Smith: Venäjä testaa ja vaikuttaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Yritin lukea tuota, mutta heti kohta alkoi tuntua että on aivan pakko lopettaa.

Tuota "tutkimusta" lukiessa kannattaa miettiä myös sitä, kenen puoluetta se eniten näissä vaaleissa hyödyttäisi. Juuri tällaisia hienoja tutkimuksia tulee aina vaalien alla joka töötistä. :)

Viimevaaleissa Kokoomus julkaisi perättömiä tutkimustuloksia, joilla se onnistui horjuttamaan Perussuomalaisten kannatusta.
 
Viimeksi muokattu:
Hanna Smithiltä erittäin hyvä pointti. Jos annetaan pelkästään Venäjän toiveiden takia periksi asioissa siten että asiat kääntyy meille vahingollisiksi, niin käytännössä olemme luovuttaneet palan itsenäisyyttä ilman mitään sotaakaan. En täysin usko etteikö aivan vanhanaikainen sotakin voisi olla täysin mahdollista, mutta kynnys siihen on aika korkea. Ehkä pieni rajakähinä tekisi vain terää ;)

Edit: Tämä myös hyvä esimerkki sille, että kyllä sieltä Aleksanteri-instituutistakin tulee ihan asiaa, pääsyvaatimuksena ei ole mikään Kangaspuromaisuus. Kangaspuro on vain sellainen kuin on ja on onnistunut saamaan sellaisen aseman että Kivinenkin "joutuu" hänen näkemyksiään tietyssä määrin myötäilemään.
 
Mikoyan kirjoitti:
Yritin lukea tuota, mutta heti kohta alkoi tuntua että on aivan pakko lopettaa.

Tuota "tutkimusta" lukiessa kannattaa miettiä myös sitä, kenen puoluetta se eniten näissä vaaleissa hyödyttäisi. :)

Viimevaaleissa Kokoomus julkaisi perättömiä tutkimustuloksia, joilla se onnistui horjuttamaan Perussuomalaisten kannatusta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Veikkaan että lähinnä tuo haittaa tiettyjä puolueita...Vas ja SDP etunenässä.
 
Kysmys: Mikä mahtaisi olla se puolue, joka vaalivoittonsa jälkeen ajaisi Suomen perimmäisten etujen vastaisia ulkopoliittisia päätöksiä? Ohessa vihjeeksi pari otsikkoa:

Paavo Väyryseltä ehdotus: Krim tunnustettava osaksi Venäjää

Väyrynen: Suomen tulee jättäytyä Venäjä-pakotteiden ulkopuolelle

Keskustan Väyrynen puolustaa Venäjää "jäätyneissä konflikteissa"

Ilkka Kanerva: Tuomiojalla henkisen portinvartijan roolia, Väyrynen myötäilee Venäjää

Paula Lehtomäki: Yllätyin Venäjä-kielteisyydestä Suomessa

Lehtomäki arvostelee kovin sanoin Stubbin Venäjä-suhteita

Paula Lehtomäki: Minua pidetään kaikkein suomettuneimpana

Timo Korhonen: EU:n huonot Venäjä-yhteydet eivät saa pilata Kainuun lähialueyhteistyötä!

Keijo Korhonen: Suomen uusi Nato-sopimus on historian häpeätahra
Entinen ulkoministeri kutsuu Naton kanssa allekirjoitettua isäntämaapöytäkirjaa pitkäksi naulaksi itsenäisyyden ruumisarkkuun.

Kääriäinen: Venäjä-uhka liittyy lähinnä Itämereen
Eduskunnan ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien johto ei pidä Venäjän yhteiskunnallisia oloja uhkaavina. Suomen tuoreen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaan Venäjä uhkaa lähinnä Itämeren luontoa.

Stubb nimesi keskustan pahimmat Venäjä-sooloilijat - ”Ei turvallista ulkopolitiikkaa”. Meillä tahoja Suomessa, jotka reagoivat Venäjän toimiin samalla tavalla kuin Suomi reagoi Neuvostoliiton toimiin joskus aikoinaan. En halua, että Suomi koskaan enää on sillä harmaalla vyöhykkeellä, missä me olimme kylmän sodan aikana.




















