Sotahistoriallinen sukututkimus

lottako

Alikersantti
Olen uusi täällä ja kiinnostunut aiheesta hiljakkoin. Nyt tarttisin viisaammilta apua.
Olen kiinnostunut erään 4 Er.P 25 alikersantin historiasta. En vissiin osannut hakea tietoa oikeasta paikasta. Missä kyseinen pataljoona taisteli? Mistä löytyisi miehistöluettelo?
Toisekseen löysin mielenkiintoisen kuvan jossa on lotta jonka hnkilöllisyyden haluaisin tietää. Kirja on Olavi Antilan tekemä; ratkaisun kesä 1944. Sivulla 157 Eversti Lyytinen palkitsee lottaa Teikarin taistelujen jälkeen.
Kirjassa sanotaan kuvien olevan joko museovirastosta tai pääesikunnan kuvakeskuksesta. Kummastakaan en sitä löytänyt.
 
Kuvia voi etsiskellä sa-kuva.fi:stä: http://sa-kuva.fi/

Hakusanat ovat alkuperäisen kuvaajan kuvateksteistä. jotka usein ovat tyyppiä "Miinakentän onnellisesti ylittänyt ryssä". Etsimäsi kuva saattaa olla vaikka tuo, joka löytyi hakusanalla "Lyytinen" ja aikarajauksella heinäkuun alusta 1944 eteenpäin (19440701).


129961_r500.jpg
 
Wau! Tuota kuvaa en olekkaan nähnyt. Mutta ilmeisesti seuraavan otoksen jossa palkitaa tuo taempana seisova lotta. Ja hänen nimensä yms. haluaisin palavasti tietää, sillä hän on ilmetty nimä (tosin n.30 vuotta takaperin).
 
Olen uusi täällä ja kiinnostunut aiheesta hiljakkoin. Nyt tarttisin viisaammilta apua.
Olen kiinnostunut erään 4 Er.P 25 alikersantin historiasta. En vissiin osannut hakea tietoa oikeasta paikasta. Missä kyseinen pataljoona taisteli? Mistä löytyisi miehistöluettelo?
Toisekseen löysin mielenkiintoisen kuvan jossa on lotta jonka hnkilöllisyyden haluaisin tietää. Kirja on Olavi Antilan tekemä; ratkaisun kesä 1944. Sivulla 157 Eversti Lyytinen palkitsee lottaa Teikarin taistelujen jälkeen.
Kirjassa sanotaan kuvien olevan joko museovirastosta tai pääesikunnan kuvakeskuksesta. Kummastakaan en sitä löytänyt.

Sukulaissuhteeseen tai tutkimukseen vedoten saatat saada tietoja, esimerkiksi otteen kantakortista, johon on merkitty palvelushistoria, taistelupaikat, ylenemiset, palkitsemiset ym.

Arkistolaitoksen tuolta sivulta pääset alkuun:

http://www.arkisto.fi/fi/palvelut/selvitykset
 
Komppaan @Vonka a. Kantakortista saa tietää komppanian tarkkuudella joukon ja kaikki siirrot sekä ylennykset, kunniamerkit, haavoittumiset yms. palvelustiedot. Noiden perusteella on sitten helpompi rajata haku tiettyihin sotapäiväkirjoihin sekä sen joukkoyksikön, joukko-osaston tai yhtymän historiikkeihin, joista löytyy yleisemmin käsiteltynä mainitun joukon toimintaa. Esimerkiksi yhtymien mukaisesti (esim. PSD, 17.D&15.Pr. yms.) nimetty Suomen rintamamiehet 1939-45 kirjasarjasta saa hyvät perustiedot ja lisäksi noissa on jonkinlainen matrikkeli.
 
