja sen puuhamiehen Kirill Rinteen välillä kärjistyivät.
Yksi syy oli Rinteen lempiajatus suomalaisten vainajien evakuoinnista.
Venäjän hyökkäyssodan aikana Ukrainassa on kuollut kymmenkunta suomalaista taistelijaa. Suomeen on saatu vain yksi ruumis. Toinen vainaja haudattiin Ukrainaan. Muut ruumiit ovat jääneet rintamalle.
Rinteen idea oli, että suomalainen drooniyksikkö voisi kauko-ohjattavien robottien avulla evakuoida kaatuneita tai myös haavoittuneita taistelijoita. HS kertoi hankkeesta helmikuussa. Silloin Rinne esitteli Harkovassa, miten telarobotti käytännössä toimii.
Rinne alkoi kerätä evakuointioperaatioon rahaa.
Helmikuussa hän esitteli robotteja Suomi–Ukraina maanpuolustusyhdistyksen Youtube-kanavalla. Videolla pyydettiin lahjoituksia yhdistykselle.
Kirill Rinne esitteli yhdistyksensä videolla, miten haavoittunutta voitaisiin evakuoida robotin avulla. Videolla kerättiin rahaa yhdistyksen toimintaan. Video: Suomi–Ukraina maanpuolustusyhdistyksen Youtube-kanava.
Huhtikuisessa podcast-haastattelussa Rinne kertoi, että drooniyksikölle on tarkoitus hankkia panssaroitu maastokuorma-auto. Sitä varten tarvitsisi kerätä 50–60 000 euroa, Rinne kertoi. Hän käytti suomalaisesta drooniryhmästä nimeä Flying Finns, esitteli sen tunnusmerkin ja paljasti, että ryhmään kuuluu myös yksi nainen.
Harkovassa suomalaistaistelijoita ärsyttivät Rinteen puheet.
”Me ei ylipäänsä oltaisi haluttu ryhmälle julkisuutta. Hän puhui asioita meiltä kysymättä”, sanoo yksi.
Hänen mielestään ryhmän tunnuksen esittely ja muut Rinteen kertomat yksityiskohdat tekivät ryhmästä viholliselle tunnistettavan, mikä loi turvallisuusriskin.
Taistelijoita ihmetytti, että Rinne mainosti vainajien evakuointia, vaikka ryhmä ei aikonut siihen osallistua.
”Olimme tehneet sen Kirillille selväksi heti alussa”, yksi jäsenistä sanoo.
Harkovan taistelijat pitivät evakuointia liian vaarallisena. Kaatuneiden suomalaisten ruumiiden sijainnista ei ollut tarkkoja tietoja. Se, mitä tiedettiin oli, että ruumiita on alueilla, jotka ovat Venäjän hallussa, miinoitettuja tai tulituksen alla.
”Ihan mahdoton homma sodan aikana”, eräs taistelijoista arvioi.
Evakuointihanke olisi myös tarkoittanut, että suomalaisryhmän olisi pitänyt siirtyä kauas Harkovasta ja aivan eri tehtävään. Taistelijat halusivat rintamalle drooneja lentämään.
Lopulta ryhmä ei tehnyt yhtään yritystä vainajien hakemiseksi.
Kirill Rinne sovitti suojaliiviä Harkovan lähistöllä tammikuussa, kun perusteilla ollut suomalainen drooniryhmä kokeili evakuointirobottien toimintaa. Kuva: Outi Pyhäranta / HS
Muitakin asioita meni pieleen.
Puhuttu laaja droonikoulutus ei koskaan toteutunut. Sen sijaan ukrainalaisprikaati määräsi useimmat suomalaiset pakolliseen alokastason peruskoulutukseen. Se turhautti. Osa suomalaisista oli jo ollut kovissa taisteluissa.
Eräs taistelija kuvailee koulutusjaksoa:
”Meidät laitettiin jonnekin perämettään. Istuttiin siellä bunkkerissa, sairastettiin ja pelattiin kännykkäpelejä. Oltiin siellä sitten 45 päivää.”
Ryhmä valitti Rinteelle kohtelustaan, mutta se ei auttanut.
Tässä vaiheessa Rinne oli jo palannut Suomeen. Suomalaiset Harkovassa toimivat ukrainalaisten komennossa.
Rinne ei saanut hankittua puuhaamaansa panssaroitua autoa drooniryhmälle. Haastatellut kertovat, että he saivat lopulta käyttöönsä tavallisen auton toisen suomalaisen avustusyhdistyksen kautta.
Eräs kiista puhkesi rahasta.
