Strategisen iskun torjunta

Peesaan Vonkaa (ja Gerasimovia)...
Se, miten joskus määrittelimme strategisen iskun ei mielestäni enää päde. Itseasiassa minusta se ei oikein pätenyt koskaan, vaan oli uhkakuva joka oli rakennettu vastaamaan silloista puolustuskykyämme = kai lähinnä jonkinlaista itsepetosta. Mutta ei siitä tässä sen enempää.

Huomioiden todennäköisen vastustajan kyvyt ja heikkoudet, niin sille sopii erinomaisesti jonkinlainen sovellus Ukrainan tapahtumista. Kohdevaltion sisäisten ristiriitojen kärjistäminen, levottumuuksien luominen ja sitä kautta sisäisen yhtenäisyyden heikentäminen. Kun se vaihe on sopivassa jamassa, liitetään kuvioon tavoitteiltaan rajoitettu, perinteisempi sotilaallinen operaatio ja sen myötä kohdevaltion johdon taivuttaminen haluttuihin ehtoihin.
Informatiosodankäynnin eri versiot ovat korostuneessa asemassa, jos ei jopa jossakin määrin ratkaisevassa asemassa.
Kannattaa pitää koko ajan mielessä, että kaikki..siis KAIKKI..mikä hajottaa yhtenäisyyttä ja olemassaolevia rakenteita, on tällä hetkellä mahdollisen vastustajan mieleen ja se ei jätä tilaisuuksia hyödyntämättä. Erimielisyydet yhteisvaluutasta, maahanmuuttajaongelmien kärjistäminen jne jne jne...kannattaa huomioida myös infosotapuoli kun miettii omaa kantaansa ja erityisesti sen julkituomista vaikkapa Euroon tai maahanmuuttoon. Voi tuntua kaukaa haetulta - mutta ei ole sitä. Nyt ei ole se hetki kun on meille eduksi alkaa kovin rajusti vääntämään keskenämme mistään.
Nyt ihan vilpittömästi kysyisin, että mihin kategoriaan laitat tämän Sixten Korkmanin kirjoituksen? Tuli vastaan lentsikassa istuessa tänään. Vetoaa ihmisen syviin vaistoihin. Onko tällaisen kirjoittaminen isänmaallista vai epä-? Ja vielä painotan, että nyt ei ole kysymys piruilusta.

http://issuu.com/headofficefinland/docs/blue_wings_06_2015/60

The vision of a Nordic Federal State

"A British exit from the EU, certainly undesirable and hopefully unlikely, could also nudge us on the path towards Nordic integration."
 
Viimeksi muokattu:

Rauhantekijä

Ylipäällikkö
Suuren kansanosan taloudelliset olosuhteet kurjistuvat koko ajan eikä tilanne ole lähivuosina korjaantumassa.......
Kirjoitus on kokonaisuudessaan oikein hyvä yhteenveto Suomen tilanteesta. Tuota kannattaan lukijoiden pohtia ajoittain uudelleen samalla kun seuraa päivän uutisantia muista lähteistä. Itseänikin pohdittaa tämä negatiivinen kehitys. Tarttis tehrä jotain....

Samaan aikaan osalla kansasta menee kuitenkin todella hyvin, rahaa tulee ovista sekä ikkunoista. Huippujohtajat ansaitsevat huippupalkkoja, joiden suuruuden hahmottamiseen tavallisen duunarin kansakoulun matematiikan oppimäärä ei riitä. Nämä aarteet hillotaan turvaan veroparatiiseihin, joiden leppeiden palmujen alta käsin on hyvä laukoa mediassa alati kurjistuvaa kansaa ärsyttäviä mielipiteitä. Poliitikkojen kädet heiluvat televisiossa, puheet ovat abstraktia ympäripyöreää kapulakieltä ja kaikki on niin fantastista.
En voi välttyä ajatukselta kuinka samankaltaista tämä on kuten Venäjällä; johtajat niistävät maasta mahdollisimman paljon omaan taskuun ja se viedään säästöön ulkomaille. Eläkkeelläkin kupataan Suomesta irti kaikki mitä vielä vaan voi saada. Ainakaan ei jäädä Suomeen veroja maksamaan. Paitsi Matomäki.

