Sodankäynnin "välineet" joiden kehittäminen olisi teknisesti mahdollista Suomelle!

Museo kirjoitti:
SJ kirjoitti:
Bulkkituotteet kannattaisi ostaa kotimaasta. Tai oletan, että puhut tuotteista kuten ammukset? Ammustuotantoahan meillä on jo valmiiksi, joskin se taitaa olla hieman ongelmissa.

Tarkoitan bulkkituotteella kaikkea sellaista missä määrä on tärkeämpi kriteeri kuin laatu. Meillä nyt kuitenkin vielä on reserviläisarmeija jolle ei voi koko joukolle huippukalustoa hankkia niin ne bulkkitavarat on hankittava maailmanmarkkinoilta sieltä missä niitä halvalla valmistetaan. Esimerkinomaisesti voisi ihan surutta ostaa tykit Etelä-Koreasta, ammukset Turkista, telakuorma-autot Singaporesta, konekiväärit Kiinasta ja maastopuvut Vietnamista.

Mitenkäs paljon oltaisiin valmiita tinkimään tuosta laadusta? Laatu sisältää myös sellaiset ominaisuudet kuten varastoitavuuden ja käyttöturvallisuuden. Muuten olen kyllä samaa mieltä, mutta kovin paljon en alkaisi laadusta tinkimään, vaan asettaisin tietyn tason laatuvaatimuksille ja sitten katsoisin mistä sen saa halvimmalla. Norjalaiset hommasivat uusia MG-3:ia turkista ja sen perään taisivat lähettää joka ikisen aseen takaisin saamaan uuden piipun. Jos Turkkilaiset ammukset olisivat samaa laatua, niin niitä ei saisi rauhanaikana niitä ei saisi käyttää, sotaan mennessä ne olisivat vanhentuneet ja ne eivät olisi kuitenkaan olleet erityisen tarkkoja verrattuna meillä normaalisti käytössä olevat. Singaporesta ja E-Koreasta olisin valmis harkitsemaan noita mainitsemiasi tuotteita. Kiinasta ja Vietnamista en hankkisi sotilastarvikkeita ihan samasta syystä, kuin sadan komitea ei halua meidän hankkivan aseita Israelista. Lisäksi mahtaakohan Vietnamilla olla tuotantoa sellaisille materiaaleille mitä meillä on maastopuvuissa? Jos ei, niin tuskin se hinta olisi merkittävästi halvempi, kun se materiaali on se kallis osa.
 
Kyllä laatu mielestäni korvaa määrän monessakin asiassa eli turkkilaiset ammukset eivät välttämättä vastaa laadullisesti lapuan ammuksia. Eli ruudinlaadussa saattaa olla suuriakin eroja riippuen missä ja miten valmistettu, Miten varastoitu jne. Muutoinkin Suomella olisi hyvä olla kotimmaista "strategista" tuotantoa eli tuotantoa jolla sotatoimien jatkuminen pystytään takaamaan. ammukset ja suurin osa henkilökohtaisista aseista olisivat varmaan ainakin niitä joita täytyisi kotomaassa pystyä tuottamaan.

Suomella olisi vahvuuksia varmaankin monessakin asiassa tuottaa sotilaskäyttöön tarkoitettua materiaalia jolla olisi ihan hyvä kilpailla tarjouksista maailmalla. Suomi ei vain ole kiinnostava kohde tuottaa mitään koska maastavienti säädökset ovat niin tiukat ja heti jos ostetaan jotain poliittisesti epäkorrektista maasta (esim. israel) nousee kauhea älä mölö kun suomi tukee sotaa käyvää maata... Todellisuudessa ase kauppaa täytyy käydä sotaa käyvien maiden kanssa koska siellä se raha liikkuu. Suomen ei kannata kehittää kalliita järjestelmiä pelkästään omaan käyttöön koska kaikki tietävät että pv hankkii materiaalia vasta sitten harmaan vaiheen aikana.

Mutta asiaan eli uskoisin että suomen kannattaisi edellämainitusta huolimatta kehittää tiedusteluun omia sensoreita ja omaa kaukovaikutus kykyä.
 
SJ kirjoitti:
Museo kirjoitti:
SJ kirjoitti:
Bulkkituotteet kannattaisi ostaa kotimaasta. Tai oletan, että puhut tuotteista kuten ammukset? Ammustuotantoahan meillä on jo valmiiksi, joskin se taitaa olla hieman ongelmissa.

