Sotilasjohtaminen vs. siviilijohtaminen?

Perde

Luutnantti
Nyt johtajat kommenttia palstalle! Miten koette tämän päivän johtamisen puolustusvoimissa vs. siviilitehtävissä? Koska markkinatalouden johtamiskeinot ovat yhä kovenevia ja taas pv:n johtaminen( ainakin itse koen) on kehittyyneempää tänä päivänä niin ovatko nämä keskenään lähestymeet tosiaan vai onko ero kasvamassa??
 
Ovat lähentyneet. Minusta kylläkin niin, että sotilasjohtaminen on muuttunut paljon enemmän viimeisen 25 vuoden aikana.

Jos siviilipuolella joudutaan lomautuksiin tai irtisanomisiin niin ei se tarkoita, että henkilöjohtaminen on koventunut. Se tarkoittaa, että virmalla menee huonosti. Johdon tehtävä kriisissä on pitää firma hengissä. Jos se edellyttää lomautuksia niin silloin on lomautettava. "Pehmeämpää" on lomauttaa/irtisanoa osa väestä kuin ajaa koko firma konkkaan jolloin kellään ei ole töitä tulevaisuudessakaan.
 
Nyt ollaan pääsemässä jännittävän, mutta samalla mielenkiintoisen ja aina yhtä hedelmällisen aiheen äärelle. Tämä aihe on sitten erittäin laaja, minkä käsittely edellyttää myös jonkin verran kokemusta ja näkemystä puolustusvoimien ja eri siviiliyritysten toimintaympäristöstä, olosuhteista, organisaatiosta, johtamisesta, toimintatavoista ja kulttuurista. Kun nämä ovat tiedossa, voidaan ryhtyä tarkastelemaan näiden mahdollisia yhteneväisyyksiä ja vertailemaan näitä keskenään. Jos aihetta ei rajata selkeästi ja tiukasti, niin se on varmasti vaikea kokonaisuus hanskattavaksi, jonka äärellä monen ammustäyttö loppuu kesken jo ennen ensimmäistä kosketusta. Mutta jos edes yritetään, niin kannattaa huomioitava ainakin kaksi reunaehtoa:

1. Puolustusvoimien sotilasjohtaminen ei rajoitu vain ja ainoastaan varusmiesjohtamiseen ja rauhanajan perusyksikkötason toimintaan. Puolustusvoimissa on useita eri organisaatiotasoja, joiden kaikkien tehtäviin sisältyy vähän eri juttuja ja jokaisessa vaiheessa joku johtaa jotain.

2. Elinkeinoelämässä on tällä hetkellä menossa hankala pitkittynyt lama, johon ei ole näkyvissä mitään helpottavaa ratkaisua. Tämä on haastava olosuhde, mikä pakottaa yritykset tehostamaan toimintojaan, jonka työkalupakin keskeisessä roolissa on voimakas muutosjohtajuus. Se tarkoittaa käytännössä kaiken humanistisen pehmolässytyksen loppumista sekä raakoja johtamiskeinoja ja kovia päätöksiä, jotka tyypillisesti realisoituvat yksilötasolle kylmänä kyytinä jatkuvan epävarmuuden ja massairtisanomisten muodossa. Nämä koetaan aiheestakin erittäin epäpopulääreinä asioina, koska ne heikentävät kansan hyvinvointia ja elintasoa.

Puolustusvoimat on edelleen rauhaisa lintukoto, jossa ei ole toistaiseksi syvän rauhan aikana nähty mitään niin radikaalia tilannetta, joka olisi verrannollinen lama-ajan yksityisen sektorin tilanteeseen. Oikeasti kovaa muutosjohtajuutta ja päätöksiä ei ole tarvinnut tehdä. Tämän perusteella on hieman hankala vertailla tämän päivän PV:n ja yksityisen sektorin olosuhteita ja johtamista keskenään, koska ne eroavat toisistaan niin suuresti.
 
Onhan tuo Puolustusvoimat aika lintukoto. Oikeastaan minulla ei tule Suomesta mieleen yhtään toista organisaatiota joka olisi yhtä rauhassa, pitkäjännitteisesti ja melkoisilla resursseilla saanut rauhassa kehittää johtamiskäytäntöjään. Olisi suoranainen ihme jollei sotilasjohtaminen olisi kehittynyt. Tietenkin ongelmana on ettei myöskään isoista kriisiajan operaatioista ole oikein kokemusta.

Mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen niin tulisi kait tarkastella missä määrin Puolustusvoimat on lähentynyt siviiliyhteiskunnan organisaatioita ja missä määrin kehitys on ollut päinvastaista. Johtaminen kun ei tapahdu missään tyhjiössä vaan sitä on tarkasteltava omassa kontekstissaan.
 
Viimeksi muokattu:
Suurin PV:n johtamiskulttuuria muokannut asia ei ole Syväjohtamisen käyttöönotto 16 vuotta sitten...vaan se että iso osa nuorempaa johtoporrasta on saanut oikeata johtamiskokemusta sodan kaltaisissa oloissa Afganistanissa viimeiset 7 vuotta....se näkyy jo perusyksikkö tasan koulutuksessa, mutta tämän vaikutus näkyy täysin ylemmillä tasoilla vasta muutaman vuoden kuluttua.
 
Suurin PV:n johtamiskulttuuria muokannut asia ei ole Syväjohtamisen käyttöönotto 16 vuotta sitten...vaan se että iso osa nuorempaa johtoporrasta on saanut oikeata johtamiskokemusta sodan kaltaisissa oloissa Afganistanissa viimeiset 7 vuotta....se näkyy jo perusyksikkö tasan koulutuksessa, mutta tämän vaikutus näkyy täysin ylemmillä tasoilla vasta muutaman vuoden kuluttua.

Syväjohtaminen on kiva teoria, joka pukee tieteelliseltä kuulostaviksi sanoiksi vanhat johtamisoppien ikiaikaiset viisaudet, jotka aikaisemmin on puolustusvoimissakin opittu joko hiljaisen perimätiedon tai omakohtaisten kantapääkokemusten kautta. Tehostaa toki johtajakoulutusta ja tekee sille selkeän doktriinin viralliseksi mustaksi viralliselle valkoiselle, mutta ei varsinaisesti tietenkään vaikuta talon toimintatapoihin tai johtamiskulttuuriin. Ne ovat täysin eri asia.

Nyt kun niissä ns. sodankaltaisissa olosuhteissa on kuluneina vuosina kyykistelty shelttereissä ja heskobationeiden takana piilossa, niin miten ajattelit näiden yksilökohtaisten kokemusten vaikuttavan esimerkiksi toiminnan tehostumiseen, byrograattisen näpertelyn vähenemiseen sekä resurssien taloudellisen ja nykyistä tehokkaamman käytön lisääntymiseen Puolustusvoima-tasolla? Mielet kirkastuvat, tutkakuvan sijaan päästään takaisin kartalle, kaikki toiminta tehostuu todelliseen tuloskuntoon, hyväveliverkostot katoavat ja suojatyöpaikkameininki loppuu kuin taikaseinään.
 
  • Tykkää
Reactions: KIM
No se siitä keskustelusta. Enpä viitsi noihin @Laamanatorin provoihin lähteä...
 
Hyvä esimerkki johtamisesta. Kaikkihan on nähnyt Deadly Catch missä US porukka pyytää rapuja jossain huitsin nevadassa ankeissa olisuhteissa. Monella laivalla on ollut ongelmia uusien pyytäjien rekrytoinnisssa. Perusmenetelmät on niille, simputus, vittuillu, mätkiminen, heitteleminen esineillä, muta yhdellä laivalla on otettu inhimillinen lähestyminen käyttöön. Eka päivää hommiansa tekevää neuvotaan, opastetaan mitä teit väärin yms... tosin ei se helpolla uppoa siihen macho kulttuuriin.
Onko se sit syväänjohtamista vai mitä...
 
Suurin PV:n johtamiskulttuuria muokannut asia ei ole Syväjohtamisen käyttöönotto 16 vuotta sitten...vaan se että iso osa nuorempaa johtoporrasta on saanut oikeata johtamiskokemusta sodan kaltaisissa oloissa Afganistanissa viimeiset 7 vuotta....se näkyy jo perusyksikkö tasan koulutuksessa, mutta tämän vaikutus näkyy täysin ylemmillä tasoilla vasta muutaman vuoden kuluttua.

