Sekalaista mussuttelua

Savitiiliä polttaa jytyytettiin ahnaasti sotien jälkeen. Veikkaan siis tiilimiilun pohjaa. Ankara tarvikepula mahdollisti tuon bisneksen syntymisen ja laatu oli vaihtelevaa. Olen ollut joskus purkamassa tuon aikaisista tiilistä värkättyjä muurauksia ja epätasalaatuisuus jäi mieleen. Jossain lähellä on tod.näk. savenottamomonttuja? Voivat olla hyvinkin laajoja palstoja, joista on ihan lapiopelillä kopisteltu ns. hyvää savea käyttöön. Käyttökelpoinen savi esiintyy juotteina, käsittääkseni, ja sitä on vaihteleva kerros maaperässä.
Tuo olisi periaatteessa vahva vaihtoehto, mutta olen lähes varma ettei ole tiiliä poltettu. Savea ei missään lähellä.
Saviprunnia on täällä päin tiilien teon jäljiltä lähes joka pitäjässä jokunen. Hyviä sorsastus paikkoja nykyään, jos ei satu olemaan liian lähellä asutusta.

Prkl on tämä asia vaivannut takaraivossa nyt useana päivänä aina välillä. Siis olen kuullut paikan käyttötarkoituksen, mutta en vain yksinkertaisesti enää muista sitä. Yks vanha mies kylällä on joka voisi muistaa, pitää oikeen asioikseen mennä käymään sen juttusissa.

Voisiko liittyä salpietarin keittämiseen?
 
Kuuluisi historia palstalle, mutta en yhden kysymyksen takia viitsi aukaista uutta ketjua.
Mitä muuta on polttamalla valmistettu 1800-1900 luvun alku, kuin terva ja puuhiili.
Asia tuli esille, kun @Ikarus lähetti kuvan pelossa olevasta vanhasta hiili miilusta. Pellon väri erilainen sillä kohtaa.
Koti kylällä vastaava paikka pellossa 10x10m eri värinen alue ja olen sen historian kuullut, mutta en enää muista mitä siinä valmistettiin. Harmaa muisti kuva että liittyisi lasin valmistukseen? Lannoitteiden valmistukseen?

Ei voi enää kysyä uudestaan, kun kertoja ollut haudassa yli 20vuotta..
Jos liittyisi lasin valmistukseen, niin olisiko siinä tehty potaskaa koivuntuhkasta? Muita vastaavia voisi olla kimröökin eli nokimustan valmistus, vaikka se tavallisin onkin varmaan hiilimiilu.
 
Jos liittyisi lasin valmistukseen, niin olisiko siinä tehty potaskaa koivuntuhkasta? Muita vastaavia voisi olla kimröökin eli nokimustan valmistus, vaikka se tavallisin onkin varmaan hiilimiilu.
Tuo potaska soittaa jotakin kelloja takaraivossa. Voisi olla vahva vaihtoehto.
 
Kerran käytin Joensuussa koiraa kusella reilun 30-asteen pakkasella. Vaatetta oli ihan pirusti ja silti palelsi. Vastaan tuli vanha nainen, joka kysyi tietä pankkiin. Osoitin kädelläni takana näkyvää OP:n valomainosta ja sanoin, että kävele 300 metriä tuota kohti, niin pääset perille. Nainen kiitti ja lähti kävelemään oikeaan suuntaan. Kuitenkin takaraivooni jäi itämään pieni epäilyksen siemen.

Koira sai tarpeensa tehtyä hämmästyttävän nopeasti siinä pakkasessa, joten palasin pian takaisin. Sama emäntä pyöri eksyneen näköisenä noin 50 metriä edellisestä kohtaamispaikasta. Käveltiin koiran kanssa sen luokse ja taas se kysyi tietä pankkiin. Näytin taas valomainosta ja tajusin samalla, että vaikka valot on päällä, ketään ei ole kotona. Kävelytin parkkipaikalle auton viereen ja sanoin, että pidä kiinni ovenkahvasta, että se pysyy lämpimänä. Kipitin sisälle ja jätin koiran pirttiin sekä otin autonavaimet naulasta. Akka ihmetteli, mutta lupasin selittäväni myöhemmin.

Mummo oli seuraavan ohikulkijan vieressä kyselemässä neuvoja, kun sain sen näköpiiriin. Pelottelin pirinistin karkuun ja vein mummelin autolle, ja ihme kyllä Opel Corsa lähti käyntiin. Jostain syystä se oli roikannokassa kuin tilauksesta.

