Sotilaan kuntotesti, yksi ehdotus

Asevelvollisuusarmeija ei ole uhattuna fyysisen kunnon takia todellakaan, koska suurin osa vapautuksista myönnetään muista syistä. Onko nuorten miesten kunto muka heikentynyt niin paljon sinä aikana kun SA-vahvuutta on laskettu puoleen? No ei varmasti ole! Siihen on ihan muut syyt taustalla! Ei 80-luvulla olisi vapautettu varusmiespalveluksesta aknen vuoksi kuten nykyisin! Tämä on ihan haluttu linja vähentää varusmiespalveluksen käyvien määrää. Jos reserviläisten tai edes varusmiesten haluttaisiin olevan hyvässä fyysisessä kunnossa ei olisi järjestelmällisesti kielletty tai vähennetty aamulenkkejä ja lihaskuntopiirejä. Se on nyt vain paljon parempi että meillä on vähän kunnollisia sotilaita varustettuna hyvin kuin suuri massa paskaporukkaa varustettuna rynkyllä ja "jääkäripataljoonan polkupyörämekaanikon koulutuksella". Todellinen uhka "yleiselle" asevelvollisuusjärjestelmälle on se että se on vastoin perustuslakia miehiä syrjivä ja nykyisin vapautuksen palveluksesta saa aikalailla samalla systeemillä kuin aikoinaan NL:ssä/Venäjällä. Tämä syö koko järjestelmän uskottavuutta.

Mitä sitten tulee kuntotesteihin niin sotilasmaailma on täynnä niitä ja kovakuntoiset heput pärjäävät niissä muutettiin mittaria suuntaan tai toiseen hiukan. Ja ne jotka haluavat pärjätä pärjäävät myös pienen treenin jälkeen, oli tausta sitten normaali, nörtti, kilpauimari tai voimanostaja.
 
Viimeksi muokattu:
Jos olet seurannut coopertuloksten kehitystä viimeisten 40 vuoden aikana niin alas on tultu 2700 metristä jonnekin 2300 metrin tietämille... Käytännössä tilanne on ollut joskus 70 luvulla se että keskimäärin sotilas on jaksanut sen 10-15 kiloisen tst-varustuksen kantaa. Nyt vaadittaisiin 3000 cooper tulos. Sotilaan toimintakyky on kuitenkin sellainen kettinki että se heikoin lenkki määrittää toimintakyvyn, olkoot kaikki muut asiat vaikka kuinka hyvässä kunnossa mutta jos fyysinen toimintakyky on paska ja sitä kautta psyykkinen toimintakyky on paska niin sotilas on silloin paska.

Ei ole kovempi valikointi näköjään saanut kovin kummoista parannusta aikaan... Onhan ne saaneet jonkin 50 metriä lisää cooperin tulokseen kun heikompaa ainesta on pudotettu pois kelkasta. Ei tosiaan taida se valikointi välttämättä ihan nappiinsa osua :cool:


Asevelvollisuusjärjestelmä on kyllä tuota taustaa vasten katsottuna todella kestämättömällä pohjalla. Eipä sillä, edelleen olen sitä mieltä että reservistä löytyy riittävä määrä kovakuntosia kavereita, mutta ne joutuu etsimään ja uudelleen kouluttamaan tehtäväänsä.

Mitä taas liikuntakoulutukseen tulee niin @Kapiainen han tuolla juuri tästä avautui.

EDIT: Niin toki kyllähän PV osaa katsella sopivia kavereita sopiviin aselajeihin. Väittäisin että jos katsottaisiin esim tykistön ja jalkaväen alokkaiden painoindeksejä niin selväksi käy kumpaan on valikoitu hoikempia, ja sitä kautta parempi kuntoisia (=parempi cooperin tulos), eli sikäli tuo pelkkä cooperin tuloksen tuijottelu ei kerro koko totuutta. Toki hyvää fyysistä suorituskykyä tarvitaan kaikkialla, eli sikälihän se on edelleen ongelma vaikka PV sitä osaisikin lievittää.
 
Viimeksi muokattu:
No keskiarvo on tullut alas, enemmänkin sanoisin että myös hajonta tulosten välillä on kasvanut. Meidänhän ei pitäisi katsoa sitä että mikä on Cooper-tulosten keskiarvo varusmiespalveluksessa vaan mikä on keskiarvo sijoitetuilla miehillä. Riippuu myös tarkastellaanko testituloksia palveluksen alussa vai lopussa, koska moni juoksee alussa tahallaan huonosti jottei joudu AUKiin tai jotta suoritusta myöhemmin parantamalla saa kuntoisuusloman niin typerältä kuin se kuulostaakaan. Vaikka läski on varmasti lisääntynyt niin saattaa olla että jopa lihasmassa on kasvanut. Nykyisin harvemmin enää vapautetaan miehiä aliravitsemuksen vuoksi kuten joskus muinoin. Taisteluvarustuksen ja uusien laitteiden vuoksi tottakai myös vastustajan vauhti on hidastunut, ensisijaisesti meidän pitää verratta omaa kehitystämme vihulaiseen, ei omaamme menneisyydestä. Yhtä hyvin sen vihulaisenkin varusteet painavat enemmän ja kunto on heilläkin varmasti heikentynyt? Vaikka varustuskin painaa niin luojan kiitos taistelutapamme ei enää perustu polkupyöriin ja jalkamarsseihin kuin ennen vanhaan vaan on sidottu hyvin pitkälti moottorisoituihin ajoneuvoihin. Juuri varusteiden painon vuoksi meidän pitäisi esim. jalkaväentaistelijan osalta siirtyä moderneihin varustuksiin eikä loputtomasti tekohengittää esim. RK62:sta. Lisäksi vaikka paino hidastaa niin se myös tuo ominaisuuksia joilla tämä tasoitetaan, esim. luoti- ja sirpalesuojauksen parantuminen, kyky toimia pimeässä, kommunikaation parantuminen, lääkinnän kehittyminen jne. Tekniikka ja sen tuoma paino ei ole suoritustehon kannalta miinusmerkkinen! En väheksy ollenkaan kunnon merkitystä mutta sotilas jolla ei ole tarpeeksi pitkää ja laadukasta koulutusta sekä kunnon varustusta ei ole mitään! Yhtälössä kaikkien asioiden pitää olla kunnossa!
 