Tarkoitan bulkkituotteella kaikkea sellaista missä määrä on tärkeämpi kriteeri kuin laatu. Meillä nyt kuitenkin vielä on reserviläisarmeija jolle ei voi koko joukolle huippukalustoa hankkia niin ne bulkkitavarat on hankittava maailmanmarkkinoilta sieltä missä niitä halvalla valmistetaan.

Mitenkäs paljon oltaisiin valmiita tinkimään tuosta laadusta? Laatu sisältää myös sellaiset ominaisuudet kuten varastoitavuuden ja käyttöturvallisuuden. Muuten olen kyllä samaa mieltä, mutta kovin paljon en alkaisi laadusta tinkimään, vaan asettaisin tietyn tason laatuvaatimuksille ja sitten katsoisin mistä sen saa halvimmalla.

Laatu ja laatu. Nykyinen puolustussuunnittelu lähtee kai siitä että puutteet varustuksessa paikataan harmaan vaiheen aikana takavarikoimalla vehkeet siviiliyhteiskunnalta, muuntamalla siviilituotantoa sotatarviketuotannoksi ja shoppailemalla keräilyeriä maailmalta. Kuvatulla tavalla hankittavaksi aiotut sotavarusteet edustavat varmaan sitten sitä länsimaalaista huippulaatua myös?
 
Tuosta nokian testilaboratoriosta ja konkretisoitumisesta tuli mieleen, niin sanlan eka versio tais tulla käyttöön -80 ja kyljessä luki valmistajana nokia. Mitäs luulette että minkä verran sanlan kehityksessä opittuja juttuja aikoinaan otettiin mukaan kännykkään. Useassa historiikissa mainitaan Nokian ottaneen mukaan tekstiviestit kännyköihin vaikkei niihin kovin paljon uskottu. Oiskohan helpottanut päätöstä se että oli jo valmis testattu tekiniikka sen toteuttamiseksi.Sanlan kehitys pysähtyi kun Nokia lopetti sen parissa puuhailun.
Tetran kehityksesä nokialla tais olla kanssa sormensa pelissä. Muut kotimaiset toimijat onkin sitten olleet pienempiä ja tuotteet vähemmän massoille suunnattu.
 
Pitäisiköhän tuon otsikon sitenkin olla:

Sodankäynnin välineet joiden kehittäminen olisi poliittisesti mahdollista Suomelle?

Nimittäin noiden puolustustarvikkeiden viennissä on se ongelma, että lehdistö on haukkana kimpussa mikäli jotain edes sotatarvikkeelta haiskahtavaa viedään johonkin eettisesti "ei niin korkeatasoiseen" maahan (noin puolet maapallon valtioista). Poliitikot ovat vähintään yhtä nihkeitä vientihankkeille ja taitaa esim. SDP:n puolueohjelmassa vieläkin olla koko aseviennin lopettaminen?

Aikoinaanhan Suomessa oli käytäntö, että kotimaassa pyrittiin tuottamaan huomattava osa bulkkitavarasta kuteen esim. rynkyt, konekiväärit ja lähes kaikki ammukset. Herrasmiessopimus meni sillä tavoin, että kun tarpeeksi korkealaatuinen tuote oli saatu aikaiseksi niin puolustusvoimat tilasi tavaraa säännöllisesti yleensä melko pienissä erissä tuotantolinjojen ylläpitämiseksi. Harrastettiin myös poikkeusoloihin varautumista. Esimerkiksi tehtaassa ei tuotettu puolustustarvikkeita mutta pv:n ja firman yhteistyönä jyrsittiin esim. sopivat työkalut joilla olisi voitu aloittaa puolustustarvikkeiden tuotanto sitten poikkeusolojen hyökyessä päälle.

Edellä mainitut käytännöt jatkuivat aina 50-luvulta Suomen suureen lamaan asti. Voidaan sanoa, että maailmankirjat menivät sekaisin. Asemarkkinat täyttyivät itäisen Euroopan ylijäämäkamasta ja sieltä löytyi kaikkea kivaa poiskantohintaan. Nyt voitiin lisäksi tilata tavaraa sellaisista maista jotka olisivat aikaisemmin olleet poliittisesti mahdottomia kuten Saksa ja Kiina.