Kysyin vähän Helvetin tarkkaan, että mistä nainen on tulossa ja mihin se on menossa. Lähtöpiste löytyi noin kilometrin päästä ja pankkiin oli kova pyrky. Sinne siis.

Pakkasen vuoksi jätin auton käyntiin ja laitoin ovet lukkoon toisilla avaimilla. Autoin mummelin pankin jonoon ja jäin itse istumaan siihen odotushuoneeseen. Yht'äkkiä tajusin, että mummo on nostamassa aika isoa summaa käteisenä sekä "Paljonko minun pitäisi tuolle miehelle antaa? Minä en tunne sitä, mutta se otti minut kyytiin ja nyt minun pitää antaa sille rahaa." Näytän normaalistikin aika epäilyttävältä ja kovan pakkasen takia puettujen vaatteiden vuoksi vieläkin epäilyttävämmältä. Kipitin äkkiä tiskille ja kerroin konttoristille, että en tunne naista, en halua siltä yhtään rahaa ja pyysin konttoristia soittamaan taksin mummolle. Tämä kieltäytyi taksin soittamisesta ja olisi antanut mummolle niin paljon rahaa kuin se olisi halunnut. Sain sen kuitenkin vaihdettua niin, että mummo sai yhden vitosen, koska tiesin, että se kuitenkaan ei ole tyytyväinen ennen kuin saa antaa minulle rahaa.

Sitten se matka sinne sen tuetun asumisen yksikköön olikin aika mielenkiintoinen. Meneillään oli nimittäin olympialaiset. Nainen kertoi ensin, että yksikön toinen asukas luulee hänen kannattavan saksalaisia, koska hän on Saksasta kotoisin ja lisäksi pitää häntä natsina. Mummo ei kuulemma kannattanut saksalaisia, vaan suomalaisia, koska on asunut niin monta kymmentä vuotta täällä. Ja natsipuolueeseen hän ei koskaan kuulunut. Mutta "tästä pakkasesta tuli mieleen se, kun se juna pysähtyi, kun ne ryssät oli siellä vastassa. Ja äiti sanoi, että pidä pikkusiskoa kädestä ja juokse. Älä koskaan katso taakse, vaikka kuuluisi mitä. Juoskaa vain. Ja me juostiin sinne metsään, eikä koskaan katsottu taakse. Vaikka sieltä kuului niitä ääniä."

Ja kun me sitten päästiin sinne palvelutalon pihaan, niin otin sen vitosen, koska oli pakko ja katsoin tarkasti, että se mummo pääsi sisään siihen asuntoon, mihin oli menossa.

Life is a trip, Que no?
 
^ Tein takavuosina yhtä maankäyttöön liittyvää katselmointia, jossa kävelin sadan hehtaarin metsäaluetta ristiin ja rastiin.

Kerran alkoi jo päivä päättyilemään, ja aioin ottaa kompassisuunnan autolle. Minulla oli merkkausvälineitä ym roinaa varten timpurin vyö, ja pidin kompassiakin sen taskussa. En löytänyt.

Olin juuri tullut hiton tiheän kuusikon läpi, ja ajattelin katsoa jos se on narustaan tarttunut oksiin. Tungin läpi takaisin samaa reittiä löytämättä kompassia, mutta kuulin huhuilua. SIeltä löytyi vanha pappa jolla oli silmät jo mopon lamppujen kokoiset. Etsi polkua ja kertoi, että on hiukan hukassa ja sokeritautilääkkeet ei sattuneet mukaan.

Mulla oli jotakin sisua jota tarjosin, ja lähdettiin rauhassa lampsimaan autolle. Oli ihan siinä ja tuossa että sain papan taluteltua autolle ja kotiin viedessä sovittiin, ettei asiasta puhuta. Eivät kuulemma enää päästäisi omineen ulos.

Palailin tukikohtaan ja riisuin kamppeet - kompassi oli housuntaskussa. Jos käsi olisi osunut sinne, olisin lähtenyt eri suuntaan.
 
8/10. Sheriffi tais auttaa vähän tällä kertaa.
 
^ Tein takavuosina yhtä maankäyttöön liittyvää katselmointia, jossa kävelin sadan hehtaarin metsäaluetta ristiin ja rastiin.

Kerran alkoi jo päivä päättyilemään, ja aioin ottaa kompassisuunnan autolle. Minulla oli merkkausvälineitä ym roinaa varten timpurin vyö, ja pidin kompassiakin sen taskussa. En löytänyt.