Kun kasakka tällöin ryhtyy kosiskelemaan suomalaisia poliitikkoja ja kansalaisia kilpailukykyiseltä tuntuvilla ehdotuksilla, niin osa tarttuu siihen varmasti. Arvelen, että myös Venäjä näkee tämän kehityksen suunnan ja osaa malttavaisesti odottaa Suomen kypsymistä.
Venäjän talouden heikentyessä nykyistä vauhtia, minulle herää kysymys, että millä ja kenen rahalla kasakka näitä tuntuvia ehdotuksia tekee?

Mutta joo, aika napakka kirjoitus @Laamanator. Kommenttini eivät pyri olemaan kritiikkiä ollenkaan, vain jatkopohdintaa ja päämäärätöntä ajatuksenvirtaa.

.
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
Nyt ihan vilpittömästi kysyisin, että mihin kategoriaan laitat tämän Sixten Korkmanin kirjoituksen? Tuli vastaan lentsikassa istuessa tänään. Vetoaa ihmisen syviin vaistoihin. Onko tällaisen kirjoittaminen isänmaallista vai epä-? Ja vielä painotan, että nyt ei ole kysymys piruilusta.

http://issuu.com/headofficefinland/docs/blue_wings_06_2015/60

The vision of a Nordic Federal State

"A British exit from the EU, certainly undesirable and hopefully unlikely, could also nudge us on the path towards Nordic integration."
Niin, EU-kriittisyyttä - varmasti ihan perusteltuakin - on ollut lähes koko EU:n olemassaolon ajan. Nykyinen kansainvälinen tilanne on kuitenkin toinen kuin esimerkiksi vielä 5 vuotta sitten. Nykytilanteessa oikeastaan kaikki mikä hajottaa lännen yhtenäisyyttä tuntuu saavan Venäjän tuen joko avoimesti tai kulisseissa. Joku syy siihen ilman muuta on.
Minusta se ei ole välttämättä kovin vaarallista (puolustuksen kannalta) niille maille jotka kuuluvat Natoon. Erityisen haitallista se voi olla puolustuksen kannalta EU-maille jotka eivät kuulu Natoon.
Minusta erityisesti näissä maissa olisi jokaisen syytä huomioida myös tuo asia puhtaiden talousnäkökulmien lisäksi.
 

s91

Kenraali
BAN
Oman ulko- ja turvallisuuspolitiikan määrittely sillä perusteella että "Venäjä voi suuttua" ei ole järkevää eikä perusteltua, oli kysymys sitten mikä tahansa.
Hmm, vaikka suomettuminen ehkä 1970- ja 80-luvuilla meni vähän överiksi, niin sanoisin silti, että Paasikiven-Kekkosen linja oli loppujen lopuksi aika hyvä valinta sodan jälkeiselle Suomelle ja sen linjan pääperiaate oli juuri se, ettei suututeta NL:a. NL:n rajanaapureista Suomi selvisi kylmästä sodasta ehkä parhaiten. Ehkä vain Norja (jos sitä nyt voi NL:n rajanaapuriksi laskea pikkuruisen rajapätkänsä vuoksi) tuli ulos kylmästä sodasta paremmin kuin Suomi. Tietenkin tämä tarkoitti sitten sitä, ettei päätä pystynyt pitämään ihan samalla tavoin pystyssä kuin vaikkapa ruotsalaiset pystyivät NL:n touhujen kritisoinnin suhteen, mutta tosiasioien tunnustaminen on viisauden alku, kuten Paasikivi sanoi ja Suomen tosiasia oli 1000 km yhteistä rajaa hyvin aggressiivisen naapurin kanssa kun taas Ruotsin tosiasia oli se, että sen ja tuon karhun välissä oli yksi itseään puolustamaan kykenevä maa.

