Mutta olipa päivä. Toisaalta vitutti, kun meni ihan muuhun kuin suunnittelin, mutta toisaalta vissiin hyvän asian eteen tuli metsästyspäivä uhrattua.
Jälkeläisen piti mennä uimakerhoon aamulla. Siispä ei metsälle. Jälkeläisen raaja kipeytyi eilen VPK:ssa, joten ei sitten mentykään sinne kaupunkiin. Eli heräsin turhan aikaisin. Koska emännällä oli vapaapäivä ja sai kerrankin nukkua, en viitsinyt lähteä metsälle, koska koira nostaa niin helvetillisen mekkalan, että koko talo herää varmasti. Pääsee mukaan tai ei. Siispä virkistävien yöunien jälkeen vein akan kaupunkiin. Jossa keksin, että anoppi-rukka hoitopaikassaan on toivonut viime viikkoina pääsevänsä käymään kotipaikassaan. Niinpä haettiin akkariepu kyytiin ja käytettiin kotonaan. Ja sitten vielä meillä, lapsenlapsia katsomassa. Ja sitten takaisin kaupunkiin, jossa pestiin ja kuivattiin ämmäraasun pyykit Minimanissa. Ja vietiin vielä takaisin omistajalle ja sitten vielä ajettiin läpi autokauppojen lanssit ja etsittiin emännälle autoa. Ja lopuksi vielä hautausmaalle ja appiukon hauta talvikuntoon.
Mutta kylläpä kun kuunteli taas anopin raatausta, niin varmistui se, ettei tässä enää niin hirveän suurta hätää ole. Kun meikäläinen potkaisee tyhjää ja sitten pukkaa hiililastia Helmiäisportille, niin eipä hätää! Pyhä Pietari kysyy nimeä ja kun kuulee, niin toteaa: "EK... EK... Nin se Maaliman paras vä'ypoika! Jo vain net appi ja anoppi on sinusta raatinheit! Istu sie kuule EK-rakas kiireimmän ajaksi tuohon minun tuolille, nin mie käyn nakkaamasa tämän kottikärryn tuonne ja kattomma sittä sulle aivan toiset hommat! Kuuleppa siinä on sittä vieresä se jääkaappi, nin ota sieltä mitä halvat!"
