Rahoituksesta: sodankäynti rahoitetaan velalla. Jos rahaa ei tipu kans.väl. rahoitusmarkkinoilta, lainaa valtio kansalaisiltaan. Vihkisormuksia ei heti tarvitse sulattaa, koska suomalaisilla on pelkästään pankkitileillä arviolta 80 miljardia euroa. Lisäksi sitten muut sijoitukset.
Sodankäynnin rahoittaminen
- Viestiketjun aloittaja StmSvejk
- Aloitus PVM
Vain muutama päivä sitten uutisoitiin, että aseelliseen maanpuolukseen sodassa halukkaiden määrä on vähentynyt seitsemän prosenttiyksikköä edellisestä kyselystä. Suuntaus on mielestäni aivan selvä. Eli maanpuolustustahto ei ole ainakaan kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana!
Jos luvut järkyttävät niin sille ei voi mitään. Nykymaailmassa ei ole minkäänlaisia perusteita estää naisia, lapsia ja vanhuksia pakenemasta sotaa toiseen maahan. Toinen kysymys onko meillä edes resursseja länsirajan valvontaan?
Kuinka moni sitten palaa? Kuka haluaa palata sotaakäymättömästä maasta jossa on korkea elintaso, johonkin sodan runtelemaan maahan missä joutuisi jakamaan kerrostaloasunnon toisen perheen kanssa tai ison omakotitalon vielä useampien ihmisten kanssa? Raatamista 10-20 vuotta, että sotaa edeltävä elintaso ja elämisenlaatu saavutettaisiin? Balkanilla ovat olleet kovasti katkeria, kun pakolaiset ovat palanneet taskut täynnä kovaa valuuttaa ja ovat vielä perustaneet kahviloita, videovuokraamoja ja muita yrityksiä. Kuinka moni pakolainen on palannut Suomesta kotimaahansa kun olot ovat rauhoittuneet?
Suomessa vallitsee loppumaton usko siihen, että talvisodan ihme toistuu. Usein unohtuu täysin sen tausta. Suomi oli jättiharppauksin kehittynyt 20- ja 30-luvuilla. Maattomat olivat saaneet maata, talous oli kehittynyt, lukutaidosta tuli vihdoin kaikkien taito ja ennen sotaa oli muutama hyvä vuosi jolloin vedettiin suuret sadot ja työllisyys maassa oli oikein hyvä. Neukut olivat tuhonneet paranoidisissa puhdistuksissa oman upseeristonsa ja rykmenttiä tai jopa divisioona johtivat miehet jotka olisivat olleet päteviä komppaniaa johtamaan. Tuhatsevskin ideat ilmavoimien ja panssareiden tukemista syvistä murroista oli hylätty ja oli siirrytty proletaaristenmassojen taktiikkaan ja panssarivaunujen ripotteluun sekä tehottomaan siviilikohteiden pommittamiseen.
Suomen talouskasvu on ollut pysähdyksissä viimeiset 10 vuotta. Tulevaisuus tarjoaa lähinnä kovempaa kilpailua ja heikompaa elämänlaatua. Kansakunnalle ei ole samantekevää kokeeko se menevänsä alas vai ylös. Siinä vaiheessa on sitten täysi turha näyttää käppyrää tai rätinkiä, että "koskaa ei ole mennyt näin hyvin". Itse asiassa tuo lause on toistuvasti esitetty milloin missäkin valtiossa ja se on yleensä tarkoittanut, että aurinko on laskemassa. Osakkeen omistajat ja globalisaatiovoittajat voivat sitten taistella omat sotansa.
Jos luvut järkyttävät niin sille ei voi mitään. Nykymaailmassa ei ole minkäänlaisia perusteita estää naisia, lapsia ja vanhuksia pakenemasta sotaa toiseen maahan. Toinen kysymys onko meillä edes resursseja länsirajan valvontaan?
