Strategisen iskun torjunta

kertakenttään

kertakenttään

Ylipäällikkö
Venäjän asevoimilla on Suomen läheisyydessä yhdeksän prikaatia, jotka ovat korkeassa valmiudessa, ja kahden prikaatin kalusto on varastoissa. Noiden yhdeksän prikaatin pataljoonista vain yksi on varsinaisesti valmiudessa 24/7, koska kaksi muuta ovat lomalla tai kaukana harjoitusalueilla. Kuitenkin koko prikaati on mobilisoitavissa kahdessa vuorokaudessa, mutta ajoneuvokalustosta todennäköisesti 20-40% on huollossa, joten tosiasiallinen mobilisointi kestää pidempään. 3/9 prikaatista on tykistö tai tykistöohjusprikaateja ja loput jalkaväkeä.

Koska oikeat valmiusjutut ovat vähintään puna-viher-sinileimaisia, niin niistä tietävät olkoot hiljaa. Tarkoitus on nojatuolikenraalien kesken pohtia Suomelle jokin uskottava tapa luoda riittävä valmius strategisen iskun torjuntaan tai riittävä pelote.

Lähde: The development of Russian military policy and Finland
 
Varmaan ensimmäisenä kannattaa pohtia että miten prikaatin kokoinen osasto saadaan yleensä liikkeelle (henkilöstö, kalusto jne.). 2 vrk vaatii aika hurjia ponnisteluja jokapäiväisessä toiminnassa jotta joukko olisi taisteluvalmiina käskyn käydessä.

Toisekseen mikä tuollaisten prikaatien suorituskyky on ja mihin ne on tarkoitettu? Soveltuvatko ne pelättyyn yllätykselliseen iskuun? Nämäkin varmaan vaativat melkoiset huolto ja tukitoimet operaatioiden suorittamiseen, jolloin jonkin muun osan heikompi suorituskyky vaikuttaa varsinaiseen taistelevaan osaan.
 
peelo kirjoitti:
Varmaan ensimmäisenä kannattaa pohtia että miten prikaatin kokoinen osasto saadaan yleensä liikkeelle (henkilöstö, kalusto jne.). 2 vrk vaatii aika hurjia ponnisteluja jokapäiväisessä toiminnassa jotta joukko olisi taisteluvalmiina käskyn käydessä.

Toisekseen mikä tuollaisten prikaatien suorituskyky on ja mihin ne on tarkoitettu? Soveltuvatko ne pelättyyn yllätykselliseen iskuun? Nämäkin varmaan vaativat melkoiset huolto ja tukitoimet operaatioiden suorittamiseen, jolloin jonkin muun osan heikompi suorituskyky vaikuttaa varsinaiseen taistelevaan osaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Nämä ovat juuri sitä pelättyä iskua varten ja suorituskyky on mikä nyt mekanisoidulla (osa noista on motorisoituja aka MTLB) jalkaväkiprikaatilla ylipäätään on. Koska kyseessä on Venäjä niin kaikki prikaatin kalusto on siellä missä prikaati pitää majaansa samoin kuin suurin osa henkilöstöstä. Lähde sanoo, että korkean valmiuden prikaati on valmis lähtemään tehtävään kahdessa tunnissa käskystä. Toisaalta, jos vain yksi mekjvp on paikalla vastaanottamassa käskyä, on todellisuus aivan eri. Lähde löytyy doriasta ja on varsin mielenkikntoista luettavaa.
 
Strateginen isku voidaan naamioida ison mittakaavan sotaharjoitukseksi, mitä juurikin Venäjä on harrastanut viime aikoina. Näin nämä yhdeksän prikaatia ovat siten iskuvalmiina suuntaan mihin tahansa ennalta ilmoitettun harjoituksen maskirovkan alla. Kysymys kuuluu, nostetaanko omaa valmiutta naapurin sotaharjoitusten aikana?

Oli kiinnostavaa luettavaa. Näkisin ainakin mahdollisimman hajautetun liikekannallepanojärjestelmän yhdeksi lääkkeeksi. Että vastarintaa oli luvassa, vaikka tappioita pystyttäisiinkin tuottamaan LKP:n aikana.
 