Viimeksi muokattu:
No keskiarvo on tullut alas, enemmänkin sanoisin että myös hajonta tulosten välillä on kasvanut. Meidänhän ei pitäisi katsoa sitä että mikä on Cooper-tulosten keskiarvo varusmiespalveluksessa vaan mikä on keskiarvo sijoitetuilla miehillä.

Hajonta on kasvanut: Uttiin tarvitaan nykyään 3300 cooper. Mutta kärki käsittää gaussin käyrän omaisesti vain 10% ikäpolvesta. Loppujen fysiikka on kuraa. Mitä tulee sijoitettujen reserviläisten kuntoon niin sitä on testattu/tutkittu ja helvetin huonohan se on. Muistelen että kun noita on tutkittu niin aikalailla siinä 2300 metrissä mennään. ehkä 2500, mutta ei lähellekkään vaadittua 2800-3000 metriä.

Cooperin testin juoksuintoa on testettu ja kovasti tsempaamalla tulokseen saataisiin joku kymmenen metriä lisää... Että aika tarkkaan se kertoo totuuden.

ensisijaisesti meidän pitää verratta omaa kehitystämme vihulaiseen, ei omaamme menneisyydestä.

Jos käsky on hyökätä 500 metrin matka niin siinä ei armoa anneta. Jos ukko piiputtaa jo rynnäkkötasalla niin se ei saa tehtävää suoritettua. Saksalaisten näkemys jo 2ms aikana oli se että miehet piti saada lähitaisteluun hyvissä voimin tai hyökkäys on vaarassa kilpistyä! Varustus painoi tuolloin ehkä 10 kiloa!

Ei ole lieventäviä asian haaroja.

Yhtä hyvin sen vihulaisenkin varusteet painavat enemmän ja kunto on heilläkin varmasti heikentynyt?

Sama vastaus kuin yllä. Vihollinen istuu silloin poterossaan ja ampuu syöksykuvioita. Aivan sama miten paska kuntoinen se on, meidän hyökkäystehtävä meni vituiksi jos kaverit ei jaksa hyökätä.

Kysymys kun minun mielestäni on nimenomaan siitä että kykeenekö yksilö/joukko suorittamaan tehtäviään.

Vaikka varustuskin painaa niin luojan kiitos taistelutapamme ei enää perustu polkupyöriin ja jalkamarsseihin kuin ennen vanhaan vaan on sidottu hyvin pitkälti moottorisoituihin ajoneuvoihin.

Ihmisillä tuppaa kummasti olemaan sellainen harhaluulo että marssit vaatisi jotenkin erityistä fyysistä kuntoa, sitä se tuo sissi-romantiikka teettää... Kuitenkin se todellinen fyysinen suorituskyky mitataan taistelussa kun laktaatit jyllää suonissa ja henki vikisee, tai siis kenellä vikisee ja kenellä ei.

Juuri varusteiden painon vuoksi meidän pitäisi esim. jalkaväentaistelijan osalta siirtyä moderneihin varustuksiin eikä loputtomasti tekohengittää esim. RK62:sta. Lisäksi vaikka paino hidastaa niin se myös tuo ominaisuuksia joilla tämä tasoitetaan, esim. luoti- ja sirpalesuojauksen parantuminen, kyky toimia pimeässä, kommunikaation parantuminen, lääkinnän kehittyminen jne. Tekniikka ja sen tuoma paino ei ole suoritustehon kannalta miinusmerkkinen!

Toki näinkin, mutta taas toisaalta: Tuolla jossakin ketjussa käsiteltiin M/91 vs M/05 kaupunkijääkäri varustuksia hyökkäysradalla. Lopputulos: paska kuntoiset eivät kyenneet täyttämään annettua tehtävää M/05 varustuksessa koska eivät päässeet esteiden yli!!! Reilusta kymmenestä jääkäristä vain 2-3 suoritti radan hyväksytysti! Jokainen hyväksytysti suorittanut omasi erittäin hyvän aerobisen kunnon, voimatasot ja matalan rasvaprosentin. M/91 varustuksessa radan suorittivat kaikki. Toki kyseinen testirata on AKE-oloihin suunniteltu ja vaativa, tasaisessa maatossa raskaampi suojavarustus ei ole yhtä ongelmallinen tekijä.

Että aika montaa näkemystä voi aiheesta heittää. Lisävarustus kun kuitenkaan harvemmin tekee kantajastaan vahvempaa tai kestävämpää... Eli sotilaan fyysiset suorituskykytekijät eivät hyödy lisavarustuksesta, siis mikäli se ei paina selkeästi aiempaa vähemmän. Eli pitäisi tavoitella M/85 varustuksen painoa vähintään!

Tästä pitää nyt osata erottaa sotilaan kokonaistoimintakyky joka pitää sisällään muitakin tekijöitä ja niihin lisävarusteet vaikuttavat paremmin. Olen mm lukenut että aimpoint tuo yhtä paljon toimintakykyä lisää kuin 2700 cooperin nostaminen 3000 metriin. Mutta jälleen pitää korostaa että kyseessä on toimintakyky kokonaisuudessaan ja siinä sijaitsevat erilliset suorituskykytekijät, edelleen se heikko fyysinen kunto on rajoittava tekijä. Ketju ja sen heikoin lenkki.

En väheksy ollenkaan kunnon merkitystä mutta sotilas jolla ei ole tarpeeksi pitkää ja laadukasta koulutusta sekä kunnon varustusta ei ole mitään! Yhtälössä kaikkien asioiden pitää olla kunnossa!

Totta. Toisaalta homma menee niin että tyypillisestä asevelvollisesta väännetään fyysisesti riittävän hyvä kuntoinen sotilas ehkä noin vuodessa jos laihdutuskuuri saadaan puremaan kunnolla ja liikuntaakin jossakin määrin, cooperhan keskimäärin kasvaa sen 200 metriä palvelusaikana miehistössä, veikkaan että puolitoista vuotta vaadittaisiin oikeasti. Pääongelmana se että asevelvolliset eivät laihdu palvelusaikana.