En tiedä kuinka perillä nuoremmat foorumilaiset ovat Suomen taloushistoriasta mutta kyllä lama oli sellainen suonenisku ettei paremmasta väliä. On ylipäätänsä ihme, että Hornetit ja moni muu puolustushankinta saatiin vedettyä kunnialla läpi. Se, että suomalaisen puolustusvälineteollisuuden "piikki" suljettiin oli loppujen lopuksi aika pieni tappio. "Joka puolustaa kaikkea ei puolusta mitään." Jotain rahatilanteesta kertoo varmasti sekin, että puolustusvoimilla ei ollut kaikkina vuosina edes halua korjata käytössä vaurioituneita rynkkyjä vaan vikaantuneet aseet varastoitiin korjausta odottamaan. Aikoinaanhan M 91 oli tarkoitus olla jokaisen varusmiehen maastopuku vuoteen 93 mennessä. Tilanne oli kuitenkin käytännössä se, että suurimmissa varuskunnissa noita vasta alettiin jakaa lomapuvuiksi herran vuonna 1993, eikä niinkään halusta osoittaa nykyaikaisuutta vaan sen takia ettei vanhaa suntispukuakaan hommattu lisää.

Käytännössähän ei oon jakamiselta vältyttiin vain sen takia, että puolustusvoimat aloitti LKP-varastoista syömisen 90-luvun alussa. Tätä samaa syömistä on jatkunut näihin päiviin asti. Luonnollisesti ongelma on pysynyt poissa suuren yleisön tietoisuudesta ja se tulee vain ajoittain ilmi mm. kenkäpulan muodossa.

Oikea tapa menestyä vientimarkkinoilla ei ole se, että katsotaan mitä osataan ja yritetään saada se kaupaksi. Kyllä markkinataloudessa menestyvät ne jotka tuottavat sitä mitä kysytään. AMV on sekä huono, että hyvä esimerkki asiasta. Suomalaisilla sattui olemaan kokemusta panssaroiduista pyöräajoneuvoista ja sopiva tuote siinä tilanteessa jossa kyseisten ajoneuvojen kysyntä alkoi lisääntyä. Voidaankin puhua sodankäynnin trendeistä. Esimerkiksi taistelupanssarivaunujen kehitys ja tuotanto on selvästi hidastunut vuoden 1990 jälkeen. Panssaroituja pyöräajoneuvoja taas tarvitaan jatkuvasti likaisiin pieniin sotiin ympäri maailmaa.

Suurin menetys on kuitenkin ollut suomalaisten erittäin nihkeä suhtautuminen sotilaspalveluyrityksiin. Tuolla alalla olisi nimittäin voitu kääriä valtaisat rahasummat viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kyseinen ala on nyt sitten elänyt useamman kehitysvaiheen ja on aivan selvää, että jos nyt joku suomalainen firma yrittäisi mukaan olisivat markkinat jo täysin kyllästetty ja markkinaosuuksista taistellaan verisesti. Suomalaisten rooli alalla onkin ollut rivimiehen rooli ja nyt myöhemmin tietenkin pikkupomona toimiminen kehitysmaiden rivimiehille. Voi vain kuvitella mikä markkinarako olisi ollut jos esim. Patria training olisi myynyt afganistaniin esim. neukkuaseisiin liittyvää tietämystä ja kouluttajia? Nykyisessä jälkisuomettuneessa ilmapiirissä on turha edes haaveilla koulutuskeskuksesta jossa koulutettaisiin kehitysmaiden poliiseja, turvallisuusjoukkoja sekä sotilaita tai jopa kotimaisia varusmiehiä sekä reserviläisiä? Suomessa vastustetaan lapsellisesti "sodan kaupallistumista"! Ajatus on kuitenkin yhtä realistinen kuin se, että puolustusvoimien käyttämien aseiden tulisi olla valmistettu "valtion tehtaissa". Toki ymmärrän, että Suomessa "oikaa työtä" on vain tavaroiden tekeminen ja kaikki muu on näpertelyä. Palveluita saisi tuottaa vain valtio ja kunnat - on myös selvää, että ne eivät saa maksaa mitään. Paljon helpompaa on että rahat otetaan verotuksessa ja nautitaan sitten "ilmaisista" palveluista. Suu vaahdossa puhutaan luovasta luokasta ja postmodernista palveluyhteiskunnasta - todellisuudessa Suomi on maa jossa ansiosidonnaisella oleva sellunkeittäjä aloittaa kapakkatappelun koska ei halua maksaa 1,5 euroa narikasta. Toki lainsäädäntö on tehnyt 100 vuoden ajan eron viinan ostamisen ja anniskelun välille- mutta asenteet senkun pysyy ja paranee. Suomessa on vielä onnistuttu risteyttämään talonpoikaisuus, venäläinen virkamies alamaisuus ja stalinistinen taistolaisuus- tuloksena on sellainen sekasikiö että on ihme että näinkin pitkälle on päästy...
 