JR49 kirjoitti:
Strateginen isku voidaan naamioida ison mittakaavan sotaharjoitukseksi, mitä juurikin Venäjä on harrastanut viime aikoina. Näin nämä yhdeksän prikaatia ovat siten iskuvalmiina suuntaan mihin tahansa ennalta ilmoitettun harjoituksen maskirovkan alla. Kysymys kuuluu, nostetaanko omaa valmiutta naapurin sotaharjoitusten aikana?

Oli kiinnostavaa luettavaa. Näkisin ainakin mahdollisimman hajautetun liikekannallepanojärjestelmän yhdeksi lääkkeeksi. Että vastarintaa oli luvassa, vaikka tappioita pystyttäisiinkin tuottamaan LKP:n aikana.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kuten Georgian tapauksessa kävi: sotaharjoituksen jälkeen ei mentykään kotivaruskuntaan vaan kansainvälisiin kovapanosammuntoihin. Mielenkiintoista olisi nähdä kotimaassa samanlainen harjoitus, kuin venäläisillä eli perustetaan kerralla kokonainen prikaati ja harjoitellaan sillä. Mietin olisiko mahdollista kotimaassa pitää jonkinlaista kiertosykliä vaikka valmiusprikaatien osalla. Yksi pataljoona on vaikka kuukauden tai kaksi kerrallaan ns. vartiovuorossa, jona aikana olisi vaikka yksi harjoitus vuoron alussa, jonka jälkeen joukot jatkaisivat normaalia elämäänsä, mutta he eivät saisi poistua maasta. Käytännössä kyseessä olisi vain kertausharjoitus, jonka jälkeen materiaali ja joukot olisivat alle vuorokaudessa valmiit. Kierrossa olisivat vain jääkäripataljoonat ja koko prikaati harjoitutettaisiin kerran kahdessa tai kolmessa vuodessa.
 
JR49 kirjoitti:
Näin nämä yhdeksän prikaatia ovat siten iskuvalmiina suuntaan mihin tahansa ennalta ilmoitettun harjoituksen maskirovkan alla. Kysymys kuuluu, nostetaanko omaa valmiutta naapurin sotaharjoitusten aikana?
Klikkaa laajentaaksesi...
Vastaan: Eipä nostettu äskettäinkään, joten tuskin nostettaisiinkaan.

Oli kiinnostavaa luettavaa. Näkisin ainakin mahdollisimman hajautetun liikekannallepanojärjestelmän yhdeksi lääkkeeksi. Että vastarintaa oli luvassa, vaikka tappioita pystyttäisiinkin tuottamaan LKP:n aikana.
Klikkaa laajentaaksesi...
Suojeluskunnat takaisin, samaten lisää OIKEITA valmiusjoukkoja komppania sinne ja toinen tänne pitkin Suomea, mutta tietenkin pääkaupunkipainotteisesti. Tarkoitan ihan oikeasti ihan OIKEITA valmiusjoukkoja, siis palvelukseen otettuja sotilaita, joilla on IHAN OIKEASTI ASEET JA VARUSTEET ja jotka IHAN OIKEASTI ovat valmiudessa eivätkä kuku jossain kotona tai lomilla tms. kaiket päivät. Ja siis jotka IHAN OIKEASTI voivat ryhtyä antamaan myöskin aseellista virka-apua ilman mitään helvetin lakiteknistä soppaa ja eduskunnan päätöksiä ja muuta, mihin ei todellakaan ole siinä tilanteessa aikaa.
 
Tässäkin tulemme siihen kysymykseen että raha? Meillä ei taida olla rahaa pitää isoa määrää joukkoja jatkuvilla palkoilla.

Veikkaisin että kustannustehokkain tapa olisi kun sallittaisiin varusmiesten käyttäminen hyökkäyksen torjunnassa, tämä on jo hallituksen suunnitelma listalla. Tässä on kaksi ongelmaa kuitenkin, kun varusmiehet kotiutuu ja uusi erä ei osaa viellä tarvittavia taitoja sekä pitää olla rohkeutta käyttää varusmiehiä.