Kiitos vihjeistä. Mitään sukulaissuhdetta ei ole, vaan pelkkä kiinnostus. Nyt olen lukenut Aake Jermon Teräsmyrskyssä loppuun asti ja n. puoleen väliin vasta olen päässyt. Sen verran tietoa sain, että sotapäiväkirjan pito tuona heinäkuun alkuna oli heikonlaista jos ollenkaan. Tämä harmittaa. Kiinnostukseni kohdistuu alikersantti Sulo Rekolaan joka tietääkseni oli kadonnut Äyräpäässä 6.7.1944. Muuta tietoa en hänestä ole löytänyt.
Ymmärtääkseni tuo Er.P 25 oli koottu vanhemmista ja ei niin sotataitoisista miehistä. Oliko joukossa niitä jotka aikaisemminkin olivat kieltäytyneet astumasta vanhan rajan yli jatkososassa? Kuuluiko Rekola näihin "vastusteleviin" miehiin? Mikä on hänen koko sotilashistoriansa? Onko mahdollista että hän loikkasi toiselle puolelle vai ruhjoutuiko niin totaalisesti ettei ruumista löydetty? Missä kohden Äyräpäätä hänen viimeinen tiedetty asemapaikkansa oli?
Tässäpä ratkaisemista. Kuinka vaikeata on saada kantakortin tiedot nähtäväksi? Tuo tietokantojen käyttö tökki mulla eilen potutukseen asti; syy kyllä lienee käyttäjässä.
 
Kuinka vaikeata on saada kantakortin tiedot nähtäväksi?

Kun perustelet tutkimuksellisilla syillä, ei ongelmaa pitäisi olla. Sukututkimus on käsittääkseni asiallinen peruste, sukulaisuutta ei tarvitse osoittaa, koska olet kenties vasta tutkimassa sukulaisuutta.

Luonnollisesti kantakortin tiedot ovat luottamuksellisia, kantakorttia ei sellaisenaan kannata lähteä esim. täällä julkaisemaan, vaan sieltä voi poimia tietoja, joista kysellä.
 
Viimeksi muokattu:
Sen verran tietoa sain, että sotapäiväkirjan pito tuona heinäkuun alkuna oli heikonlaista jos ollenkaan. Tämä harmittaa.

Mainitun komppanian spk tuolta ajalta: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4584799

Kiinnostukseni kohdistuu alikersantti Sulo Rekolaan joka tietääkseni oli kadonnut Äyräpäässä 6.7.1944. Muuta tietoa en hänestä ole löytänyt.

Kaatuneet tietokannan tiedot: http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?id=521645&raportti=1

Kantakortti ihan oikeasti auttaa alkuun. http://www.arkisto.fi/fi/palvelut/selvitykset/tilaa-kantakortti

Ymmärtääkseni tuo Er.P 25 oli koottu vanhemmista ja ei niin sotataitoisista miehistä.

Jatkosodan tuo joukko aloitti nimellä III/JR 36, mutta nimi muuttui sitten. Tuossa vaiheessa kuitenkin vanhimpia ikäluokkia oli jo kotiutettu ja ja kotiutettiin. Miehistö on ollut kutakuinkin samanikäistä kuin muissakin reserviläisjoukoissa eli alle 30 vuotiasta. Aika kaukana siis niistä pappapataljoonista, joita Talvisodassa jouduttiin käyttämään maaliskuussa.

Oliko joukossa niitä jotka aikaisemminkin olivat kieltäytyneet astumasta vanhan rajan yli jatkososassa?

Joukkokieltäytymisiä tiedetään tapahtuneen [kesän 1944 aikana] ainakin 2D:lle alistetussa Er.P 25:ssä, jossa n. 40 miestä kieltäytyi heinäkuun alussa taistelemasta Äyräpään sillanpääasemassa.

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174242-erillinen-pataljoona-25-erp-25-osa-iii

Kuuluiko Rekola näihin "vastusteleviin" miehiin?

Mikäli spk, kantakortti tai rangaistuskirja ei tuosta kerro ja ketään hänen palvelustoveriaan ei ole mahdollista haastatella, niin asiaa on aivan mahdoton enää selvittää.

Mikä on hänen koko sotilashistoriansa? Onko mahdollista että hän loikkasi toiselle puolelle vai ruhjoutuiko niin totaalisesti ettei ruumista löydetty?

Kantakortti kertoo pohjan, josta voi laajentaa esim. mahdolliseen sk-arkistoon.

