Sota tuo esiin rumat puolet, sitä on edes turha miettiä. Myös ne eläimelliset puolet tulee esiin, kyse onkin siitä miten toimit kun ne tulevat esiin. Kykeneekö johtaja käyttämään niitä hyväkseen vaiko ei, sillä niitä kuitenkin tarvitaan.
Vastaan tulee se vatsa pystyssä oleva nainen. Hän on TA tähtäimessä joka ei kykene sanomaan onko vaiko eikö raskaana. Mitä teet? Tapatatko miehesi, annatko ampua? Aika kuluu...
Miehet hermostuvat, vaistot alkavat toimimaan, jokainen odottaa käskyäsi, mitä teet?
On turha luulla täällä suomessa ettei tuo ole mahdollista, sodassa kaikki on mahdollista. Lähelle tuleva lapsi ei välttämättä edes tietä että toimii "aseena" Tien vieressä lapset pelaavat jalkapalloa, hymyilet ja potkaiset cokis tölkkiä, puolet ryhmästäsi lentää hevon kuuseen...
Tai olet vihollisen tarkka-ampujan tulen alla, menetät useamman miehen, kunnes saatte uhan esiin, hän on siviileissä oleva nainen taikka lapsi. Mitä teet?
Sota on julmaa, mutta ehdottomuus kaikessa tappaa ne joita yrität suojella, ja mitä enemmän koetat suojella, sitä enemmän tulet tekemään virheitä jotka kostautuvat itselle.
IDF on pitkään liki kaikin keinoin vältellyt siviili uhreja, sitä painotetaan jatkuvasti ja kaikkialla, silti niitä tulee. Onpa kyseessä sitten roof-knocker taikka terrorist hunterin täsmä-isku, niin siltikin voi sivullinenkin saada osumaa. Jos vihollinen ei käytä univormua, sinulla on aika vaikeaa eroittaa kuka on vihollinen kuka ei.
Joku tappaa sinusta siviilin, sinä nostat metelin ja halveksit koska oli siviili, takaan että menetät miesten kunnioituksen liki heti. Johtaja ei voi koskaan halveksia miehiään, miehet ovat tovereita siinä missä upseeri ei ole. Rangaista voi, mutta ei halveksia.
Nyt käynnissä olevissa sodissa hyvin harvalla on se univormu, eli sota on todellakin likaista. isis, hizbollah, hamas, ukrainan kapinaliset + venäläiset joukot, boko haram, lista on pitkä, eikä se tule koskaan loppumaan.
Suomalainenkin sotilas on ihminen ja sitä myötä inhimillinen pelkoineen ja haaveineen.
Jokaisella sotaan osallistuvalla joskus alkaa inhimillisyys kadota. Et tee välttämättä mitään "pahaa" mutta esim. suhtautuminen viholliseen ja hänen kansalaisiin muuttuu ehkä ensin välinpitämöttömäksi ja sitten halveksunnaksi. Ja taas päästään siihen kohtaan jolloin niitä - ei niin kivoja asioita- alkaa tapahtumaan.
Sota vaan on perseestä, ja sodassa aina joku kuolee, ensimmäisenä menee totuus, sitten inhimillisyys...