MAAKK on tietysti tällähetkellä sekä nämä uudet puhelusta kutsuttavat joukot mutta en oikein tiedä riittääkö se.
MAAKK ideaa pitäisi nykypäivänä viedä pitemmälle, harjoituksia enemmän sekä lisääntyneistä harjoituksista pitäisi alkaa maksamaan korvausta. Kaikki varusteet olisi oltava kotona, aseet perjaatteessa voisi säilyttää paikassa x, ei välttämättömyys että ne on kotona.

MAAKK olisi hyvä pitää omaa valmiustasoa, esim kun venäjä järjestää ison harjoituksen suomen rajalla voisi maakki olla hiukan korkeammassa valmiudessa.. Enemmönkin tämä olisi sellainen tiedonanto pv suunnasta, jolloin sotilas osaisi siihen hiukan jopa varautua jos pyydetään yllättäen varoiksi harjoitukseen. Tasoja voisi olla useampi ja ne olisi alemmilla tasoilla vain ilmoitusluontaisia.
Meillä on kyllä erkkareita mutta kovin moni on niistä jatkuvilla ulkomaan komennuksilla sekä joukko ei ole mikään iso. Tehokas kyllä, mutta ei se kykene mittavaan viivytykseen.

Kertausharjoituksia suunnitella niin että joukkoja olisi kertaamassa kriittisinä aikoina. Tätä käsittääkseni jo tehdääkin. Esim kun varusmiehet kotiutuu, pidetään reservin harjoituksia jolloin saan pidettyä koulutettuja ukkoja aseissa.
 
En itse usko että seuraavassa venäjän sodassa tulee mitään pitkää varautumisvaihetta vaan niinkuin edellä sanottiin niin yllättäen sotaharjoitus muuttuukin oikeaksi hyökkäykseksi.
Hyökkäykseen sitten yhdistetään kyber hyökkäys ym. Venäjän etu on että suomi tai balttia ei kerkeisi varautumaan.
Hyökkäystä ennen tod.näk venäjä on aloittanut mielipiteen muokkauksen, omaa kansaa kohtaan.
Tämä on sellainen mitä kannattaa pitää silmällä.

Esim suomen kohdalla tuntuu tällähetkellä olevan suunnitelmallista mustamaalaamista.
Ei kuitenkaan viellä hälyttävällä tasolla. Lännestä tehdään peikkoa ylipäänsä, nyt tuo kokous keissi oli vain mielenkiintoinen.
 
JR49 kirjoitti:
Strateginen isku voidaan naamioida ison mittakaavan sotaharjoitukseksi, mitä juurikin Venäjä on harrastanut viime aikoina. Näin nämä yhdeksän prikaatia ovat siten iskuvalmiina suuntaan mihin tahansa ennalta ilmoitettun harjoituksen maskirovkan alla. Kysymys kuuluu, nostetaanko omaa valmiutta naapurin sotaharjoitusten aikana?

Oli kiinnostavaa luettavaa. Näkisin ainakin mahdollisimman hajautetun liikekannallepanojärjestelmän yhdeksi lääkkeeksi. Että vastarintaa oli luvassa, vaikka tappioita pystyttäisiinkin tuottamaan LKP:n aikana.
Klikkaa laajentaaksesi...
On aikaisemminkin nostettu mutta kysymys ei ole nostetaanko valmiutta vaan kuinka paljon nostetaan? Ja kuinka monta sotilasta Venäjä on valmis uhraamaan ensimmäisen 24 tunnin aikana?
1000? 5000? 10 000? 20 000? 30 000?
 
Fencer kirjoitti:
Jos Kamenkasta otetaan 138. moottoroitu prikaati hyökkäyksen kärjeksi, niin huonosti sille käy ensimmäisenä vuorokautena. Olisiko siinä noin 3 000 ukkoa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Niin ja tappiot voivat nousta nopeasti jos täydessä henkilölastissa olevia lentokoneita ja laivoja tuhotaan. Jos haluavat päästä yllätykseen niin eivät voi odottaa kauaa puolustavien järjestelmien lamauttamista.
Tietysti jos Venäjä käyttää ydinaseita puolustuksen lamauttamiseen heti alussa niin vastineemme ei olisi kummoinen.
 