Kaikki on mahdollista. Uskottavinta kuitenkin on, että ruumis on tuhoutunut tai jäänyt viholliselle taistelukentän epäselvissä olosuhteissa

Missä kohden Äyräpäätä hänen viimeinen tiedetty asemapaikkansa oli?

Mikäli spk, kantakortti tai rangaistuskirja ei tuosta kerro ja ketään hänen palvelustoveriaan ei ole mahdollista haastatella, niin asiaa on aivan mahdoton enää selvittää.

Tässäpä ratkaisemista. Kuinka vaikeata on saada kantakortin tiedot nähtäväksi? Tuo tietokantojen käyttö tökki mulla eilen potutukseen asti; syy kyllä lienee käyttäjässä.

http://www.arkisto.fi/fi/palvelut/selvitykset/tilaa-kantakortti
 
Kiitos vihjeistä. Mitään sukulaissuhdetta ei ole, vaan pelkkä kiinnostus. Nyt olen lukenut Aake Jermon Teräsmyrskyssä loppuun asti ja n. puoleen väliin vasta olen päässyt. Sen verran tietoa sain, että sotapäiväkirjan pito tuona heinäkuun alkuna oli heikonlaista jos ollenkaan. Tämä harmittaa. Kiinnostukseni kohdistuu alikersantti Sulo Rekolaan joka tietääkseni oli kadonnut Äyräpäässä 6.7.1944. Muuta tietoa en hänestä ole löytänyt.
Ymmärtääkseni tuo Er.P 25 oli koottu vanhemmista ja ei niin sotataitoisista miehistä. Oliko joukossa niitä jotka aikaisemminkin olivat kieltäytyneet astumasta vanhan rajan yli jatkososassa? Kuuluiko Rekola näihin "vastusteleviin" miehiin? Mikä on hänen koko sotilashistoriansa? Onko mahdollista että hän loikkasi toiselle puolelle vai ruhjoutuiko niin totaalisesti ettei ruumista löydetty? Missä kohden Äyräpäätä hänen viimeinen tiedetty asemapaikkansa oli?
Tässäpä ratkaisemista. Kuinka vaikeata on saada kantakortin tiedot nähtäväksi? Tuo tietokantojen käyttö tökki mulla eilen potutukseen asti; syy kyllä lienee käyttäjässä.

Arkistolaitoksen sivut kyllä oikeastikin tökkivät joskus.

Äyräpäässä katosi tai tuhoutui täydellisesti niin ettei kohtalosta ole mitään tietoa, ainakin 60 miestä kolmessa päivässä.

Sulo Rekolasta julkiset tiedot ovat:
- syntynyt Punkalaitumella 13.02.1917, naimaton, mies, alikersantti, ei lapsia, joukko-osasto 4./Er.P 25, joukko-osastokoodi 6495, katoamisaika 06.07.1944, kadonnut ja julistettu virallisesti kuolleeksi.

4.K:n merkintöjen mukaan miehet joutuivat vetäytymään sillanpäästä ankarassa paineessa ja kerääntyivät huoltoon, mutta luutnantti Norén (mikäli saan käsialasta selvää) lähti viemään heitä takaisin sillanpäähän.

Enempää ei taistelupäivältä 6.7. oikein saa irti. Pitäisi olla kertojia. 7.7. aloitti "ryssä kovan tulivalmistelun ja sen jälkeen hyökkäsi päästen asemiimme". On huomattava, että venäläisillä oli 25 kenttätykistöpatteria, 100 kranaatinheitintä ja 100 maataistelu- ja pommikonetta Vuosalmi-Äyräpäässä. Joukko joutui sekaisin ja suurin osa vetäytyi Vuoksen yli uimalla. Haavoittuneilla ei ollut mahdollisuuksia, ja moni myös hukkui. Tämä merkittiin seuraavalle päivälle 7.7.

Vasta 9.7. venäläisten viiden divisioonan joukot saivat koko sillanpääaseman.