Tietenkin maailma on nyt erilainen kuin oli NL:n ollessa pystyssä, mutta se, että pieni maa ottaa päätöksiä tehdessään huomioon sen, mitä reaktioita päätökset voivat isommassa naapurissa aiheuttaa, on edelleen viisautta. Tämä ei tietenkään tarkoita nykyisin enää samanlaista suomettumista kuin Kekkosen aikaan, mutta Georgian tapainen soitellen sotaan lähteminenkään ei minusta ole erityisen järkevää. Siitä huolimatta itse kannatan NATO-jäsenyyttä Venäjän vastustuksesta välittämättä.
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
Hmm, vaikka suomettuminen ehkä 1970- ja 80-luvuilla meni vähän överiksi, niin sanoisin silti, että Paasikiven-Kekkosen linja oli loppujen lopuksi aika hyvä valinta sodan jälkeiselle Suomelle ja sen linjan pääperiaate oli juuri se, ettei suututeta NL:a. NL:n rajanaapureista Suomi selvisi kylmästä sodasta ehkä parhaiten. Ehkä vain Norja (jos sitä nyt voi NL:n rajanaapuriksi laskea pikkuruisen rajapätkänsä vuoksi) tuli ulos kylmästä sodasta paremmin kuin Suomi. Tietenkin tämä tarkoitti sitten sitä, ettei päätä pystynyt pitämään ihan samalla tavoin pystyssä kuin vaikkapa ruotsalaiset pystyivät NL:n touhujen kritisoinnin suhteen, mutta tosiasioien tunnustaminen on viisauden alku, kuten Paasikivi sanoi ja Suomen tosiasia oli 1000 km yhteistä rajaa hyvin aggressiivisen naapurin kanssa kun taas Ruotsin tosiasia oli se, että sen ja tuon karhun välissä oli yksi itseään puolustamaan kykenevä maa.

Tietenkin maailma on nyt erilainen kuin oli NL:n ollessa pystyssä, mutta se, että pieni maa ottaa päätöksiä tehdessään huomioon sen, mitä reaktioita päätökset voivat isommassa naapurissa aiheuttaa, on edelleen viisautta. Tämä ei tietenkään tarkoita nykyisin enää samanlaista suomettumista kuin Kekkosen aikaan, mutta Georgian tapainen soitellen sotaan lähteminenkään ei minusta ole erityisen järkevää. Siitä huolimatta itse kannatan NATO-jäsenyyttä Venäjän vastustuksesta välittämättä.
Se mikä oli viisasta toisen maailmansodan jälkeen, ei tarkoita että se olisi viisasta tänään.

Itselleni on tärkeintä että Suomi säilyy itsenäisenä ja vapaana valtiona. Tyylipisteet ovat mukava lisä tässä säilyttämisessä.

Euroopan kahtia jakautuminen häipyi 90-luvulla, mutta nyt meille on syntynyt uusi aita joka ulottuu Jäämereltä Mustalle merelle. Olemme jo nyt rauta-aidasta katsottuna osa Länttä.
 

Rauhantekijä

Ylipäällikkö
Se mikä oli viisasta toisen maailmansodan jälkeen, ei tarkoita että se olisi viisasta tänään.
Aika skitso tilanne.. jokin muutos on tapahtunut.....?

Olen itsekin kasvanut siinä Suomessa jossa vaalittiin - kuten @s91 toteaa - että "Paasikiven-Kekkosen linja oli loppujen lopuksi aika hyvä valinta sodan jälkeiselle Suomelle ja sen linjan pääperiaate oli juuri se, ettei suututeta NL:a. NL:n rajanaapureista Suomi selvisi kylmästä sodasta ehkä parhaiten + Suomen tosiasia oli 1000 km yhteistä rajaa + se, että pieni maa ottaa päätöksiä tehdessään huomioon sen, mitä reaktioita päätökset voivat isommassa naapurissa aiheuttaa, on edelleen viisautta." Hyvin paljon voi vielä tänäänkin olla samaa mieltä.

Sitä mielellään ajattelee että no olihan silloinkin joku naapurimaata johtamassa, joten eikähän nykyistenkin johtajien kanssa voida tulla toimeen. Ihmisiähän nekin ovat. Mutta vain toisia ihmisiä.
Voi olla että maailmansodan jälkeinen sukupolvi oli täysin kypsä sotimiseen ja silloin oli viisasta ja toimivaa toimia kuten toimittiin. Nykyisillä naapurin johtajilla ei ole tämän päivän elämässään ollut europpalaista sotaa, joten voihan se olla, että samanlaista kypsyneen ilmapiiriä ei ole käyttäytymisen pohjana. On mahdollista että tilanne on toinen.

Aika skitso tilanne Suomella tosiaan.

.
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
Aika skitso tilanne.. jokin muutos on tapahtunut.....?