noska kirjoitti:
Tuosta nokian testilaboratoriosta ja konkretisoitumisesta tuli mieleen, niin sanlan eka versio tais tulla käyttöön -80 ja kyljessä luki valmistajana nokia. Mitäs luulette että minkä verran sanlan kehityksessä opittuja juttuja aikoinaan otettiin mukaan kännykkään. Useassa historiikissa mainitaan Nokian ottaneen mukaan tekstiviestit kännyköihin vaikkei niihin kovin paljon uskottu. Oiskohan helpottanut päätöstä se että oli jo valmis testattu tekiniikka sen toteuttamiseksi.Sanlan kehitys pysähtyi kun Nokia lopetti sen parissa puuhailun.
Tetran kehityksesä nokialla tais olla kanssa sormensa pelissä. Muut kotimaiset toimijat onkin sitten olleet pienempiä ja tuotteet vähemmän massoille suunnattu.

Tuossa yhdestä englannin kielisestä uutisesta luin että että Suomessa testataan ja kehitettään teknologiaa jolla kännykät voidaan ottaa (alueellisten) joukkojen käyttöön sodan ajan viestiminä. Joku suomalainen majuri tai vastaava siitä jauhoi. Olikohan uutinen päivätty 2008 vuodelle.

Foorumilla tätä epäiltiin kun postasin kyseisen uutisen. No en tiedä, luulisi että jonkinlainen systeemi tuotakin kautta on mahdollista kehittää.

Lieneekö sitten Nokia ihan ite tässä taustapiruna?
 
Second kirjoitti:
Tuossa yhdestä englannin kielisestä uutisesta luin että että Suomessa testataan ja kehitettään teknologiaa jolla kännykät voidaan ottaa (alueellisten) joukkojen käyttöön sodan ajan viestiminä.
Joku suomalainen majuri tai vastaava siitä jauhoi. Olikohan uutinen päivätty 2008 vuodelle.

Foorumilla tätä epäiltiin kun postasin kyseisen uutisen. No en tiedä, luulisi että jonkinlainen systeemi tuotakin kautta on mahdollista kehittää.

Jotenkin näin?
0vSG7H38J4g[/media] + GnuRadio

Toi pöydällä oleva laatikko johon GSM-tukiasema on ohjelmoitu, maksaa luokkaa $1000. Jos noita aletaan tuottamaan sarjassa, niin sitten tietty hinta laskee huomattavasti.
 
Last edited by a moderator:
Nerokasta! Toimiessaan, siis jos on luotettava ja liikenne kestää häirintää, systeemi on nerokas. Tuollalaillahan saadaan alueellisten joukkojen nopea viestintä toimimaan kriisi/sota aikana minimaallisin kustannuksin kun jokainen omistaa vähintään 1 kännykän. Ongelma taitaakin olla tuolla maastossa tukiasemien voimansaanti ja kännyköiden lataaminen...aggregaatteja ja muuntajia sekä paristolatureita tarvitaan.

Muistan 1998 kertauksessa erään upseerin puhuneen GSM-verkon käyttämisestä sota-aikana, mutta ei siitä juuri muuta sanottu kuin että "kannattaa käyttää niin kauan kuin se toimii".
 
elso kirjoitti:
Second kirjoitti:
Tuossa yhdestä englannin kielisestä uutisesta luin että että Suomessa testataan ja kehitettään teknologiaa jolla kännykät voidaan ottaa (alueellisten) joukkojen käyttöön sodan ajan viestiminä.
Joku suomalainen majuri tai vastaava siitä jauhoi. Olikohan uutinen päivätty 2008 vuodelle.

Foorumilla tätä epäiltiin kun postasin kyseisen uutisen. No en tiedä, luulisi että jonkinlainen systeemi tuotakin kautta on mahdollista kehittää.

