Shell Shock

Cold Will kirjoitti:
En ole perehtynyt uuteen taistelumalliin, enkä tiedä millaisissa koostumuksissa joukot taistelevat mutta mulla on aavistus että uusi malli on psyykkisesti h...tin stressaava. Jos toiminta on kovin dynaamista, ei ole selustaa jonne voisi mennä lepäämään ja jos joukot toimivat itsenäisinä, ehkä pieninä osastoina niin, ryhmäpsykologian merkitys nousee ihan uudelle tasolle. Ensinnäkin jatkuva dynaaminen taistelutapa ei anna lepoa vaan kun painellaan kohtuu pienellä porukalla pitkin metsiä ja taistelukenttiä niin sotilailla ei ole tukenaan kuin toisensa. Tilanne on vähän sama kuin sukellusveneessä. Toiseksi, paikat joissa voisi kokea olevansa turvassa ja koota itseänsä ovat vähissä. Lisäksi, jos osastot ovat kovin pieniä kooltaan ja heidän oletetaan toimivan itsenäisesti niin, yhdenkin sotilaan psyykkinen tila vaikuttaa paljon koko ryhmän dynamiikkaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Minä nyt mitään tiedä, eikä asia minulle mitenkään kuulu mutta omana mielipiteenäni....
Lepo, huolto ja muut "kuormitukseen" ja taistelukyvyn ylläpitoon liittyvät asiat on huomioitu. Toiminta on intensiivisempää, nopeatempoisempaa kuin aiemmin. Taistelut kestävät aikansa, mutta enää ei mitään viikkojen tai parin kuukauden kyhjöttämistä asemissa omalla toiminta-alueella omillaan (vrt. ent. sissitoiminta). Jatkuva oma-aloitteinen aktiivisuus edellyttää aiempaa parempaa fyysistä kestävyyttä ja henkistä paineensietokykyä n.2-3vrk kerrallaan (max.2vko).
Omasta mielestä vanha passiivinen odottelu ja kuluttava puolustustaistelu on omalla tavallaan jopa stressaavampaa kuin nykyinen, jossa itsellä on edes jonkinlainen toiminnanvapaus. Viimeisten sotiemme aikaan, etenkin asemasotavaiheessa esim. kaukopartiohommiin oli vapaaehtoista halkukkuutta nimenomaan passiivisilla rintamilla. Tekemisen meininki aktivoimyös mieltä.
 
Ihmisen käytöksestä taistelukentällä ei ole kokemusta, mutta yleensä reaktiot traumaattisissa kriiseissä ovat: 10-30% ihmisistä käyttäytyy tarkoituksen mukaisesti, 50-75% ihmistä lamaantuu ja 1-3% menee paniikkiin. Nämä lamaantuneet ihmisetkin saadaan toimimaan käskyttämällä selkeästi ja yksinkertaisesti. Koulutuksella ja harjoittelemalla saadaan ihmisiä "siirretyksi" lamaantumisesta tarkoituksen mukaisesti käyttäytymiseen.
Tuo, että psytyykö ampumaan vihollista, kun sen aika on? Mielestäni suurin osa KOULUTETUISTA kykenee. Traumaattisissa tapahtumissa ensin tulee psyykkinen shokki, toisena reaktiovaihe ja kolmantena työstämis- ja käsittelyvaihe. Psyykkisen shokin tarkoituksena on suojata mieltä tiedolta, jota se ei pysty ottamaan vastaan ja taata ihmisen toimintakyky. Tämä ilmenee mm. tunteiden puuttumisena.... Eli psykopaatti ei tarvitse olla, vaan tunteiden puuttuminen on luonnollinen reaktio äkillisessä stressissä. Psyykkisen shokin vaiheeseen kuuluu myös se, että kipua ei tunneta. Psyykkisen shokin päämäärä on selkeä: ELOONJÄÄMINEN.
 
