SJ kirjoitti:JOKO kirjoitti:Päivitetyn Sergein pitäisi osua kohtuullisen hyvällä todennäköisyydellä, joten sen puolesta ei ole tarvetta ohjuksille. Mieluummin ohjusryhmät erikseen, niin peitetään suurempi alue. Ohjus kannossa pääsee myös parempiin tuliasemiin.
Kuten tuossa sanoin, niin tuosta voisi olla apua, jos noita tykkejä on tarkoitus kuskata (ja ampuakin, jos on pakko) KA:n lavalla, jolloin siinä olisi myös ohjukset käytettävissä. Ohjustahan ei varmaankaan saa tuossa tilanteessa valmiiksi hirveän nopeaan, joten olisiko tuo tykki nopeammin valmiina? Miten muuten on, onko jonkun tarkoitus istua sergein puikoissa sen keikkuessa lavalla? Entä onko se sergei siellä jollakin tavalla "toimintavalmiina" vai onko esim piiput sidottu kiinni johonkin?
Noiden olkapääohjusten raijaamisessa kuormaauton lavalla ei ole juurikaan järkeä. Suomalainen tapa käyttää iglaa esim. jonkun kuljetuksen suojaamiseen olisi todennäköisesti laittaa ne hyviin tuliasemiin marssireitin kaikista suojattomampiin kohtiin (hyvällä tuurilla löytyy hyvät tuliasemat sieltä mistä tarvitaan). Eli ohjusryhmä sykkisi sitten suojattoman paikan jälkeen marssiosaston reitillä eteenpäin uusiin tuliasemiin. Tosin panssariprikaatissahan aikoinaan kehitettiin sellaista liikkuvampaa lähi-it toimintaa jossa ohjusryhmä liikkui telavaunulla. Liikkuvassa toiminnassa on hankala vain toteuttaa niitä elementtejä jotka mahdollistavat tehokkaan tulitoiminnan olkapääohjuksella (hyvät tuliasemat ja ennakkovaroitus maalista). Toki tuliasemapäätteen käyttäminen on mahdollista liikkuvassa ajoneuvossa mutta hankalaa se on ja vaatii käyttäjiltä perinpohjaista osaamista ja hahmotuskykyä.
Kuorma-auton lavalle nostetuissa sergeissä on luonnollisesti miehitys paikalla ja ne voivat aloittaa tulittamisen välittömästi. Mikäs sen rattoisampaa kuin istua ajoviimassa sergein pukilla ja tähystellä taivaita talvisessa ajoviimassa. Mitä taas tulee tuohon putkien heilumiseen niin voihan siitä laittaa sivun ja koron kiinni jos ratin taakse sattuu todellinen rallikuski mutkaiselle ja kuoppaiselle metsätie taipaleelle.
Tuollaiset sergei + igla viritelmät ovat enemmän aronpoikien heiniä (pitkät ampumaetäisyydet ja tavaraa enemmän kuin tarvitaan). Slaaveilla on myös teknis taktista viehtymystä tuollaisiin "combobomboihin" joissa on sekä ohjus- että tykkiaseistus. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että mitä "hienompi" tykki sen enemmän aikaa menee asemien vaihtamiseen ja tulivalmiuden saavuttamiseen. Vanha sergei vaihtaa asemia aivan eri temmolla kuin modernisoitu finka sergei. Suomessa ne olkapääohjukset siis varmaan myös pysyvätkin olkapäillä.