Suomalaisryhmän parissa toimi ukrainalainen, jonka kutsumanimi on Angel. Ryhmä piti häntä Kirill Rinteen yhteyshenkilönä. Haastateltujen mukaan Angel vaati kahden uuden taistelijan paperitöiden hoitamisesta rahaa, jopa tuhat euroa henkilöä kohden. Suomalaiset pitivät sitä vedätyksenä.
Ryhmä raportoi ongelmistaan Rinteen ja Angelin kanssa ukrainalaisen komppanian päällikölle. Yhteydenpito Rinteeseen hiipui.
“Keväällä osa porukasta ei enää halunnut olla Rinteen kanssa missään tekemisissä”, yksi haastateltava kertoo.
Harkovan keskustan rakennuksia on vauroitunut Venäjän iskuissa. Kaupunki elää jatkuvasti Venäjän droonihyökkäysten alla. Kuva on syyskuulta 2025. Kuva: Thomas Peter / Reuters
Kirill Rinne myöntää, että Harkovassa ”tietyt asiat kusi aika pahasti”.
”Mutta se ei johtunut minusta vaan siitä, että ukrainalaisen sotilasyksikön lupaamat asiat eivät aina toteutuneet”, hän sanoo.
Rinteen mukaan hän pyrki auttamaan suomalaisryhmää parhaansa mukaan. Taistelijoista kukaan ei osannut ukrainaa tai venäjää kuin auttavasti. Alkuvaiheessa Rinne kertoo tulkanneensa, auttaneensa lääkärintarkastuksissa ja jouduttaneensa sopimusten tekoa.
”Olin silloin alussa melkein kolme kuukautta Ukrainassa. Kun lähdin, kaikki oli ok.”
Rinteen mukaan matkasta tuli ansionmenetyksiä, koska hän pyörittää yhdistystä varsinaisten töidensä ohessa eikä nosta siltä palkkaa.
Evakuointirobotteja Rinne pitää edelleen hyvänä ideana. Ukrainalaiset ovat niitä käyttäneet.
Rinteen mukaan droonikoulutus ja vainajien evakuointi jäivät toteutumatta siksi, että ukrainalaisen yksikön komentajat eivät määränneet suomalaisia niihin.
”Minähän en voi ukrainalaiselle komentajalle sanoa, mitä tehdään.”
Rinteen mukaan suomalaistaistelijoilla on mennyt sekaisin, mitä hän itse on luvannut ja mitä hän on tulkannut ukrainalaisten sotilaiden luvanneen.
”En ole ketään huijannut, en ole koskaan valehdellut yhdellekään heistä.”
Suomalaisryhmän kiista ukrainalaisen Angelin kanssa oli Rinteen mukaan väärinkäsitys. Tuhannessa eurossa oli hänen mukaansa kyse ryhmälle ehdotetun yksityisen droonikoulutuksesta hinnasta.
Rinne toteaa myös, että hän ei Suomeen palattuaan saanut tietoa kaikista ryhmän ongelmista. Jotkut taistelijat erosivat yhteisestä Signal-kanavasta.
”Se touhu meni vähän kummalliseksi”, hän sanoo. ”Mutta aina, kun jotain pyydettiin, pyrin sen hoitamaan.”
Rinne sanoo yhdistyksensä toimittaneensa Harkovan ryhmälle muun muassa säkillisen kuivamuonaa, otsalampun sekä naistaistelijalle yli tuhannen euron hintaiset taisteluliivit ja kypärän.
Kallis panssaroitu kuorma-auto jäi Rinteen mukaan hankkimatta, koska rahaa ei saatu keräyksellä tarpeeksi. Keräys on tuottanut tähän asti alle 500 euroa, Rinne kertoo.
Drooniryhmään liittyvästä, vuoden 2025 rahankeräyksestä ei ole vielä saatavilla viranomaistietoa, mutta HS pyysi poliisihallitukselta yhdistyksen aiemmat ilmoitukset.
Vuonna 2024 Suomi–Ukraina maanpuolustusyhdistys ilmoitti saaneensa rahankeräyksellä lahjoituksia 10 829 euroa. Valtaosa summasta, noin 8 200 euroa, meni toimitilakuluihin.
Helsingin keskustassa Annankadulla sijaitsevaa toimitilaa käytetään Rinteen mukaan varastona, koulutustilana ja tuotemyymälänä. Hän itse omistaa toimitilan ja kertoo, ettei peri siitä vuokraa, mutta vastikkeita maksetaan yhdistyksen varoista.
Eikö ole harhaanjohtavaa, että suurin osa lahjoitusrahoista ei mennytkään Ukrainaan?
”On naurettavaa olettaa, että toiminnasta ei syntyisi mitään kuluja”, Rinne sanoo.