Hämeenkyröläinen Mikko Kallio (s. 1925) kertoi Veikko Huuskolle Ikaalisten kylpylässä (vrt. @pstsika n linkki):

Sitä on mietitty, oliko se seurausta siitä ”Raudun kapinasta” syksyllä 1941, kun JR 36:n miehet [mm. Hämeenkyrön, Mouhijärven ja Suodenniemen miehiä, VH] kieltäyty jatkamasta vanhan rajan takse ja noin 400 – 500 miehen voimin piiritti rykmentin komentajan komentopaikan. Mutta eihän me niitä miehiä oltu, niistä oli iso osa kaatunut ja haavoittunut ja kotiutettu. Meidän pataljoonassa oli nollakahdeksan syntyneitä ja vastaavia – sekä sitten meittiä nuori kokemattomia poikasia. Eikä se rykmentin komentajan ratkaisu ollut, pitää viimmeseen asti siitä Äyräpään sillanpääasemasta kiinni: käsky tuli ylempää. Mannerheim kertoo muistelmissaan, miten hänellä oli ensimmäisestä maailmansodasta myönteisiä kokemuksia vastaavanlaisen sillanpään pidosta Puolassa. Käsky tuli Päämajasta ja sitä oli toteltava. Kolme päivää taistelut riehuivat täysillä. Mistään ei saatu ruokaa. Vanikanpalat mitä kelläkin oli leipälaukussaan oli aikaa syöty.

Tämän mukaan miehistön joukossa oli paljon ikämiehiä ja sitten nuoria poikia. Aliupseereissa on ollut sitten ne kantavat solut eli Sulo Rekola on ollut yksi heistä.

6.7. Äyräpäähän ammuttiin keskitys ja venäläiset myös hyökkäsivät. Taisteluhautoja ei ollut eikä kallioon mitään voinut kaivaakaan. Jo silloin siis osa lähti pois (tuotiin takaisin Norénin toimesta), osa katosi täysosumasta. Luutnantti Norén haavoittui, saatiin veneellä yli mutta kuoli myöhemmin kenttäsairaalassa.

Viimeiset miehet kirkonmäellä olivat edelleen Er.P 25:n ja JR 7:n miehiä.

Mikko Kallio jatkaa Huuskolle vuonna 2002:

Me oltiin itäpuolella, Äyräpään kirkon seudulla. Äyräpään saha oli puolivälissä. Niiltä paikkeilta ryssä meni läpi, rantaan asti. Heikki Osara joutu siinä vangiksi. Minä ja Setälän Oiva oltiin siis kirkon puolella. Meitä oli vähän miehiä. Konekivääreitä ja panssarikauhuja oli riittämiin. Mutta ei ollut ruokaa eikä ollut vettä. Rautatie meni noin 300 metrin päässä. Meillä oli konekivääri siinä ratapenkassa. Tuommonen pari tuumaa radan yli ammuttiin sarjaa. Laskettelin 600 laukausta minuutissa. Se oli tehokasta. Siitä oli [vihollisen] vaikea mennä. Iskettiin eteneviä ryssiä jaloille. Tolta korolta se niitti tehokkaasti. Ei ihme, että ne oli vähän vihaisia kun saivat meidät.

Kersantti Veijo Jokela, 4./ER.P 25:n KKK-joukkueesta laittoi paitansa kiväärin nenään ja niin me sopimamme mukaisesti antauduimme. Ei ollut valkoista lippua, se Jokelan paita joka oli kyllä siinä touhussa pahasti rähjääntynyt, oli valkoisinta mitä meillä oli. SA:ssa kirjoitetaan että Ehrnroothin porukka näki miten kirkon luona heilutettiin valkoista lippua: se ei ollut valkoinen lippu, koska sellaista ei ollut heilutettavaksi, se oli Jokelan likainen paita. Jokela tuhosi monta tankkia. Se oli mitään pelkäämätön mies. Se makasi ruispellossa ja nosti sen paidan kiväärin nenään.

Nämä olivat viimeiset miehet Äyräpään kirkolla ja heitä oli Kallion mukaan tasan 27 kappaletta.

Nähdäkseni ainoa mahdollisuutesi saada lisätietoa olisi löytää vielä joku hengissä oleva 4./Er.P 25:n sotilas.




 
Viimeksi muokattu:
Menee vähän arvailuksi mutta jos isäntä olisi aikaisemmin kapinoinut, niin olisiko saanut pitää sotilasarvonsa.
 