 
Viimeksi muokattu:

Alpo Rusi arvostelee Hbl:n haastattelussa kovin sanoin keskustan ulkopolitiikkaa
Politiikka 2.4.2015 9:51

Anna-Liina Kauhanen


Helsingin Sanomat

Markku Ulander / Lehtikuva
1305943558702

Alpo Rusi

  • Keskustan eduskuntavaaliehdokas ja entinen diplomaatti Alpo Rusi arvostelee keskustan ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia ja etenkin muutamien keskeisten keskustapoliitikkojen Venäjä-kommentointia keskiviikon Hufvudstadsbladet-lehden (Hbl) haastattelussa.

    Rusin mielestä Suomessa on liikaa vanhan kaartin ulkopoliitikkoja, joiden pitäisi päivittää käsityksensä esimerkiksi siitä, mitä tarkoittavat Suomen liittoutumattomuudella. Nyt moni käyttäytyy kuin elettäisiin yhä yya-sopimuksen aikoja, Rusi sanoo.

    Rusin mukaan se, ettei Suomi ole sotilaallisesti liittoutunut, voi aiheuttaa Suomelle uudenlaisia taloudellisia ja turvallisuuspoliittisia seurauksia.


    "Siitä, että Suomen kansainvälinen vaikutusvalta pienenee, on paljon merkkejä", Rusi sanoo Hbl:lle. Esimerkkeinä hän mainitsee Venäjän toistuvat ilmatilaloukkaukset ja sen, ettei Suomi tullut valituksi YK:n turvaneuvostoon.

    "Kun myös läntiset investoijat alkavat aavistella pahaa ja pitää Venäjä-riskiä liian suurena investoidakseen Suomeen, täytyy arvioida, onko liittoutumattomuus meille haitta."

    Rusi arvostelee haastattelussa myös puoluetovereitaan ja näkyviä keskustalaisia ulkopolitiikan keskustelijoita Paula Lehtomäkeä ja Paavo Väyrystä.

    Rusin mukaan esimerkiksi Suomi–Venäjä-seuran puheenjohtajana ei pitäisi olla aktiivipoliitikkoa. Nyt seuraa johtaa Lehtomäki, joka on Ukrainan kriisin aikana herättänyt huomiota varsin Venäjä-myönteisillä lausunnoillaan.

    "Yhdistys on lobbausjärjestö, ja jos ajattelee nykytilannetta, pitäisi puheenjohtajan paikalla olla riippumaton Venäjä-asiantuntija", Rusi sanoo Hbl:n haastattelussa.

    Väyrystä Rusi arvostelee hyvin tiukasti tämän kommenteista, joiden mukaan Krimistä voisi tehdä Venäjän autonomisen osan samaan tyyliin kuin Puerto Rico on osa Yhdysvaltoja. "Väyrynen ei ole ymmärtänyt Puerto Ricon historiaa oikein. Hänen ehdotuksensa tarkoittaisi sitä, että hyväksyisimme Krimin liittämisen Venäjään."

    Rusin mukaan keskustan sisällä ei kuitenkaan käydä valtataistelua ulkopolitiikan linjauksista. "Väyrynen ja Lehtomäki saavat sanoa, mitä haluavat, ja minä voin tuoda esiin omia näkemyksiäni. Juuri nyt keskustan menestys riippuu Juha Sipilästä. Sen kansa tietää, ja siksi hän on se, joka voi ilmaista linjan."

    Rusi kertoo kuitenkin Hbl:lle ymmärtävänsä esimerkiksi sen, miksi pääministeri Alexander Stubb (kok) viime syksynä moitti keskustan Venäjä-linjaa liian myötäsukaiseksi.

    "Ymmärrän hänen huolensa, mutta kaikilla suurilla puolueilla on syy katsoa peiliin. Minä haluan, että meillä on hyvä suhde Venäjään, mutta sitä ei voi tehdä samalla tavalla kuin yya-sopimuksen aikaan", Rusi sanoo Hbl:lle.
 
Viimeisin NATO kysely väitti että 25% kannattaa. 75% ovat joko niitä tyhmiä, jotka ei tiedä, tai sitten vastustavat hanketta.

Keskustan ja vasemmiston taktiikka tavoittelee ilmeisesti tämän 75% -ääniä. Sinällään tämä on Tämähän on jo ennestään tuttua: "kepu pettää"-politiikkaa.
 
