Sitä on niin vaikea ymmärtää noita aikoja kokemattoman. Vaikka sitä jotain pientä vaaran paikkaa on elämässä nähnyt, tuota touhua kun miettii... Miten siellä yksikään säilytti terveen järjen? Kesällä 1944 pöly ja paskakin nousi kesken kesäpäivän moneen kilometriin ja peitti auringon, että tuli aivan pimeää.
Sillanpääaseman, jossa taistelivat alkupäivinä JR 7 ja JR 49, pitämisen ratkaisi IIIAKE eli Siilasvuo. Martola pyysi levännyttä pataljoonaa. Se oli Er.P 25. II/JR 57 oli reservissä Vuokselassa ja se siirrettiin myös Äyräpäähän 7.7. kun Er.P 25 hajosi ja jauhautui liitoksistaan, JR 7 ja JR 49 olivat myös jo aika lopussa.
Vuosalmellahan oli paljon porukkaa. 2.D:n, 15.D:n ja PsD:n joukkoja.
Vuosalmen varsinaiset tappajaiset olivat vasta Äyräpään sillanpään menetyksen jälkeen, ja siellä se hyökkääjän tie suljettiin. Mutta kai jokainen tuntikin voi olla kallis, mikä Äyräpäässä tapeltiin. Se on aina tietysti se yksi juttu. JR 7:n ja JR 49:n paikka ei todellakaan heinäkuun alun Äyräpäässä ollut kadehdittava, takana vuolas Vuoksi, ei linnoitteita, ei syvyyttä. JR 49:n komentaja Wahlbeck muuten kaatui sillanpäässä.
Erityisansio, jos puhutaan taistelusta sillanpäässä ja sen menettämisen jälkeen, Vuosalmen torjunnasta kuuluu monien muiden lisäksi kaikessa tarkastelussa Yrjö Valkaman JR 57:lle, joka oli koottu liki samoilta seuduilta kuin Er.P 25, hiukan pohjoisempaa Ylä-Satakunnasta vain ja miehistöaineksen taisteluarvo (ikärakenne) oli parempi. Oli I/JR 57 (Hälvä), joka koottiin Virroilla (aikaisemmin Keski-Suomen piiriin kuuluneessa joukossa mukana oli monia talvisodan Taipaleen voittamattoman pataljoona Polónin miehiä, tosin esitaistelijoina suuri osa heistä jäi kentälle jo vuonna 1941), oli II/JR 57 (Mannerheim ristin ritari Antti Hänninen, mutta en tiedä, missä pataljoona koottiin, Porin suojeluskuntapiirissä kuitenkin) ja III/JR 57 (Taipaleen veteraani Kilpeläinen), joka koottiin Ikaalisissa, joten siellä oli miehiä ihan samoilta seuduilta kuin Äyräpään kirkonmäellä olleessa erillispataljoonassa.
Hännisen II/JR 57 oli muuten Äyräpäässä vielä pari päivää kirkonmäen antautumisen jälkeen, ja vetäytyi viimeisenä joukko-osastona taistelujärjestyksessä Kylä-Paakkolan alueelta 9.7. Väsynyt II/JR 57 tuli Oravakytöön, jossa virtolaiset olivat nyt reservissä ja josta Er.P 25 oli lähtenyt Äyräpäähän. Reservissä 1-2 päivää huilannut Hälvän pataljoona alistettiin PsD:lle ja lähetettiin Juvolan alueelle ja myös Hännisen porukka alistettiin Lagukselle, ja se siirtyi hyvin lyhyen huokauksen jälkeen Lampelaan. Ikaalisten miehet taas, eli III/JR 57, lähtivät sitten ensimmäisenä vastahyökkäykseen. Tämä hyökkäys vei sen Niittylohkolle ja asemat menivät sillä hujauksella Vuokseen asti. Nyt ei enää vaihtoa kuulunut. 12.7. - 13.7. oli sitten venäläisten hirvein yritys läpi koskaan Vuosalmen taisteluissa. Hälvän virtolaismiehet pysyivät monien veteraanihaastattelujen mukaan poteroissa, vaikka panssarit ajoivat läpi. Olivat kai oppineet Taipaleessa linnustamaan miehet pois kylmästi ja jättää panssarit tuhottavaksi syvyyteen. Kaikki hyökkäykset torjuttiin kauttaaltaan JR 57:n puolustusalueella. Sitten se alkoi hiljentyä.