Taitojen puolesta sotilas saavuttaa riittävät tasot meikäläisten asteikkojen mukaan palvelusajan puitteissa. Se että onko meikäläinen vaatimustaso sitten riittävä on toki toinen juttu, mutta kun tarjolla on valmiit asteikot ja niistä voi katsoa niin tätähän se kertoo... Tai no ihan varma en ole että mitkä on valtakunnalliset keskiarvot on loppusodan yhteydessä.

Samaa dilemmaa koskettelin tuossa aiemmin reserviläisten sotavalmiiksi vääntämisessä. Taidot tulee kohtuu pian takaisin, mutta se fysiikka ei ole ollut riittävä alkuunkaan joten sen kanssa saa turata 6-12kk.

EDIT: Kuntotestauksesta ollaan jo kaukana.

Blah. Vituttaa olla äänessä kokoajan. Josko koittaisi olla jo hiljaa?
 
Viimeksi muokattu:
Että aika montaa näkemystä voi aiheesta heittää. Lisävarustus kun kuitenkaan harvemmin tekee kantajastaan vahvempaa tai kestävämpää... Eli sotilaan fyysiset suorituskykytekijät eivät hyödy lisavarustuksesta, siis mikäli se ei paina selkeästi aiempaa vähemmän. Eli pitäisi tavoitella M/85 varustuksen painoa vähintään!

Lisävarustus voidaan hoitaa fiksusti tai sitten tehdä se suomalaisittain. Ei moderni varustus paina paljoa, lisälevytkään eivät ole kuin rapiat 5 kg:a ylimääräistä massaa, sen sijaan vaihtamalla ase kevyempään ja kevyempää patruunaa ampuvaksi saadaan paljon säästöä taas painossa. Kyse ei ole pelkästään painosta vaan miten sitä painoa kannetaan.

Tästä pitää nyt osata erottaa sotilaan kokonaistoimintakyky joka pitää sisällään muitakin tekijöitä ja niihin lisävarusteet vaikuttavat paremmin. Olen mm lukenut että aimpoint tuo yhtä paljon toimintakykyä lisää kuin 2700 cooperin nostaminen 3000 metriin. Mutta jälleen pitää korostaa että kyseessä on toimintakyky kokonaisuudessaan ja siinä sijaitsevat erilliset suorituskykytekijät, edelleen se heikko fyysinen kunto on rajoittava tekijä. Ketju ja sen heikoin lenkki.

Ruotsalaisilla on ollut punapistetähtäimen tehoon perustuvaa tutkimusta mutta mistä olet repäissyt jonkun cooperivertauksen? Ei se tarkempi ja nopeampi ampuminen yhtään juoksuvauhtia paranna. Siinäpä saa olla aika velho että osaa laskea optimaalisen sotilaan suorituskyvyn yhdistämällä juoksuvauhdin ja ampumaratatuloksen. :D

Totta. Toisaalta homma menee niin että tyypillisestä asevelvollisesta väännetään fyysisesti riittävän hyvä kuntoinen sotilas ehkä noin vuodessa jos laihdutuskuuri saadaan puremaan kunnolla ja liikuntaakin jossakin määrin, cooperhan keskimäärin kasvaa sen 200 metriä palvelusaikana miehistössä, veikkaan että puolitoista vuotta vaadittaisiin oikeasti. Pääongelmana se että asevelvolliset eivät laihdu palvelusaikana.

Cooperin tulosta parantaa pari sataa metriä rapakuntoinen jo kuukaudessa juoksemalla pari-kolme lenkkiä viikossa. Mitä paskempi kunto sitä helpompi on tulosta absoluuttisesti parantaa.
 
Ruotsalaisilla on ollut punapistetähtäimen tehoon perustuvaa tutkimusta mutta mistä olet repäissyt jonkun cooperivertauksen? Ei se tarkempi ja nopeampi ampuminen yhtään juoksuvauhtia paranna. Siinäpä saa olla aika velho että osaa laskea optimaalisen sotilaan suorituskyvyn yhdistämällä juoksuvauhdin ja ampumaratatuloksen. :D

Juurihan vetosit siihen että lisävarustus paikkaa fyysisen suorituskyvyn puutteita...

"Lisäksi vaikka paino hidastaa niin se myös tuo ominaisuuksia joilla tämä tasoitetaan"

Lähteitä tuolle aimpontin teholle en jaksa kaivamaan, eikä ole merkitystäkään topikin kannalta.

Cooperin tulosta parantaa pari sataa metriä rapakuntoinen jo kuukaudessa juoksemalla pari-kolme lenkkiä viikossa. Mitä paskempi kunto sitä helpompi on tulosta absoluuttisesti parantaa.

Juu kyllä se jollakin alle 2000 kävelevällä paranee kohisten. Sinne 2300 metriin asti... Vielä on 700 metriä sinne 3000 metriin... Kuten intissä on huomattu niin palvelusaikana keskimäärin saadaan 200 metrin parannus. Ja cooperin tulos o on edelleen lähinnä jossakin tyydyttävän rajamailla. Ja edelleen pitää huomauttaa että läski on määräävä tekijä. Itse en ole läski (rasvaprosentti noin12-15%),

bfpercentage.jpg


mutta lihasta löytyy lähes ylipainoisen BMI:ksi asti (aivan 'lievä ylipaino' asteikon yläpäässä heilun) ja kestävyysurheilua harrastan kuitenkin ammattimaisesti... se 3000 cooper ei ole mitenkään sanottua, luulen että 2800 on lähempänä totuutta. Jos painoindeksi olisi normaalipainoinen niin 100% varmasti menisin yli 3000.