Viimeksi muokattu:
Taitolaji kirjoitti:
Kysmys: Mikä mahtaisi olla se puolue, joka vaalivoittonsa jälkeen ajaisi Suomen perimmäisten etujen vastaisia ulkopoliittisia päätöksiä? Ohessa vihjeeksi pari otsikkoa:

Paavo Väyryseltä ehdotus: Krim tunnustettava osaksi Venäjää

Väyrynen: Suomen tulee jättäytyä Venäjä-pakotteiden ulkopuolelle

Keskustan Väyrynen puolustaa Venäjää "jäätyneissä konflikteissa"

Ilkka Kanerva: Tuomiojalla henkisen portinvartijan roolia, Väyrynen myötäilee Venäjää

Paula Lehtomäki: Yllätyin Venäjä-kielteisyydestä Suomessa

Lehtomäki arvostelee kovin sanoin Stubbin Venäjä-suhteita

Paula Lehtomäki: Minua pidetään kaikkein suomettuneimpana

Timo Korhonen: EU:n huonot Venäjä-yhteydet eivät saa pilata Kainuun lähialueyhteistyötä!

Keijo Korhonen: Suomen uusi Nato-sopimus on historian häpeätahra
Entinen ulkoministeri kutsuu Naton kanssa allekirjoitettua isäntämaapöytäkirjaa pitkäksi naulaksi itsenäisyyden ruumisarkkuun.

Kääriäinen: Venäjä-uhka liittyy lähinnä Itämereen
Eduskunnan ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien johto ei pidä Venäjän yhteiskunnallisia oloja uhkaavina. Suomen tuoreen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaan Venäjä uhkaa lähinnä Itämeren luontoa.

Stubb nimesi keskustan pahimmat Venäjä-sooloilijat - ”Ei turvallista ulkopolitiikkaa”. Meillä tahoja Suomessa, jotka reagoivat Venäjän toimiin samalla tavalla kuin Suomi reagoi Neuvostoliiton toimiin joskus aikoinaan. En halua, että Suomi koskaan enää on sillä harmaalla vyöhykkeellä, missä me olimme kylmän sodan aikana.
Klikkaa laajentaaksesi...

Väykkä, Kääriälän isäntä, Lehtomäki hevon kettuun niin alkaisi jo maistua tuokin puolue paremmin. Ei vaan taida tuosta vain onnistua. Keijo Korhonen on muinaisjäänne ja onneksi jo evp kyseisestä puolueesta.

Tuomioja on irrationaalisen kovasta NATO-vastaisuudestaan ja älähdyksistään mielipiteitään esittäville upseereille huolimatta osoittanut merkkejä, että on omasta mielestään isänmaan asialla. Siltikin SDP on kokonaisuutena etenkin Heinäluoman osalta aika hankala pala. Rinteestä ei oikein ota selvää vielä.
 
Taitolaji kirjoitti:
Kysmys: Mikä mahtaisi olla se puolue, joka vaalivoittonsa jälkeen ajaisi Suomen perimmäisten etujen vastaisia ulkopoliittisia päätöksiä? Ohessa vihjeeksi pari otsikkoa:

Paavo Väyryseltä ehdotus: Krim tunnustettava osaksi Venäjää

Väyrynen: Suomen tulee jättäytyä Venäjä-pakotteiden ulkopuolelle

Keskustan Väyrynen puolustaa Venäjää "jäätyneissä konflikteissa"

Ilkka Kanerva: Tuomiojalla henkisen portinvartijan roolia, Väyrynen myötäilee Venäjää

Paula Lehtomäki: Yllätyin Venäjä-kielteisyydestä Suomessa

Lehtomäki arvostelee kovin sanoin Stubbin Venäjä-suhteita

Paula Lehtomäki: Minua pidetään kaikkein suomettuneimpana

Timo Korhonen: EU:n huonot Venäjä-yhteydet eivät saa pilata Kainuun lähialueyhteistyötä!

Keijo Korhonen: Suomen uusi Nato-sopimus on historian häpeätahra
Entinen ulkoministeri kutsuu Naton kanssa allekirjoitettua isäntämaapöytäkirjaa pitkäksi naulaksi itsenäisyyden ruumisarkkuun.

Kääriäinen: Venäjä-uhka liittyy lähinnä Itämereen
Eduskunnan ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien johto ei pidä Venäjän yhteiskunnallisia oloja uhkaavina. Suomen tuoreen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaan Venäjä uhkaa lähinnä Itämeren luontoa.