Olisko tässä kuitenkin aika mikrotason asiasta kyse? Eli henkilö- ja yksikkökohtaista vaikutusta saattaa olla rauhanturvareissuilla opituilla asioilla.

Suomen puolustusvoimien johtaminen mielletään yleensä henkilöjohtamiseksi. Johtaminen on paljon muutakin. Esim. komppanian päällikkö harjoituttaa ja huoltaa komppaniaansa aina kun se taisteluilta on mahdollista. Tai sitten taistelussa päättääkin koukata pohjoisesta kahdella joukkueella. Nämä ei ole varsinaista henkilöjohtamista.

Mielestäni "tehtäväjohtamisessa" puolustusvoimat on hyvä. Ja uudistettu taistelutapa 2015 antaa tehtäväjohtamiseen vielä lisää vapautta jota olen siihen kaivannut.

Henkilöjohtamisessa ei olla armeijassa olla ihan niin hyviä. Armeijassa on se huono puoli, ettei siellä alaiset voi äänestää jaloilla huonoa henkilöjohtamista vastaan. Siviilissä jos johtaa kuten kantahenkilöt niin alaiset vaihtaa äkkiä työpaikkaa (paitsi lama-aikana). Tai no kyllä kantahenkilöissä kai nykyään suurin osa on ihan ok. Muistan hyvin kun "syväjohtaminen" tuli muotiin. Olin silloin ihan monttu auki. En tajua vieläkään kaiken johtajakoulutuksen jälkeenkään mikä siinä on uutta ja mullistavaa. Kun tuntuu, että ainahan noin on tehty. Siviilissä. Tai no ei aina, mutta vuosikymmeniä kuitenkin. En väitä, että intin syväjohtamisessa olisi mitään pahaa. On vaan jotenkin koomista, että itselleni siviilikokemusten ja siviilijohtamiskoulutuksen jälkeen täysin itsestään selvät asiat jo 1980-luvulta keksitään Suomen Armeijassa täysin uutena asiana vuonna 2005. Hyvä etteivät sentään patenttia hakeneet... Itse olin saanut siviilissä melko laajan johtamiskoulutuksen ennen inttiin menoa. Minulle oli aika järkytys nähdä, että n. kolmannes kantahenkilöistä oli henkilöjohtamisessa täysin tumpeloita.

Itse olen joskus nimennyt syväjohtamisen empatiajohtamiseksi. Siinä pyritään tutustumaan alaiseen ja otetaan alaisen fyysiset ja henkiset ominaisuudet huomioon. Myös tunteet huomioidaan.
 
No se siitä keskustelusta. Enpä viitsi noihin @Laamanatorin provoihin lähteä...

Ei tämä ole mikään provo, vaan kissan nostaminen pöydälle tärkeän aiheen käsittelyssä. Kriittinen ja rehellinen tarkastelu on tyypillisesti paras ja tehokkain keino nykytilan määrittelyyn sekä kehityskohteiden tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Se antaa kohtalaisen hyvät perusteet tavoitetilan asettamiselle ja sen saavuttamisen edellyttämien niin sanottujen action itemien määrittelemiselle. Kriittinen tarkastelu on avain parempaan huomiseen.

Kriittisen tarkastelun ikävänä piirteenä on perinteisen kivan selkääntaputtelun sijaan tietysti lähinnä tukkapöllyä, hankalia kysymyksiä ja mielipahaa tasaisesti jaossa kaikille osallisille, mutta se kuuluu pelin henkeen. Kun kriitikkosika on röhkinyt tarpeeksi, niin lopussa kiitos seisoo.
 
Kun puhutaan PV;n henkilöstöjohtamisesta on hyvä muistaa tilanteen eroavaisuus eri henkilöstöryhmien osalta.
- Varusmies ei ole työsuhteessa omasta tahdostaan, vaan tilannetta voisi verrata opiskelijaan.
- Varusmiehet ovat nuoria ja eivät välttämättä niin oma-aloitteisia, joten tietty valvonta ja kontrolli on terveellistä.

Palkatun henkilöstön osalta maailma on varmasti täynnä hyviä ja huonoja kokemuksia. Ihan niin kuin sellaisia ihmisiä joiden ammatillinen omakuva eroaa kuin päivä yöstä esimiehen käsitykseen verrattuna.
Millaiseksi PV:n palkattuhenkilöstö kokee henkilöstöjohtamisen on mulle tuntamaton aihe.
 