Myöhäisherännäinen kirjoitti:
Ihmisen käytöksestä taistelukentällä ei ole kokemusta, mutta yleensä reaktiot traumaattisissa kriiseissä ovat: 10-30% ihmisistä käyttäytyy tarkoituksen mukaisesti, 50-75% ihmistä lamaantuu ja 1-3% menee paniikkiin. Nämä lamaantuneet ihmisetkin saadaan toimimaan käskyttämällä selkeästi ja yksinkertaisesti. Koulutuksella ja harjoittelemalla saadaan ihmisiä "siirretyksi" lamaantumisesta tarkoituksen mukaisesti käyttäytymiseen.
Tuo, että psytyykö ampumaan vihollista, kun sen aika on? Mielestäni suurin osa KOULUTETUISTA kykenee. Traumaattisissa tapahtumissa ensin tulee psyykkinen shokki, toisena reaktiovaihe ja kolmantena työstämis- ja käsittelyvaihe. Psyykkisen shokin tarkoituksena on suojata mieltä tiedolta, jota se ei pysty ottamaan vastaan ja taata ihmisen toimintakyky. Tämä ilmenee mm. tunteiden puuttumisena.... Eli psykopaatti ei tarvitse olla, vaan tunteiden puuttuminen on luonnollinen reaktio äkillisessä stressissä. Psyykkisen shokin vaiheeseen kuuluu myös se, että kipua ei tunneta. Psyykkisen shokin päämäärä on selkeä: ELOONJÄÄMINEN.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tässä onkin se yksi syy miksi ammattisotilaat tekee selvää jälkeä kansalaisista kootuista keskivertosotilaista: ammattisotilaaksi on jo alunperin valittu ne joilla on sopivat psyykkiset ominaisuudet ja sen päälle heitä koulutetaan paljon. Patologinen psykopaatti ei tarvitse olla mutta tietyissä olosuhteissa, sopivana annoksena siitä on etua, muuten psykopatia olisi evoluution myötä kadonnut ihmisten geeneistä. Lisäksi on syytä painottaa että psykopatia ei ole "joko tai" ominaisuus vaan jatkumo. En tiedä olisiko sotilas jolla olisi persoonallisuutta täydellisesti dominoivana ominaisuutena psykopatia, vaarallisempi enemmän omille kuin viholliselle mutta sopivana annoksena tietystä empatian puutteesta toisia ihmisiä kohtaan on varmasti etua jos niitä toisia pitää ampua kuoliaaksi.
 
Uskallan olla eri mieltä. Miehistötason ammattilaisia kun värvätään ei valintaa tuolla tasolla tehdä.
Esimerkiksi jenkkien ongelmat viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana osoittavat tämän.

Se mikä ammattilaisella voi olla etuna, on asennoituminen aiheeseen. Tietysti koulutus on varmasti laadultaan sellaista, että autaa asiassa.
Toinen etu on joukossa oleva kokemus, sitä kun ei voita mikään.
Reserviläisten ongelma on odotettavissa oleva lyhyt orjentaatio aika. Ihmiselle ei jää suuresti aikaa pohtia(hyväksyä) aihetta ja "aivopesulle" ei jää aikaa.
Lisäksi ilmeisesti nuoremmat ovat tässä asiassa helpommin muokkautuvia, kuin me vanhat.
 
Ammattisotilaita vai kansalaisista koottuja "perujamppoja"? Mielestäni suurempi kysymys on jälleen psykologinen. Minkä vuoksi taistelee.... Mikäs onkaan eläinmaailmassa ikävin vastustaja? Pentujaan puolustava naarasleijona/tiikeri tms. Eläinmaailmassa näkee paljon naaraita sekä myös uroksia, jotka käyvät itseään paljon suurempia saalistajia vastaan puolustaakseen laumaansa/pentujansa.... Samaa koskee meitä ihmisiä (eläimiä myökin ollaan). Jos jokin uhkaa "laumaamme", lapsiamme tms. puolustamme niitä viimeiseen hengenvetoon ja se antaa psykologisen etulyöntiaseman.
Totta on, että nuoret sopeutuvat vallitseviin olosuhteisiin nopeammin.
Ja väittäisin, että normi sotilas käyttäytyy taistelutilanteessa kuin Hietanen tuntemattomasta; Hyvä ja älykäs sotilas, mutta haavottuneita ja vankeja kohtaan inhimillinen. Lehdon kaltaisia, täysin tunteettomia, on huomattava, mutta se vaarallinen vähemmistö.
 
Viimeksi muokattu:
Parasta miettiä, että sota on hirveän rankkaa ja kurjaa hommaa ja aivan pyllystä kaikin tavoin ja se loppuu parhaiten, kun tekee sitä sotatyötä parhaan kykynsä mukaan.

Nuoret varmaan eivät osaa ajatellakaan niin syvällisesti mutta saattavat olla vielä sellaisessa kehitysvaiheessa, että asiat koskettavat juuri tiedostamattomalla tasolla,mikä tuo omat haasteensa tulevaisuuteen - kenellä sellainen vielä on.

