Lähetin oikealla sivustalla olevat BMP-1:t (2 kpl, yhden jätin symbolisena eleenä Wieseliä miehittävien jalkaväkimiesten tueksi) tiedustelemaan Strv-122:n tarkempaa sijaintia. Ei mennyt oikein putkeen sekään, en nähnyt MITÄÄN, mutta ilmeisesti ruotsalaisten lämpökamerat kyllä näkivät BMP:t erinomaisen hyvin. Toinen vaunu tuhottiin ja toinen vetäytyi takaisin metsäsaarekkeen taakse savun turvin.
Hyppäsin toisen hengissäselvinneen T-72:n ampujan rooliin ja lähdettiin yhdellä vaunulla sitten etsimään niitä ruotsalaistankkeja. Vihdoinkin löysin mitä halusinkin: Ruotsalaisen psv:n peräpeilin ja tykkitorni suunnattu meikäläisen sijaan Wiesel-linjalle. Vaunu piikille ja TULTA!
Ilo päättyi kuitenkin lyhyeen kun Strv:n joukkuekamu täräytti peräpeilin ahdistelijasta kerralla läpi. Huomatkaa pikanttina yksityiskohtana vaunun persiistä syöksyvä alikali-nuoliammus. Ei liene tässäkään tapauksessa sisätilojen mukavuus huipussaan kuvaushetkellä. Enkä taaskaan edes nähnyt, mistä se ammus tarkalleen ottaen tuli, kun pikku näreet estävät silmämunalla havainnoinnin.
Kaiken kaikkiaan tilanne oli aika persiistä: Valtaosa ruotsalaisista taisteluvaunuista ja eloonjääneet panssarijääkärit lähestyivät Wiesel-linjaa, ja sivusta/selustaiskuihin oli enää komppanian johtovaunu ja vasemmalla sivustalla vielä toistaiseksi täysikuntoinen T-72-joukkue väijyssä. Plus yksi BMP pöpelikössä ja toinen Wieselillä jalkamiesten takana.
Suunnataan nyt katse hetkeksi tämän tehtävän pieneen sankaritarinaan, eli Wiesel-linjaa miehittävien panssarijääkärien edesottamuksiin. Ruotsalaiset olivat jo silmillä ja niiden CV-jääkärit rynnäköivät kohti asemia vahvalla tstpsv-tuella. Mutta meidän poijat antoivat tulta munille, tappioita kärsien mutta vielä enemmän niitä tuottaen.
"Kerrohan - Onko siellä ruotsalaisten taivaassa kuumaa?"
Tilanne oli kuitenkin täysin kriittinen. Myös T-72-komppanian komentovaunu oli tuhottu ruotsalaisten selustassa. Viimeinen oljenkorsi oli vasemman sivustan T-72-joukkue, jolla oli kuitenkin yhä vastassa ehkä ~4-5 enemmän tai vähemmän täysikuntoista sveduvaunua. Ei helppo rasti, vedonlyöntitoimiston kertoimet lupaavat ehkä 5-10% onnistumisen mahdollisuutta.
Mutta Paka-inttianimaation sanoin: Ei muuta kuin kovalla sykkeellä yrittämään. Ja sieltähän se ensimmäinen purkki tuleekin vastaan:
Kipinäroiskeet ovat aina tyydyttävä näky tykin laukaisun jälkeen.
Varmaan ~5 alikalia sisään samalla kun ajelee lähemmäs kohteita. Pari ruotsalaisvaunua pois pelistä. Pahaksi onneksi kuitenkin yksi omista vaunuista oli jo tuhoutunut ja toinen runnottu liikuntakyvyttömäksi. Ja tästä yhdestä vaunusta alkoi alikalit loppua, ja ainakin Beastsissä T-72:n automaattilataajan täyttö on aivan tavattoman hidasta. Siihen ei ollut aikaa, kun ruotsalaisten kaverit jo kaasuttelivat surkeaa joukkoamme kohti.
"Viimenen alikali!"
Sitten kokeilemaan mitä ontelokranaatilla tekee Strv-122:ta vastaan. No ei paljoakaan. Tai kovalla yrittämisellä, ehkä sittenkin edes jotain:
Sitten viimeisellä vaunulla sompaillessa loppuivat myös OKR:t. Ei sitten muuta kuin sirpaleammusta kehiin...siinä vaiheessa alkoi jo tosissaan kylmätä. Kyllähän sillä sentään jotain CV:tä vähän raapii. Antenni poikki ja telat rikki, khihihihii.
Tämän yksinäisen vaunun epätoivoisen ramboilun keskeytti lopulta vääjäämätön alikalipaukku ruotsalaisesta taisteluvaunusta.
Tässä vaiheessa olisi käytännössä ollut antautumisen paikka, mutta kun tämä on vain peli niin pitihän sitä vielä kokeilla rynnäköidä yhdellä BMP-1:llä metsäsaarekkeen takaa ja sillä Wiesel-linjalla olevalla. Ehkäpä BMP:n 73mm matalapainekanuuna vielä häpäisee ruotsalaisten taisteluvaunut siinä missä T-72:n tykit epäonnistuivat
...joo ei. #Fittan #Suomi80
Ehkäpä nyt voitaisiin suoda viimeisille Wiesel-linjaa puolustaneista korpisotureista antautuminen ruotsalaisille? Kai ne noudattaa Geneven sopimusta?
Lopputuloksesta muutama sana.
Jatkan ensinnäkin tuon saksalaisen lastenlorun loppuosalla:
"Die Schweden sind gekommen,
Haben alles mitgenommen,
Haben’s Fenster eingeschlagen,
Haben’s Blei davon getragen,
Haben Kugeln daraus gegossen
Und die Bauem erschossen."
Sitten todettakoon, että ketuiks meni, vaikka parhaani yritin. Lopputulokseen olisi ehkä vaikuttanut se, jos olisin edennyt oikeassa sivustassa vähän rauhallisemmin ja päässyt tosiaankin yllättämään Ruotsin pojat takasektorilta isolla vaunumäärällä. CV:t saivat ihan pontevasti turpiinsa ja siitä syystä linja oli oman jalkaväen rippeiden hallussa vielä loppumetreilläkin. Mutta oleellista tässä skenaariossa on tuo paljon parempien taisteluvaunujen kanssa rimpuilu. Niiden lämpötähystimien eteen ei yksinkertaisesti ole varaa eksyä hetkeksikään.
Tämä skenaario myös huutaisi Co-op peliä, jo toinen T-72-ihmispilotti johtamassa puolta vaunuista olisi merkittävä apu. Jos joku tätä skenua kokeilee, niin suosittelen parin rohkaisunaukun ottoa. Itsekin kippasin kaksi shottia venäläistä Suvorov-konjakkia ennen yritystäni
Ja vielä ihan loppukaneettina, että on se kyllä hyvä että meillä on nykyisin aika paljon suorituskykyisemmät panssarivoimat. Kyllähän näilläkin vielä jotakin tekisi, ilman muuta, etenkin muuta itäkalustoa vastaan harkiten käytettynä, mutta kyllä modernia vaunua vastaan M1:stä viedään kuin litran mittaa.