Jotenkin näin?
0vSG7H38J4g[/media] + GnuRadio

Toi pöydällä oleva laatikko johon GSM-tukiasema on ohjelmoitu, maksaa luokkaa $1000. Jos noita aletaan tuottamaan sarjassa, niin sitten tietty hinta laskee huomattavasti.

Ehkä jotakin tuon suuntaista. Juttu oli lyhyt ja teknisestä toteutuksesta siinä ei puhuttu mitään.
 
Last edited by a moderator:
Einomies1 kirjoitti:
Nerokasta! Toimiessaan, siis jos on luotettava ja liikenne kestää häirintää, systeemi on nerokas. Tuollalaillahan saadaan alueellisten joukkojen nopea viestintä toimimaan kriisi/sota aikana minimaallisin kustannuksin kun jokainen omistaa vähintään 1 kännykän.

Tuota, GSM-verkon standardit tulevat aika pian vastaan.

* 1 tukiasema kykenee kerrallaan ylläpitämään 4 puhelua, eli jos eversti soittaa majurille ja kapteeni luutnantille on ad hoc verkon kapasiteetti käytetty

* Puhelimet voivat olla joka jampalla mutta sim kortit pitäisi tulla talon puolesta

* Toimiva GSM verkko vaatii tukiaseman, base station controllerin ja kaksi tietokantaa (voivat toki pyöriä samalla koneella mutta silti).

* uuden uutukaisen metsästysvhf:n saa halvimmillaan 150 eurolla eli niitä ostaa tuollaisen järjestelmän hinnalla ~10 kpl
 
Älypuhelimet ja PDA:t tulevat mullistamaan tuon viestintäsysteemin. Ajamalla niihin yhden valmisohjelman sisälle (esim. MicroSD-muistikortti, joka jaetaan kaikille), niillä voidaan esimerkiksi perustaa WLAN-verkkoja tiedonsiirtoon lähimatkoille. Toinen vaihtoehto on USB-väylään laitettava mokkula v2, jossa on sisäänrakennettuna ohjelmistot sen käyttöön (ja koko koneen kaappamiseksi vain tähän tarkoitukseen mm. tietoturvaseikoista johtuen). Mokkula v2 sisältäisi sitten antennit sun muut, jotta se voisi kommunikoida muiden mokkula v2 laitteiden, TETRA-päätelaitteiden ja WLAN-verkkojen kanssa. Tietenkin sisäänrakennettu SanLa, tuliasemapääte, jne. tuki olisivat myös olemassa, jolloin yksi ainoa tablettitietokone/läppäri pystyisi kommunikoimaan kaikkien erilaisten laitteiden (myös vanhojen) kanssa käyttäen kaikkia saatavilla olevia yhteysmenetelmiä (WLAN, 3G, Wimax, jne.).

Puhelinten uudelleenohjelmointikaan ei ole poissuljettua, jolloin ne voisivat olla yhteydessä toisiinsa GSM/UMTS taajuuksilla välittäen verkkoa eteenpäin keskenään. TETRA-puhelimissa tämmöinen ominaisuus on jo sisäänrakennettuna, eli kunhan 1 puhelin pääsee jostain isompaan verkkoon, niin se voi oman antenninsa kautta jakaa tuon verkon toisille TETRA-puhelimille jotka taas jakavat sen toisille jne. jne. Tuollainen järjestelmä on äärimmäisen häirinnänkestävä, jos puhelimia vaan on siellätäällä.

Tuollaisen mokkula v2. kustannukset lienevat ehkä satasen-parin luokkaa. Maksimissaan muutamia satasia. Ei paha hinta, ei lainkaan.
 
Olettaisin moissa tuollaisissa vempeleissä olevan huomattavasti suuremmat patterit, jotta ne kestävät hieman enemmän käyttöä kuin nykykännykät joissa pattereita on pienennetty, jotta saadaan puhelinta pienemmäksi? Paitsi tietenkin silloin kun käytetään ukkojen omia puhelimia.
 
Mitähän ominaisuuksia saadaan ihan "pelkkää" sirua kehittämällä?
 
Creidiki kirjoitti:
Tuota, GSM-verkon standardit tulevat aika pian vastaan.

* 1 tukiasema kykenee kerrallaan ylläpitämään 4 puhelua, eli jos eversti soittaa majurille ja kapteeni luutnantille on ad hoc verkon kapasiteetti käytetty

* Puhelimet voivat olla joka jampalla mutta sim kortit pitäisi tulla talon puolesta

* Toimiva GSM verkko vaatii tukiaseman, base station controllerin ja kaksi tietokantaa (voivat toki pyöriä samalla koneella mutta silti).