Pakinoitsija Olli iski sanan säilällä joskus sodan jälkeen luettuaan länsiliittoutuneiden senaikaisista psykologisista ohjelmista. "Mitä tekee suomalainen vänrikki palattuaan sodasta? Hän ajaa poikki polviin ulottuvan parran ja palaa jatkamaan opintoja lyseon toiselle luokalle."
 
Vonka kirjoitti:
Parasta miettiä, että sota on hirveän rankkaa ja kurjaa hommaa ja aivan pyllystä kaikin tavoin ja se loppuu parhaiten, kun tekee sitä sotatyötä parhaan kykynsä mukaan."
Klikkaa laajentaaksesi...

Näinhän se on pessimisti ei pety. Sodat loppuu sotimalla ja mitä lyhyempi sota sitä parempi. Syyrian tapainen tilanne on ikävä esimerkki sodasta jossa on useita osapuolia eikä kukaan ole niin häviöllä että olisi pakko antautua vaan kaikkien osapuolten intresseissä on loputtomasti jatkaa sotaa.
 
kimmo.j kirjoitti:
Eikö Hitlerkin evakoitu shell-shockissa taakse sairaalaan asti.
Muistelen lukeneeni tällaista, samalla reissulla olisi hoitava lääkäri todennut miehen psykopaatiksi.

Mitä tulee valmistautumiseen, uskon siihen. Katson, että se on mahdollista, joskaan ei tietysti 100% keino.
Kuten sanoin realistinen koulutus auttaa. Amerikkalaiset ja britit ovat alkaneet käyttämään amputoituja sotilaita näyttelijöinä jotka kuvaavat haavoittuneita. Hyvällä maskeerauksella sitten saadaan aikaan kunnon efekti joka totuttaa sotilaan tällaisiin näkyihin. Tämä on tietysti vain yksi keino.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tietty, jos sinappikaasu katsotaan shell-shockiksi.
 
Kaasun takia AH oli myöhemmin sairaalassa, sitä ennenkin oli joutunut käymään lasaretissa.
 
Ainakin IDF:llä ja USA:lla on "taistelu simulaatio kaupunkeja" joissa sotilaita harjoitetaan mahdollisimman realistisesti (kuin vaan pystytään todellista sota-toimintaa harjoittelemaan ilman että se on aito tilanne)....ja ymmärtääkseni jokainen G.I JOE joutuu käymään näissä simulaatioissa ennen siirtoa todellisiin taisteulutehtäviin....?

Viimeistään silloin karisevat viimeisetkin "harhaluulot ja ihannekuvat" sodan todellisesta luonteesta ja tällaisen harjoittelun on ilmeisesti todettu "loiventavan" ja valmistavan sotilaiden kokemaa henkistä "traumaa" mikä tulee kun jotuu tositoimiin ja näin ollen myös palautumaan takaisin paremmin "normaaliin" eli siviili elämään ....
 
Näkisin yhtenä ennaltaehkäisevänä keinona mielikuvaharjoitukset. Oikeat harjoitteet ovat luonnollisesti paremmat, mutta mielikuvaharjoitteilla jokainen voi treenata eri tilanteita loputtomasti.

Siviilien kohdalla on todettu, että sitä pientä ryhmää jotka pystyvät toimimaan kriisitilanteissa yhdistää se, että he ovat tehneet mielikuvaharjoitteita ilmeisesti vastaavista tilanteista. Harva tosin ikinä harjoittelee vaikka liikenneonnettomuudessa toimimista, joten mielikuvaharjoitteiden rooli korostuu merkittäväksi.
 
Ilman muuta kokemus tuo varmuutta, ja siihen harjoittelu tähtää. Mutta määräänsä pidemmälle se ei riitä. Homeeseenkin voisi teoriassa teknisesti varautua mielikuvaharjoittelulla, mutta altistuminen on yksilökohtaista ja kyse on fyysisestä ongelmasta. Eikä PTSD tarkoita sitä, että se tulisi vain heikoille, vaan moni suorituskykyinen taistelunjohtaja siitä kärsi ja kärsii. PTSD:llä on tekemistä neurofysiologian kanssa. Tunnen monta vanhaa heittiötä jostain 1980-luvun alun krouveista, joista aina sanottiin että on outoa, miten tuo "Virtanen" jäi siviilissä hampuusiksi, kun oli sodassa parhaita tekomiehiä.

Muistan, miten Viljam Pylkäs televisiohaastattelussa kertoi sodanjälkeisistä painajaisistaan ja siitä, miten hän joutui käyttämään rauhoittavia lääkkeitä päästäkseen pahimman vaiheen yli. Nähtyäni sen olin - silloin vielä poikasena - hetken hämilläni: tuoko on se "Rokka", joka aina nauraa että hilipatihoi ja ampuu konepistoolilla vain...
 