Kuinka moni sitten palaa? Kuka haluaa palata sotaakäymättömästä maasta jossa on korkea elintaso, johonkin sodan runtelemaan maahan missä joutuisi jakamaan kerrostaloasunnon toisen perheen kanssa tai ison omakotitalon vielä useampien ihmisten kanssa? Raatamista 10-20 vuotta, että sotaa edeltävä elintaso ja elämisenlaatu saavutettaisiin? Balkanilla ovat olleet kovasti katkeria, kun pakolaiset ovat palanneet taskut täynnä kovaa valuuttaa ja ovat vielä perustaneet kahviloita, videovuokraamoja ja muita yrityksiä. Kuinka moni pakolainen on palannut Suomesta kotimaahansa kun olot ovat rauhoittuneet?
Suomessa vallitsee loppumaton usko siihen, että talvisodan ihme toistuu. Usein unohtuu täysin sen tausta. Suomi oli jättiharppauksin kehittynyt 20- ja 30-luvuilla. Maattomat olivat saaneet maata, talous oli kehittynyt, lukutaidosta tuli vihdoin kaikkien taito ja ennen sotaa oli muutama hyvä vuosi jolloin vedettiin suuret sadot ja työllisyys maassa oli oikein hyvä. Neukut olivat tuhonneet paranoidisissa puhdistuksissa oman upseeristonsa ja rykmenttiä tai jopa divisioona johtivat miehet jotka olisivat olleet päteviä komppaniaa johtamaan. Tuhatsevskin ideat ilmavoimien ja panssareiden tukemista syvistä murroista oli hylätty ja oli siirrytty proletaaristenmassojen taktiikkaan ja panssarivaunujen ripotteluun sekä tehottomaan siviilikohteiden pommittamiseen.
Suomen talouskasvu on ollut pysähdyksissä viimeiset 10 vuotta. Tulevaisuus tarjoaa lähinnä kovempaa kilpailua ja heikompaa elämänlaatua. Kansakunnalle ei ole samantekevää kokeeko se menevänsä alas vai ylös. Siinä vaiheessa on sitten täysi turha näyttää käppyrää tai rätinkiä, että "koskaa ei ole mennyt näin hyvin". Itse asiassa tuo lause on toistuvasti esitetty milloin missäkin valtiossa ja se on yleensä tarkoittanut, että aurinko on laskemassa. Osakkeen omistajat ja globalisaatiovoittajat voivat sitten taistella omat sotansa.
Viimeksi muokattu:
En tiedä onko tämä oikea viestiketju viestilleni, mutta parempaakaan en löytänyt. Tässä kun puhutaan (ainakin enimmäkseen..) rahasta ja taloudesta.
Eli kysymykseni kuuluu mikä rooli eurolla on EU:n turvallisuuspolitiikassa? Vai onko sillä roolia? Miten yhteinen valuutta vaikuttaa asioihin kriisitilanteessa, sodassa?
Muistelin, ja netistä asiasta sain varmistusta, että Suomen liittymistä EU:hun ja myös myöhemmin EMU:un eli euroon perusteltiin ulko- ja turvallisuuspoliittisin syin.
Seppo Tiihosen mukaan:
http://vm.fi/documents/10623/110696...109a5-b2ea-4348-85a0-c51a979d158f?version=1.0
”Hallitus viittasi talous- ja rahaliittoon yleisellä tasolla myös maaliskuussa 1997 eduskunnalle annetussa selonteossa Euroopan turvallisuuskehitys ja Suomen puolustus17.3.1997 Selonteossa todettiin, että Suomen turvallisuuspolitiikan perustekijöinä ovat sotilaallinen liittoutumattomuus, itsenäinen puolustus ja Euroopan unionin jäsenyys.
Taloudellinen ja poliittinen yhdentyminen sitoo jäsenvaltiot keskinäiseen yhteistyöhön, riippuvuuteen ja yhteisvastuuseen. Selonteossa hallitus ilmoitti, että EU-jäsenyyteen ei sisälly sotilaallisia turvallisuustakuita, mutta siihen kuuluu yhteisvastuuseen perustuva suoja. ”Talous- ja rahaliitto syventää EU:n integraatiota ja vahvistaa yhteisvastuuseen perustuvaa turvallisuutta. ... Toimintakykyinen unioni vastaa Suomen turvallisuusetuja.” Hallitus perusteli tässä Suomen EMU-jäsenyyttä poliittisista lähtökohdista käsin. Se ei arvioinut EMU:n ja sen instituutioita pelkästään taloudelliselta kannalta.” s.39-40
Mitä tarkemmin ottaen tarkoitettiin tällä ”yhteisvastuullisuuteen perustuvalla suojalla”? Tiihonen:
”Poliittisten näkökohtien lisäksi monet muut ministerit toivat esille heti Suomen Ey-jäsenyysvalmistelujen alussa Suomen EU-jäsenyyden ja euroalueeseen osallistumisen turvallisuuspoliittista merkitystä. Myös suuri valiokunta puolusti tätä näkökantaa todeten, että ”tällainen epäsuora turvallisuuspoliittinen vaikutus voitaisiin perustella lähinnä sillä, että kuulumisella EU:n ytimeen olisi itsessään psykologisesti ja poliittisesti Suomen turvallisuutta lisäävä vaikutus. Muissa unionin jäsenvaltioissa talous- ja rahaliittoa ei kuitenkaan tarkastella turvallisuuteen vaikuttavana kysymyksenä.”