Eli kyllä: en ole riittävän hyvä kuntoinen sotilas. Ja ylipaino vaan on vittumainen olipa se lihaksena tai läskinä koska se rankaisee suoraa kestävyyttä, sen korvaaminen paremmalla kestävyyskunnolla on lähes tulkoon mahdoton tehtävä. Mutta toisaalta läskiä saadaan hyvissäkin oloissa poltettua vain 0,5kg viikko, ja jos kyseessä on varusmies/reserviläinen niin laihtumista ei saada välttämättä tapahtumaan ollenkaan koska olosuhteet ovat kuormittavat. Mutta en niihin laihdutusjuttuihin mene sen enempää, vaikka ne lähellä sydäntä onkin. Asiaa lyhyesti kuvamaan voidaan sanoa että lähestulkoon kaikki ihmisten aloittamat laidutuskuurit johtavat vain painon(=läskin) lisääntymiseen. Se on saatanan vaikeaa.

kitten-6-250x250.jpg
 
Minä en sanonut että lisävarustus paikkaisi fyysisen kunnon puutetta vaan varustuksen lisääntynyttä painoa kompensoi varusteista saatava teho. Onhan se ikävää kantaa luotisuojalevyä, se kun painaa ja hidastaa mutta on se aika ikävää jos valtiolla ei ollut sitä levyä ostaa (koska asepalvelukseen pakko-otetun ihmishenki on halpaa) ja käy kuten sille Hyvinkäällä luodin vatsaan saaneelle poliisinaiselle. :(

Suomalaiset taitavat olla jonkun kymmenen läskeimmän kansan joukossa. Kärkisijaa kai pitävät samoalaiset brittien ja jenkkien taistellessa kakkossijasta.
 
Tutkimukseen perustumaton arvaukseni (no joo, onhan noita kirjoituksia luettu) on se, että nuoruuden jäädessä taakse keskimääräinen kunto laskee paljon, paljon aiempia vuosikymmeniä nopeammin. Ulkona liikkuminen, kotitöiden muuttuminen, harrasteet ovat keskimäärin niin paljon vähemmän fyysisiä, että todellinen romahdus on totta hyvin pian elämäntavan muuttuessa letargiseksi. Tässä varmasti tärkein syy jatkosijoitusten karsimiseen SA-joukoista. Kun reserviä ei tunneta, ja keskimäärin kohtuukuntoiset pojat muuttuvat keskimäärin paskakuntoisiksi miehiksi, niin eipä juuri ole mitä sijoittaa.
 
Tutkimukseen perustumaton arvaukseni (no joo, onhan noita kirjoituksia luettu) on se, että nuoruuden jäädessä taakse keskimääräinen kunto laskee paljon, paljon aiempia vuosikymmeniä nopeammin. Ulkona liikkuminen, kotitöiden muuttuminen, harrasteet ovat keskimäärin niin paljon vähemmän fyysisiä, että todellinen romahdus on totta hyvin pian elämäntavan muuttuessa letargiseksi. Tässä varmasti tärkein syy jatkosijoitusten karsimiseen SA-joukoista. Kun reserviä ei tunneta, ja keskimäärin kohtuukuntoiset pojat muuttuvat keskimäärin paskakuntoisiksi miehiksi, niin eipä juuri ole mitä sijoittaa.

Kunto ei pysy yllä ilman omaa aktiivista ylläpitoa. Entisajan metsätyömiehillä ja muutenkin maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta tulevalla miehistöaineksella oli tietty kestävyys ja he tyytyivät vähään, pärjäsivät ulkona. Elintason nousu yhtyneenä siihen, että teknologia on korvannut fyysisiä työvaiheita, on muuttanut tilannetta. Harva nykymies sahaa kymmentuumatukin hengästymättä poikki pokasahalla.

Silti on huomattava, että esimerkiksi 1930-luvulla kruununraakkeja oli enemmän: syynä taudit, aliravitsemus ja epäluotettavuus.

Periaatteessa nykyisin on kansanterveydellisesti parempi tilanne (kokonaisvaltaisesti) ja paljon. Kyllä voipaketit vartalosta lähtevät, kun ei saa ruokaa ja alkaa liikkua, mutta rikkirevityt keuhkot ja riisitaudin piiskaama luuranko ei välttämättä kohene potraksi.

Ongelma on enemmänkin se, että joku ääliö ajattelee, että siviilimiehen pitäisi pakasta vedettynä pitää yksin taistelukosketusta kolme viikkoa ja sitten hänellä olisi voimia 3-4 vuorokauden ratkaisutaisteluun. Ei hänen tarvitse eikä ole sellaista sotilasta kehdossa keinunut, joka niin tekee.

Se on joukon tehtävä. Joukko-osaston.

Jos varustus on kunnossa ja mies osaa käyttää tavallisimpia aseita ja suunnistaa, riittää ns. 2500-metrin Cooper-mies tai jos on läski, hyvä ja kestävä kävelijä, joka pystyy lyhyisiin syöksyihin katkeamatta heti. Kunto ja tottumus kasvavat kyllä. Suurin kunto löytyy tai on löytymättä korvien välistä: vahvahermoinen kaveri, joka osaa koukistaa oikean käden etusormea on minulle sataa wannabe-ramboa kalliimpi taistelutoveri.

Mutta totta on myös tappelussa, että "kun kunto loppuu, loppuu kantti". Kunnossa pysymisen edellytykset ovat liikkuminen ja ravinto, elämäntavat.

Erityisesti olen huolissani tuki- ja liikuntaelimistöstä. Suomalaiset ovat välillä kovin jäykkiä, selkä on kipeä ja polvet aristavat. Ei venytellä. Etureppu muodostaa aaselkään jatkuvan vääristävän paineen, jota isot lihakset suojaavat ja menevät lukkoon. Lapset ovat motorisesti heikkoja.

Ns. lämmittelyliikuntaa pitäisi vetää paljon.
 
Itse ainakin käyn säännöllisen epäsäännöllisesti vetämässä itseni piippuun, ylipitkillä jalka- tai polkupyörämarsseilla. On paras muistuttaja siitä miten ajatus kapenee ja yksinkertaisesta tulee monimutkaista. Tuo kokemus monelta nuorelta tuppaa puuttumaan, ja siksi suhtautuminen toistoharjoitteluun jne. on ylenkatsova, riippumatta kuntotasosta. Kestävyyslajien romahdusmainen häviäminen massaliikunnasta ja korvautuminen pallolajeilla on suuri syy moiseen.
 
Itse ainakin käyn säännöllisen epäsäännöllisesti vetämässä itseni piippuun, ylipitkillä jalka- tai polkupyörämarsseilla. On paras muistuttaja siitä miten ajatus kapenee ja yksinkertaisesta tulee monimutkaista. Tuo kokemus monelta nuorelta tuppaa puuttumaan, ja siksi suhtautuminen toistoharjoitteluun jne. on ylenkatsova, riippumatta kuntotasosta. Kestävyyslajien romahdusmainen häviäminen massaliikunnasta ja korvautuminen pallolajeilla on suuri syy moiseen.