Stubb nimesi keskustan pahimmat Venäjä-sooloilijat - ”Ei turvallista ulkopolitiikkaa”. Meillä tahoja Suomessa, jotka reagoivat Venäjän toimiin samalla tavalla kuin Suomi reagoi Neuvostoliiton toimiin joskus aikoinaan. En halua, että Suomi koskaan enää on sillä harmaalla vyöhykkeellä, missä me olimme kylmän sodan aikana.
Klikkaa laajentaaksesi...

Väyrysen vois lähettää jassmilla viralliselle valtiovierailulle. Seuraava eduskunta vois säätää kyllä jonkun lain, jolla varmistettaisiin, ettei se voi enää ikinä asettua ehdolle mihinkään... vaan onhan sitä omalla tavallaan hupaisaa seurata...
 
Vonka kirjoitti:
Niinpä. Vaalit ovat tulossa. Kuka kenenkin joukoissa seisoo?

– Se, että Venäjä pystyisi vaikuttamaan Suomen päätöksentekoon siten, että Suomi tekee omien intressiensä vastaisen päätöksen, on melkein pahempi asia kuin se, että joudutaan pieneen aseelliseen selkkaukseen, Smith sanoo

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1427936157032.html
Klikkaa laajentaaksesi...

Sota on aina sota - pienikin aseellinen selkkaus voi eskaloitua aiottua laajemmaksi, mutta Hanna Smithin sanoissa on perää.

Näen kohtalaisia ongelmia tässä jälkisuomettuneisuuden tilassa vai onko tämä uus-suomettuneisuutta - tiedä häntä - pidän todellakin ongelmallisena sitä, että poliitikot saattavat tehdä päätöksiä joiden kuvitellaan olevan Suomen edun mukaisia mutta ne on tehty sellaisen päätelmäketjun seurauksena jonka lähtöasetelma on "mitähän Venäjä ajattelee" ja tällöin ei todellakaan ole pitkä matka siihen, että Venäjä jopa hyvin pienin signaalein pystyy vaikuttamaan päätöksentekoon Suomessa ja tehdyt päätökset eivät lopulta ole Suomen edun mukaisia.

Enkä kovinkaan luottavaisena katso tulevaan vaalikauteen kun suurimpana puolueena tulee olemaan Keskusta ja vaikka Sipilä nyt vaikuttaa varsin järkevältä poliitikolta niin puolueen "vanhakaarti" voi pyrkiä sanelemaan tiettyjä suuntaviivoja päätöksentekoon ja tuolloin on todellakin olemassa omat riskinsä.

Kun katselee nimilistaa: Väyrynen, Kääriäinen ja Lehtomäki niin kyllä minua alkaa kylmätä...

Eikä asetelmaa laisinkaan paranna Sipilän kokemattomuus, eikä sekään, että hallituskumppaneiden joukossa on suurella todennäköisyydellä demarit. Vaikka palstalla on (aiheestakin) kritisoitu Tuomiojaa niin olennaisesti huolestuneempi olen Rinteestä (hänestä kun ei oikein tidä onko kyseessä lintu vai kala) ja Heinäluomasta - jonka viimeaikaiset lausunnot eivät juurikaan luottamusta herätä ja toiveita nostata.

vlad.
 
Tuomiojasta pitää aina muistaa, että hän on Idealisti isolla Ii:llä. Erkki kulkee rauhanmerkki rinnassaan haukkumassa sodanlietsojat idästä ja lännestä, tekemättä enempää eroa näiden välillä. Tuomoja ei ikipäivänä veisi meitä amerikkalaisten johtamaan sotilasliittoon, ei vaikka telaketjut kolisisivat Vaalimaalla. En silti osaa häntä suomettuneenakaan pitää.
 
Rusin mukaan keskustan sisällä ei kuitenkaan käydä valtataistelua ulkopolitiikan linjauksista. "Väyrynen ja Lehtomäki saavat sanoa, mitä haluavat, ja minä voin tuoda esiin omia näkemyksiäni. Juuri nyt keskustan menestys riippuu Juha Sipilästä. Sen kansa tietää, ja siksi hän on se, joka voi ilmaista linjan."
 