Cold Will kirjoitti:
Tässä onkin se yksi syy miksi ammattisotilaat tekee selvää jälkeä kansalaisista kootuista keskivertosotilaista: ammattisotilaaksi on jo alunperin valittu ne joilla on sopivat psyykkiset ominaisuudet ja sen päälle heitä koulutetaan paljon. Patologinen psykopaatti ei tarvitse olla mutta tietyissä olosuhteissa, sopivana annoksena siitä on etua, muuten psykopatia olisi evoluution myötä kadonnut ihmisten geeneistä. Lisäksi on syytä painottaa että psykopatia ei ole "joko tai" ominaisuus vaan jatkumo. En tiedä olisiko sotilas jolla olisi persoonallisuutta täydellisesti dominoivana ominaisuutena psykopatia, vaarallisempi enemmän omille kuin viholliselle mutta sopivana annoksena tietystä empatian puutteesta toisia ihmisiä kohtaan on varmasti etua jos niitä toisia pitää ampua kuoliaaksi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jos aihepiiri kiinnostaa niin kannattaa lukea Grossmanin kirjat On Killing ja On Combat.

Grossman on tunnettu teoriastaan jonka mukaan ideaalinen "väkivalta-alan ammattilainen" olisi "sheepdogiksi" kutsuttu "moraalinen psykopaatti". Luontaista tuollaisille ihmisille olisi tietty rauhallisuus taistelussa ja kyky käyttää väkivaltaa työkaluna.

Varsinaisten psykopaattien käyttöä sotilaina on toki testattu esim. Dirlewanger yksikössä. Lopputulos oli se, että taisteluyksikköksi noista harvemmin on mutta ne sopivat paremmin esim. vihollisväestön terrorisointiin.

Sopivien ihmisten löytäminen taisteluhenkilöstöksi on edelleenkin hyvin vaikeata. Esimerkiksi Grossman kirjoittaa, että noita hänen kuvaamiaan "luonnollisia taistelijoita" on ammattiasevoimissakin hämmästyttävän vähän ja niitä löytyy lähinnä erikoisjoukoista (sielläkin vähemmistönä).

Aivan samanlaisia havaintoja löytyy esim. Chris Kylen omaelämänkerrasta American Sniper. Vaikka kysymyksessä oli erikoisjoukko johon tulevat testattiin ja joille järjestettiin erittäin tiukat karsinnat - joukkoon oli eksynyt täysiä pelkureita joille rutiinitehtävätkin sota-alueella olivat liikaa tai sitten tarkka-ampujaksi koulutettu SEAL tositilanteessa ampui helpoistakin maaleista ohi. Kuten Kyle toteaa "ennen tositilannetta ihmisestä ei pysty sanomaan miten taistelu sujuu".
 
Viimeksi muokattu:
Ketjussa on useampia haaroja. Aluksi oli "kranaattikauhu" ja sitten laajemmin postraumaattinen oireyhtymä, joka on ainakin minua kiinnostanut, koska siinä on useita tasoja mutta yhteistä ovat vaikeudet siviilissä.

Keskustelussa on myös mietitty, miten etukäteen voisi vähentää taistelustressiä ja vielä, millaisia tyyppejä teoriassa olisi hyvä olla sotilaina.

(Itse uskon, että perusolemukseltaan tavalliset ja jätkät pärjäävät. Jos luonne on vielä yksituumainen, ajattelu yksinkertaista ja selkeää työmiehen ajattelua eikä liikaa askartele kaikenlaisilla filosofismoraalisilla kysymyksillä, pärjää aika pitkälle)

Tämä koskettava video kannattaa katsoa. Se palaa siihen, mistä ketju alkoi. Chris Berniss on Ranger, joka oli muiden sotapuuhiensa ohella siinä ryhmässä, joka kaappasi vankina olleen Jessica Lynchin (mediatapaus Irakissa aikanaan). Nyt hän istuu (liikenneonnettomuuden jälkeen) pyörätuolissa ja muistelee kaatuneita aseveljiään.

 
Viimeksi muokattu:
Vonka kirjoitti:
. PTSD:llä on tekemistä neurofysiologian kanssa
Klikkaa laajentaaksesi...

kortisolin erittymisellä tiettävästi osuutta asiaan

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kortisoli

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50080


lisään tämän ..kuunlekaa /katsokaa video...

http://www.foxnews.com/health/2015/...-bus-ride-over-service-dog/?intcmp=latestnews
Purple Heart veteran with PTSD denied bus ride over service dog
NOW PLAYING
Veteran with service dog denied bus ride

Never autoplay videos
A United States veteran who served four combat tours and was awarded a Purple Heart was denied a ride on a New Jersey bus due to his service dog.