Jeps. Muistan sen ensimmäisen 2 tuntisen peruskestävyyslenkin jonka tein... Voi jumaliste että saattoi olla kroppa/mieli jumissa vielä seuraavana päiän ja tämä siis siinä vaiheessa kun urheilutaustaa oli takana 12-18kk, mutta kun olin sen tarpeen ylenkatsonut koska kuvittelin että omassa työssä jossa liikuntaan kokoajan tuo puoli hioutuu kuntoon... no ei näköjään hioutunut.

Mutta tuo kehittyy, ainakin minulla tosi nopeasti, kuukaudessa taisin tehdä jo 3 tuntisia kestävyysharjoituksia ilman että kummemmin väsähti.

Toinen juttu on sitten maksimikestävyys, jossa laktaatit(=hapot) polttaa niin että sattuu ja suoritus kokonaisuudessaan sattuu. Nuohan on tyypillisesti rääkkiharjoituksia alusta loppuun ja rakentaa aika hyvin henkistä raaston kestävyyttäkin. Tuo "pitkälenkkihän" enemmänkin uuvuttaa ja tylsistää, eli rasitus on hyvin toisen tyyppistä. Maksimikestävyydessä joudutaan jo tosissaan hakkaamaan omaa mukavuusaluetta vastaan. Etenkin taistelun kannalta kyky kestää sekä fyysisesti että henkisesti laktaattia on varmasti valtava, koska sen laktaatin tarkoitus kuitenkin on nimenomaan saada yksilö jarruttelemaan. Kun laktaatti on tuttu ilmiö niin henkisesti osaa taistella sen ylitse.

Itse olen aina vihannut noita harjoituksia, tätä nykyä niitä tosin alkaa löytymään ainakin kerran viikossa.

Jaan näkemyksen tuosta kestävyyslajien suosion romahduksesta. Samaa heijastan sotilaskoulutukseen. Kestäyyvliikunta ei anna armoa, kello kertoo paljonko matkaa taitettiin, harrastus on siis hyvin objektiivinen jo ihan aloitustasoilta asti. Marssit samoin, jos et pysy mukana niin jäät jälkeen.

Pallopelit ja tasiteluharjoitukset on sitten toinen juttu. On todella helppo vähän hellittää tahtia ja rullailla mukavuusalueella. Pallopeleissä juoksunopeutta hidastetaan, taisteluharjoituksissa syöksyt hidastuu ja ylipäätään tilanteen mukainen toiminta muuttuu välinpitämättömäksi. Kuitenkin kummassakin tapauksessa pysytään porukan mukana ja kaikilla on hyvä mieli.

Aivan samoin kun se 2500 metrin reservin läskimahainen sotamies jaksaa "sykkiä" porukan mukana ja kuvittelee että sehän sitten riittää taistelussa. Todellisuus on sitten huomattavasti rumempi ja jos kyseisen sotilaan toimintaa kuvattasiin niin se "syöksy" muodostuisi seuraavista vauheista:

-hitaasti mahaltaan seisomaan nousuksi, Jollekin voisi tulla ehkä mieleen emakkoa astuva karju... Tai "karju" tässä tapauksessa.
-ylipitkäksi useita sekuntteja kestäväksi hölkäksi.
-rojahduksesti ampuma-asemaan jossa pyyhitään hikeä silmiltä ja keskittään aivan muuhun kuin tst-toverin tukemiseen. Ei sivuttaisliikkeitä eikä mitään.
Tästä syystä esim sotilaat kammoksuvat erityisesti marsseja yms missä oma jaksaminen on hyvin objektiivisesti esillä. Taisteluharjoituksessa on mahdollista mennä omalla mukavuusalueella ilman että jää jälkeen. Tämä luo illuusion jaksamisesta. Näin kuvittelin itsekin.

Kuitenkin niin pallopelit kuin taistelukin vaativat rautaista fysiikkaa. Jääkiekkoilevat nuoret ja varmasti myös jalkapalloilijat, jotka harrastavat tosissaan, omaavat hurjan kestävyyskunnon. Aivan kuten menestyvät sotilaat. @Kapiainen on kuitenkin perinnefoorumilta lähtien toistellut että 3000 metrin cooper on vasta riittävä kunto sotilaalle, enemmänkin saisi olla (toki juoksijoiden 4000 coopereita ei kannata tavoitella), mutta kaikki alle 3000metriä menevä on ei-riittävää. Ruma totuus ja mitä enemmän asiaan tutustun niin sen enemmän voin olla vain samaa mieltä.

EDIT: No tämän pitäisi olla meikäläisen viimeinen viesti foorumilla ennenkuin @TomTom jämäyttää ikibännit (meikäläisen pyynnöstä siis). "Heikot sortuu elon tiellä, jätkä sen kun porskutaa" :salut:
 
Viimeksi muokattu:
Tämä on kuin tuuleen huutaisi, mutta vielä kerran painotan, että lajikunto kasvaa tehdessä eikä pidä odottaa ihmeitä ensimmäisenä viikkona eikä vielä toisenakaan. Jokaisen liikuntaa harrastaneen pitäisi tietää tämä.

Ennemmin pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että jos on vaikka jokin asejärjestelmä - oletetaan että vaatii 300 sodanajan sijoitettua - sille varataan riittävästi yli tarpeen sitä väkeä, sillä miten monen saa riviin? Eiväthän he nykyaikana kotona tai edes kotimaassa käki odottamassa sotaa.

Pidän kestävyysharjoittelusta, mutta en ymmärrä maratoonarien tylsää ja rajoittunutta maailmankuvaa :) (Tämä oli tarkoituksellinen provokaatio)
 
OK, pistetääs tätä asiaa vähän lisää.

Eli ajatuksena on tarjota kaksi kuntotestiä, yksi palveluksessa oleville, yksi reserviläsille pikatestiksi.

Aloitetaan palveluksessa olevien testaaminen. Kyseessä on monipäiväinen testi. Tai sanotaanko monivaiheinen testi, jonka on tarkoitus tarjota runko koko saapumiserän ajalle, joka samalla tarjoaa jaksottamismallin harjoitteluun ja sen ohjelmointiin.