BlackFox kirjoitti:
Tässäkin tulemme siihen kysymykseen että raha? Meillä ei taida olla rahaa pitää isoa määrää joukkoja jatkuvilla palkoilla.

Veikkaisin että kustannustehokkain tapa olisi kun sallittaisiin varusmiesten käyttäminen hyökkäyksen torjunnassa, tämä on jo hallituksen suunnitelma listalla. Tässä on kaksi ongelmaa kuitenkin, kun varusmiehet kotiutuu ja uusi erä ei osaa viellä tarvittavia taitoja sekä pitää olla rohkeutta käyttää varusmiehiä.

MAAKK on tietysti tällähetkellä sekä nämä uudet puhelusta kutsuttavat joukot mutta en oikein tiedä riittääkö se.
MAAKK ideaa pitäisi nykypäivänä viedä pitemmälle, harjoituksia enemmän sekä lisääntyneistä harjoituksista pitäisi alkaa maksamaan korvausta. Kaikki varusteet olisi oltava kotona, aseet perjaatteessa voisi säilyttää paikassa x, ei välttämättömyys että ne on kotona.

MAAKK olisi hyvä pitää omaa valmiustasoa, esim kun venäjä järjestää ison harjoituksen suomen rajalla voisi maakki olla hiukan korkeammassa valmiudessa.. Enemmönkin tämä olisi sellainen tiedonanto pv suunnasta, jolloin sotilas osaisi siihen hiukan jopa varautua jos pyydetään yllättäen varoiksi harjoitukseen. Tasoja voisi olla useampi ja ne olisi alemmilla tasoilla vain ilmoitusluontaisia.
Meillä on kyllä erkkareita mutta kovin moni on niistä jatkuvilla ulkomaan komennuksilla sekä joukko ei ole mikään iso. Tehokas kyllä, mutta ei se kykene mittavaan viivytykseen.

Kertausharjoituksia suunnitella niin että joukkoja olisi kertaamassa kriittisinä aikoina. Tätä käsittääkseni jo tehdääkin. Esim kun varusmiehet kotiutuu, pidetään reservin harjoituksia jolloin saan pidettyä koulutettuja ukkoja aseissa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Voitaisiin laajentaa/yhdistää kaksi MAAKKia Helsingin ja Lappeenrannan välillä taisteluosaston vahvuisiksi. Toisen kalusto olisi pääkaupunkiseudulla ja toisen vaikka Haminan seudulla. Joukolla olisi kokonaisuudessaan harjoituksia Venäjän sykliä noudatelleen ja tarvittaessa muulloinkin. Joukot harjoittelisivat SA-alueillaan ja monet olisivat sieltä päin kotoisin. Joukon komentajat ja vastaavat olisivat alueella olevissa varuskunnissa työskentelevää henkilökuntaa. Tässä ainut mikä maksaisi olisi toistuvat harjoitukset, joista osa voidaan tilata MPKlta.
 
BlackFox kirjoitti:
En itse usko että seuraavassa venäjän sodassa tulee mitään pitkää varautumisvaihetta vaan niinkuin edellä sanottiin niin yllättäen sotaharjoitus muuttuukin oikeaksi hyökkäykseksi.
Hyökkäykseen sitten yhdistetään kyber hyökkäys ym. Venäjän etu on että suomi tai balttia ei kerkeisi varautumaan.
Hyökkäystä ennen tod.näk venäjä on aloittanut mielipiteen muokkauksen, omaa kansaa kohtaan.
Tämä on sellainen mitä kannattaa pitää silmällä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Miten tuo hyökkäyksen poliittinen puoli oikein hoidetaan? Georgiassahan touhu alkoi sillä, että Georgia hyökkäsi Etelä-Ossetiassa olleita kapinallisia vastaan, mikä antoi tekosyyn Venäjälle tulla mukaan. Ukrainassa tapahtui piiiitkällä aikavälillä vallankumous, minkä toteuduttua Venäjä valtasi Krimin (jossa sillä oli jo muutenkin enemmän sotilaita kuin Ukrainalla). Itä-Ukrainassa käyntiin pantu kansannousu meni pääosin käteen ja Ukraina olisi hoitanut homman kotiin ilman Venäjän väliintuloa. Ja tällä väliintulollaan Venäjä saavutti jonkinlaisen tasapelin, ei mitään todellista voittoa.