Vielä vuonna 1998, jolloin lopulliset päätökset Suomen euroalueeseen liittymisestä oli tehtävä, pääministeri Lipponen muistutti uudestaan turvallisuuspoliittisista argumenteista seuraavasti: ”Toisen maailmansodan päätyttyä Suomi oli yksin suhteissaan Neuvostoliiton kanssa. Vaikka länsivallat tukivat Suomen itsenäisyyttä poliittisesti ja taloudellisesti, ne eivät olleet valmiita ottamaan mitään riskejä Suomen puolustamiseksi. ... Meillä on nyt yhdessä muiden unionin jäsenmaiden kanssa mahdollisuus vaikuttaa sekä omiin että koko Euroopan asioihin. Olemme mukana tekemässä yhteistä eurooppalaista politiikkaa, emme ainoastaan sopeutumassa toisten tekemiin päätöksiin. Unionin jäsenenä me ajamme tehokkaimmin omia kansallisia etujamme, emme päätä seinään hakkaamalla emmekä mallioppilaana, vaan yhteistyössä kaikkien jäsenmaiden kanssa.” ... Euroopan unionin tiivistyminen sekä talous- ja rahaliiton EMU:n viimeisen vaiheen käynnistyminen tuo juuri oikeaan aikaan Eurooppaan vakautta ... Integraatiotaan tiivistävä unioni vahvistaa poliittista rooliaan. Unionin yhteisiin pelisääntöihin perustuva rauhan ja hyvinvoinnin rakenne on uuden Euroopan ydin”. ... EU:n poliittinen, kauppapoliittinen ja EMU:n myötä taloudellinen painoarvo kasvaa, mikä edellyttää suuremman vastuun ottamista yleismaailmallisten ongelmien, myös turvallisuusongelmien, ratkaisusta.” s.46-47
Onko yhteinen valuutta siis vain epäsuorasti euroalueen turvallisuutta lisäävä tekijä? Tekijä, joka psykologisesti ja poliittisesti lisää yhteisvastuuta ja siten kunkin maan turvallisuutta? Lipponen vihjasi, että EU:n ja EMU:n myötä länsivallat olisivat valmiimpia ottamaan riskejä Suomen puolustamiseksi toisin kuin toisen maailmansodan jälkeen. Onko näin?
Itse pähkäilisin, että varmasti jonkinlainen turvallisuutta lisäävä vaikutus yhteisvaluutalla on. Tuo psykologia lienee selvä, mitä enemmän yhteistä eri mailta löytyy, niin sitä pienempi kynnys on ajaa yhteisiä etuja ja myös tarvittaessa puolustaa toista. Myös mahdollinen hyökkääjä tietää tämän ja sen kynnys hyökkäykseen kasvaa. Me-henki kasvaa. Tämä ei liene ihan vähäpätöinen asia, demokratioissa kun paljon merkitsee yleinen mielipide.
Mutta aiheuttaako euro mitään sitovaa tai vahvempaa syytä yhteiseen puolustukseen tositilanteessa? Tai päin vastoin, onko yhteisvaluutalla mahdollisesti negatiivisia vaikutuksia esim. Suomelle kriisitilanteessa?