Rinne huomauttaa, että hän on toimitilajärjestelyssä itse menettänyt vuokratuottoja. Yhdistyksen toiminnan aikana Ukrainaan vietyjen varusteiden ja tarvikkeiden arvo on hänen mukaansa moninkertainen toimitilan kuluihin verrattuna.
Kiovan Maidan-aukion lippumeressä on myös Suomen lippuja kaatuneiden suomalaisten vapaaehtoistaistelijoiden muistolle. Kuva: Sami Kero / HS
Lopulta huhtikuussa suomalaisporukka pääsi ukrainalaisen yksikön mukana taistelutehtäviin. Majapaikka oli nyt turvatalossa rintaman tuntumassa.
Ryhmä teki drooneilla ilmatiedustelua. Turvatalolta siirryttiin asemiin maastoon piilotettuihin bunkkereihin, jossa oltiin yleensä noin viikko putkeen.
Suomalaiset toimivat rotaatiossa kukin vuorollaan yhdessä ukrainalaisten sotilaiden kanssa. Käytössä oli kauko-ohjattavia Mavic-lennokkeja, joiden kameroiden avulla tiedusteltiin vihollisen asemia ja liikkeitä. Ukrainalaissotilaat raportoivat havainnot komentajalle, joka sitten määräsi kohteeseen tulta, esimerkiksi tykeillä.
Suomalaiset olivat aiemmin päässeet vain hieman harjoittelemaan droonien käyttöä.
”Paras oppi saatiin käytännössä siellä rintamalla, kun ukrainalaiset opetti meitä lentämään niitä”, yksi taistelijoista sanoo.
Droonisotilaankin työ on vaarallista. Suurin riski on usein siirtyminen rintamalle.
”Sinne mennään ihan tavallisella maastoautolla. Olo on tosi suojaton. Ja sitten pitää vielä marssia asemaan. Jos silloin kuuluu ilmasta vihollisen droonin ääni, niin kyllä rukous tulee mieleen, että onko nyt lähtö.”
Harkovan suomalaisryhmällä oli joitain läheltä piti -tilanteita. Se koetteli hermoja. Yksi ryhmän jäsenistä ei halunnut lainkaan osallistua taistelutehtäviin. Osalle suomalaisista alkoi tulla ongelmia mielenterveyden kanssa. Myös aiemmat sotkut rasittivat.
Heinäkuussa suomalaisryhmä alkoi hajota. Ryhmänjohtaja lähti pois, sitten toinenkin taistelija.
Ryhmän jatko oli vaakalaudalla. Olisi tarvittu vahvistuksia.
”Meidän maine oli jo siinä kohtaa jo mennyt. Ei uudet hakijat olisi ollut kovin innokkaita tulemaan meidän porukkaan. Homma alkoi sulaa”, sanoo yksi mukana olleista.
Palvelusopimukset ukrainalaiseen prikaatiin oli tehty puoleksi vuodeksi. Pari viimeistä suomalaista kävi vielä taistelutehtävissä heinäkuun lopulle asti.
Sitten suomalaisen drooniryhmän taru päättyi, puolisen vuotta perustamisen jälkeen.
Eräs pidempään Ukrainassa taistellut sanoo, että ongelmaa oli myös joidenkin taistelijoiden kokemattomuudessa.
”Joillain oli ehkä vääristynyt käsitys siitä, mitä se tuolla rintamalla on. Se on tosi paha paikka. Ei ymmärretä, mihin oikeasti ollaan tulossa. Intti ei siihen valmista”, hän sanoo.
Myös ukrainalaisen sotilasyksikön johtajien mitta täyttyi drooniryhmän kanssa. Yksikkö ilmoitti, se ei enää halua uusia suomalaisia riveihinsä.
Flying Finns -hihamerkkiä myydään Suomi-Ukraina Maanpuolustusyhdistyksen verkkosivulla. Kuva: Ruutukaappaus Suomi-Ukraina Maanpuolustusyhdistyksen verkkosivulta
Flying Finns -ryhmän hihamerkkejä myydään yhä Suomi-Ukraina maanpuolustusyhdistyksen verkkokaupassa 80 euron kappalehintaan. Ilmoituksen mukaan rahaa kerätään maastokuorma-autoon, jolla ”meidän sotilaat” pääsevät liikkumaan.
Mihin rahat menevät, jos ryhmääkään ei enää ole?
Kirill Rinne sanoo, että hanke jatkuu. Tarkoitus on järjestää uusi yksikkö Ukrainassa, uusi joukko suomalaisia ja koulutusta heille jo Suomessa.
”Valmistelut ovat todella pitkällä, ja projektissa on nyt mukana johtavia droonivalmistajia sekä alan huippukouluttajia”, Rinne väittää.
