37mm Flak 18 mounted on a Junkers Ju 87G.
Laukauksia oli vain 6 kpl / tykki ja tuon lentäminen matalalla ja sillä osuminen vihollisen panssarivaunuun vaati taitoa.
Hetkeäkään ei voinut kovassa käsiase / ilmantorjuntatulessa lentää suoraan, vain sen sekunnin, minkä aseen tähtäämiseen maaliin ja laukaisemiseen tarvittiin. Rudelilta ammuttiin jalasta läpi sillä seurauksella, että se piti amputoida. Mies ei siitä välittänyt, proteesillakin homma kävi.
Wikistä Rudelin Kanonenvogelista:
Rudel aiheutti niin kovia tappioita
Neuvostoliitolle, että
Josif Stalin lupasi 100 000
ruplan palkkion hänestä. Venäläiset kutsuivatkin Rudelin Stukaa ”Stukaksi, jossa on pitkät tangot”. Toinen yleinen nimitys oli yksinkertaisuudessaan ”Natsi-sika”. Kone oli Ju 87 ”Stuka” G-1 ja G-2, jonka siipien alle laskutelineiden ulkopuolelle oli asennettu 2 x 37mm panssarintorjuntatykit. Panssareita vastaan käytettiin wolframitäytteisiä ammuksia.
Wolframiytimellä varustettujen ammusten tuhovaikutus perustui siihen, että tunkiessaan panssarin läpi se kuumeni valkohehkuiseksi ja hajosi sirpaleiksi sisään päästyään.Lisäksi se irrotti sirpaleita panssarin sisäseinästä, ne sinkoutuivat suuntaansa noin pistoolin luodin lähtönopeudella. Tämä taas sai aikaan panssarivaunun sisällä olleiden ammusten ja räjähteiden räjähtämisen, ja panssarivaunun tuhoutumisen. Aseen haittapuoli oli pieni ammusmakasiini, vain 6 kpl/ase ja tykin raskas paino, 420 kg/tykki. Panssareita tuhottaessa tähdättiin panssarivaunun heikommin suojattuun takapäähän, jossa moottori oli. Panssarointi oli siellä ohuempaa moottorin jäähdytystarpeen vuoksi. Rudeliin teki vaikutuksen aseen mahdollisuus ampua 20–30 cm tarkkuudella. Aluksi hän lensi niin matalalla että oma kone kärsi maalivaurioita palavasta panssarista.
Edit: Venäläisten käyttämä nimitys Rudelista ”Natsi-sika”, ei ollut kovinkaan pieleen mennyt.
Rudel oli natsi ja ei vakaumuksestaan koskaan luopunut. Hän ei ollut pidetty esimies, absolutismi ei varmaankaan ollut edesauttamassa toverisuhteiden ylläpitoa. Maitopoika Rudel ei viinaan koskenut. Hän vaati alaisiltaan yhtä kovia suorituksia kuin itseltään, eli lähes mahdottomia. Maaninen tarve viedä asevaikutusta kävi ilmi sodan loppun asti, Rudel lensi tekojalalla ja kieltäytyi kunniamerkeistä, jos sotalennot häneltä kielletään. Lopullisen voiton jälkeen oli Hitler jo suunnitellut Rudelille viran valtakunnan urheilujohtajaksi. Rudel oli yhtä fanaattinen urheilumies kuin absolutisti. Valittavasti lopullinen voitto kääntyi lopulliseksi tappioksi.. Hitlerin ja Rudelin kannalta.
Kaikesta huolimatta hän oli urhea (sekä onnekas) sotilas ja ainoa Saksan korkeimmalla kunniamerkillä palkittu, hänelle myönnettiin rautaristin ritariristi kultaisilla tammenlehvillä, miekoilla ja briljanteilla. Hänet ampui alas vihollisen ilmatorjuntatuli 32 kertaa. Sodan jälkeen vankileiriltä vapauduttuaan hän siirtyi Argentiinaan, maa joka ei varsinaisesti mikään demokratian kehto ollut sekään.