Risto Murto pohti https://www.verkkouutiset.fi/keskuspankki-on-myos-sotakassa-euromailla-vahva-riippuvuus-toisistaan-45105/ Verkkouutisissa asiaa. Sotaan joutuva maa tarvitsee paljon rahaa sotimiseen ja myöhemmin jälleenrakennukseen. Yleensä tuo raha hankitaan maan keskuspankista ja nyt siis esim. Suomen tapauksessa EKP:sta. Vai onko EKP tälläiseen valmis? Entä muut euromaat? Onko muiden pakko myöntyä sotatilassa olevan maan rahoitukseen vai voiko kriisimaan potkia pois eurosta?
Millaisia vaikutuksia välittyy toisiin euromaihin? Varmaankin mitä enemmän rahaa menee sotimiseen, niin euron arvo heikkenee. Vai heikkeneekö se jo heti konfliktin alettua kun epävarmuus tulevasta iskee markkinoille?
Onko vaikutukset niin vahvoja, että ne edesauttavat tai jopa pakottavat muut euromaat tekemään asialle jotain? Työntäisikö nämä vaikutukset muita maita rientämään sotamaan avuksi vai päin vastoin?
Netistä en löytänyt (ainakaan vielä) asiaan sen kummempaa selvyyttä. Löytyisikö täältä painavia mielipiteitä ja näkemyksiä?
Eli kysymykseni kuuluu mikä rooli eurolla on EU:n turvallisuuspolitiikassa? Vai onko sillä roolia? Miten yhteinen valuutta vaikuttaa asioihin kriisitilanteessa, sodassa?
Muistelin, ja netistä asiasta sain varmistusta, että Suomen liittymistä EU:hun ja myös myöhemmin EMU:un eli euroon perusteltiin ulko- ja turvallisuuspoliittisin syin.
Seppo Tiihosen mukaan:
http://vm.fi/documents/10623/110696...109a5-b2ea-4348-85a0-c51a979d158f?version=1.0
”Hallitus viittasi talous- ja rahaliittoon yleisellä tasolla myös maaliskuussa 1997 eduskunnalle annetussa selonteossa Euroopan turvallisuuskehitys ja Suomen puolustus17.3.1997 Selonteossa todettiin, että Suomen turvallisuuspolitiikan perustekijöinä ovat sotilaallinen liittoutumattomuus, itsenäinen puolustus ja Euroopan unionin jäsenyys.
Taloudellinen ja poliittinen yhdentyminen sitoo jäsenvaltiot keskinäiseen yhteistyöhön, riippuvuuteen ja yhteisvastuuseen. Selonteossa hallitus ilmoitti, että EU-jäsenyyteen ei sisälly sotilaallisia turvallisuustakuita, mutta siihen kuuluu yhteisvastuuseen perustuva suoja. ”Talous- ja rahaliitto syventää EU:n integraatiota ja vahvistaa yhteisvastuuseen perustuvaa turvallisuutta. ... Toimintakykyinen unioni vastaa Suomen turvallisuusetuja.” Hallitus perusteli tässä Suomen EMU-jäsenyyttä poliittisista lähtökohdista käsin. Se ei arvioinut EMU:n ja sen instituutioita pelkästään taloudelliselta kannalta.” s.39-40
Mitä tarkemmin ottaen tarkoitettiin tällä ”yhteisvastuullisuuteen perustuvalla suojalla”? Tiihonen:
”Poliittisten näkökohtien lisäksi monet muut ministerit toivat esille heti Suomen Ey-jäsenyysvalmistelujen alussa Suomen EU-jäsenyyden ja euroalueeseen osallistumisen turvallisuuspoliittista merkitystä. Myös suuri valiokunta puolusti tätä näkökantaa todeten, että ”tällainen epäsuora turvallisuuspoliittinen vaikutus voitaisiin perustella lähinnä sillä, että kuulumisella EU:n ytimeen olisi itsessään psykologisesti ja poliittisesti Suomen turvallisuutta lisäävä vaikutus. Muissa unionin jäsenvaltioissa talous- ja rahaliittoa ei kuitenkaan tarkastella turvallisuuteen vaikuttavana kysymyksenä.”