-P-kausi:

Tämä on hyvä kausi kehittää ja testata fyysisen toiminnan perusominaisuuksia, voimaa ja kestävyyttä. Ei mitään lajispesifistä vaan mahdollisimaan helppoja ja simppelleitä juttuja.

-Cooperin testi. Päätarkoitus on tarkastaa tutulla mittarilla alokkaiden aerobinen kunto. Normaali jako heikko-erinomaiseen tasoon. Coopperin testiin siis ei ole tarkoitus palveluksen aikana mitenkään satsata.

-Voimatestit. Isoja moninivelliikkeitä. Maastaveto, Bulgaari kyykky (yhden jalan kyykkky, taka jalka korokkeella, reiden pitää laskeutua lattiatasoon asti) ja penkkipunnerrus. Käytännön pakosta ei haeta yhden toiston maksimia vaan pyritään 1-5 toiston maksimisuoritukseen, joka sitten muutotaulukolla muunnetaan yhden toiston maksimiksi. Ei täysin tarkka, mutta riittävä. Käyttäisin samaa asteikkoa kuin cooperiin eli:
*Maastaveto= heikko 1 x oma paino, tyydyttävä 1,5 x oma paino, hyvä 2,0 x oma paino, erinomainen 2,5 x oma paino
*Bulgaarikyykky = 0,25 x oma paino, 0,5 x omapaino, 0,75 omapaino, 1 x omapaino.
*penkkipunnerrus = 0,5 x oma paino, 0,75 x oma paino, 1,15 x omapaino, 1,5 x omapaino.

Jos joku painonkolistelua tarkemmin tuntee (tuskin kuitenkaan, tämähän on maanpuolustusfoorumi), niin voi ihmetellä takakyykyn pois jättämistä, olen kuitenkin vähän sitä mieltä että maastaveto ja takakyykky ovat niin lähellä toisiaan joten enemmin otan puhtaammin jalkojen voimaa mittaavan testin. Etukyykyn ongelmana on monella ennemminkin yläselän kyky pitää painot ylhäällä yhdistettynä nilkan riittämättömään liikkuvuuteen. Bulgaarikyykky on kohtuullisen helppo (jos vertaa vaikkapa pistoolikyykkyyn!).

Syy miksi oma paino on että sotilas kuitenkin pääasiassa liikuttaa oma kroppaansa + varustusta, eli läskistä ja liiallisesta massasta ylipäätään rangaistaan.

Lisäksi pitää huomauttaa että maastaveto on toki vamma-altis suoritus, siksi liikuntakoulutuksen niin varusmiehillä kuin kantahenkilökunnalla pitäisi satsata. Jos selkä pyöristyy noston aikana niin suoritus keskeytetään välittömästi. Toisaalta jos koko kropan maksimivoiman tasoja halutaan mitata niin maastaveto on ehdottomasti paras mittari siihen.

Cooperin testi pitäisi sitten suhteuttaa näihin voimatestin tuloksiin, koska näistä kahdesta muodostuu se sotilaan keskeinen suorituskyky, kyky liikuttaa omaa kroppaa + ylimääräistä kuormaa monella tavalla. Eli jos cooper on erinomainen mutta voimatestin tulos tyydyttävä niin arvosana on näiden keskiarvo eli hyvä. Tulos pyöristetään alaspäin, eli jos voimatestin tulos on erinomainen mutta cooperin tulos heikko niin arvosana on tyydyttävä.

-Marssitestejä (karkeasti 15 km noin 5 tunnissa, täyspakkauksessa) yms suoritustestejä kuten 100 metrin uinti. Miten nyt sattuu koulutusohjelmaan sopimaan. Yksi marssitesti ainakin pitäisi olla p-kauden aikana. Ja toki uimakoulun tarvetta voi määritellä, uintikoulutukseen en kuitenkaan vielä panostaisi E-kaudella ja J-kaudella siihen on enemmän varaa.

Etenkin marssitesti on mielestäni tärkeä testauksen kohde koska se kertoo aerobisesta pohjakunnosta ja kyvystä tehdä töitä pitkään. Mutta mitään marssikilpailua en järjestäisi vaan pitäisin sen nimenomaan tilanteen mukaisena marssikoulutuksena, jossa ryhmä/joukkue/komppania muodossa edetään tiestoä pitkin.

E-kausi

Liikuntakoulutuksen suhteen pitäisi siirtyä harjoittamaan osin eriomainaisuuksia kuin P-kaudella, keho on tottunut suurin piirten siihen rasitustapaan mitä P-kaudella on harjoitettu joten aika vaihtaa testattavia ominaisuuksia.

-Marssitestissä siirrytään keveään 10 kilon varustukseen ja aika rajaa kovennetaan siten että 15 kilometriä edetään. huono alle 2:00 tyydyttävä 1:45 hyvä 1:30 erinomainen 1:15 minuuttia. Karkeasti. Varustuspolitiikka saa olla vapaa muotoinen eli lenkkarit ja verkkarit/shortsit, 10 kiloa pitää varustuksen kuitenkin painaa.

Ajatuksena se että tällä mitataan aika monipuolisesti aerobista kuntoa. Pelkkä jalkapalloilijan/salibändin pelaajan kyky juosta kova cooperin tulos ei riitä, ja toisaalta rauhallinen kävelykään ei riitä.

Tämä on ns E-kauden päätöstesti.

-Lihaskuntotesti. Nimenomaan kestovoimaa mittaava, Maastavedossa vedetään omaa kehonpainoa vastaava paino maksimimäärä, penkkipunnerruksessa puolet omasta kehonpainosta, bulgaarialainen kyykkyä tehdään pelkästään omalla kehon painolla.

-Varuskunnan esteradan selvittäminen. Tarkoitus kehittää monipuolisempaa kehon hallintaa ja omata perustaidot selvittää nuo esteet, kuitenkaan ei vielä mitata suoritusaikaa.

-Muita suoritustestejä. Marssikoulutuksessa siirryttään vapaa muotoiseen marssiin eli jokainen valitsee oman tahdin millä mennään ja aika rajaa kovennetaan.

