Kerran käytin Joensuussa koiraa kusella reilun 30-asteen pakkasella. Vaatetta oli ihan pirusti ja silti palelsi. Vastaan tuli vanha nainen, joka kysyi tietä pankkiin. Osoitin kädelläni takana näkyvää OP:n valomainosta ja sanoin, että kävele 300 metriä tuota kohti, niin pääset perille. Nainen kiitti ja lähti kävelemään oikeaan suuntaan. Kuitenkin takaraivooni jäi itämään pieni epäilyksen siemen.
Koira sai tarpeensa tehtyä hämmästyttävän nopeasti siinä pakkasessa, joten palasin pian takaisin. Sama emäntä pyöri eksyneen näköisenä noin 50 metriä edellisestä kohtaamispaikasta. Käveltiin koiran kanssa sen luokse ja taas se kysyi tietä pankkiin. Näytin taas valomainosta ja tajusin samalla, että vaikka valot on päällä, ketään ei ole kotona. Kävelytin parkkipaikalle auton viereen ja sanoin, että pidä kiinni ovenkahvasta, että se pysyy lämpimänä. Kipitin sisälle ja jätin koiran pirttiin sekä otin autonavaimet naulasta. Akka ihmetteli, mutta lupasin selittäväni myöhemmin.
Mummo oli seuraavan ohikulkijan vieressä kyselemässä neuvoja, kun sain sen näköpiiriin. Pelottelin pirinistin karkuun ja vein mummelin autolle, ja ihme kyllä Opel Corsa lähti käyntiin. Jostain syystä se oli roikannokassa kuin tilauksesta.
Kysyin vähän Helvetin tarkkaan, että mistä nainen on tulossa ja mihin se on menossa. Lähtöpiste löytyi noin kilometrin päästä ja pankkiin oli kova pyrky. Sinne siis.
Pakkasen vuoksi jätin auton käyntiin ja laitoin ovet lukkoon toisilla avaimilla. Autoin mummelin pankin jonoon ja jäin itse istumaan siihen odotushuoneeseen. Yht'äkkiä tajusin, että mummo on nostamassa aika isoa summaa käteisenä sekä "Paljonko minun pitäisi tuolle miehelle antaa? Minä en tunne sitä, mutta se otti minut kyytiin ja nyt minun pitää antaa sille rahaa." Näytän normaalistikin aika epäilyttävältä ja kovan pakkasen takia puettujen vaatteiden vuoksi vieläkin epäilyttävämmältä. Kipitin äkkiä tiskille ja kerroin konttoristille, että en tunne naista, en halua siltä yhtään rahaa ja pyysin konttoristia soittamaan taksin mummolle. Tämä kieltäytyi taksin soittamisesta ja olisi antanut mummolle niin paljon rahaa kuin se olisi halunnut. Sain sen kuitenkin vaihdettua niin, että mummo sai yhden vitosen, koska tiesin, että se kuitenkaan ei ole tyytyväinen ennen kuin saa antaa minulle rahaa.
Sitten se matka sinne sen tuetun asumisen yksikköön olikin aika mielenkiintoinen. Meneillään oli nimittäin olympialaiset. Nainen kertoi ensin, että yksikön toinen asukas luulee hänen kannattavan saksalaisia, koska hän on Saksasta kotoisin ja lisäksi pitää häntä natsina. Mummo ei kuulemma kannattanut saksalaisia, vaan suomalaisia, koska on asunut niin monta kymmentä vuotta täällä. Ja natsipuolueeseen hän ei koskaan kuulunut. Mutta "tästä pakkasesta tuli mieleen se, kun se juna pysähtyi, kun ne ryssät oli siellä vastassa. Ja äiti sanoi, että pidä pikkusiskoa kädestä ja juokse. Älä koskaan katso taakse, vaikka kuuluisi mitä. Juoskaa vain. Ja me juostiin sinne metsään, eikä koskaan katsottu taakse. Vaikka sieltä kuului niitä ääniä."
Ja kun me sitten päästiin sinne palvelutalon pihaan, niin otin sen vitosen, koska oli pakko ja katsoin tarkasti, että se mummo pääsi sisään siihen asuntoon, mihin oli menossa.
Life is a trip, Que no?