Veikko Huusko laskee Er.P 25:n menetyksiksi 5.7.-7.7. seuraavaa:

Sotavangeiksi 101
Kaatuneita 13
Kadonneita 60
Haavoittuneita 227
Pataljoonan menetykset Äyräpäässä 401 miestä
 
Sitä on niin vaikea ymmärtää noita aikoja kokemattoman. Vaikka sitä jotain pientä vaaran paikkaa on elämässä nähnyt, tuota touhua kun miettii... Miten siellä yksikään säilytti terveen järjen? Kesällä 1944 pöly ja paskakin nousi kesken kesäpäivän moneen kilometriin ja peitti auringon, että tuli aivan pimeää.

Sillanpääaseman, jossa taistelivat alkupäivinä JR 7 ja JR 49, pitämisen ratkaisi IIIAKE eli Siilasvuo. Martola pyysi levännyttä pataljoonaa. Se oli Er.P 25. II/JR 57 oli reservissä Vuokselassa ja se siirrettiin myös Äyräpäähän 7.7. kun Er.P 25 hajosi ja jauhautui liitoksistaan, JR 7 ja JR 49 olivat myös jo aika lopussa.


Vuosalmellahan oli paljon porukkaa. 2.D:n, 15.D:n ja PsD:n joukkoja.

Vuosalmen varsinaiset tappajaiset olivat vasta Äyräpään sillanpään menetyksen jälkeen, ja siellä se hyökkääjän tie suljettiin. Mutta kai jokainen tuntikin voi olla kallis, mikä Äyräpäässä tapeltiin. Se on aina tietysti se yksi juttu. JR 7:n ja JR 49:n paikka ei todellakaan heinäkuun alun Äyräpäässä ollut kadehdittava, takana vuolas Vuoksi, ei linnoitteita, ei syvyyttä. JR 49:n komentaja Wahlbeck muuten kaatui sillanpäässä.

Erityisansio, jos puhutaan taistelusta sillanpäässä ja sen menettämisen jälkeen, Vuosalmen torjunnasta kuuluu monien muiden lisäksi kaikessa tarkastelussa Yrjö Valkaman JR 57:lle, joka oli koottu liki samoilta seuduilta kuin Er.P 25, hiukan pohjoisempaa Ylä-Satakunnasta vain ja miehistöaineksen taisteluarvo (ikärakenne) oli parempi. Oli I/JR 57 (Hälvä), joka koottiin Virroilla (aikaisemmin Keski-Suomen piiriin kuuluneessa joukossa mukana oli monia talvisodan Taipaleen voittamattoman pataljoona Polónin miehiä, tosin esitaistelijoina suuri osa heistä jäi kentälle jo vuonna 1941), oli II/JR 57 (Mannerheim ristin ritari Antti Hänninen, mutta en tiedä, missä pataljoona koottiin, Porin suojeluskuntapiirissä kuitenkin) ja III/JR 57 (Taipaleen veteraani Kilpeläinen), joka koottiin Ikaalisissa, joten siellä oli miehiä ihan samoilta seuduilta kuin Äyräpään kirkonmäellä olleessa erillispataljoonassa.

Hännisen II/JR 57 oli muuten Äyräpäässä vielä pari päivää kirkonmäen antautumisen jälkeen, ja vetäytyi viimeisenä joukko-osastona taistelujärjestyksessä Kylä-Paakkolan alueelta 9.7. Väsynyt II/JR 57 tuli Oravakytöön, jossa virtolaiset olivat nyt reservissä ja josta Er.P 25 oli lähtenyt Äyräpäähän. Reservissä 1-2 päivää huilannut Hälvän pataljoona alistettiin PsD:lle ja lähetettiin Juvolan alueelle ja myös Hännisen porukka alistettiin Lagukselle, ja se siirtyi hyvin lyhyen huokauksen jälkeen Lampelaan. Ikaalisten miehet taas, eli III/JR 57, lähtivät sitten ensimmäisenä vastahyökkäykseen. Tämä hyökkäys vei sen Niittylohkolle ja asemat menivät sillä hujauksella Vuokseen asti. Nyt ei enää vaihtoa kuulunut. 12.7. - 13.7. oli sitten venäläisten hirvein yritys läpi koskaan Vuosalmen taisteluissa. Hälvän virtolaismiehet pysyivät monien veteraanihaastattelujen mukaan poteroissa, vaikka panssarit ajoivat läpi. Olivat kai oppineet Taipaleessa linnustamaan miehet pois kylmästi ja jättää panssarit tuhottavaksi syvyyteen. Kaikki hyökkäykset torjuttiin kauttaaltaan JR 57:n puolustusalueella. Sitten se alkoi hiljentyä.
 