"Se, että Venäjä pystyisi vaikuttamaan Suomen päätöksentekoon siten, että Suomi tekee omien intressiensä vastaisen päätöksen, on melkein pahempi asia kuin se, että joudutaan pieneen aseelliseen selkkaukseen, Smith sanoo tarkoittaen, että ainakin perinteiseen aseelliseen konfliktiin Suomi olisi jo varautunut."

Haluaisimmeko elää sellaisessa todellisuudessa, jota hallitsee Venäjä ja Venäjän intressit. Suomi pysyisi näennäisesti liittoutumattomana ja taistelujen ulkopuolella, mutta joutuisi samalla Venäjän puolelle rintamaa. Vaihtoehtona myös omat tappiot, mutta Venäjän expansion pysäyttäminen ja Suomen säilyminen läntisen maailman osana. Edesmenneen sotainvalidin ja kolmen sodan veteraanin poikana valitsisin tämän tien itselleni ja lapsilleni! Hiiteen Paavot, Paulat, Sepot ja Erkit!
 
"Henkilöt, jotka ovat toimineet yhteistyössä Neuvostoliiton tai DDR:n salaisen palvelun kanssa, ovat käytännössä riski kaikille Venäjän vallasta vapautuneille valtioille. Erityisesti tilanteessa, missä Venäjä nyt on ryhtynyt uudelleen luomaan imperiumia ja nakertamaan naapurimaidensa suvereniteettiä, jokainen korkeissa tehtävissä oleva henkilö, jolla on luurankoja kaapissa, on helppo painostuksen kohde venäläisille."

"YYA-aika palautti Suomeen tsaarinaikaisen matelun. Intellektuelli toisensa jälkeen liittyi Kekkosen aikana ystävyyden ylistäjien joukkoon. Paavo Haavikko arveli, että Suomen ulkopolitiikka veisi henkisen selkärangan katkeamiseen. Hän tosin piti mätää opportunismia suomalaisten kansanluonteen ja hengen ytimenä ja suorastaan kansalaisuskontona.

Mallinen osoittaa toisaalta, että moni aluksi valheeseen mukaan lähtenyt intellektuelli (Paavo Rintala, Pentti Saarikoski ja Arvo Salo) kritisoi ajan valheellisuutta kirjoissaan jo 1980-luvulla.

Opportunismin takana oli kuitenkin selkeä idea, jota voinee minusta pitää koko YYA-ajattelun ideana. Mika Aaltola puhuu hämärryttämisestä. Samalla kun puhuttiin “ystävyydestä” ja näytettiin nöyriltä, ajettiin päättäväisesti Suomen etua. Hämärryttäminen johti kuitenkin itsepetokseen. Se oli suomettumisen ajan suurin tragedia: hämärrytetty vastarinta muuttui henkiseksi miehitykseksi. Nuori polvi vasemmalla alkoi oikeasti uskoa YYA-liturgiaan päinvastoin kuin Kekkosen ikäpolvi.

Yhdeksi traagisimmista hahmoista alistumisen kulttuurissa osoittautuu professori Matti Klinge. Klingelle Tukholman syndrooma on koko elämän ydinkokemus. Hän rakastui panttivangin ottajiin ja alkoi kirjoissaan edistää Venäjän asiaa."

"Suomettumisen ajan historian avaamista vastustetaan, eikä se ole ihme. Kyse ei ole vain Tiitisen listasta, historian ymmärtämisestä ja 70-luvun poliitikkojen tekojen kaivelusta.

Aleksanteri-Instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro analysoi Suomen ja Venäjän suhteita Ylen uutisessa “asiantuntijana”. Vielä 80-luvulla sama mies oli jatkuvassa yhteydessä DDR:n suurlähetystöön SKP(y):n edustajana. SKP(y) oli Suomen Kommunistisen Puolueen taistolaisvähemmistön sirpalepuolue, joka sittemmin on ottanut nimen SKP.

Vaikka Kangaspuro on näkyvin taistolainen, joka on siirtynyt taistolaisuudesta Venäjän uuden patriotismin ymmärtäjien joukkoon, koko taistolaisajan toimittajasukupolvi on edelleen vaikuttamassa mieliimme. Toimittajaporukka on onnistunut siirtämään ajatuksensa seuraavalle sukupolvelle. Taistolaisten iskulauseen ”Nato on rauhan perikato” sisältö on siirtynyt seuraavalle länsikriittiselle sukupolvelle."