J-kausi

Tässä se on, koulutusurakan päätöspiste, nyt huomio kiinnittyy hyvin spesifeihin ominaisuuksiin tosin osaltaan palataan perusjuttuihin

-Cooperin testi jotta nähdään miten on kehitytty. Kantahenkilökunnalta tämän voi jättää pois.

-Ryömintätesti. Täytyy myöntää että minulla ei ole hajuakaan mikä olisi sopiva matka ja nopeus. Karkeasti arvioiden jotakin seuraavaa, 4 minuutin rymintätesti: Heikko = 60 metriä, tyydyttävä = 80 meträ, hyvä = 100 metriä, erinomainen =120 metriä. Saa suorittaa sellaisissa varusteissa kuin haluaa... Kunhan ei ole sivelty vaseliiniin.

Mitä tämä testaa? No kahta asiaa, aerobista kuntoa sekä lihaskuntoa yhdessä. Jos P-kaudella on mitattu perusominaisuuksia eli voimaa ja kestävyyttä niin tällä mitataan jo "lajispesifisempää" kuntoa, ja punotaan nuo kaksi perusominaisuutta yhteen. Vaikka esim aselajijoukkojen kannalta ryömiminen liikkeenä ei tärkeä olisikaan, niin pitäisin tätä kuitenkin niin perustavaa laatua olevana liikkeenä että ulottaisin sen viimeisimpäänkin esikuntamajuriin ja everstiin.

Toki vaatteita kuluu melkoisesti, jokaiselle polvi ja kyynärsuojat, kypärä. Mutta minua ei rahan käyttö kiinnosta vaan se että saadaan mitattua suorituskykyä [!Helevetin hurjan näköinen hymiö!].

-Koulutushaaraspesifisiä suoritteita, esim haavoittuneen tst-toverin nostaminen selkään ja kantaminen, syöksyin eteneminen, haavoittuneen kantaminen paareilla, a-tarvikkeiden kuormaaminen yms. Tässä antaisin perusyksikön päällikölle vapaudet päätellä mitä testataan. Kuitenkin sekä aerobista kuntoa että lihaskuntoa pitäisi seurailla tasapuolisesti.

-Esterata pitää suorittaa tietyssä ajassa! Varuskuntakohtainen ehkä joka perusyksikkökohtainen.

-Vapaa muotoinen täyspakkausmarssi, matka ehkä noin 25 kilometirä. Aikaa alle 8 tuntia.

YHTEENVETO

Tällä tavalla karkeasti arvioiden, tosin voimatasojenkartoimet ja juoksu nopeudet ovat mielestäni aika tarkkojakin, mutta täyspakkausmarssien ja ryömimisen kohdalla voi muutella arvioita.

Siis ideana tässä jaksottamisessa on juuri se fysiologinen jutska että mm harjoitusohjelmaa ja kehitettäviä ominaisuuksia pitäisi vaihdella noin parin kuukauden välein. VM-palveluksen jaksotus passaa tuohon aika hyvin. Ja lähtökohdaksi olen siis ottanut sen että ajatuksen että perusomianisuuksista aloitetaan ja pikku hiljaa siirrytään kohti "lajispesifistä" liikuntaa.

Iäkkäämpi kantahenkilökunta, ja ehkä nuorempikin, on varmasti riemusta soikeana mutta minua ei kiinnosta. Toki ikäjuttuja voisi pohtia, etenkin ryömintätesti ja voimatesti maastavetoineen on ehkä korvattava jollakin muulla. Tai no ryömintätestin suorittaminen ei ole kuin ylpeydestä kiinni, mutta maastavedon aikana voi jo selkä porsia vanhemmiten.

Varusesimiehille tämä on aika intensiivinen testiohjelma, Cooper tulee 4 kertaa vuoteen. Toisaalta etenkin AUK:in jälkeinen P-kausi tahtoo olla semmoinen että AUK:n läpikäynyt lommoposkinen sotauros muuttuu pullaposkiseksi emakoksi.

Pääasiallinen ongelma on tuo testiohjelman intensiivisyys ja monipuolisuus. Etenkin kovemmin ja tavoiteellisesti urheilevalle kantahenkilöstölle tämä ei ole kovin hyvä uutinen, koska nuo voimatasot jo vaativat jossakin määrin lihasmassaa ja esim kilpajuoksijalle niistä on haittaa. Toki voi kysyä että saako urheiluharrastus haitata työtä ja toisin päin, en suoraan sanottuna tiedä.

Ideana kuitenkin on että joka kaudella olisi yksi kova kestävyysyrutistus esim cooper, 15 kilometrin "marssi" ja ryömintä. Loput muut pystyy suorittamaan ns 80% yrityksellä, eli voi sanoa että ne on kovia harjoituksia. Voimatasojen mittaaminen ei kuormita elimistöä kovinkaan kummoisesti, eli niissä saa antaa kaikkensa. Tarkoitus kuitenkin on sekä ohjata liikuntakoulutuksen/harjoittelun suuntautumista että mitata monipuolisesti eri fyysisen toiminnan osa-alueita. Tästä syystä homma ei reserviläisten kohdalla toimi.

Huomio voi kiinittyä siihen että P-kauden aluksi juostaa cooper ja seuraava kestävyystesti on vasta E-kauden lopussa. Toisaalta tuo 15 kilometrin "marssi" ei ole ihan helppo nakki vaan ehkä raskaimpia testejä palvelusaikana. Eli toivon mukaan liikuntakoulutus kääntyy heti P-kauden alussa pavelemaan tuota tarkoitusta.


Reserviläiset juurikaan en muuttaisi nykyisiä testejä mihinkään. Testien pitää ennenkaikkea olla turvallisia ja teetettävissä ilman mitään valmistavaa koulutusta. Ryömintä testin voisi teettää jossakin vaiheessa jos aikaa on, mutta luullakseni nykyinen lihaskunto testi mittaa vaadittavaa lihaskuntoa ihan riittävän hyvin. Ja kertaukset voivat muutenkin olla niin intensiivisiä rykäyksiä että kovin kummoista tulosta ei harjoitusjakson lopussa saada.

Että semmoista. Josko ne tärkeimmät tulisi siinä.
 