Olen itsekin kasvanut siinä Suomessa jossa vaalittiin - kuten @s91 toteaa - että "Paasikiven-Kekkosen linja oli loppujen lopuksi aika hyvä valinta sodan jälkeiselle Suomelle ja sen linjan pääperiaate oli juuri se, ettei suututeta NL:a. NL:n rajanaapureista Suomi selvisi kylmästä sodasta ehkä parhaiten + Suomen tosiasia oli 1000 km yhteistä rajaa + se, että pieni maa ottaa päätöksiä tehdessään huomioon sen, mitä reaktioita päätökset voivat isommassa naapurissa aiheuttaa, on edelleen viisautta." Hyvin paljon voi vielä tänäänkin olla samaa mieltä.

Sitä mielellään ajattelee että no olihan silloinkin joku naapurimaata johtamassa, joten eikähän nykyistenkin johtajien kanssa voida tulla toimeen. Ihmisiähän nekin ovat. Mutta vain toisia ihmisiä.
Voi olla että maailmansodan jälkeinen sukupolvi oli täysin kypsä sotimiseen ja silloin oli viisasta ja toimivaa toimia kuten toimittiin. Nykyisillä naapurin johtajilla ei ole tämän päivän elämässään ollut europpalaista sotaa, joten voihan se olla, että samanlaista kypsyneen ilmapiiriä ei ole käyttäytymisen pohjana. On mahdollista että tilanne on toinen.

Aika skitso tilanne Suomella tosiaan.

.

Mielestäni tilanne ei ole skitso. Maailma muuttuu. Neuvostoliiton hajoaminen ja EU:n syntyminen muutti jälleen kerran Euroopan valtapolitiikkaa ja etupiirejä.

Me saimme kerrankin suhteellisen vapaasti itse päättää mihin etupiiriin kuulumme.

Tämän vuoksi meidän pitää kyetä elämään nykyisessä poliittismaantieteellisellä alueellamme. Emmekä voi haaveilla 30 vuoden päähän. Ja aikaan joka on menneisyydessä.
 

s91

Kenraali
BAN
Se mikä oli viisasta toisen maailmansodan jälkeen, ei tarkoita että se olisi viisasta tänään.
Olen samaa mieltä, että lähellekään samalle suomettumisen tasolle, joka NL:n suhteen piti Suomen vapaana puna-armeijan sotilaista, ei ole missään nimessä EU-Suomessa tarpeen mennä. Kommentoin kuitenkin @Kapiainen tekemää postausta, jossa hän käytti ilmausta "oli kysymys sitten mikä tahansa".

Itselleni on tärkeintä että Suomi säilyy itsenäisenä ja vapaana valtiona. Tyylipisteet ovat mukava lisä tässä säilyttämisessä.
Juuri näin. Tämä oli todennäköisesti Kekkosenkin toimintaperiaate. Länsimaiden naurun selkärangattomuudesta kestää aika paljon paremmin kuin puna-armeijan sotilaat Senaatintorilla. Ja kun ne tyylipisteet menivät ennen kaikkea asioista, jotka eivät olleet Suomelle elintärkeitä asioita, kuten USA:n kritisointi jostain kaukomailla käydystä sodasta tai turvan kiinni pitäminen NL:n touhuista. Oleelliset ulkopolitiikan asiat, kuten avoin kauppa lännen kanssa sen sijaan menivät juuri niin kuin se hyödytti Suomea. Ja sama juttu sisäpolitiikan kanssa. Vaikka siellä noottikriisiä ja Väyrysen kähmintää olikin, niin oleellista oli kuitenkin se, että sodan jälkeen Suomesta kehittyi nopeasti rikas markkinatalouteen nojaava demokratia, joka rakensi samanlaisen hyvinvointivaltion kuin muutkin Pohjoismaat (ja mahdollisesti siinä sivussa maailman parhaan koulujärjestelmän). Kun maailmalla tehdään elämänlaatumittauksia, niin Suomi on ihan täysin rinnoin muiden Pohjoismaiden rinnalla siellä kärkikaartissa valovuosia ex-itäblokin maita edellä.