Daniel Wright, who suffers from post-traumatic stress disorder after serving 11 years in the Marines and Army, says the driver of a New Jersey Transit bus slammed the door on him and pit bull Tank, his registered service dog, when they tried to board last week.

“I was just trying to come home from school,” Wright, a retired staff sergeant, told “Fox & Friends” Monday.

Wright said the driver told him “no dogs on the bus,” and said he was afraid of the dog and that Tank needed a muzzle before he could ride. Despite Wright showing Tank’s collar and vest, which say US Army Service Dog, the driver slammed the door closed.

Wright said the driver’s attitude is borne of the fact that most people don’t think of pit bulls as service dogs, and favor retrievers for the role.

"He's a good dog."

- Staff Sgt. Daniel Wright

“They think those are the only dogs that can be service dogs,” he said.


But “he’s a good dog,” Wright said of Tank, who serves as an extension of the veteran’s left arm – pushing elevator buttons, opening the refrigerator door and even retrieving water bottles from the fridge. And the father of two says Tank is good with his sons and would never hurt them.

Wright has had nine surgeries on his left shoulder to date.

He says a NJ Transit official called him to apologize for the mistreatment, and told him the offending bus driver will be disciplined.

NJ Transit officials told WABC they are investigating Wright's complaint and issued a statement that, in part, reads, "Service animals are permitted on board all of our modes: bus, rail, light rail, and Access Link, and we take our responsibility to comply with the Americans with Disabilities act very seriously."

Following the bus shutout, another Route 1 bus driver did stop for Wright and allowed Tank to board -- after Wright showed his military ID.

Wright said service dogs are not exclusively for those who are blind or deaf, and he wants to bring awareness to the needs of veterans, many of whom are “out here with service animals,” he told WABC
 
Viimeksi muokattu:
Nimitystä "kranaattikauhu" käytettiin ensimmäisessä maailmansodassa, ja sillä tarkoitettiin todelliseen shokkiin menijöitä. Ensimmäinen maailmansota oli kova sota sotilaille. Toinen oli sitä sitten myös siviileille. Tämän runon tekijä selvisi monista kauheuksista mutta kuoli 1918 keuhkokuumeeseen.

Flandersin kentillä unikot kasvaa
ristien välissä, rivi riviltä,
ne merkitsevät meidät
ja taivaalla kiurut lentäen laulavat
välittämättä aseista alhaalla.
Me olemme kuolleita. Äsken
elimme aamusta iltaan, rakastimme
ja tulimme rakastetuiksi.
Nyt makaamme Flandersin kentillä.

Ottakaa taistelu vihollisen kanssa
putoavista käsistä heitämme soihdun
sinun kannettavaksesi.
Jos petät uskon meiltä, jotka kuolemme
emme nuku vaikka unikot kasvavat
Flandersin pelloilla.


John McCrae, May 1915
 
taktinen taistelumajava kirjoitti:
Kuten Kyle toteaa "ennen tositilannetta ihmisestä ei pysty sanomaan miten taistelu sujuu".
Klikkaa laajentaaksesi...

Juu. Olen lueskellut erään erittäin hyvin menestyneen saksalaisen kenraalin havaintoja pitkin toista maailmansotaa ja yksi merkittävä asia oli että alaportaan johtoa (erityisesti aliupeereita) on ryhdyttävä kouluttamaan heti ensimmäisten taisteluiden jälkeen. Viitaten siihen että olemassa oleviasta AU:sta eivät kaikki välttämättä täytä paikkaansa ja rivimiesten joukosta alkaa nousemaan sitä johtaja-ainesta jota kaivataan ja tottakai AU:t yleensä muutenkin ovat kärsineet kohtuu kovia tappioita, ja nämä tappiothan koskee juuri niitä miehiä jotka johtavat edestä esimerkillä eivätkä piilottele alaisten takana. Ja korosti nimenomaan sitä että ilman taistelukokemusta ei voida tietää kuka pärjää ja kuka ei.

Se mikä hänen näkemyksessään yllätti on juuri se että koulutustoiminta pitäisi aloittaa heti kuin mahdollista, siis vaikka joukko on vielä taistelussa. Ei eletty kvartaalikauden mukaan.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top