Lukekaa koko juttu tuolta: http://sarastuslehti.com/2015/03/31/suomettumisen-luurangot/
 
Taitolaji kirjoitti:
"Se, että Venäjä pystyisi vaikuttamaan Suomen päätöksentekoon siten, että Suomi tekee omien intressiensä vastaisen päätöksen, on melkein pahempi asia kuin se, että joudutaan pieneen aseelliseen selkkaukseen, Smith sanoo tarkoittaen, että ainakin perinteiseen aseelliseen konfliktiin Suomi olisi jo varautunut."

Haluaisimmeko elää sellaisessa todellisuudessa, jota hallitsee Venäjä ja Venäjän intressit. Suomi pysyisi näennäisesti liittoutumattomana ja taistelujen ulkopuolella, mutta joutuisi samalla Venäjän puolelle rintamaa. Vaihtoehtona myös omat tappiot, mutta Venäjän expansion pysäyttäminen ja Suomen säilyminen läntisen maailman osana. Edesmenneen sotainvalidin ja kolmen sodan veteraanin poikana valitsisin tämän tien itselleni ja lapsilleni! Hiiteen Paavot, Paulat, Sepot ja Erkit!
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä. Venäjä on nykyjohtonsa toimesta karvansa osoittanut. Jos jotain tulee niin minun puolesta mieluummin nyt kun minä olisin rivissä eikä sitten kun pojat joutuvat sotaan. Tietty siellä on juuri nyt muiden poikia, mutta...
 
Minuteman kirjoitti:
"Henkilöt, jotka ovat toimineet yhteistyössä Neuvostoliiton tai DDR:n salaisen palvelun kanssa, ovat käytännössä riski kaikille Venäjän vallasta vapautuneille valtioille. Erityisesti tilanteessa, missä Venäjä nyt on ryhtynyt uudelleen luomaan imperiumia ja nakertamaan naapurimaidensa suvereniteettiä, jokainen korkeissa tehtävissä oleva henkilö, jolla on luurankoja kaapissa, on helppo painostuksen kohde venäläisille."

"YYA-aika palautti Suomeen tsaarinaikaisen matelun. Intellektuelli toisensa jälkeen liittyi Kekkosen aikana ystävyyden ylistäjien joukkoon. Paavo Haavikko arveli, että Suomen ulkopolitiikka veisi henkisen selkärangan katkeamiseen. Hän tosin piti mätää opportunismia suomalaisten kansanluonteen ja hengen ytimenä ja suorastaan kansalaisuskontona.

Mallinen osoittaa toisaalta, että moni aluksi valheeseen mukaan lähtenyt intellektuelli (Paavo Rintala, Pentti Saarikoski ja Arvo Salo) kritisoi ajan valheellisuutta kirjoissaan jo 1980-luvulla.

Opportunismin takana oli kuitenkin selkeä idea, jota voinee minusta pitää koko YYA-ajattelun ideana. Mika Aaltola puhuu hämärryttämisestä. Samalla kun puhuttiin “ystävyydestä” ja näytettiin nöyriltä, ajettiin päättäväisesti Suomen etua. Hämärryttäminen johti kuitenkin itsepetokseen. Se oli suomettumisen ajan suurin tragedia: hämärrytetty vastarinta muuttui henkiseksi miehitykseksi. Nuori polvi vasemmalla alkoi oikeasti uskoa YYA-liturgiaan päinvastoin kuin Kekkosen ikäpolvi.

Yhdeksi traagisimmista hahmoista alistumisen kulttuurissa osoittautuu professori Matti Klinge. Klingelle Tukholman syndrooma on koko elämän ydinkokemus. Hän rakastui panttivangin ottajiin ja alkoi kirjoissaan edistää Venäjän asiaa."

"Suomettumisen ajan historian avaamista vastustetaan, eikä se ole ihme. Kyse ei ole vain Tiitisen listasta, historian ymmärtämisestä ja 70-luvun poliitikkojen tekojen kaivelusta.

Aleksanteri-Instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro analysoi Suomen ja Venäjän suhteita Ylen uutisessa “asiantuntijana”. Vielä 80-luvulla sama mies oli jatkuvassa yhteydessä DDR:n suurlähetystöön SKP(y):n edustajana. SKP(y) oli Suomen Kommunistisen Puolueen taistolaisvähemmistön sirpalepuolue, joka sittemmin on ottanut nimen SKP.