* uuden uutukaisen metsästysvhf:n saa halvimmillaan 150 eurolla eli niitä ostaa tuollaisen järjestelmän hinnalla ~10 kpl

Ehkei kumminkaan ole järkeä lähteä rakentamaan täysiveristä GSM-verkkoa kriisin aikana. Siitä ei mielestäni ollut kyse.

Puhelimien ja BTS:n välisen radiorajapinnan (nimeltään Um) toteutus käyttäen OpenBTS:ää ja lopun hoitaminen Asterixilla luulisi riittävän.

Lisää tietoa toiminnasta:
OpenBTS
GSM-toteutus Niuen saarella OpenBTS:llä

2 yhtäaikaista puhelua ei käsittääkseni ole rajoitus, SIMmit eivät ongelma, eikä nyt rakenneta täysipäistä GSM-järjestelmää vaan pikemminkin vain osa siitä.

Tietenkään ei kannata jättää kaikkea GSM:n varaan, vaan VHF, Tetra-verkko ja kumppanit voivat toimiessaan täydentää toisiaan. Jos kriisiaikana kaupallisten toimijoiden GSM-tukiasemat syystä tai toisesta leviävät käsiin, sillä on varmasti osaltaan vaikutus ihmisten mielialaan, joten radioamatöörien tai muiden pystyyn pykäämä low-end-GSM ei varmasti ainakaan huononna tilannetta millään tavalla. Iloa toimivasta gesmistä olisi takuulla myöskin alueella toimiville sotilaallisille joukoille.
 
SJ kirjoitti:
Olettaisin moissa tuollaisissa vempeleissä olevan huomattavasti suuremmat patterit, jotta ne kestävät hieman enemmän käyttöä kuin nykykännykät joissa pattereita on pienennetty, jotta saadaan puhelinta pienemmäksi? Paitsi tietenkin silloin kun käytetään ukkojen omia puhelimia.

akkuteknologia kehittyy parhaillaan huimaa vauhtia ja kriisi ei (toivottavasti) ole puhkeamassa vielä huomenna

Olennaisempaa kuin se mitä kyettäisiin tekemään on se mikä on taloudellisesti järkevää. Joku kommentoi aiemmin tässä ketjussa jonkin (oliko risteilyohjus) kehittämisen olevan halvempaa kuin markkinoilla valmiina oleva tuote. Näin ei valitettavasti ole. Minkä tahansa nykyaikaisen tuotteen tuotekehitys maksaa moninkertaisesti valmiin tuotteen hinnan ja tuotekhitykseen uponneiden kulujen peittäminen on ensimmäiset vuodet huomattavasti suurempi kustannuserä kuin materiaali- tai tuotantokustannukset.
 
Ennakkoluulottomasti tehden voisi konstruoida vaikka kaksipaikkaisen koulukoneen puusta ja hiilikuidusta (/lasikuidusta). Nythän noi liimatkin on hyviä niin ei ole sitä vaaraa että osat tippuu kesken lennon niinkuin PM-1 koelennolla.

Vaativampaa faitteriin en usko että rahkeet riittää.
 
Kaasugeneraattoreita kyettäisiin tekemään. Esimerkiksi happi-typpigeneraattorikombolle olisi maailmalla tilaus. Markkinoilla on vain yksi siirrettävä malli. Ai niin mutta sehän onkin jo suomalainen. Laser gas oy:n tuote.
 
Nyt olisi tietysti tilaisuus iskeä myös stealth markkinoille erittäin pienellä tiedustelukoneella..lennokki ( UAV ) tai ei.
 
Miksei. Norjalaiset ovat tuossa jo todella pitkällä.
 
Koska tätä ennen en havainnut laivasto ketjua, niin laitan tänne: Eli tuossa näin maininnan kuinka pistää Hormuz:n salmi kiinni joksikin aikaa. Pari pohjamiinaa ja muutama sata öljytynnyriä täynnä betonia miinoiksi naamioituna. Tietenkin, jos miinoja on jemmassa tarpeeksi, niin meidän toki kannattaa käyttää oikeita, mutta ei kai ne valemiinatkaan haittaa, jos aikaa vaan on laskea niitä.
 
Back
Top