Alan Salehzadeh
Syyrian sisällissota: syitä ja taustatekijöitä
MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU STRATEGIAN LAITOS
JULKAISUSARJA 4: TYÖPAPEREITA No 46
HELSINKI 2013
Arabikevään levitessä Syyriaan vuonna 2011 ajateltiin, että samoin kuin Tunisiassa ja Egyptissä, valta vaihtuisi Syyriassakin kohtuullisen rauhanomaisella tavalla. Niin ei tapahtunut, koska Syyrian geostrateginen asema ja liittolaisuussuhteet poikkeavat em. maihin verrattuna. Syyria kuuluu Iranin johtamaan shiia-akseliin. Osittain Iranin avulla al-Assad onkin voinut jatkaa yli kaksi vuotta presidenttinä sisällissodasta huolimatta. Nykyistä hallintoa tukevat myös Kiina ja Venäjä, kun taas valtaosa muista ulkovalloista tukee oppositiota.
Syyrian konflikti on moniulotteinen. Esittelen alla neljä erilaista skenaariota, jotka saattavat toteutua lähitulevaisuudessa. Kaikki skenaariot on laadittu sen pohjalta, mikä tilanne oli tutkimusta kirjoittaessani toukokuussa 2013.
A) Libyan skenaario toistuu
Vuonna 2011 länsimaat massiivisilla pommituksillaan kaatoivat Muammar Gaddafin hallituksen ja mahdollistivat Libyan kapinallisten voiton. Nytkin länsimaat saattavat hyökätä, mikäli Syyria käyttää kemiallisia aseita kuten Obamakin totesi. Huhtikuussa 2013 nousi huhuja siitä, että hallituksen joukot olisivat käyttäneet pieniä määriä kemiallisia aseita. Yhdysvaltain puolustusministeri Chuck Hagel on myöntänyt kemiallisten aseiden käytön. Oppositio on vaatinut Yhdysvalloilta lupauksen täyttämistä ja puuttumista sotilaallisesti tilanteeseen, mutta toistaiseksi USA on kieltäytynyt vedoten puutteellisiin tietoihin kemiallisten aseiden mahdollisesta käytöstä. Tällä hetkellä hyökkäystä estää myös se, että Kiina, Venäjä ja Iran tukevat al-Assadia. Jos länsi toistaa Syyriassa Libyan skenaarion puuttumalla konfliktiin aseellisesti, se saattaa laukaista täysimittaisen sodan Lähi-idän alueella. Silloin on mahdollista, että Syyrian kanssa liittoutuneet maat ja järjestöt kuten Iran, Irakin shiiat, Libanonin Hizbollah sekä Palestiinan Islamilainen Jihad -liike tulevat mukaan sotaan, josta tulee mahdoton hallita.
B) Al-Assadin tai kapinallistien voitto
On mahdollista, joskin epätodennäköistä, että joko Bashar al-Assad tai Syyrian oppositio liittolaistensa tuella (mutta ilman lännen suoraa hyökkäystä al-Assadia vastaan) voittaa sodan. Silloin Bashar al-Assad tai oppositio yksin hallitsee maata. Tämän skenaarion toteutuminen vaikuttaa epätodennäköiseltä, sillä sotaa on kestänyt yli kaksi vuotta, ilman, että kumpikaan osapuoli olisi pystynyt voittamaan toista. Voitti sodan sitten al-Assad tai oppositio, lännen, demokratian ja ihmisoikeuksien kannalta sillä ei joka tapauksessa ole väliä, koska kumpikaan ei hyväksy muita maan uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöryhmiä.
C) Bashar al-Assad ja Syyrian oppositio muodostavat yhteisen hallituksen
Kolmas tapa saada Syyriaan rauha on, että al-Assad ja oppositio kykenevät neuvottelujen kautta lopettamaan sodan toisiaan vastaan ja muodostamaan yhteisen hallituksen. Myös tämän skenaarion toteutuminen vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä, sillä sen suuntaan on jo otettu lukuisia askeleita tuloksetta. Kiina, Venäjä, Iran, arabimaat, Turkki, jotkut länsimaat ja YK:n rauhanvälittäjät, kuten Kofi Annan ja Lakhdar Brahimi, ovat kaikki yrittäneet ratkaista Syyrian sisällissodan rauhanomaisella tavalla tuloksetta. Rauhanyrityksien huolimatta Al-Assadin ja opposition välinen sota jatkuu ja se on kiihtynyt entisestään.
D) Syyria jakautuu
Tällä hetkellä Syyria on jakautunut kolmeen eri osaan: Bashar al-Assad hallitsee pääkaupunkiseutua ja alaviittialueita, mutta hän on menettänyt hallinnan suurimmasta osasta sunni- ja kurdialueita. Syyrian oppositio hallitsee suurimmassa osassa sunnialueita, ja kurdit hallitsevat kurdialueita. Jokaisella edellä mainituista kolmesta ryhmästä on oma armeijansa ja alueellinen hallituksensa. Heitä yhdistää myös se, etteivät he hyväksy toinen toisiaan. Tämän jaon vakiintuminen on melko todennäköistä. Jos neljäs skenaario toteutuu, syyrialaiset ovat kahden valinnan edessä: jatkuva sisällissota tai pysyvä rauha. Syyriaan voidaan saada rauha, jos etniset ja uskonnolliset ryhmät eli alaviitit, sunnit, kristityt ja kurdit hyväksyvät toisensa. Tässä tapauksessa on mahdollista, että he perustaisivat samantyyppisen hallituksen kuin Libanonissa tai Irakissa, jossa jokaisella ryhmällä on oma osansa hallituksessa.
Mikäli sunnit, alaviitit, kristityt ja kurdit eivät hyväksy toistensa olemassaoloa ja haluavat yksipuolisesti hallita maata, sisällissota tulee todennäköisesti jatkumaan. Toinen mahdollisuus on se, että Syyria nykyisessä muodossaan lakkaa olemasta ja kukin alue itsenäistyy. Jos puolestaan Syyrian hajoaminen halutaan estää, on kolmen ryhmän kyettävä muodostamaan rauhanomainen liittovaltio, jossa eri etnisyydet elävät rinta rinnan.
Kirjoittajasta
Alan Salehzadeh on Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitoksen vieraileva tutkija. Hän on aikaisemmin työskennellyt ulkoasiainministeriön Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan yksikössä sekä sisäasiainministeriön oikeusyksikössä.
https://www.doria.fi/handle/10024/90401