Vaikka Kangaspuro on näkyvin taistolainen, joka on siirtynyt taistolaisuudesta Venäjän uuden patriotismin ymmärtäjien joukkoon, koko taistolaisajan toimittajasukupolvi on edelleen vaikuttamassa mieliimme. Toimittajaporukka on onnistunut siirtämään ajatuksensa seuraavalle sukupolvelle. Taistolaisten iskulauseen ”Nato on rauhan perikato” sisältö on siirtynyt seuraavalle länsikriittiselle sukupolvelle."

Lukekaa koko juttu tuolta: http://sarastuslehti.com/2015/03/31/suomettumisen-luurangot/
Klikkaa laajentaaksesi...

Parhaisiin ikinä näkemiini kuuluvaa analyysiä YYA-ajasta.
 
Kotimaa
Presidentti Halosen ja Venäjän väleistä nostetaan kissa pöydälle uutuuskirjassa
Juha-Pekka Tikka
22.2.2015 klo 00:01
Lustraatio-teos kysyy, mikä oli Tarja Halosen presidenttiajan kahdentoista vuoden saldo.


Jukka Mallisen, Martti Puukon ja Arto Luukkasen Lustraatio ilmestyy 2. maaliskuuta. Suomessa varsin tuntematon lustraatio-sana tarkoittaa puhdistautumista. Sitä on käytetty maailmalla erityisesti Itä-Euroopan maiden kommunistiajan jälkeen tekemistä selvityksistä, laeista, rajoituksista ja keskustelusta.

Pamfletinomaisessa artikkelikokoelmassa käydään eri tavoin läpi Suomen suhdetta itänaapuriin. Kirjassa esitetään suurta pyykinpesua, "kansallista perkaamista" ja totuuskomissiota suomettumisen ajasta.

Kirjassa muistutetaan, että presidenttinä Tarja Halonen näytti hoitavan käytännössä yksin Suomen ja Venäjän välistä politiikkaa. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta valitti, ettei saanut tapaamisista tietoa.

Tarja Halonen kirjan mukaan säästyi presidentin viranhoitoon liittyvältä kritiikiltä. Kirjassa ihmetellään, ettei presidentti tullut julkisuuteen ja tv-uutisiin enempää 11.9.2001 kuin Thaimaan tsunaminkaan aikaan, jolloin "olisi ollut juuri arvojohtajan paikka tulla esiin", mutta silti häntä ei arvosteltu.

"Suomen perustuslain mukaan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa. Tarja Halonen kuitenkin omi Suomen ja Venäjän suhteiden hoidon täysin itselleen", Lustraatiossa todetaan.

"Hankalia kysymyksiä ei hänelle esitetty".

Naapurin poika Pietarista
"Halonenhan on kaiken aikaa korostanut erinomaisia henkilösuhteitaan Vladimir Putinin kanssa. Eräässä Suomen Kuvalehden julkaisemassa haastattelussa Halonen totesi, että hän ja Putin ovat ystäviä ja että Vladimir Putinilla on hyvä huumorintaju, joka on samankaltainen kuin hänellä itsellään", kirja toteaa.

Lustraatiossa muistellaan A-Studion toimittajan kysyneen presidentti Tarja Haloselta, kumpi mahtaa liittyä Natoon ensin, Suomi vai Venäjä. Halonen vastasi vitsailleensa samasta asiasta Vladimir Putinin kanssa.

"Halosen presidenttikaudella ei voinut välttyä siltä vaikutelmalta, että suhteet Venäjään olivat samantyyppiset kuin mihin sodanjälkeisessä YYA-Suomessa totuttiin - ”luottamukselliset”. Kuka muuten määrittelee suuren ja pienen valtion välisen luottamuksellisuuden tason? Suomen ja Venäjän tapauksessa se ei takuuvarmasti ole Suomi. Tarja Halosen kahden presidenttikauden perinnöksi monelle suomalaiselle jäi täysin vääristynyt, kiiltokuvamainen kuva Putinin Venäjästä".