Huhtikuussa Rinne kertoi podcastissa ajatuksesta, että Ukrainasta palanneet suomalaiset voisivat kouluttaa muita droonien käyttöön. ”Tarkoitus on puolustusvoimien kanssa tehdä yhteistyötä. On tarkoitus Suomessa järjestää eri tyyppisiä koulutuksia ja seminaareja”, Rinne sanoi.
Puolustusvoimien pääesikunta kommentoi HS:lle:
”Kukaan pääesikunnassa ei näytä tunnistavan että tällaista yhteistyötä olisi ollut tai on meneillään.”
Rinteen mukaan kyse oli vain aikomuksesta. Hän ei ole vielä neuvotellut yhteistyöstä puolustusvoimien kanssa.
www.hs.fi
Harkovaan perustettiin alkuvuodesta suomalaisten vapaaehtoistaistelijoiden drooniryhmä. Sen toiminta jäi lyhyeksi. Kuva: Outi Pyhäranta / HS
Suomalaisten taistelijoiden oma droonijoukko Ukrainassa hajosi riitoihin
Suomalaisten oma drooniryhmä aloitti suurin lupauksin mutta hajosi nopeasti. Taistelijoiden mukaan heitä vedätettiin.Tilaajille
Kuuntele juttu
Sami Sillanpää HS, Anni Huttunen HS
10:00
Lue tiivistelmä
Suomalaisista vapaaehtoistaistelijoista koottiin Ukrainaan oma drooniryhmä. Se hajosi puolessa vuodessa ristiriitoihin ja pettymyksiin.
Ryhmän puuhamies Kirill Rinne keräsi rahaa suomalaisten vainajien evakuointiin rintamalta, mutta sitä ei kuitenkaan tehty.
Suomalaisryhmälle luvattu droonikoulutus ei toteutunut, ja ryhmä koki tulleensa johdetuksi harhaan.
Rinteen mukaan ongelmat eivät johtuneet hänestä vaan ukrainalaisesta sotilasyksiköstä.
Sulje
Ukrainaan perustettiin alkuvuodesta suomalaisten vapaaehtoistaistelijoiden oma ryhmä käymään droonisotaa. Ryhmän vaiheista ei ole tähän asti kerrottu laajalti julkisuudessa.
HS on haastatellut useita drooniryhmässä mukana olleita suomalaistaistelijoita. He kertovat, että lähes kaikki meni pieleen. Oli petettyjä lupauksia, sotkuja koulutuksessa ja kiistaa raha-asioista. Luottamus ryhmän puuhamieheen meni.
Ryhmän perustaja toimi Suomesta käsin. Hänellä oli kunnianhimoinen oma idea: droonitiimi voisi kauko-ohjattavien robottien avulla hakea pois rintamalle jääneitä suomalaistaistelijoiden ruumiita.
Puuhamiehen vetämä suomalainen yhdistys keräsi tarkoitukseen lahjoituksia Suomesta – ja tekee niin edelleen.
Mitään suomalaista drooniyksikköä ei kuitenkaan ole enää olemassa. Ryhmän jäsenet ovat palanneet Suomeen tai siirtyneet toisiin sotilastehtäviin Ukrainassa.
”Paskan maku jäi suuhun tästä ryhmästä”, sanoo yksi haastatelluista.
Tapauksella on laajempaa merkitystä siksi, että se kertoo Ukrainan sodan sekavasta todellisuudesta ja ongelmista, joita suomalaiset vapaaehtoiset sodassa kohtaavat.
Suomalaisen drooniryhmän Ukrainassa pani alulle Kirill Rinne. Hän toimii puheenjohtajana Suomi–Ukraina maanpuolustusyhdistys ry:ssä, joka on pieni yksityinen avustusyhdistys.
Yhdistys on ollut julkisuudessa muun muassa siitä, että se järjesti Ukrainassa kaatuneen Kasper Alhoniemen ruumiin tuomista Suomeen. Yhdistys on myös vienyt Ukrainaan autoja, taisteluliivejä, kypäriä, sairaalatarvikkeita ja paljon muuta apua.
Rinteen uusin ajatus oli sotilaallisempi: suomalaisia vapaaehtoistaistelijoita pitäisi saada entistä enemmän droonilentäjiksi, eli lentämään kauko-ohjattavia lennokkeja. Niissä tehtävissä riskit ovat pienemmät kuin etulinjan poteroissa. Drooniosaamisella voisi myös olla myöhemmin käyttöä Suomessa.
Aluksi piti löytää Ukrainan asevoimista yksikkö, joka ottaisi suomalaisryhmän osakseen. Rinteellä on kontakteja erityisesti Harkovan alueella. Hän puhuu toisena äidinkielenään venäjää, jota lähes kaikki ukrainalaiset osaavat.