Pidän kestävyysharjoittelusta, mutta en ymmärrä maratoonarien tylsää ja rajoittunutta maailmankuvaa :) (Tämä oli tarkoituksellinen provokaatio)

Happotesti perusasioille: jos jaksaa hölkätä maratonin läpi ja nostaa oman painonsa penkistä, on riittävässä kunnossa arkielämää varten.
 
Jäin miettimään, millainen se taistelutilanne on. Syöksyä, nopeita, räjähtäviä siirtymisiliikkeitä. Lyhyitä taukoja. Juoksupyrähdyksiä, maksimimatka lienee jossain 100 m korvilla. Ajatuksen pitää pelata koko ajan, pitää pystyä tekemään nopeita päätöksiä. Jotenkin vaan tulee mieleen oman lajini ottelutilanne tai ehkä enemmänkin pallopelit. Maratoonarikunto ei välttämättä ole tällaiseen paras. Riittävä peruskunto pitää tietysti olla, mutta se rytminvaihtokyky lienee paljon tärkeämpi kuin pitkäkestoinen, suht tasavauhtinen juoksu.
Sitten ovat tietysti marssit ja muut siirtymiset. Ok, nykyään varmaan pääsääntöisesti jollain ajoneuvolla. Poikkeuksena pitkät partio-/tiedustelureissut.
Jalkaväkisotilaan optimaalinen kunto lienee jonkinlainen miksaus kestävyyttä, räjähtävyyttä, rytmin- suunnanvaihtokykyä, nopeaa reagointia. Miten sitten mitata ja painottaa näitä eri osa-alueita, jotta se todellinen kokonaiskunto saadaan selville. Tietysti hyvä kestävyys on aina hyödyksi, mutta sen lisäksi pitäisi pystyä säilyttämään ennen kaikkea se räjähtävyys. Kuntotestiin voisi ottaa mukaan jonkinlaisia reaktiotestejä ( en tiedä, onko jo nykyään )...
 
Jäin miettimään, millainen se taistelutilanne on. Syöksyä, nopeita, räjähtäviä siirtymisiliikkeitä. Lyhyitä taukoja. Juoksupyrähdyksiä, maksimimatka lienee jossain 100 m korvilla. Ajatuksen pitää pelata koko ajan, pitää pystyä tekemään nopeita päätöksiä. Jotenkin vaan tulee mieleen oman lajini ottelutilanne tai ehkä enemmänkin pallopelit. Maratoonarikunto ei välttämättä ole tällaiseen paras. Riittävä peruskunto pitää tietysti olla, mutta se rytminvaihtokyky lienee paljon tärkeämpi kuin pitkäkestoinen, suht tasavauhtinen juoksu.
Sitten ovat tietysti marssit ja muut siirtymiset. Ok, nykyään varmaan pääsääntöisesti jollain ajoneuvolla. Poikkeuksena pitkät partio-/tiedustelureissut.
Jalkaväkisotilaan optimaalinen kunto lienee jonkinlainen miksaus kestävyyttä, räjähtävyyttä, rytmin- suunnanvaihtokykyä, nopeaa reagointia. Miten sitten mitata ja painottaa näitä eri osa-alueita, jotta se todellinen kokonaiskunto saadaan selville. Tietysti hyvä kestävyys on aina hyödyksi, mutta sen lisäksi pitäisi pystyä säilyttämään ennen kaikkea se räjähtävyys. Kuntotestiin voisi ottaa mukaan jonkinlaisia reaktiotestejä ( en tiedä, onko jo nykyään )...

Noin se on kuten luettelet. Jenkithän ovat muuttaneet sotilaiden kuntovaatimuksia. Ennen piti marssia ja kantaa tavaroita pitkiä matkoja. Nykyisin painopiste on lihaskunnossa koska tukiranka on kovalla koetuksella. Pitkät siirtymät tehdään ajoneuvoilla ja sotilaan pitää olla vahva jotta jaksaa kantaa suojavälineet ja tst-varusteet. Nykyvaatimukset näkee hyvin kun katsoo esim erikoisjoukkoja tai seikkailu-urheilijoita: vahva ylävartalo, vahvat jalat ja selkä.
 
Jalkaväkisotilaan optimaalinen kunto lienee jonkinlainen miksaus kestävyyttä, räjähtävyyttä, rytmin- suunnanvaihtokykyä, nopeaa reagointia. Miten sitten mitata ja painottaa näitä eri osa-alueita, jotta se todellinen kokonaiskunto saadaan selville. Tietysti hyvä kestävyys on aina hyödyksi, mutta sen lisäksi pitäisi pystyä säilyttämään ennen kaikkea se räjähtävyys. Kuntotestiin voisi ottaa mukaan jonkinlaisia reaktiotestejä ( en tiedä, onko jo nykyään )...

Itse lähtisin miettimään että millaisen ajanjakson toimintaan tähdätään. Itse taistelutilanteessa korostuu atleettisuus, mutta toisaalta jos ajatellaan että sotilas pyörii viikon tai kaksi putkeen etulinjan tehtävissä, niin peruskunnon ja palautumiskyvyn merkitys alkaa kasvaa. Siihen mahtuu jääkärillä aika paljon siirtymistä, kamojen roudaamista, asemien kaivamista ja muuta hiljalleen kuluttavaa toimintaa.

Olen samaa mieltä että pallopelit ovat kyllä aika hyvää treeniä sotilaille, mielellään vielä kun niitä mielellään harrastettaisiin tunti-pari putkeen. Motivaatio pysyy hyvänä, jokainen automaattisesti sovittaa vauhtia itselleen sopivaksi, sekä tulee sitä vaihtelevaa tempoa.

PV:llä on kyllä melko paljon tässä vielä kehitettävää, niin varusmies- kuin reserviläistoiminnan osalta. Lyhyesti sanottuna, jos haluaa että mahdollisimman moni harrastaa liikuntaa tai ylläpitää sotilastaitoja, silloin pitäisi järjestää mahdollisimman matalakynnyksisiä harrastustapoja, ihan nollatasolta lähtien. Käytännössä PV:n pitäisi pyörittää/tukea isommalla rahalla ressuliikuntaa siten, että kuka tahansa voisi poiketa paikalla harrastamassa aina siten kun itselle sopii.
 
Back
Top