Euroopan kahtia jakautuminen häipyi 90-luvulla, mutta nyt meille on syntynyt uusi aita joka ulottuu Jäämereltä Mustalle merelle. Olemme jo nyt rauta-aidasta katsottuna osa Länttä.
Jep. EU-jäsenyys ankkuroi Suomen ehdottomasti länteen ja kuten mainitsin, se oli todennäköisesti minun elinaikani merkittävin turvallisuuspoliittinen ratkaisu. Tätä ei suunnilleen koskaan EU:sta keskusteltaessa tuoda esiin, vaan käytetään perusteluja tyyliin "ollaan sitten päättämässä isojen poikien kanssa" tai "Suomen vientiteollisuus tarvitsee pääsyn EU-markkinoille". Etenkin tuo jälkimmäinen olisi ollut ihan mahdollista toteuttaa niin kuin Norja teki, eli olemalla osa ETA:a. Suomen painoarvonkin kohdalla on vähän niin tai näin, mutta ehkä siinä perustelussa on jotain perää. Tärkein on minusta kuitenkin se, että EU-jäsenyys tekee Suomesta poliittisesti kiinteän osan Länsi-Euroopan valtioiden yhteisöä ja tämä on aika lailla eri asia kuin virallisesti puolueeton YYA-Suomi.
 

Rauhantekijä

Ylipäällikkö
meidän pitää kyetä elämään nykyisessä poliittismaantieteellisellä alueellamme. Emmekä voi haaveilla 30 vuoden päähän. Ja aikaan joka on menneisyydessä.
Näinhän se on. Menneeseen on vaan jotenkin niin helppo nojata, turvallisuuden tunteen tarvehan on voimakas. Ehkä tämän monimutkaisuuden takia olenkin ulkoistanut laajemman pohdinnan maan johdolle ja luotan heidän päätöksiinsä. Täytyy vain luottaa että tekevät oikeita päätöksiä jossa varmasti mukana myös tietoa mitä meillä tavallisilla kansalaisilla ei ole käytettävissä.
Fiilikseen perustuva mielipide kadun tasolla ei ehkä ole kelvollisin.

.
 

Samses

Ylipäällikkö
Mod
Lahjoittaja
..ja näiden ajatusten myötä voinemme siirtää keskustelua taas kohti strategisen iskun torjuntaa.
 
Strategisen iskun pohjalta voidaan miettiä seuraavia asioita ja mitä opittu Georgiasta, Krimiltä, Ukrainasta ja Syyriasta. Lisäksi hyökkäys alkaa rauhanajan ryhmityksestä.

-ennakkovaroitus tulevasta hyökkäyksestä ja realistinen arvio siihen käytettävästä voimasta
-omalle toiminnalle ja taistelutavalle optimaalisen taistelumaaston valinta
-puolustusvalmistelut keskeisillä alueilla
-joukkojen perustaminen ja koulutus

-ilma-aseen käyttö ja kokonaistulenkäyttö
-hyökkääjän kärjen pysäyttäminen ja kuluttaminen
-kohteiden ja joukkojen suojaaminen
-reservien operatiivinen liikkuvuus ja oikea-aikainen käyttö

-merenherruuden ja ilmanherruuden kiistäminen
-kyky turvata oma toiminta ja vaikuttaa vastustajan toimintaan kyberulottuvuudessa
-vihollisen ja omien suorituskykyjen tunteminen
-harjoittelu, harjoittelu ja harjoittelu (yli johto ja poliittiset päättäjät)

-oikea-aikainen valmiuden kohottaminen
-taistelutavan mukaiset puolustusvalmistelut
-suorituskykyjen käyttö ja torjuntavalmius ei saa vaarantua
-ennaltaehkäisevän kynnyksen luominen

-ilmakomponentin korkea valmius toteuttaa välitön vastaisku, normaalioloissa maalitettuihin keskeisiin liikenneyhteyksiin ja muihin kohteisiin
-kauaskantoiselle tulenkäytölle ennalta paikannetut maalit
-ilmasta maahan -operaatioille tulee kyetä takaamaan niiden tarvitsema tuki sekä maalittamisen että koneosastojen suojaamisen kannalta
-poliittiset rajoitteet hyökkäykselle

Jatkakaa..
 

Rauhantekijä

Ylipäällikkö
Millä tasolla ollaan kun ollaan strategia-tasolla?

Millaisia ne konkreettiset Suomeen kohdistuvat uhkat ovat? Ari Pesonen auttaa meitä eteenpäin kirjoituksellaan blogissa
http://aripesonen1.puheenvuoro.uusi...taululla-puolustuksessa-nopeus-on-ratkaisevaa.

Kiteytetysti näin:
"Venäjä ei haasta vahvuuksia. Venäjä etsii vastavoimasta ja vihollisesta heikkoudet ja käyttää vain ne hyväkseen päämääriensä saavuttamiseen. Venäjän sotilaallisen toiminnan tämän päivän avainsanoja ovat nopeus ja yllätyksellisyys. Kun Venäjän aloittaa sotilaalliset toimet, ne tehdään rauhanajan ryhmityksestä niin, ettei kohdemaalla olisi ennakkotietoa tulevasta interventiosta.