Vielä vuonna 1998, jolloin lopulliset päätökset Suomen euroalueeseen liittymisestä oli tehtävä, pääministeri Lipponen muistutti uudestaan turvallisuuspoliittisista argumenteista seuraavasti: ”Toisen maailmansodan päätyttyä Suomi oli yksin suhteissaan Neuvostoliiton kanssa. Vaikka länsivallat tukivat Suomen itsenäisyyttä poliittisesti ja taloudellisesti, ne eivät olleet valmiita ottamaan mitään riskejä Suomen puolustamiseksi. ... Meillä on nyt yhdessä muiden unionin jäsenmaiden kanssa mahdollisuus vaikuttaa sekä omiin että koko Euroopan asioihin. Olemme mukana tekemässä yhteistä eurooppalaista politiikkaa, emme ainoastaan sopeutumassa toisten tekemiin päätöksiin. Unionin jäsenenä me ajamme tehokkaimmin omia kansallisia etujamme, emme päätä seinään hakkaamalla emmekä mallioppilaana, vaan yhteistyössä kaikkien jäsenmaiden kanssa.” ... Euroopan unionin tiivistyminen sekä talous- ja rahaliiton EMU:n viimeisen vaiheen käynnistyminen tuo juuri oikeaan aikaan Eurooppaan vakautta ... Integraatiotaan tiivistävä unioni vahvistaa poliittista rooliaan. Unionin yhteisiin pelisääntöihin perustuva rauhan ja hyvinvoinnin rakenne on uuden Euroopan ydin”. ... EU:n poliittinen, kauppapoliittinen ja EMU:n myötä taloudellinen painoarvo kasvaa, mikä edellyttää suuremman vastuun ottamista yleismaailmallisten ongelmien, myös turvallisuusongelmien, ratkaisusta.” s.46-47
Onko yhteinen valuutta siis vain epäsuorasti euroalueen turvallisuutta lisäävä tekijä? Tekijä, joka psykologisesti ja poliittisesti lisää yhteisvastuuta ja siten kunkin maan turvallisuutta? Lipponen vihjasi, että EU:n ja EMU:n myötä länsivallat olisivat valmiimpia ottamaan riskejä Suomen puolustamiseksi toisin kuin toisen maailmansodan jälkeen. Onko näin?
Itse pähkäilisin, että varmasti jonkinlainen turvallisuutta lisäävä vaikutus yhteisvaluutalla on. Tuo psykologia lienee selvä, mitä enemmän yhteistä eri mailta löytyy, niin sitä pienempi kynnys on ajaa yhteisiä etuja ja myös tarvittaessa puolustaa toista. Myös mahdollinen hyökkääjä tietää tämän ja sen kynnys hyökkäykseen kasvaa. Me-henki kasvaa. Tämä ei liene ihan vähäpätöinen asia, demokratioissa kun paljon merkitsee yleinen mielipide.
Mutta aiheuttaako euro mitään sitovaa tai vahvempaa syytä yhteiseen puolustukseen tositilanteessa? Tai päin vastoin, onko yhteisvaluutalla mahdollisesti negatiivisia vaikutuksia esim. Suomelle kriisitilanteessa?
Risto Murto pohti https://www.verkkouutiset.fi/keskuspankki-on-myos-sotakassa-euromailla-vahva-riippuvuus-toisistaan-45105/ Verkkouutisissa asiaa. Sotaan joutuva maa tarvitsee paljon rahaa sotimiseen ja myöhemmin jälleenrakennukseen. Yleensä tuo raha hankitaan maan keskuspankista ja nyt siis esim. Suomen tapauksessa EKP:sta. Vai onko EKP tälläiseen valmis? Entä muut euromaat? Onko muiden pakko myöntyä sotatilassa olevan maan rahoitukseen vai voiko kriisimaan potkia pois eurosta?
Millaisia vaikutuksia välittyy toisiin euromaihin? Varmaankin mitä enemmän rahaa menee sotimiseen, niin euron arvo heikkenee. Vai heikkeneekö se jo heti konfliktin alettua kun epävarmuus tulevasta iskee markkinoille?
Onko vaikutukset niin vahvoja, että ne edesauttavat tai jopa pakottavat muut euromaat tekemään asialle jotain? Työntäisikö nämä vaikutukset muita maita rientämään sotamaan avuksi vai päin vastoin?
Netistä en löytänyt (ainakaan vielä) asiaan sen kummempaa selvyyttä. Löytyisikö täältä painavia mielipiteitä ja näkemyksiä?