Rinne matkusti Ukrainaan alkuvuodesta. Harkovasta löytyi paikallisen aluepuolustusjoukon prikaati, joka suostui ottamaan suomalaiset joukkoonsa.
”Sen sotilasyksikön komentajasta lähtien sovittiin asioista, ja ne lupasivat, että niin tapahtuu”, Rinne sanoo HS:lle.
Suomalaisryhmä alkoi muodostua tammikuussa. Osa liittyi mukaan Rinteen houkuttelemana, toiset kuulivat ryhmästä Ukrainan suomalaisilta.
Ryhmässä toimi eri vaiheissa kymmenkunta suomalaista. Pidempään mukana pysyi vain muutama. Nuorin oli parikymppinen, vanhin viisikymppinen.
Suomalaisten oma ryhmä oli poikkeuksellinen. Ukrainassa taistelee arviolta muutamia kymmeniä suomalaisia vapaaehtoisia, mutta he ovat hajallaan eri Ukrainan sotilasyksiköissä. Sotimaan haluavien pitää itse etsiä yksikkö, johon liittyä. Aina ukrainalaiset eivät edes halua riveihinsä ulkomaalaisia, joiden sitoutumisesta ei ole varmuutta.
Eräs suomalaistaistelija oli ollut Ukrainassa puoli vuotta pääsemättä mihinkään yksikköön ennen kuin hän tammikuussa liittyi Harkovan suomalaisryhmään.
”Aluksi se vaikutti pirun hyvältä”, hän sanoo.
Drooniryhmällä oli alussa merkittävä puute: moni heistä ei ollut koskaan aiemmin lentänyt droonia. Piti saada koulutusta.
Haastateltujen mukaan Kirill Rinne esitti alussa suuria suunnitelmia. Suomalaiset saisivat hyvän koulutuksen monien erilaisten droonien lentämiseen. Toisia drooneja käytetään tiedusteluun, toisia esimerkiksi pommien pudottamiseen.
Rinne esitteli ajatusta, että hänen kauttaan taistelijat voisivat Suomeen palattuaan ehkä löytää töitä droonikouluttajina. Homma eteni nihkeästi.
Ensin suomalaisten piti tehdä viralliset palvelussopimukset ukrainalaisen prikaatin kanssa. Sitä edelsi turvallisuus- ja terveystarkastuksia. Monilla odotteluun meni viikkokausia.
Suomalaiset majoittuivat alussa tavallisissa asunnoissa Harkovan keskustassa ja kuluttivat aikaa. Osaa touhu alkoi epäilyttää jo talvella.
”Rinteeltä tuli ne kovat puheet. Kun kysyin tarkemmin, ei tullutkaan mitään vastauksia” sanoo yksi taistelija.
Hän lähti ryhmästä jo alkuvaiheessa.
Helmikuun lopulla joukolle suomalaisia oli saatu valmiiksi palvelusopimukset ukrainalaisen prikaatin kanssa. Prikaati maksoi suomalaissotilaiden palkat, noin 3 000 euroa kuussa. He saivat yksiköltä rynnäkkökiväärit ja perusvarusteet.
Taistelutehtäviin suomalaisia ei vielä päästetty. Luvattua droonikoulutustakaan ei kuulunut.
Pian ristiriidat Harkovan suomalaisryhmän ja sen puuhamiehen Kirill Rinteen välillä kärjistyivät.
Yksi syy oli Rinteen lempiajatus suomalaisten vainajien evakuoinnista.
Venäjän hyökkäyssodan aikana Ukrainassa on kuollut kymmenkunta suomalaista taistelijaa. Suomeen on saatu vain yksi ruumis. Toinen vainaja haudattiin Ukrainaan. Muut ruumiit ovat jääneet rintamalle.
Rinteen idea oli, että suomalainen drooniyksikkö voisi kauko-ohjattavien robottien avulla evakuoida kaatuneita tai myös haavoittuneita taistelijoita. HS kertoi hankkeesta helmikuussa. Silloin Rinne esitteli Harkovassa, miten telarobotti käytännössä toimii.
Rinne alkoi kerätä evakuointioperaatioon rahaa.
Helmikuussa hän esitteli robotteja Suomi–Ukraina maanpuolustusyhdistyksen Youtube-kanavalla. Videolla pyydettiin lahjoituksia yhdistykselle.
Kirill Rinne esitteli yhdistyksensä videolla, miten haavoittunutta voitaisiin evakuoida robotin avulla. Videolla kerättiin rahaa yhdistyksen toimintaan. Video: Suomi–Ukraina maanpuolustusyhdistyksen Youtube-kanava.