Venäläiskenraali ajattelisi, että puolet Suomesta kuuluu Venäjän ohjuspeiton alle eikä Suomella ole kunnollista ohjuspuolustusjärjestelmää. Suomi ei kykene nopeaan minuuttiaikataulun reagointiin ohjushyökkäyksessä. Vahvan ja kattavan ohjuspuolustusjärjestelmän puuttuminen on Suomen yksi heikkous saarimuotisessa ja pinta-alaltaan laajassa maassa. Suomen ilmatila olisi saatava hallintaan ja Suomen ilmavoimat olisi lamaannutettava eliminoimalla Hornet-hävittäjät jo kentille. Hävittäjien välisiä ilmataisteluja on vältettävä. Vastaava koskee myös Suomenlahteen liittyviä suomalaissota-aluksia, jotka on eliminoitava. Venäläisilma-aluksia Suomen ilmatilassa käytetään vasta, kun Hornet-hävittäjät on eliminoitu ja kun ilmatilan hallinta on täydellistä.

Suomen huoltoreitit on katkaistava. Itämeren huoltoreitit katkaistaan etäisellä Itämerellä Kaliningradista käsin, Norjan ja Ruotsin kautta tapahtuva huoltomahdollisuus tuhoamalla satama- ja junaratalaitteita ilmasta ja mereltä käsin, ja se käy helposti, koska Venäjä hallitsee Suomen ilmatilaa. Suomen maa-alueen hallitsemisesta ei Venäjälle ole hyötyä eikä Suomen maa-alueen hallinta ole tarpeen. Ilma- ja meritilan hallinta riittää tavoitteiden saavuttamiseen, Suomen maa-alueen hallinnalla ei tehdä mitään. Venäjä keskittyy toimissaan vain vastavoiman heikkouksiin, ei vahvuuksiin. "


Vai onko strategian perustana kuitenkin joku ihan muu toiminta? Vaikka Stuxnet-tyyppisen madon uittaminen Suomen järjestelmiin ja -puh!- toiminnot alas.
Alan itse kallistua enemmänkin kyber-hyökkäykseen, koska sellaisen käyttö mahdollistaa muiden "vanhanaikaisempen" menetelmien hylkäämisen. Vaikka Suomi näkee yleisesti omana vahvuutenaan edistyksellisen tietoyhteiskunnan ominaisuudet, voi sama asia ollakin sotilas-strategisesti yllä mainitun tyyppinen tavoiteltu heikkous, jonka ensisijainen käpälöinti saattaa houkuttaa hyökkääjää eniten.

Jos valittu toiminta tukee tavoiteltua lopputulosta, ollaan mielestäni selkeästi strategisella tasolla - vaikkakin bitteinä.


.
 
Vai onko strategian perustana kuitenkin joku ihan muu toiminta? Vaikka Stuxnet-tyyppisen madon uittaminen Suomen järjestelmiin ja -puh!- toiminnot alas.
Alan itse kallistua enemmänkin kyber-hyökkäykseen, koska sellaisen käyttö mahdollistaa muiden "vanhanaikaisempen" menetelmien hylkäämisen. Vaikka Suomi näkee yleisesti omana vahvuutenaan edistyksellisen tietoyhteiskunnan ominaisuudet, voi sama asia ollakin sotilas-strategisesti yllä mainitun tyyppinen tavoiteltu heikkous, jonka ensisijainen käpälöinti saattaa houkuttaa hyökkääjää eniten.

Jos valittu toiminta tukee tavoiteltua lopputulosta, ollaan mielestäni selkeästi strategisella tasolla - vaikkakin bitteinä.
Ei huono arvio. Tiedämme, että Venäjä on taitava muokkaamaan strategiaansa vastustajan mukaan. Georgiassa oli vastassa impulsiivinen johtaja ja heikot joukot -> provosoidaan vihollinen reagoimaan ja isketään sen jälkeen ylivoimaisin joukoin.

Ukraina oli sisäisesti jakautunut ja vallankumouksen repimä -> lavastetaan kansanousu jota tukemaan lähetetään tunnuksettomia joukkoja, avustuskuljetuksia jne jne.