Miten tuollaiset toteutuisivat Suomen kohdalla? Suomessa ei ole mitään Etelä-Ossetiaan tai Krimiin verratavaa aluetta, jossa väestö pääosin olisi venäläistä ja Venäjä-myönteistä. Tietenkin sotilaallisesti on periaatteessa mahdollista lähteä syvästä rauhantilasta yllätyshyökkäykseen, mutta miten tämä syötetään omalle kansalle ja muulle maailmalle tai edes niille sotilaille, jotka käsketään tuosta vaan lähtemään ystävällisen naapurimaan kimppuun? Jos taas ryhdytään johonkin kuukausia kestävään hybridi-operaatioon ennen kuin yksikään sotilas ylittää rajaa, niin se antaa Suomelle aikaa nostaa valmiuttaan.
 
s91 kirjoitti:
Miten tuo hyökkäyksen poliittinen puoli oikein hoidetaan? Georgiassahan touhu alkoi sillä, että Georgia hyökkäsi Etelä-Ossetiassa olleita kapinallisia vastaan, mikä antoi tekosyyn Venäjälle tulla mukaan. Ukrainassa tapahtui piiiitkällä aikavälillä vallankumous, minkä toteuduttua Venäjä valtasi Krimin (jossa sillä oli jo muutenkin enemmän sotilaita kuin Ukrainalla). Itä-Ukrainassa käyntiin pantu kansannousu meni pääosin käteen ja Ukraina olisi hoitanut homman kotiin ilman Venäjän väliintuloa. Ja tällä väliintulollaan Venäjä saavutti jonkinlaisen tasapelin, ei mitään todellista voittoa.

Miten tuollaiset toteutuisivat Suomen kohdalla? Suomessa ei ole mitään Etelä-Ossetiaan tai Krimiin verratavaa aluetta, jossa väestö pääosin olisi venäläistä ja Venäjä-myönteistä. Tietenkin sotilaallisesti on periaatteessa mahdollista lähteä syvästä rauhantilasta yllätyshyökkäykseen, mutta miten tämä syötetään omalle kansalle ja muulle maailmalle tai edes niille sotilaille, jotka käsketään tuosta vaan lähtemään ystävällisen naapurimaan kimppuun? Jos taas ryhdytään johonkin kuukausia kestävään hybridi-operaatioon ennen kuin yksikään sotilas ylittää rajaa, niin se antaa Suomelle aikaa nostaa valmiuttaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Sekä Georgian ja Ukrainan kohdalla oli kyse myös Naton laajentumisen estämisestä. Venäjällä etupiiriajattelu ja lähiulkomaat ovat suuressa osassa. Mahdollista olisi, että Venäjä tekisi ennaltaehkäisevän iskun Suomeen estääkseen Natoon laajentumisen.

Edit. Vähän osviittaa paljonko harjoitukset maksaa: kadettien kolmeviikkoinen ampumaharjoitus Vuosangassa maksaa 250000€ ja siellä ammutaa kymmeniä kovia kessejä ja apilaksia sekä jos jonkin sortin kapteenia hilluu helvetin kovalla palkalla. Suurin osa menoista on todennäköisesti palkkoja, joten taisteluosaston harjoitus, jossa henkilökuntaa on joitakin kymmenia maksaa viikolta varmaan 100000€.
 
Viimeksi muokattu:
BlackFox kirjoitti:
En itse usko että seuraavassa venäjän sodassa tulee mitään pitkää varautumisvaihetta vaan niinkuin edellä sanottiin niin yllättäen sotaharjoitus muuttuukin oikeaksi hyökkäykseksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jos ajatellaan asiaa hyökkääjän näkökulmasta, antaa pitkä harmaa vaihe kaikki valtit puolustajan käsiin. Armeija ehditään mobilisoida valmisteltuihin asemiin ja taistelutilaan. SA puolustusvoimien 230000 miestä on kuitenkin varteenotettava vastus joka tulee aiheuttamaan merkittäviä tappioita.