Huhtikuisessa podcast-haastattelussa Rinne kertoi, että drooniyksikölle on tarkoitus hankkia panssaroitu maastokuorma-auto. Sitä varten tarvitsisi kerätä 50–60 000 euroa, Rinne kertoi. Hän käytti suomalaisesta drooniryhmästä nimeä Flying Finns, esitteli sen tunnusmerkin ja paljasti, että ryhmään kuuluu myös yksi nainen.
Harkovassa suomalaistaistelijoita ärsyttivät Rinteen puheet.
”Me ei ylipäänsä oltaisi haluttu ryhmälle julkisuutta. Hän puhui asioita meiltä kysymättä”, sanoo yksi.
Hänen mielestään ryhmän tunnuksen esittely ja muut Rinteen kertomat yksityiskohdat tekivät ryhmästä viholliselle tunnistettavan, mikä loi turvallisuusriskin.
Taistelijoita ihmetytti, että Rinne mainosti vainajien evakuointia, vaikka ryhmä ei aikonut siihen osallistua.
”Olimme tehneet sen Kirillille selväksi heti alussa”, yksi jäsenistä sanoo.
Harkovan taistelijat pitivät evakuointia liian vaarallisena. Kaatuneiden suomalaisten ruumiiden sijainnista ei ollut tarkkoja tietoja. Se, mitä tiedettiin oli, että ruumiita on alueilla, jotka ovat Venäjän hallussa, miinoitettuja tai tulituksen alla.
”Ihan mahdoton homma sodan aikana”, eräs taistelijoista arvioi.
Evakuointihanke olisi myös tarkoittanut, että suomalaisryhmän olisi pitänyt siirtyä kauas Harkovasta ja aivan eri tehtävään. Taistelijat halusivat rintamalle drooneja lentämään.
Lopulta ryhmä ei tehnyt yhtään yritystä vainajien hakemiseksi.
Kirill Rinne sovitti suojaliiviä Harkovan lähistöllä tammikuussa, kun perusteilla ollut suomalainen drooniryhmä kokeili evakuointirobottien toimintaa. Kuva: Outi Pyhäranta / HS
Muitakin asioita meni pieleen.
Puhuttu laaja droonikoulutus ei koskaan toteutunut. Sen sijaan ukrainalaisprikaati määräsi useimmat suomalaiset pakolliseen alokastason peruskoulutukseen. Se turhautti. Osa suomalaisista oli jo ollut kovissa taisteluissa.
Eräs taistelija kuvailee koulutusjaksoa:
”Meidät laitettiin jonnekin perämettään. Istuttiin siellä bunkkerissa, sairastettiin ja pelattiin kännykkäpelejä. Oltiin siellä sitten 45 päivää.”
Ryhmä valitti Rinteelle kohtelustaan, mutta se ei auttanut.
Tässä vaiheessa Rinne oli jo palannut Suomeen. Suomalaiset Harkovassa toimivat ukrainalaisten komennossa.
Rinne ei saanut hankittua puuhaamaansa panssaroitua autoa drooniryhmälle. Haastatellut kertovat, että he saivat lopulta käyttöönsä tavallisen auton toisen suomalaisen avustusyhdistyksen kautta.
Eräs kiista puhkesi rahasta.
Suomalaisryhmän parissa toimi ukrainalainen, jonka kutsumanimi on Angel. Ryhmä piti häntä Kirill Rinteen yhteyshenkilönä. Haastateltujen mukaan Angel vaati kahden uuden taistelijan paperitöiden hoitamisesta rahaa, jopa tuhat euroa henkilöä kohden. Suomalaiset pitivät sitä vedätyksenä.
Ryhmä raportoi ongelmistaan Rinteen ja Angelin kanssa ukrainalaisen komppanian päällikölle. Yhteydenpito Rinteeseen hiipui.
“Keväällä osa porukasta ei enää halunnut olla Rinteen kanssa missään tekemisissä”, yksi haastateltava kertoo.
Harkovan keskustan rakennuksia on vauroitunut Venäjän iskuissa. Kaupunki elää jatkuvasti Venäjän droonihyökkäysten alla. Kuva on syyskuulta 2025. Kuva: Thomas Peter / Reuters
Kirill Rinne myöntää, että Harkovassa ”tietyt asiat kusi aika pahasti”.
”Mutta se ei johtunut minusta vaan siitä, että ukrainalaisen sotilasyksikön lupaamat asiat eivät aina toteutuneet”, hän sanoo.
Rinteen mukaan hän pyrki auttamaan suomalaisryhmää parhaansa mukaan. Taistelijoista kukaan ei osannut ukrainaa tai venäjää kuin auttavasti. Alkuvaiheessa Rinne kertoo tulkanneensa, auttaneensa lääkärintarkastuksissa ja jouduttaneensa sopimusten tekoa.