Suurin PV:n johtamiskulttuuria muokannut asia ei ole Syväjohtamisen käyttöönotto 16 vuotta sitten...vaan se että iso osa nuorempaa johtoporrasta on saanut oikeata johtamiskokemusta sodan kaltaisissa oloissa Afganistanissa viimeiset 7 vuotta....se näkyy jo perusyksikkö tasan koulutuksessa, mutta tämän vaikutus näkyy täysin ylemmillä tasoilla vasta muutaman vuoden kuluttua.

Annas konkreettisia esimerkkejä, mitenkä perusyksikkötasolla toimii Afganistanin "veteraani" toisin?
 
  • Tykkää
Reactions: KIM
Puolustusvoimilla ja eräillä muilla vakailla organisaatioilla on se etu, että henkilöstoasioita johdetaan ja suunnitellaan. Tällä hetkellä tässä maassa on paljon organisaatioita, joissa vain yritetään selvitä päivästä toiseen. Henkilöstöhallinto on näissä organisaatioissa lähinnä palkanlaskentaa, kapasiteetinhallintaa ja lakisääteisten velvoitteiden hoitamista. Ihmisten johtaminen on jäänyt täysin unholaan. Ihmisten perustarpeistakaan ei paljon välitetä, saati että heitä rohkaistaisiin kehittymään ja kasvamaan. Esimiesvastuita saatetaan jakaa varsin satunnaisesti. Ylennyksen voi tuoda aikaisemman esimiehen työsuhteen päättyminen, substanssiosaaminen tai henkilösuhteet. Pienyrityksessä yrittäjä on johtaja, johtajaominaisuuksiin katsomatta.
 
On vaan jotenkin koomista, että itselleni siviilikokemusten ja siviilijohtamiskoulutuksen jälkeen täysin itsestään selvät asiat jo 1980-luvulta keksitään Suomen Armeijassa täysin uutena asiana vuonna 2005. Hyvä etteivät sentään patenttia hakeneet... Itse olin saanut siviilissä melko laajan johtamiskoulutuksen ennen inttiin menoa. Minulle oli aika järkytys nähdä, että n. kolmannes kantahenkilöistä oli henkilöjohtamisessa täysin tumpeloita.

Itse olen joskus nimennyt syväjohtamisen empatiajohtamiseksi. Siinä pyritään tutustumaan alaiseen ja otetaan alaisen fyysiset ja henkiset ominaisuudet huomioon. Myös tunteet huomioidaan.

Missä siviilissä saa näkemyksellistä johtajakoulutusta? Epäilen, ettei ainakaan yliopistot ja korkeakoulut kykene sitä oikein antamaan, kun niillä itsellään on pahoja johtamisvaikeuksia. Niissäkin opetus- ja tutkimushenkilöstön omakohtainen johtamiskokemus tulee joko varusmiespalvelusta tai yliopistohallinnosta, koska yrityksistä ei juurikaan saada kyvykkäitä ihmisiä akateemiseen maailmaan.

Tokihan sitten joillakin isoilla yrityksillä on omia ohjelmia ja koulutuksia johtamiseen liittyen.
 
Paras johtajakoulutus mitä olen saanut ei ollut yliopistossa eikä tj-kurssilla, vaan teknikkotasolla.

Minulla oli ensimmäisen kerran alaisina diplomi-insinöörejä 28 vuotiaana. Julkishallinnon puolella. Nyt olen yksityisellä puolella omassa firmassa. Alaisina on yliopistokoulutettuja tyyppejä.

Johtamisesta en tiedä paljoakaan. Minulla on vaan tainnut olla hyvät alaiset kun olen jotenkin pärjännyt niiden kanssa.
 
Hitto teitä sotilaita ja insinöörejä taas. Yliopistossa tutkitaan johtamista sosiaalisen maailman ilmiönä, tämä ei välttämättä opeta johtamaan vaikka voi jotain valmiuksia antaakin.
 
Missä siviilissä saa näkemyksellistä johtajakoulutusta? Epäilen, ettei ainakaan yliopistot ja korkeakoulut kykene sitä oikein antamaan, kun niillä itsellään on pahoja johtamisvaikeuksia.