Huhta
Greatest Leader
Mielekiintoisia kysymyksiä, @Eräs .
Vastaan lyhyesti, koska ymmärrän asiasta yhtä paljon sika astrologiasta.
Valtiot ovat kuin psykopaatteja. Ne eivät tunne me-henkeä. Eurooppa ei ole millään muotoa mikään yhtenäinen maa toisin kuin Yhdysvallat. Me-hengen kasvattaminen tavallisten suomalaisten ja saksalaisten välillä ei ole mitään sellaista, johon kannattaisi erityisesti luottaa. Tunnetko itse olevasi nyt läheisempi liettualaisten kanssa kuin viisi vuotta sitten, koska meillä on nykyään yhteinen valuutta? En minä ainakaan tunne.
Pew Research Center (tutkimus löytynee googlella, HS:n juttu) kyseli eri Nato-maiden kansalaisilta, pitäisikö maan puolustaa Naton itäisiä jäsenmaita, jos nämä joutuisivat hyökkäyksen kohteeksi. Hyvin meni!
Saksalaisista 53 prosenttia vastusti ajatusta, ja vain 40 prosenttia olisi ollut valmiita puolustamaan... ja esimerkiksi Baltian maiden tapauksessa siellä on nyt kuitenkin koko paketti käytössä: EU, EURO, NATO.
Euron hyödyt tulevat kylmän todellisuuden puolelta. Mikä hyvänsä epävakaus missä hyvänsä euroalueella voi aiheuttaa ikäviä vaikutuksia valuutan kehitykseen, ja voitaneen pitää todennäköisenä, että muut euromaat antaisivat "pehmeää" apua (diplomatiaa, materiaalia) tämän uhkan lievittämiseksi. Suoraan sotilaalliseen apuun ei sen sijaan tuolta pohjalta kannata luottaa.
Lisäksi euro säilyttänee kriisitilanteessa arvonsa paremmin kuin markka, sikäli kuin konflikti on vain Suomessa eikä kaikkialla Euroopassa. Oma markka saattaisi sen sijaan olla arvoltaan hyvinkin lähellä vessapaperia, kun ensimmäinen laukaus on ammuttu.
Vastaan lyhyesti, koska ymmärrän asiasta yhtä paljon sika astrologiasta.
Valtiot ovat kuin psykopaatteja. Ne eivät tunne me-henkeä. Eurooppa ei ole millään muotoa mikään yhtenäinen maa toisin kuin Yhdysvallat. Me-hengen kasvattaminen tavallisten suomalaisten ja saksalaisten välillä ei ole mitään sellaista, johon kannattaisi erityisesti luottaa. Tunnetko itse olevasi nyt läheisempi liettualaisten kanssa kuin viisi vuotta sitten, koska meillä on nykyään yhteinen valuutta? En minä ainakaan tunne.
Pew Research Center (tutkimus löytynee googlella, HS:n juttu) kyseli eri Nato-maiden kansalaisilta, pitäisikö maan puolustaa Naton itäisiä jäsenmaita, jos nämä joutuisivat hyökkäyksen kohteeksi. Hyvin meni!
Saksalaisista 53 prosenttia vastusti ajatusta, ja vain 40 prosenttia olisi ollut valmiita puolustamaan... ja esimerkiksi Baltian maiden tapauksessa siellä on nyt kuitenkin koko paketti käytössä: EU, EURO, NATO.Euron hyödyt tulevat kylmän todellisuuden puolelta. Mikä hyvänsä epävakaus missä hyvänsä euroalueella voi aiheuttaa ikäviä vaikutuksia valuutan kehitykseen, ja voitaneen pitää todennäköisenä, että muut euromaat antaisivat "pehmeää" apua (diplomatiaa, materiaalia) tämän uhkan lievittämiseksi. Suoraan sotilaalliseen apuun ei sen sijaan tuolta pohjalta kannata luottaa.
Lisäksi euro säilyttänee kriisitilanteessa arvonsa paremmin kuin markka, sikäli kuin konflikti on vain Suomessa eikä kaikkialla Euroopassa. Oma markka saattaisi sen sijaan olla arvoltaan hyvinkin lähellä vessapaperia, kun ensimmäinen laukaus on ammuttu.