”Olin silloin alussa melkein kolme kuukautta Ukrainassa. Kun lähdin, kaikki oli ok.”
Rinteen mukaan matkasta tuli ansionmenetyksiä, koska hän pyörittää yhdistystä varsinaisten töidensä ohessa eikä nosta siltä palkkaa.
Evakuointirobotteja Rinne pitää edelleen hyvänä ideana. Ukrainalaiset ovat niitä käyttäneet.
Rinteen mukaan droonikoulutus ja vainajien evakuointi jäivät toteutumatta siksi, että ukrainalaisen yksikön komentajat eivät määränneet suomalaisia niihin.
”Minähän en voi ukrainalaiselle komentajalle sanoa, mitä tehdään.”
Rinteen mukaan suomalaistaistelijoilla on mennyt sekaisin, mitä hän itse on luvannut ja mitä hän on tulkannut ukrainalaisten sotilaiden luvanneen.
”En ole ketään huijannut, en ole koskaan valehdellut yhdellekään heistä.”
Suomalaisryhmän kiista ukrainalaisen Angelin kanssa oli Rinteen mukaan väärinkäsitys. Tuhannessa eurossa oli hänen mukaansa kyse ryhmälle ehdotetun yksityisen droonikoulutuksesta hinnasta.
Rinne toteaa myös, että hän ei Suomeen palattuaan saanut tietoa kaikista ryhmän ongelmista. Jotkut taistelijat erosivat yhteisestä Signal-kanavasta.
”Se touhu meni vähän kummalliseksi”, hän sanoo. ”Mutta aina, kun jotain pyydettiin, pyrin sen hoitamaan.”
Rinne sanoo yhdistyksensä toimittaneensa Harkovan ryhmälle muun muassa säkillisen kuivamuonaa, otsalampun sekä naistaistelijalle yli tuhannen euron hintaiset taisteluliivit ja kypärän.
Kallis panssaroitu kuorma-auto jäi Rinteen mukaan hankkimatta, koska rahaa ei saatu keräyksellä tarpeeksi. Keräys on tuottanut tähän asti alle 500 euroa, Rinne kertoo.
Drooniryhmään liittyvästä, vuoden 2025 rahankeräyksestä ei ole vielä saatavilla viranomaistietoa, mutta HS pyysi poliisihallitukselta yhdistyksen aiemmat ilmoitukset.
Vuonna 2024 Suomi–Ukraina maanpuolustusyhdistys ilmoitti saaneensa rahankeräyksellä lahjoituksia 10 829 euroa. Valtaosa summasta, noin 8 200 euroa, meni toimitilakuluihin.
Helsingin keskustassa Annankadulla sijaitsevaa toimitilaa käytetään Rinteen mukaan varastona, koulutustilana ja tuotemyymälänä. Hän itse omistaa toimitilan ja kertoo, ettei peri siitä vuokraa, mutta vastikkeita maksetaan yhdistyksen varoista.
Eikö ole harhaanjohtavaa, että suurin osa lahjoitusrahoista ei mennytkään Ukrainaan?
”On naurettavaa olettaa, että toiminnasta ei syntyisi mitään kuluja”, Rinne sanoo.
Rinne huomauttaa, että hän on toimitilajärjestelyssä itse menettänyt vuokratuottoja. Yhdistyksen toiminnan aikana Ukrainaan vietyjen varusteiden ja tarvikkeiden arvo on hänen mukaansa moninkertainen toimitilan kuluihin verrattuna.
Kiovan Maidan-aukion lippumeressä on myös Suomen lippuja kaatuneiden suomalaisten vapaaehtoistaistelijoiden muistolle. Kuva: Sami Kero / HS
Lopulta huhtikuussa suomalaisporukka pääsi ukrainalaisen yksikön mukana taistelutehtäviin. Majapaikka oli nyt turvatalossa rintaman tuntumassa.
Ryhmä teki drooneilla ilmatiedustelua. Turvatalolta siirryttiin asemiin maastoon piilotettuihin bunkkereihin, jossa oltiin yleensä noin viikko putkeen.
Suomalaiset toimivat rotaatiossa kukin vuorollaan yhdessä ukrainalaisten sotilaiden kanssa. Käytössä oli kauko-ohjattavia Mavic-lennokkeja, joiden kameroiden avulla tiedusteltiin vihollisen asemia ja liikkeitä. Ukrainalaissotilaat raportoivat havainnot komentajalle, joka sitten määräsi kohteeseen tulta, esimerkiksi tykeillä.
Suomalaiset olivat aiemmin päässeet vain hieman harjoittelemaan droonien käyttöä.
”Paras oppi saatiin käytännössä siellä rintamalla, kun ukrainalaiset opetti meitä lentämään niitä”, yksi taistelijoista sanoo.