Minkäsortin johtaja sinusta pitäisi tulla? Niitäkin kun on niin monenlaisia. Työnjohtajaksi vaiko ison Enterprise100 firman strategiseksi johtajaksi?

Vähän sama kuin kysyisi "missäs on parasta insinöörikoulutusta alasta riippumatta". Kertomatta mikä suuntautuminen, aikooko tutkijaksi vaiko työelämään jne.

Noin yleisenä neuvona uskon, että hyvää johtamista oppii toisen hyvän johtajan työskentelyä seuraamalla. Sen verran Hyvä Mestari -> Hyvä Kisälli tyylisestä asetelmasta johtamisessa on kyse.


Jostain yksittäisistä kursseista voi toki ammentaa lisää syvyyttä ja jopa hieman jotain akateemista tietoakin asiasta. Hyvää johtajaa se kirjaviisaus ei vielä kenestäkään tee - mutta tuskin on haitaksikaan. En välttämättä rajoittuisi oppien hakemisessa yksin Suomeen. Suomi kun ei ole varsinaisesti mikään mallimaa, josta tulisi hyviä johtajia. Suomalaisten johtajien menestys on tyypillisesti heikkoa kansainvälisissä konserneissa, mikä kertoo tasostamme.
 
Suomalaisten johtajien menestys on tyypillisesti heikkoa kansainvälisissä konserneissa, mikä kertoo tasostamme.

Eipä ole suoraan tilastoa laittaa, kun ei asiaa taideta tilastoida luotettavasti... Mutta väestöosuuteen nähden on kohtuullisen menestyviä suomalaisjohtajia alkanut 90-luvulta lähtien kerääntyä kansainvälisiin konserneihin. Aaltoillen, koska on niin pieni lähtöotos.

Toinen juttu on sitten se, että korporaatiokulttuurin, nepotismin ja vakiintuneiden verkostojen seassa "9-" johtaja ei menesty. Aika moni hyväkin johtaja on etsiytynyt toisenlaiseen toimintaympäristöön.

Väittäisin, että se 2/3 promillea maailman väestöstä on aika hyvin kehissä tälläkin hetkellä, ja suhteellisesti meno vain paranee sitä mukaa kun kansainvälisemmässä kulttuurissa kasvaneet suomalaiset alkavat saapua johtajaikään.

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että hyvien johtajien vaikutuspiirissä ja johtamistehtäviä suorittamalla kehittyy johtajana. Sitä ei mikään määrä johtamiskirjallisuutta, kursseja etc. voi ohittaa.
 
Eipä ole suoraan tilastoa laittaa, kun ei asiaa taideta tilastoida luotettavasti... Mutta väestöosuuteen nähden on kohtuullisen menestyviä suomalaisjohtajia alkanut 90-luvulta lähtien kerääntyä kansainvälisiin konserneihin. Aaltoillen, koska on niin pieni lähtöotos.

MuTua pukkaat, minäkin vastaan MuTulla: Onko niitä kansainvälisesti menestyneitä johtajia muita kuin se Volvon Jorma Halonen (evp)? Olkinuora on tosin Volvossa nousussa - mutta muualla ei sitten suomi-pojat ole pärjänneet.

TeliaSonerankin johdosta saneerattiin suomalaiset vähin äänin pois firmaa pilaamasta.

Suomalainen ei ainakaan mediatalossa pärjännyt, mikäs se oli se Aamulehden hemmo joka yritti johtaa Svenska Dagbladetia? Potkut tais sekin saada kun välit meni henkilökunnan kanssa ihan pilalle.

Jenkkifirmoista ei tule suomalaisia mieleen yhtään. Muuta kuin epäonnistumisia.

Sähän voit toki kertoa niitä esimerkkejä menestyvistä suomalaisjohtajista maailmalla? Sulla varmaan on jotain nimiä heitellä, kun kerran oli MuTuakin laittaa?

Edelleenkin suositukseni on sille "nousevalle suomalaisjohtajien internationaaliselle invaasiosukupolvelle": painukaa hittoon täältä! Oppia hakemaan. Sitten saatatte ehkä jopa noustakkin. Suomalaisuus ei kyllä anna mitään erityisempiä eväitä pärjätä tuolla maailmalla johtajana. Kovia työmiehiä ja puurtajia täältä kyllä pukkaa....mutta se on toinen stoori.
 
Back
Top