....
Hiukan kevyempi juttu aihetta sivuten. Olin kanssa skutsissa yksin työasioissa. Autonreppanan renkaat tipahti oikein huonon metsätienpohjan sivuun. Eikä nouse millään, ei edes tunkin avulla. Tää oli just ennen kuin arppeja sun muita puhelimia alkoi olla yleisemmin. Ei auta kun lähteä tallaamaan takaisin, josko jostain löytyisi apuvoimaa. No, parin sadan metrin päästä tulee tielle metsästä pari läpiläkähtynyttä sienestäjää. Olivat olleet puoli päivää eksyksissä. Juotiin siinä vähän vettä mitä mulla oli mukana. Ukot jelppas auton takaisin tielle ja vein heidät lähtöpaikkaansa, mulla oli tietysti kartat. Olivat kymmenisen kilsaa autoltaan. Win-Win.
 
Hiukan kevyempi juttu aihetta sivuten. Olin kanssa skutsissa yksin työasioissa. Autonreppanan renkaat tipahti oikein huonon metsätienpohjan sivuun. Eikä nouse millään, ei edes tunkin avulla. Tää oli just ennen kuin arppeja sun muita puhelimia alkoi olla yleisemmin. Ei auta kun lähteä tallaamaan takaisin, josko jostain löytyisi apuvoimaa. No, parin sadan metrin päästä tulee tielle metsästä pari läpiläkähtynyttä sienestäjää. Olivat olleet puoli päivää eksyksissä. Juotiin siinä vähän vettä mitä mulla oli mukana. Ukot jelppas auton takaisin tielle ja vein heidät lähtöpaikkaansa, mulla oli tietysti kartat. Olivat kymmenisen kilsaa autoltaan. Win-Win.
Toi on kyllä merkillistä että mettään mennessä ei osata samasta aukosta sisään, ja ulos. Olen ollut sienessä PK-seudulla lähinnä Nuuksiossa sekä Vantaan Leinelässä, jälkimmäinen helpompi erämaa-alue kapeutensa johdosta, mutta kyllä sielläkin noita haahuilijoita riitti. Jopa täällä Oslossa idän puolella (Østmarka) eli itämetsä tulee samanlaista jengia vastaan, meikäläisellä on ilmeisesti sellainen pärstävärkki että multa kysytään säännöllisesti "miten täältä pääsee pois?".
Vastaan kyllä ihan relevanteilla neuvoilla, mutta kun jengi ei edes tiedä/ YMMÄRRÄ ilmansuuntia, niin on välillä haastavaa... jatkakaa tätä polkua käteni osoittamaan suuntaan, ja kääntykää ensimmäisellä soratiellä etelään...
-
????
- VASEMMALLE.
Ja sit suoraan alas...

Jesus Christ.
 
Toi on kyllä merkillistä että mettään mennessä ei osata samasta aukosta sisään, ja ulos.
Auttaisi paljon jos olisi tämmöinen ranteessa:
edc8f9fe-71ca-458a-8126-83a6ae1855a8.2e8f4b22cce2971019404927cb6ce826.jpeg
 
Auttaisi paljon jos olisi tämmöinen ranteessa:
edc8f9fe-71ca-458a-8126-83a6ae1855a8.2e8f4b22cce2971019404927cb6ce826.jpeg
Auttais vielä enemmän jos tollanen olis syntymästä jo korvien välissä... nää norskit on välillä ihme velliperse-jengiä. Ne ei meinaan polulta poikkea umpimettään millään ilveellä. Toisaalta siivoavat aina roskansa ja jälkensä, siitä olen ollut todella vaikuttunut.
Metsän kunnioitus on olemassa, mutta syntyrakkaus vihreään helvettiin puuttuu näiltä jotenkin...
 
Auttais vielä enemmän jos tollanen olis syntymästä jo korvien välissä... nää norskit on välillä ihme velliperse-jengiä. Ne ei meinaan polulta poikkea umpimettään millään ilveellä. Toisaalta siivoavat aina roskansa ja jälkensä, siitä olen ollut todella vaikuttunut.
Metsän kunnioitus on olemassa, mutta syntyrakkaus vihreään helvettiin puuttuu näiltä jotenkin...
Jos näillä on samoja geenejä kuin appalakkien vuoristolaisilla, mitä tulee älylliseen toimintaan ;)
 
Back
Top