Droonisotilaankin työ on vaarallista. Suurin riski on usein siirtyminen rintamalle.
”Sinne mennään ihan tavallisella maastoautolla. Olo on tosi suojaton. Ja sitten pitää vielä marssia asemaan. Jos silloin kuuluu ilmasta vihollisen droonin ääni, niin kyllä rukous tulee mieleen, että onko nyt lähtö.”
Harkovan suomalaisryhmällä oli joitain läheltä piti -tilanteita. Se koetteli hermoja. Yksi ryhmän jäsenistä ei halunnut lainkaan osallistua taistelutehtäviin. Osalle suomalaisista alkoi tulla ongelmia mielenterveyden kanssa. Myös aiemmat sotkut rasittivat.
Heinäkuussa suomalaisryhmä alkoi hajota. Ryhmänjohtaja lähti pois, sitten toinenkin taistelija.
Ryhmän jatko oli vaakalaudalla. Olisi tarvittu vahvistuksia.
”Meidän maine oli jo siinä kohtaa jo mennyt. Ei uudet hakijat olisi ollut kovin innokkaita tulemaan meidän porukkaan. Homma alkoi sulaa”, sanoo yksi mukana olleista.
Palvelusopimukset ukrainalaiseen prikaatiin oli tehty puoleksi vuodeksi. Pari viimeistä suomalaista kävi vielä taistelutehtävissä heinäkuun lopulle asti.
Sitten suomalaisen drooniryhmän taru päättyi, puolisen vuotta perustamisen jälkeen.
Eräs pidempään Ukrainassa taistellut sanoo, että ongelmaa oli myös joidenkin taistelijoiden kokemattomuudessa.
”Joillain oli ehkä vääristynyt käsitys siitä, mitä se tuolla rintamalla on. Se on tosi paha paikka. Ei ymmärretä, mihin oikeasti ollaan tulossa. Intti ei siihen valmista”, hän sanoo.
Myös ukrainalaisen sotilasyksikön johtajien mitta täyttyi drooniryhmän kanssa. Yksikkö ilmoitti, se ei enää halua uusia suomalaisia riveihinsä.
Flying Finns -hihamerkkiä myydään Suomi-Ukraina Maanpuolustusyhdistyksen verkkosivulla. Kuva: Ruutukaappaus Suomi-Ukraina Maanpuolustusyhdistyksen verkkosivulta
Flying Finns -ryhmän hihamerkkejä myydään yhä Suomi-Ukraina maanpuolustusyhdistyksen verkkokaupassa 80 euron kappalehintaan. Ilmoituksen mukaan rahaa kerätään maastokuorma-autoon, jolla ”meidän sotilaat” pääsevät liikkumaan.
Mihin rahat menevät, jos ryhmääkään ei enää ole?
Kirill Rinne sanoo, että hanke jatkuu. Tarkoitus on järjestää uusi yksikkö Ukrainassa, uusi joukko suomalaisia ja koulutusta heille jo Suomessa.
”Valmistelut ovat todella pitkällä, ja projektissa on nyt mukana johtavia droonivalmistajia sekä alan huippukouluttajia”, Rinne väittää.
Huhtikuussa Rinne kertoi podcastissa ajatuksesta, että Ukrainasta palanneet suomalaiset voisivat kouluttaa muita droonien käyttöön. ”Tarkoitus on puolustusvoimien kanssa tehdä yhteistyötä. On tarkoitus Suomessa järjestää eri tyyppisiä koulutuksia ja seminaareja”, Rinne sanoi.
Puolustusvoimien pääesikunta kommentoi HS:lle:
”Kukaan pääesikunnassa ei näytä tunnistavan että tällaista yhteistyötä olisi ollut tai on meneillään.”
Rinteen mukaan kyse oli vain aikomuksesta. Hän ei ole vielä neuvotellut yhteistyöstä puolustusvoimien kanssa.
Ukrainan sota | Suomalaisten taistelijoiden oma droonijoukko Ukrainassa hajosi riitoihin
Suomalaisten oma drooniryhmä aloitti suurin lupauksin mutta hajosi nopeasti. Taistelijoiden mukaan heitä vedätettiin.
www.hs.fi
Kirillin yksikön touhut kuuluvat ehkä enemmän tänne mussutteluun, vaikka helvetin harmillista ja vahingollista tuollainen sohlaaminen. Kai siinä rahan hankkimisen sivussa on joku tarkoituskin ollut, kun on oikein komean tunnuksenkin väkertänyt hakaristeineen
Katso liite: 124957
Ei nyt turhaan tehdä "suomalaiset on natseja" -narratiivia liian vaikeaksi.