Tästä syystä yllätyshyökkäys tai jonkinlainen hybridihässäkkä on se todennäköisin uhka johon pitää valmistautua.
 
s91 kirjoitti:
Miten tuo hyökkäyksen poliittinen puoli oikein hoidetaan? Georgiassahan touhu alkoi sillä, että Georgia hyökkäsi Etelä-Ossetiassa olleita kapinallisia vastaan, mikä antoi tekosyyn Venäjälle tulla mukaan. Ukrainassa tapahtui piiiitkällä aikavälillä vallankumous, minkä toteuduttua Venäjä valtasi Krimin (jossa sillä oli jo muutenkin enemmän sotilaita kuin Ukrainalla). Itä-Ukrainassa käyntiin pantu kansannousu meni pääosin käteen ja Ukraina olisi hoitanut homman kotiin ilman Venäjän väliintuloa. Ja tällä väliintulollaan Venäjä saavutti jonkinlaisen tasapelin, ei mitään todellista voittoa.

Miten tuollaiset toteutuisivat Suomen kohdalla? Suomessa ei ole mitään Etelä-Ossetiaan tai Krimiin verratavaa aluetta, jossa väestö pääosin olisi venäläistä ja Venäjä-myönteistä. Tietenkin sotilaallisesti on periaatteessa mahdollista lähteä syvästä rauhantilasta yllätyshyökkäykseen, mutta miten tämä syötetään omalle kansalle ja muulle maailmalle tai edes niille sotilaille, jotka käsketään tuosta vaan lähtemään ystävällisen naapurimaan kimppuun? Jos taas ryhdytään johonkin kuukausia kestävään hybridi-operaatioon ennen kuin yksikään sotilas ylittää rajaa, niin se antaa Suomelle aikaa nostaa valmiuttaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Poliittinen puoli ei ole tässä tärkein. Aloituksessa mainittu tutkimus The development of Russian military policy and Finland lainaa Bismarckia jonka mukaan kyky on oleellisempaa kuin halu, koska politiikka saattaa muuttua yhdessä yössä.

Lisäksi tulee muistaa että Venäjällä on todenteolla panostettu informaatiosodankäyntiin. Info-operaatioilla tehdään puolustajan valmiuden nosto mahdollisimman vaikeaksi.
 
Kylkirauta-lehden numerossa 2/2015 (ilm. kesäkuun lopussa) on operaatiopäällikkö kenrl. Mika Peltosen artikkeli, joka käsittelee myös valmiutta. Numeron yleisteema on sotataito, joten pitäisi olla jokaiselle nojatuolikenraalille painavaa asiaa. http://www.kylkirauta.fi/images/pdf/10/kr2_15.pdf

Ote Peltosen artikkelista:
"... Valmiudesta on tulossa uusi uskottavuuden mittari. Valmius on päätöksenteon ja sotilaallisen kyvyn summa. Kun valmiutta kehitetään, on kehitettävä molempia osa-alueita. Harjoittelu on edullinen keino päätöksentekoprosessien hiomiseen, ja se on erityisen kannatettavaa, koska tilannekehitys voi olla arvioitua epämääräisempää ja siksi haastavaa. Sekin on osa sotataitoa, että sotilasjohto osaa esittää poliittisille toimijoille riittävän ennakoivasti suositukset siitä, mitä pitäisi tehdä. Asia korostuu, jos tai kun aikaa on vähän.

On myös ymmärrettävä, että sotilaallinen valmius maksaa, koska toimintaan on varauduttava nopealla aikajänteellä. Se taas edellyttää joukon varalla oloa ja sen varustamista tehtävän edellyttämällä materiaalilla. Materiaalin on oltava heti saatavilla.

Joustavuuteen liittyy myös ajatus siitä, että voisimme olla arvaamattomampia ja pyrkiä toimimaan toisin kuin on tapana. Mitä se sitten tarkoittaa? Tässä sitä ei kannata lähteä yksilöimään, mutta sen sijaan voin rohkaista innovointiin. Sitähän sotataidon pohjimmiltaan pitäisi olla, nerokkuutta ja luovuutta. Sellaista, jota on juuri nähty. ..."
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top