Armeija aikana lasersimulaattorit löytyi PST-PSV-mättöön, kiväärimiehillä ei tätä mahdollisuutta joten tuo on yksi syy miksi olin pirun tyytyväinen että lähdin PST:hen (vaikkakin kivääripuoli oli kaikissa muossa suhteissa mukavampaa). Tosin eipä tuokaan kovin hyvä simulaattori ollut, yhdeltä istumalta (ilman aseman vaihtoja tai mitään) teurastettiin eräässä egon-kohotus harjoituksessa pataljoonan varren T-54 vaunuja... Kun meillä oli viimeisen päälle viritetyt naamioverkkot, luoti-sirpalematot, huippuhyvät asemat ampua vihollisvaunuja kylkeen ja ampumamatkaa 500-1000 metriä. Niin T-54 vaunu on aika heikoilla tuossa tilanteessa. Edes joku paukku-savu-merkki laukauksen yhteydessä olisi antanut vähän realistisemmat mahdollisuudet. Mutta kyllä tuo teki mahtavaa, koska sitä ennen oli sekä AUK että E-kausi hierottu pelkää tekniikkaa ja tuhottu mielikuvitusvaunuja.
Kyllä minä armeija-aikana pelasin pienellä porukalla airsoftia ja tuossa mielessä olin pirun tyytyväinen etten kivääripuolelle mennyt.
Nyt reservissä ollessa on tullut kokeiltua käytännössä kaikkia simuloinnin tapoja:
-Tietokonepelit on kyllä aika toimiva, mutta hupia ja opetustilannetta ei ehkä saisi sekoittaa toisiinsa, joka ainakin minulla tuppaa olemaan emäsynti. Lisäksi nuo ehdottimasti vaatii muun harjoittelutavan jo pelkästään siksi että tietokoneruutu on tietokoneruutu. Noilla olisi kyllä pirun hyvä laajentaa työkalupakkia erilaisten skenaarioiden valossa. Immerssio on kyllä hemmetin tärkeä, itse vihaan ArmAa enkä pysty suhatutumaan siihen vakavasti, mutta aikanaan mm Vietkong tarkasti mallinetun viidakkomaastonsa kautta opetti aika paljon. Nykyäään kun on paljon nettipelejä niin homma on vielä aivan toista, koska omalla puolella ja vastassa on ihmisiä, osa helvetin taitavia joten nöyrtymään joutuu. Kaksipuoleinen ajattelu on ehkä se mitä ihmisvastus tuo mukanaan. Yksi merkittävä tekijä etenkin nykyään on myös se että materiaalivahvuudet ja läpäisy on alkaa olemaan mallinnettu. Eli se lautaseinä ei tarjoa suojaa kuten airsfotissa tai tasissa.
-Airsoft ja paintball. Kyllä aika korvaamaton, homma toimii maastossa joten joten hupihommistakin hyötyy aika paljon. Opettaa aika paljon lähitaistelutilanteen pelisääntöjä, ei nosteta päätä samasta kohtaa kahdesti, opitaan ajattelemaan kaksipuoleisesti eikä vain omaa suorittamista. Eipä tämä tasista muuten ehkä eroa kuin että tätä voi tehdä nimenomaan hupihommana määrällsiesti paljon, toistoja-toistoja-toistoja. Tärkein ero tietokonepeleihin on mielestäni just se että tässä ammutaan oikeasti ihmistä ja homma tapahtuu oikeasti maastossa. Tietokoneella ainakin itselläni jaksaa keskittyä ehkä puolituntia tai jopa vähemmän ja sitten alkaa väärin opettelu. Toisaalta tietokoneella on mahdollista yhdistää lähitaistelu ja pidemmät ampumamatkat yhdeksi kokonaisuudeksi, joka ei taas airsoftissa onnistu. Joka johtaa helposti 30+ metrin matkoilla aika hazardiin toimintaan.
-Tasi, tällä sitten se homma kruunataan. Ongelmana vaan että milloin sitä pääsee kokeilemaan. Itse vietin yhden kesän siten että pelailin vietkongia ja kävin pelaamassa airsoftia ja paintballia. Kesän lopun kruunasi sitten Tasi-harjoitus, joka ainakin omalla kohdalla vahvisti sitä käsitystä että tuollaisella kaavalla ilman PV:tä tai ampuma-asetta saa hierottua aika hyvät toimintavalmiudet, minullakin aktiivisista airsfot ajoita oli jo 7-8 vuotta ja monet perusjutut painuneet unholaan. Etenkin airsfotin puolella pääsi nauttimaan (tai kärsimään miten sen nyt ottaa) itseäni paljon taitavampien pelaajien toimintatavoista ja toimintanopeudesta.
Simulaattoriharjoittelun tärkeimmäksi tekijäksi nostaisin nimenomaan sen että siinä toimitaan ihmistä vastaan. Pahvin puhkominen kun on siinä mielessä aika rajallista hommaa että sitä voisi verrata säkin hakkaamiseen... Tärkeä perustaito, mutta jos sparria vaaditaan jotta opitaan toimimaan ihmistä vastaan. Lähitasitelutilanteessa kun ennenkaikkea voittaa se jolla on ylivoimainen asema, ei se joka on nopein tai tarkin. 90asteen kulma tappaa ja niin pois päin. Itse tykkään sanasta "Martial arts", ja siitäpä tässä on kysymys.
Olipa pitkä viesti. huh-huh.