Yhteinen nimittäjä kummallekin konfliktille on tilanteen epämääräisyys, joka vaikeuttaa vihollisen päätöksentekoa ja avunsaantia ulkomailta.

Suomi on vakaa ja instituutioiltaan kehittynyt valtio jolla on suhteellisen voimakas puolustus ja vahvoja liittolaisia. Kyberhyökkäyksellä voidaan aiheuttaa merkittävää haittaa ja näin painostaa valtiojohtoa. Tai sillä voidaan lamauttaa päätöksentekojärjestelmä kriittisellä hetkellä, jotta hyökkääjä ehtii ottaa haltuun tai tuhota haluamansa strategiset kohteet.
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Hyvää pohdintaa, @scip10 ja @Rauhantekijä !
Minäpäs osallistun kanssa miettimällä jotain erilaista.
Heikkouksiin iskeminen kyberhyökkäyksellä, aivan. Pitäisin kohteena nimenomaan siviiliyhteiskuntaa. Ja ajankohtana talvea.
Kyberhyökkäyksellä sähkö alas, niin suurin osa taloista kylmenee. Samaan aikaan Venäjältä sähköntuonti seis. Jotain yhdyskaapelia länteen poikki samaan syssyyn. Ohjuksilla kaukolämpölaitoksia nurin jne.
Viittaan nyt esmerkiksi siihen, kun (oliko Lappeenranta?) jäähallin jää suli, kun verkkorikolliset ottivat tietokoneet omaan käyttöönsä, vaikkakaan hyökkäystä ei sinänsä jäähallia vastaan kohdistettu. Eli mahdollisimman paljon hankaluutta kaikissa muodoissa siviiliyhteiskunnalle, eikä niinkään aseellisilla iskuilla.
Taiteellisena yksityiskohtana viestijärjestelmät jätettäisiin niin ehjäksi kuin vain mahdollista. Hämmennys leviäisi sitä kautta näet parhaiten.

Kun kaiken tämän jälkeen sitten esitettäisiin Idän suunnalta jotain hallitukselle, niin eiköhän neuvotteluhalukkuutta löytyisi. Maamme rajojen sisäpuolella ei olisi ollut yhtäkään vihollista, MPnetin reserviläiset purisivat puun kylkiä kiukustuksissaan, kun ei olisi ketään vihollista mitä ampua. Maanpuolustuksemme on suunnattu elävän ihmisvoiman torjumiseen. Entäs kun tällaista ei tulisikaan?
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Edellä mainittuun vielä. Onneksi isot pojat ovat hereillä. Kyllähän meillä on mahdollisuus tehdä jotain asialle, kun toimeen aletaan.
Jospa tuon myötä muutama tehdas jäisi menemättä nurin? Vielä kun panostettaisiin varavoimaa.

Kyberturvallisuus tehdään yhdessä
Valtioneuvoston viestintäosasto 3.2.2017

Turvallisuuskomitea järjesti ensimmäisen kansallisen Kyberturvallisuusfoorumin keskiviikkona 1.2.2017. Tilaisuudessa Turvallisuuskomitean jäsenet sekä elinkeinoelämän ylimmän ICT-yritysjohdon ja alan suomalaisen kärkitutkimuksen edustajat keskustelivat kyberturvallisuuden edistämisestä. Osallistujat näkivät, että kyberturvallisuus on erottamaton osa digitalisaatiota ja yhä merkittävämpi voimavara ja menestystekijä Suomen kilpailukyvylle.

Kyberturvallisuusfoorumi on yksi uusi toimenpide, joka kirjataan kyberturvallisuusstrategian päivitettävään toimeenpano-ohjelmaan. Tänä keväänä julkaistavassa toimeenpano-ohjelmassa asetetaan 23 toimenpidettä, joilla kohennetaan Suomen kyberturvallisuutta. Konkreettisilla toimenpiteillä edistetään Suomen kyberuhkiin varautumista ja häiriötilanteiden hallintaa sekä mahdollistetaan Suomen asema kyberturvallisuuden kärkimaiden joukossa.

Osallistujat pitivät foorumia tärkeänä ja onnistuneena. Odotettavissa on, että siitä tulee pysyvä areena osaksi tutkimuksen, viranomaisten ja elinkeinoelämän välistä avointa, säännöllistä vuoropuhelua ja yhdessä tekemistä.
http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/kyberturvallisuus-tehdaan-yhdessa