Menee vähän arvailuksi mutta jos isäntä olisi aikaisemmin kapinoinut, niin olisiko saanut pitää sotilasarvonsa.

Tämä mahdollinnen sotilasarvon menettäminen tai pikemminkin sotamieheksi alentaminen ja muutenkin rangaistukset näkyisivät kantakortista ja joukon rangaistuskirjasta. Kapinoinnilla ja kapinoinnilla on kuitenkin eroa jos ajatellaan noita kieltäytymisiä. Merkittävä osa totteli puhuttelun jälkeen.
 
Tämä mahdollinnen sotilasarvon menettäminen tai pikemminkin sotamieheksi alentaminen ja muutenkin rangaistukset näkyisivät kantakortista ja joukon rangaistuskirjasta. Kapinoinnilla ja kapinoinnilla on kuitenkin eroa jos ajatellaan noita kieltäytymisiä. Merkittävä osa totteli puhuttelun jälkeen.

Näinpä. Eilen töissä kahvitauolla lueskelin ketjua. Niin silloin vain tuli mieleeni nopeana ajatuksena.

Kun avun kyselijä epäili että olisi ollut kapinointia/kieltäytymistä jne taustalla sekä rangaistuksena..

Silloin tuli vaan mieleen..
 
Kiitos hurjasti! Te ootte ihania!
pstsika:n linkki tuonne sotapäiväkirjaan oli mahtava apu. Lueskelin merkintöjä päiviltä 28-29. ja siellä oli mainittu alikersantti Rekola joka oli ilmeisesti mennyt 9:n muun miehen kanssa pst(?) kursille. Käsialat noilla kirjottajilla on paikoitellen aika epämääräistä ja sitten vielä on nähtävissä että kynätkään ei aina tainneet olla käypäsiä.
Ilmeisesti ainoa mahdollisuus on tuo kantakortti, jotta pääsen uteliaisuudestani. Ja tietysti tuo JR36 tutkiskelu isomassa määrin.
Jatkakaa!
 
Kiitos hurjasti! Te ootte ihania!
pstsika:n linkki tuonne sotapäiväkirjaan oli mahtava apu. Lueskelin merkintöjä päiviltä 28-29. ja siellä oli mainittu alikersantti Rekola joka oli ilmeisesti mennyt 9:n muun miehen kanssa pst(?) kursille.

Kyllä, pst-kurssi siis on tarkoittanut panssarintorjuntakurssia ja kuten spk:ssa lukeekin, niin se on pidetty joukossa, jonka peiteluku on 6502 eli JR 57:n Tykkikomppaniassa (Panssarintorjuntakomppania).

Jatkosodan ja Lapin sodan aikaiset joukkojen peiteluvut "suomennuksineen" löydät täältä: http://www.arkisto.fi/uploads/Aineistot/kopsa[1].pdf
 
@TomTom tai @setämies voisi varmaan vaihtaa ketjun nimen sellaiseksi, joka viittaisi esim. ns. isoisätutkimukseen, koska ketjuhan juuri käsittelee tuota aihetta, vaikka mainittu alik. Rekola ei tässä tapauksessa olekaan aloittajan lähisukua. Tässä on kuitenkin sen verran paljon jo nyt vinkkiä, että se helpottaisi tulevaisuudessa muitakin samalla asialla olevia ja uudella nimellä se olisi selkeämmin havaittavissa.

Ketjun nimi siis voisi olla vaikkapa Sotahistoriallinen sukututkimus tai Isoisän sotataipaleen tutkinta.
 
Back
Top