Kirjassa kuvaillaan länsieurooppalaista järkytystä Venäjän toimista Ukrainassa. "Entäpä sitten Suomi? Suomen tiedotusvälineissä Putin totuttiin näkemään erityisesti presidentti Tarja Halosen hyvänä ystävänä joten monet suomalaiset ovat järkyttyneet kun 'naapurin poika Pietarista', kuten Halonen on ystäväänsä kutsunut, onkin toisenlainen kuin Suomessa on haluttu uskoa."

"Suomessa on kuitenkin haluttu uskoa, että Putin todellakin on se Halosen ystävänä tunnettu, mukava naapurin poika Pietarista, eikä suinkaan kylmäverinen KGB-mies Leningradista. Lisäksi Suomessa on ilmeisesti uskottu tai haluttu uskoa, että arvaamaton karhu muuttuu pehmoleluksi jos sitä kutsuu nalleksi."

Postsovjeettinen Viro
Lustraatio toteaa Tarja Halosen entisen lehdistöpäällikkö Maria Romantschukin kirjoittaneen muistelmakirjassaan, että Vladimir Putin oli ensimmäisen kauden alussa ujolta vaikuttava hyväkäytöksinen mies, jonka valta muutti machompaan suuntaan. "Niinpä niin, on yleisesti tunnettu tosiasia, että Neuvostoliitossa ujoimmat ja herkimmät kaunosielut hakeutuivat juuri KGB:n palvelukseen".

"Romantschuk antaa myös ymmärtää, että Halonen osasi käsitellä Putinia, eli häntä olisi siis tässä tapauksessa heiluttanut koiraa. Kriittisen ulkopuolisen tarkkailijan silmin näytti kuitenkin siltä, että Halonen myötäili jatkuvasti Kremliä. Hän kertoi vuonna 2005 Iltalehdessä, että Suomi ja Venäjä jakoivat periaatteet demokratiasta, hyvästä hallinnosta ja oikeusvaltiosta. Vuonna 2008 Georgian sodan jälkeen hän oli ensin kauan hiljaa koko asiasta, eikä hän koskaan sen jälkeenkään tuominnut tai edes arvostellut Venäjän toimia Georgiassa."

"Halonen jopa arvosteli samoihin aikoihin Viroa, ettei se osaa hoitaa suhteitaan Venäjään ja että se kärsii postsovjeettisesta traumasta."

Kirja muistuttaa Halosen osallistuneen 2008 syyskuun alussa EU:n Georgiaa käsitelleeseen huippukokoukseen, vaikka silloinen ulkoministeri Alexander Stubb oli aktiivisesti osallistunut Georgian tulitaukoneuvotteluihin ETYJ:n puheenjohtajana.

Lustraatiossa katsotaan, että 1990-luvulla näytti vähän aikaa siltä, että suomettumisen pahimmista piirteistä päästään eroon.

"Kaikki muuttui kuitenkin 2000-luvun alussa kun presidentti Vladimir Putin tuli presidentiksi. Venäjän ”uusien kasvojen" ilmestyminen tapahtui jo vuonna 2000 kun uusi ”sekurokratia” ts. turvallisuuskoneiston miesten valta ilmestyi demokraattisen Venäjän tuhkasta. Myös Suomessa tapahtui suuri muutos: presidentti Ahtisaaren seuraajaksi tuli Tarja Halonen ja Venäjän äänen kuunteleminen ja reaalipolitiikka oli taas muotia. Vanhat talvihorrokseen vaipuneet suomettujat alkoivat taas herätä. Nyt alkoi myös uudelleen vuohien ja lampaiden erottelu: russofobien ja Venäjän-rakastajien etsintä".




http://lustraatio.fi/
 
Eikös Luukkanen ole ehdollakin?
 
ak.tied kirjoitti:
Väyrysen vois lähettää jassmilla viralliselle valtiovierailulle. Seuraava eduskunta vois säätää kyllä jonkun lain, jolla varmistettaisiin, ettei se voi enää ikinä asettua ehdolle mihinkään... vaan onhan sitä omalla tavallaan hupaisaa seurata...
Klikkaa laajentaaksesi...

Väyrynen alkaa onneksi massavanhenemaan. Alkava vaalikausi jäänee viimeiseksi.

Lehtomäki sen sijaan on paljon huolestuttavampi henkilö. Muijasta voi tulla vaikka uusi Kekkonen. Mistä niin nuori edes on imenyt poliittisen ideologiansa?
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top